Välilevyn ongelmaa

[pepper]

Elikkä diagnosoitiin n. 5 vuotta sitten kolme pullistumaa alimmissa nikamaväleissä. No ongelmaksi nyt näyttää pahasti muodostuvan maastoajelut, selkä on noiden jälkeen väliin tosi kipeä ja hermokipua toiseen jalkaan. Onko jotain vinkkiä kuinka voisin ajotekniikalla vaikuttaa tuohon(jos on yleensäkkään mahollista)? Pyörä ei nyt välttis ole tälle selälle paras(jäykkäperä). Ei huvittaisi tuota maastoajeluakaan pois jättää...

[rolle72]

Maastoajosta en mitään tiedä, mutta kai sulla on kunnon treeniohjelma keskivartalon syville lihaksille ja siten oma fysiopallo kovassa käytössä?

[Jazman]

Multa diagnosoitiin kahden välilevyn pullistuma + vuotaminen kuiviin + romahtaminen sekä kaikkea muuta jännää tuolta alaselästä, mutta ne vaikutti just niin kauan kuin uskoin yleislääkäreiden höpöhöpöön.
Lopulta kävin Antti Heikkilän vastaanotolla Eiran sairaalassa (tätä edelsi parin vuoden ja toistunut vakava krooninen kiputila alaselässä sekä paha kipulääkekierre ja masennuskausi) ja hetken kun hän tutkiskeli röntgenkuviani ja magneettikuvien tuloksia, hän ykskantaan totesi, ettei selässäni ole mitään vikaa. Kipu johtuu (ja nyt voi sanoa, että se oikeasti johtui) lantion syvien lihasten ja pakaroiden kroonisesta krampista.

Kesti hetken sulatella tuota lausuntoa, mutta kun hankin sopivaa hoitoa, venyttelin nuo paikat auki ja nimenomaan hain maastolenkeiltä henkistä tasapainoa, niin pattitilanne helpotti vähitellen ja lopulta se katosi kokonaan.
Yleislääkärit olivat sitä mieltä, etten pysty rasittamaan selkää tai harrastamaan mitään fyysistä lajia, ennen kuin vasta joskus 60+ ikäisenä, kun välilevyt kuivavat joka tapauksessa. Olisi kiva tietää mikä selitys heillä on sille, että olen viime syksynä ajanut Tour de Helsingin (5+ tuntia fillarin selässä yhtä mittaa) ja ajan nykyisin viikottain usean 1,5 - 3h maastolenkin varsin teknisessä maastossa, eikä minulla ole ollut mitään oireita selässä viimeisen kahden vuoden aikana. Selkävaivat kertakaikkiaan hävisivät ja lopullisesti.

Kannattaa tutustua Heikkilän kirjoitukseen selkäkivuista ja niiden aiheuttajista: http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=4

Tuo avasi ainakin minun silmäni...

[pepper]

Rolle:
Juu, fysioterapiaa oli juurikin noiden syvien lihasten osalta jossa sain ohjeet niiden harjoittamiseen, noita tulee tehtyä päivittäin ihan normi askareiden mukana ja suuri apu siittä on ollutkin. Palloa en omista.


Jazman:
Mielenkiintoista tekstiä tuolla Heikkilällä(kaikkea hänen kirjoituksia en allekirjoita, ite kävin yksityispuolen selkäspesialistilla aikoinaan, kun kunnallisessa lyötiin lääkettä lääkkeen perään ilman apua ja ei se lääkkeillä parane vaan oikealla liikunnalla ja ajan kanssa), itellä vähän samoin kuin sulla eli kolme pullistumaa jotka vuotivat ja sitten löytyi ylempää täysin tyhjiä nikamavälejä jotka olivat jo aikaisemmin vuotaneet/kuivuneet. Mulla pullistumat olivat suoraan selkäytimeen päin, hermokimppujen välissä joka aiheutti jalkojen toimimattomuutta/puutumista. On mennyt jo kipujen osalta pisempään ihan mukavasti, mutta nimenomaan tuo metsä/polku rymyämisen jälkeen on ruvennut ilmaantumaan noita samoja oireita, jotka on ollut jo pisempään oireettomia...
Eilisen lenkin jälkeen mietin et voisiko noita selkärankaan kohdistuvia "iskuja" maastolenkillä vähentää ajotyylillä(siis muuten kuin hidastamalla vauhtia )

[skott]

Taustaa: n. 10v sitte välilevyn repeämä alaselässä, kovat kivut, leikkausjonoon, josta pois, kun kivut alkoivat hellittää. Vuosi meni kuntoutuksessa, kävelyä vain pysty tekeen. Kunto oli siis täysin nolla, ku vuosi takana. Nyt selkä kestää maantieajot, maastot, sulkapallon, punttitreenit, työpäivän istumiset, pitkät auto- ja lentomatka.

Heikkilää lukenu kans (myös ravintoasiassa). Mun neuvo on alkaa oman selkänsä asiantuntijaksi, ku kaikki tapaukset yksilöllisiä. Lue alalta kriittisesti, etsi aktiivisesti uusia venyttely / treeni-ideoita, testaa itseesi ja pidä hyvät. Kolmiosta treeni, lihashuolto, ravinto pitää löytää oma optimipaikka. Nää on vähän tämmösii loppuelämän mittasii projekteja, mutta siihen kasvaa ja kivutonta selkää osaa ainakin arvostaa.

Kuntopallon päällä tulee viikoittain keikuttua. Teen myös erilaisia "pitoja". Lankkua: varpaat ja kyynerpäät maassa pari minuuttia kerrallaan. Pitoja kuntopalloa vasten. Jalat yhessä tai haara-asennossa, vuorotelleen nostellen jne. Kehittää staatista voimaa, joka usein laiminlyöty dynaamisessa (perinteisessä) painoharjoittelussa.

Pelkkä fillarointi ei riitä ainakaan mun selälle ja muulle lihaksistolle. Liian lukitut liikeradat, jaloilta puuttuu kokonaan eksentrinen työvaihe (= kyykyssä alaspäin meno), kimmosuudesta tulee katova luonnonvara jne.

Maastopyöräilyyn sain helpostusta tästä Cane Creekin Thudbusterista:


Keinuttaa mukavasti ja poistaa tärinää. Fillarista tuli semmoen 1/2-jousto. Talvella ajanu löysemmillä elastoilla ja kesällä vähän jäykemmillä.

[Jazman]

Toi on hyvä vinkki, että kannattaa ryhtyä itse oman selän spesialistiksi.
Tein ihan samoin ja "kuuntelin" missä vaiheessa selkä kipeytyy ja milloin kipu helpottaa. Huomasin hyvin nopeasti, että reipas liikunta on aina parasta kipulääkettä minulla.

Omalla kohdalla oli virhe lähteä siihen työterveyslääkäreiden määräämään hoitorumbaan. Tulehduskipu+särky+relaksanttilääkitys ei vienyt kipua pois, vaan korkeintaan ne auttoivat sietämään kipua. Vähitellen ja huomaamattomasti ne koukuttivat siihen turtuneisuuden tunteeseen ja tarpeeksi kauan kun olin ollut tolla myrkkykuurilla, "laitostuin" (kuten Heikkilä sanoo) siihen tilaan.
Heräsin itse vasta siinä vaiheessa, kun huomasin voivani fyysisesti todella pahoin. Vatsaongelmat, yleinen voimattomuus ja pahoinvointi, heikkolaatuinen uni ja monet muut oireet olivat täysin tuon lääkityksen aikaan saamaa.
Lopulta lopetin lääkityksen kesken, enkä suosutunut enää syömään mitään lääkkeitä, mitä minulle määrättiin. Aina kun minulla oli kipua, kävin pyöräilemässä ja nauttimassa luonnosta, hoidin venyttelyt ja hakeuduin oikeanlaiseen fysikaaliseen hoitoon.
Nyt tosiaan viimeiset kaksi vuotta ovat olleet täysin oireettomia ja pystyn rasittamaan selkää ihan niin kuin haluan. Raskaiden painojen nostaminenkaan ei aiheuta mitään ongelmia.

[mutanaama]

Selkävaivat on tietty yksilöllisiä, toisiin löytyy apu joogasta ja toisiin, niinkuin minulla, naprapaatin käsittelyssä. Mitä siihen maastofillariin tulee, niin hanki hyvä mies täpäri ja pistä sen avulla ruoto kuntoon.

[Jazman]

Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin voin lämpimästi suositella Shindoa. En tiedä löytyykö muualta alan spesialisteja, mutta ainakin täältä löytyy: http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunki...elut/23681577/

Mutis puhuu asiaa, täpäri hellii selkää

[dILETANTTI]

Jahas, no jopas on ajakohtainen ketju. Tänään olen menossa magneettikuviin ja parin viikon päästä lääkärin vastaanotolle. Viimeisen vuoden aikan on ollut todella pahoja kipuja selässä. Lihakset krampissa ja pari nikamaväliä on olleet sormilla kokeiltuna kipeät. Kipulääkekuureja on tullut vedettyä yms. Selkäkipuja on ollut nuoruudesta asti ja niihin on haettu apua lääkäreiltä ja fysioterapeuteilta. Viime vuoden lopulla tilanne oli pahin ja piti hakea saikkua, kun ei enää yksinkertaisesti pystynyt istumaan. Viime vuoden aikana ratkaisevaa oli varmasti talonrakennuspuuhat ja olematon lepo. Samaan aikaan, kun seurasin samassa taloudessa syöpäpotilaan saattohoitoa, niin ei varmasti ollut henkisestikään kevyt jakso. Varmasti stressi yms. vaikuttaa myös.

1. diagnoosi tuli röntgenlääkäriltä, jonka lausunnossa sanottiin oikean lonkaluun kaulan oleva liian paksu ja ottavan mahdollisesti kiinni lonkkamaljan reunoihin. Jotain muutoksia näkyy lonkkanivelessä.

2. diagnoosi tuli fysiatrilta, joka tutki liikeratoja ja kipujen säteilemistä liikkeen rajoittuessa. Myös hän oli sitä mieltä, että lonkka voi olla aiheuttaja.

3. diagnoosi tuli sitten ortopediltä, joka totesi suoraan, ettei ongelmat johdu lonkasta. Tämän hän teki pienellä vilkaisulla. Tosin kyselyjen jälkeen kirjoitti lähetteen magneettikuvaukseen.

Tämän rumban tulos oli, kuten aiemmin, se, että selkäranka on kunnossa ja oikeassa asennossa. Eli sen puoleen ei ole hätää.

Nyt olen taas itse etsinyt kuntoutusohjeita ja muutenkin opetellut juuri tuota oman selkäni spesialistiksi tulemista. Nyt selkä alkaa taas olla kunnossa, mutta edelleen selkälihakset ovat kramppien jälkeen kovia ja hieroja saa pehmittää niitä.

Vakiohieroja, joka on nyt kouluttautunut myös fysioterapeutiksi, sanoi niistä liikkeistä ja kuntoutusohjelmista, mitä olen 2000-luvulla fysioterapeuteilta saanut, että ne eivät nykytietämyksen mukaan ole niitä, jotka aktivoivat syviä lihaksia. Tämä on myös oma kokemukseni. Myös venyttelyä olen vähentänyt tosin vähitellen lisäilen sitäkin taas. Jotkut venyttelyt jätän nyt pois ja olen oppinut muutamia niksejä, millä venystystä saan kohdennettua oikeaan paikkaan.

Omia hoitokeinoja ovat: piikkimatto, silloin kun alkaa yhtään tuntua, että kireyttä voi olla; viemäriputken pätkä, jonka päällä rullaainen selkääni; kahvakuulaharjoitteet; tasapainoharjoitukset.

Yksi hyvä dvd löytyi kirjastosta vahingossa. Se on UKK-instituutissa tehty Hoida selkääsi -dvd. Tuosta olen ottanut liikesarjan viikoittaiseen käyttöön.

[marco1]

Sen verran kommentoisin että aika ahdistava olo siinä magneettikuvauslaitteessa tulee....

Minulla on noin 7 viikkoa kulunut "nirskauksesta" ja välillä on hyviäkin päiviä ja välillä huonompia mutta selän täyteen kuntoon on vielä ihan hiivatisti matkaa. Täällä veikkaus oli monen tekijän (treeni, työ, edelliset vaivat jne.) yhteisvaikutuksesta ja jossain vaiheessa sitten vaan napsahti.
Täysjousto auttaa jonkin verran ja ehkä eniten tuo setien vinkkaama asiantunteva FT.

[skott]

Nyt tosiaan viimeiset kaksi vuotta ovat olleet täysin oireettomia ja pystyn rasittamaan selkää ihan niin kuin haluan. Raskaiden painojen nostaminenkaan ei aiheuta mitään ongelmia.

Tästä tuli mieleen yksi tutkimus, jossa oli vertailtu vaikesta välilevyvaivasta (diskusprolapsi) kärsineitä. Puolet leikattiin ja puolet ei. Viiden vuoden kuluttua ei ollut mitään havaittavaa eroo selän toiminnassa/kivuissa.

Aika parantaa siis. Välilevypurskeet kuivuu juurikanavassa hiljotellen, kun ravinnonsaanti lakkaa. Ja kuivuessaan vetäytyvät kasaan. Mekaaninen ja kemiallinen ärsytys iskiashermoon vähenee. Kemiallinen ärsytys hermoon on just kaikkein kamalinta, kun mikään asento ei tuo helpotusta. Ja yöt pahimmat. Sillon piti nousta ottaan 3t välein aikamoiset cocktailit, että pysty yhtään nukkuun.

Joskus leikkaus on pakko tehä ja useimmat saavat selän kuntoon puukon jälkeen. Toista leikkausta kannattaa kyllä välttää yli kaiken. Arpikudos muodostaa omat ongelmat ja niistä ei pääsekään leikkaamalla. Pahenee vaan.

Pitkäaikaisia kuntoutusjaksot ovat, mutta jopa vuodenkin tauko liikunnassa - kuten mulla - häviää kun aikaa kuluu ja jaksaa treenaa. Motivaatio on kyllä yleensä kohdallaan, jos vaihtoehdot on kärsii selkävaivoista tai urheilla.

Miellän kunnon "putkeksi", jonka toiseen päähän mätän treeniä ja aikanaan toisestä päästä tulokset haihtuvat. Putken pituus esmes vuosi. Kuntoni ei enää "tiedä" mitään viis vuotta sitten tekemistäni tehotreeneistä. Samoin vamma kulkee putken läpi ja jos sen aikana ei pysty treenaan, niin vuoden päästä putki on melko tyhjä. Sen täyttyminen vie sitten toisen vuoden, mutta silloin on jo taas hyvässä kunnossa. Ja se mikä ei hävii pakollisen tauon aikana on trenaamisen know-how. Pääsee paljon nopeemin ja parempaan kuntoon, ku henkilö, joka ei tiedä miten treenata/syödä/levätä.

Välilevyn repeemät yms. ovat niiku diabetes: aina mukana ja vaikuttamassa, mutta asian kanssa voi mennä ja tulla, ku oppii keinot.

[ellmeri]

Sen verran kommentoisin että aika ahdistava olo siinä magneettikuvauslaitteessa tulee....

Täysjousto auttaa jonkin verran ja ehkä eniten tuo setien vinkkaama asiantunteva FT.

Magneettikuvauksesta sen verran että mä nukahdin siihen vaikka aika meluisa laite,korvalaput korvilla ja hyvää musaa ja uni tuli ..

Ps. eilisellä lenkilla porukoilla kramppaili paikat ja ihmettelen monien huonoa lihaskuntoa ja huoltoa.

[Miqu]

Aika parantaa siis. Välilevypurskeet kuivuu juurikanavassa hiljotellen, kun ravinnonsaanti lakkaa. Ja kuivuessaan vetäytyvät kasaan. Mekaaninen ja kemiallinen ärsytys iskiashermoon vähenee. Kemiallinen ärsytys hermoon on just kaikkein kamalinta, kun mikään asento ei tuo helpotusta. Ja yöt pahimmat. Sillon piti nousta ottaan 3t välein aikamoiset cocktailit, että pysty yhtään nukkuun.

Itselläni todettiin reilu vuosi sitten alimman välilevyn laaja pullistuma, ja toiseksi alin välilevy purskahti hermokanavaan. Neljä kuukautta oli melkoista tuskaa ja alkoi vuorokausirytmi olemaan miten sattuu, univelkaa tuli enemmän kuin muksun vauva-aikana. Selkä säteili iskiakipuin alas varpaisiin asti, eikä kivutonta asentoa löytynyt välillä lainkaan. Välillä katosi lyhyeksi aikaa tunto jaloista, ihan 10-15 minuutiksi (vain pari-kolme kertaa). Samoin säteilykipua oli lantion alapuolelle niin paljon että välillä tuntui kuin kiveksiä olisi paistinpannulla paistettu.

Aiemmin on tullut havaittua mm Tahko maratoeja ajaessani että on loppukisasta ollut lantion alueella säteilykipua selästä, välillä melko pahaakin. Selvä oireilua on siis ollut aiemminkin, mitää akillistän traumaa selän alueelle ei
nyt tilanteen puhjettua ollut, joten ajan kanssa ilmeisesti tiämä ongelma muodostunut.

Kipulääkkeitä otin jos jonkinmoisia että kroppa sai levättyä ja palauduttua edes hieman. Neljän kuukauden jälkeen tuli sitten ensimmäinen kivuton aamu, oli mahtava herätä kun oli tullut unet täyteen eikä herännyt kipuun. Siitä alkoi lisääntyvässä määrin tulemaan lähes kivuttomia päiviä. Vasta 6kk päästä alkoi olemaan selkeästi kivuttomia päiviä, ja niitä enemmän viikossa kuin kivullisia. Fysioterapiaa ja jumppaa tein minkä jaksoin.

Aluksi lääkärit neuvoivat odottelemaan sen 3-4 kk, mutta reilun 5kk jälkeen alkoivat jo ehdottelemaan aktiivisempia toimenpiteitä ja selvästi olivat huolissaan. Itse tuolloin jo uskoin niin paljon parempaan kun kivut alkoivat olemaan poissa ajoittain, että uskoin selän paranevan itsellään - ja niin se tekikin

Nyt on mennyt reilu vuosi ja pystyn urheilemaan ihan kunnolla jo. Liikunta pitää selän vetreäni. Potkunyrkkeily, punttisali ja juokseminen sujuu ongelmitta, mutta pyöräilystä selkä välillä kipeytyy ja jumittuu. Pyöräilyssä pitää olla tosi tarkkana ajoasennon kanssa, kuten töissä työpöydänkin äärellä. Selkä on kuitenin ollut nyt 90% ajasta kunnossa. Enemmän ongelmaa on tullut polvista. En tiedä johtuuko se kipuilujen ajan kierossa kävelystä vai innokkaasta paluusta urheilun pariin. Enivei, allekirjoitukseni kertoo fiiliksistä tällä hetkellä, olo on sellainen että melkoisesta suosta on noussut, mikä on hienoa!

[Trifon]

Sitten jos puutuminen ja pistely vaihtuu selväksi lihasheikkoudeksi alaraajojen alueella, kannattaa kyllä mennä pikaisesti asiantuntevalle lääkärille.

Itsellä vasenta pohjetta käskyttävä hermo oli täysin pinteessä (pohjelihas käytännössä toimintakyvytön) n. 4 viikkoa. Leikkaus vapautti hermon mutta tuossa ajassa se ehtii jo "kuihtua" eikä enää viekään signaalia lihakseen kuten pitäisi. Hermon (ja samalla lihastoiminnan) palautumisessa vuosi onkin ollut sitten lyhyt aika.

Mun tapauksessa ko. kerralla kerralla välilevypullistumaan ja hermopinteeseen ei liittynyt kipua. Sen ei saa antaa hämätä.

[PatilZ]

Täysjousto auttaa jonkin verran ja ehkä eniten tuo setien vinkkaama asiantunteva FT.

Sori, on pakko vähän pilkkua hyväillä: asiantunteva ft (fysioterapeutti) auttaa enemmän kuin FT (filosofian tohtori).



(btw. tunnustan olevani FT )

[dILETANTTI]

Tuli käytyä sitten ottamassa keskipäivän lepotuokio putkessa. Hoitajan mukaan oli ihan aiheellista magneettikuvata, ja saattaa syy olla oikeassa lonkassa, kuten röntgenlääkäri ja fysiatri ovat asiaa pohtineet. Itse en kuvasta mitään ymmärtänyt ja kuvausrytmi sen verran kiivas, etten viitsinyt jäädä kyselemään pidempään. Kyllähän tuolla lonkan alueella ole eri vaaleusasteen aluetta. Mitä se sitten lieneekään indikoi? Lääkäriaika on parin viikon kuluessa.

[dILETANTTI]

Niin ja ketjun aloittajalle. Jos ajoasento on XC-kisa, muuta sitä enemmän all mountain suuntaan (lyhyempää stemmiä) ja lenkit enemmän teknisempään ajoon. Tietysti kannattaa pitää mielissä, että ei tykitä täysillä, jos selkä ei kestä. Teknisessä maastossa vartalolla tehdään enemmän eikä asento ole niin staattinen. Kunnon XC-ohjuksessa alaselkä saa kyllä toimia melkoisena joustimena.

Lenkkien pituutta voi kanssa miettiä, jos selkä tulee pidemmillä lenkeillä kipeäksi. 1 - 1 1/2 tunnin nopeavauhtinen (tai korkea sykkeinen) lenkki voi auttaa vahvistamaan oikeita lihaksia pyöräilyä ajatellen. Siitä sitten pidempiä lenkkejä.

[skott]

Kyllähän tuolla lonkan alueella ole eri vaaleusasteen aluetta. Mitä se sitten lieneekään indikoi? Lääkäriaika on parin viikon kuluessa.

Useimmat tietää jo, että perinteisellä röntgenkuvalla ei just tee mitään näiden selkävaivojen pehmytkudosvammojen selvittelyssä, mutta harvempi tietää, että myöskin magneettikuvien löydösten ja oireiden välillä on ongelmallinen suhde.

Asiaa on tutkittu siten, että kuvattiin 50 oireetonta selkää ja 50 erittäin kivulista (leikkausjonossa yms.) selkää samalla tavalla. Sitten laitettiin kuvat sekotettuna pinoon. 100 "selkälääkärille" (kirugeja, ortopedeja, röntgenlääkäreitä) sitten tehtäväksi jakaa kuvat oireettomiin ja kivulloisiin. Miten kävi? No huonosti. Jako ei onnistunut juurikaan satunnaisuutta paremmin.

Miks näin? Yllätys tutkijoille oli, kuinka paljon ihmisiltä löytyy mag.kuvissa erilasteisia "vikoja" ilman, että heillä on mitään selkäongelmaa. Eli kaikkia kombinaatiota on olemassa: paha kuva - ei oireita, paha kuva - pahat kivut, hyvä kuva - ei oiretta ja hyvä kuva - pahat kivut.

Ite kuuluuin mag.kuvan jälkeen lääkärin lausunnolle mennessä (kävelin jo, kivut hellittämässä) luokkaa paha kuva - ei oiretta. Lekuri sano: "Kuvien perusteella sun ei pitäs olla täällä, tää on niin pahan näköinen. Ei pitäs pystyy seisoon, puhumattakaan käveleen. Mutta ei leikata, kun ei kipuja tms." (Lyhennetty versio).

[dILETANTTI]

Omalla kohdallani ei ole ollut yhtä varsinaista loukkaamistilannetta. Vuosien varrella on kyllä tullut nostettua liiankin suuria taakkoja. Joskus selkä ei ole tykännyt. Näistä pienistä selkävammoista voi kyllä jäädä kierre, jossa selkä ei ehdi parantua edellisestä, kun uusi rasitus tulee. Tästä seuraa usein pitkä ja kivulias tulehdus ja selkäkramppikierre. Itse olen viimeaikoina uskonut, että kohdallani on kyse juuri tuosta. Selälle pitäsi antaa riittävästi lepoa, ennen se rasittamista uudelleen. En edes muista milloin selkäni olisi ollut täysin oireeton edes viikon.

Lonkan kohdalla ensimmäinen diagnoosi oli ahdas lonkka, jonka vuoksi katseet ovat nyt käännetty lonkan puoleen.

[Keskiäkäinen lohjalainen]

Onko jotain vinkkiä kuinka voisin ajotekniikalla vaikuttaa tuohon(jos on yleensäkkään mahollista)? Pyörä ei nyt välttis ole tälle selälle paras(jäykkäperä). Ei huvittaisi tuota maastoajeluakaan pois jättää...

Osta täpäri. Satulasta läpi tulevat iskut ovat myrkkyä lievästi epäjärjestyksessä oleville välilevyille.

Meikällä oli monta vuotta taukoa maastoilussa, kun kivikossa jäykkäperällä rymyämisestä tuli aina alaselkä kipeäksi. Sitten ostin täpärin ja nyt voin päästellä kivikkojuurakossa aivan niin lujaa kuin sielu sietää ja selkä pyytää vaan lisää

[TunkkiPuolikas]

Selkävaivat on tietty yksilöllisiä, toisiin löytyy apu joogasta ja toisiin, niinkuin minulla, naprapaatin käsittelyssä. Mitä siihen maastofillariin tulee, niin hanki hyvä mies täpäri ja pistä sen avulla ruoto kuntoon.

Joo ammatikseni noiden selkien kanssa touhuan. Kumminkin itselläkin välilevypullistuma on ollut. Täpäri on kyllä kova sana, ainakin mun tapauksessa. Jäykkiksellä aina joskus tulee patti jota ei huomaa ja niitti persiiseen. Ei tykkää selkä siitä, koska se välilevy on jo kuivunut ja "klappia" on.

Muuten mulla selkä kipeytyy varmasti,jos en aja säännöllisesti. Makuu on pahinta.

Mutta aika ajoin selkä on vaatinut myös mobilisointia varsinkin TH-rangan alueelle.

Sen voi tehdä naprapaatti, fysioterapeutti tms. Miten kukin tykkää ja apua saa.

[TunkkiPuolikas]

useimmat tietää jo, että perinteisellä röntgenkuvalla ei just tee mitään näiden selkävaivojen pehmytkudosvammojen selvittelyssä, mutta harvempi tietää, että myöskin magneettikuvien löydösten ja oireiden välillä on ongelmallinen suhde.

Asiaa on tutkittu siten, että kuvattiin 50 oireetonta selkää ja 50 erittäin kivulista (leikkausjonossa yms.) selkää samalla tavalla. Sitten laitettiin kuvat sekotettuna pinoon. 100 "selkälääkärille" (kirugeja, ortopedeja, röntgenlääkäreitä) sitten tehtäväksi jakaa kuvat oireettomiin ja kivulloisiin. Miten kävi? No huonosti. Jako ei onnistunut juurikaan satunnaisuutta paremmin.

Miks näin? Yllätys tutkijoille oli, kuinka paljon ihmisiltä löytyy mag.kuvissa erilasteisia "vikoja" ilman, että heillä on mitään selkäongelmaa. Eli kaikkia kombinaatiota on olemassa: Paha kuva - ei oireita, paha kuva - pahat kivut, hyvä kuva - ei oiretta ja hyvä kuva - pahat kivut.

Ite kuuluuin mag.kuvan jälkeen lääkärin lausunnolle mennessä (kävelin jo, kivut hellittämässä) luokkaa paha kuva - ei oiretta. Lekuri sano: "kuvien perusteella sun ei pitäs olla täällä, tää on niin pahan näköinen. Ei pitäs pystyy seisoon, puhumattakaan käveleen. Mutta ei leikata, kun ei kipuja tms." (lyhennetty versio).

juuri näin!!! Magneettikuvaa pidetään usein ratkaisuna koko ongelmaan. Usein saa kertoa, että ei ne kivut vähene yhtään vaikka kuvattaisiinkin, eikä syy välttämättä selviä.

[xizang]

Hyvin tuttua tekstiä ja hyviä ohjeita. Itse kolme pullistumaa kituneena voin kertoa, että täpäri maastoon auttoi minulla. Tosin niin oli kipeä selkä, että maantie täpärillä oli ainoa tapa liikkua pyörällä. Pullistuman suunta kun oli taaksepäin vasemmalle niin satulan nokan lasku autoi minulla jonkin verran. Myöhemmin maantiepyörään siirryttyäni pidin siinäkin nokan alhaalla ja paine pullistuman suuntaan väheni.
Nyt satula on taas vaakatasossa ja toivottavasti ei koskaan tarvi enää kokea moista helvettiä uudelleen.

[pepper]

Juu, täpäri varmaan olisi selälle se paras vaihtoehto, mut ei tällä hetkellä lompakolle
Mitenkäs toi skott:in mainostama cane creekin satulatolppa, saakos noita jostain päin suomea tilattua/haettua?

[marco1]

Sori, on pakko vähän pilkkua hyväillä: asiantunteva ft (fysioterapeutti) auttaa enemmän kuin FT (filosofian tohtori).



(btw. tunnustan olevani FT )

No näinhän se on mutta ei voi nirsoilla silloin kun selkä on oikeasti kipeä, kaikki apu kelpaa, kädetönkin....

Tässä vaiheessa (n. 7 viikkoa toivuttu) ihmetyttää se että miten koko ajan joku osa kropasta vetää jonkun suojajumin päälle ja niitä sitten availlaan. No päivä kerrallaan.

[TunkkiPuolikas]

Hyvin tuttua tekstiä ja hyviä ohjeita. Itse kolme pullistumaa kituneena voin kertoa, että täpäri maastoon auttoi minulla. Tosin niin oli kipeä selkä, että maantie täpärillä oli ainoa tapa liikkua pyörällä. Pullistuman suunta kun oli taaksepäin vasemmalle niin satulan nokan lasku autoi minulla jonkin verran. Myöhemmin maantiepyörään siirryttyäni pidin siinäkin nokan alhaalla ja paine pullistuman suuntaan väheni.
Nyt satula on taas vaakatasossa ja toivottavasti ei koskaan tarvi enää kokea moista helvettiä uudelleen.

On hyvä pitää mielessä, että kuitenkin 90 prossaa välilevyn pullistumien aiheuttamista oireista paranee 3 kk,n kuluessa, sekä se, että viiden vuoden seurannan jälkeen operoimattomat olivat oloonsa operoituja tyytyväisempiä. Tosin ne hankalimmat yleensä leikataan, joten ei ihan luotettavia tuloksia varmaan saada aikaiseksi.

Minullakin aina sillloin tällöin oireita on vaikka vuosia on kulunut, mutta tämän kanssa pärjää hyvin nykyään. Jos silloin akuuttivaiheessa se kipu oli 100, on nyt pahimmillaankin 10.

Mutta silloin kun sitä selkää yötä päivää särki ja jalka oli tulessa, olisi ollut valmis vaikka pään poistoon. Joten kyllä hyvinkin ymmärrän kavereita, jotka siinä tilanteessa ovat!!!

[SvaR]

Ompas tuttu aihe...ikävä kyllä.
Itse luokittelen itseni melkoisen helvetin läpi käynneisiin.
Tuon helvetin seurauksena mm. lopetettu pyöräily joka nyt aloitettu uudestaan, samoiten työt lopetettu ja mietitty uusia tuulia, mutta palattu takaisin entisiin hommiin ihan hyvällä menestyksellä. Tänäänkin viihdyin pyörän selässä neljä tuntia putkeen joista asfaltilla reilu 30 minuuttia, muuten maastossa ja metsäautoteillä, eikä mitään ongelmia (ostin kyllä 140mm joustavan täpärin selän takia) .
Kivut oli pahimpaan aikaan helvetilliset ja se pahin aika oli että iso mies itki sängyssä kipua pois...eivät läheteneet sillä. Tuo oli ainut aika jolloin suostuin ottamaan kipulääkkeitä. Kyllähän se selkä sitten puukoakin näki, mutta liian myöhään eli kerkäsi tulla pysyviä vammoja mm. lihasheikkoutta, refleksit osittain liki nollassa ja tunto pois parista paikkaa jalkaa, nuo paikat semmosia että vaikka puukolla vuolis niin en tiedä mitään.

Silloin enkä nytkään ymmärrä näin maalaisena sitä hirmuista kipulääkkeiden tyrkytystä. Useammalla tohtorilla kävin ja hyvin jääny mieleen eräänkin tohtorin kysymys että mitä kipulääkkeitä käytät ja kun vastaan etten mitään niin seuraa jatko kysymys ja ihmettely että miksi et
Silloin ja edelleen olen sitä mieltä että ihmiskeho on todella fiksusti kehitelty ja rakennettu eli jokin syy sillä kivulla on ja jostain se johtuu. Esim jos kumarruin niin kipu paheni eli hermo paine kasvoi...mitä jos olisin turruttanut sen kivun tunteen pois lääkkeillä ja olisin voinut kumarrella vielä syvempään ilman varoittavaa kipua?
Nyt elän taas onnelista elämää eikä selkä ole enää joka ikinen päivä mielessä niinkuin se oli jonkun vuoden.
Minuunkin pätee se sanonta ettei osaa arvostaa terveyttä ennenkuin sen menettää.

Mutta vinkkejä en osaa antaa ainoastaan kertoa lyhyesti ja huonosti oman tarinan. Tai yksi on mitä jo joku ehdotteli eli täpäri on kyllä aika luksusta

[veekoo]

Itse olen selkäni venäyttänyt pariin otteeseen ja nyt alaselkä muistuttaa hieman jatkuvasti olemassaolollaan. Nyt rupesi kiinostamaan joustotolpan hankinta maantie-hybridiin tasoittamaan tärinää ja iskuja.

Onko tuo Cane Creekin tolppa se "ainoa oikea". Maantieköyttöön voisi varmaankin riittää kevyempi malli (Thudbuster ST)? Hintaa on toista sataa, mutta eipä polkupyörään tunnu saavan mitään laatukomponenttia alta satasen :-( Saksanmaaltahan tuollaisen saa, mutta missään ei taida onnistua testiajo.

Tähän mennessä ainoa kokemus joustotolpasta on pojan halpispyörän tolppa, joka tuntui joustavan joka suuntaan ja jätti peffan alla hyvin vempulan tunteen ja parhaaksi ratkaisuksi todettiin tämän "joustotolpan" ruuvaaminen kiinteäksi. Mutta 130 euron tolppa on kai ihan toista maata :-)

[Jazman]

http://lumbagoandme.blogspot.com/200...1_archive.html

Tosta voi vähän lukea missä suossa tunkkasin pahimpaan aikaan... olin todella masentunut ja fyysisesti sekä henkisesti niin heikossa hapessa, etten halua edes muistella koko aikaa.

En tiedä sitten noista välilevypurskeistakaan, sillä pahimmat kivut olivat päällä, kun kävin Heikkilän vastaanotolla ja hänen suorittaman lihasmanipulaation kautta tuli hyvin selväksi, että kipu syntyi lantion ja pakaroiden lihaksista.
Vaikka nikamien kohdalla tuntui kipua, se kivun säteily oli myös lähtöisin lantion syvistä lihaksista, kuten sekin tuli hyvin selväksi. Riitti että tohtori painoi voimakkaasti lantion lihaksia makaessani tutkimuspöydällä, enkä minä voinut olla kiljumatta tuskasta.

Kun sain pitkän venyttelyohjelman ja holistisen hoidon kautta noi mainitut lihakset rentoutettua, myös kivut lähtivät samalla.

Tämän kokemuksen jälkeen olen aktiivisesti pyrkinyt lievittämään stressiä mm. maastopyöräilyllä sekä huolehtimalla henkisestä hyvinvoinnista parhaalla näkemälläni tavalla. Perheellisenä tuo henkisen hyvinvoinnin hakeminen voi joskus olla todella itsekästä, mutta kun olin selittänyt etten enää ikinä halua palata siihen tilaan missä joskus olin, niin rouvakin antoi periksi. Nyt saan treenata enemmän, nähdä kavereita enemmän ja muutenkin enemmän aikaa itselle. Toki annan rouvallekin mahdollisuuden samoihin juttuihin, eihän tää homma muuten toimisi.
Huomaan, että olen alkanut nauttia elämästä ihan uudella tavalla ja haen aktiivisesti uusia elämyksiä ja positiivisia asioita elämääni. Samalla huomaan, että se sama positiivinen viba tarttuu muihinkin, myös perheeseen. Suosittelen

[alteregoni]

No no, kylläpäs meitä selkävaivasia täälä riittää. Mulla kans vaivannu tuo selkä jo kuutisen vuotta. Välilevy rappeuma ja pullistuma. Joka leikattiin vihdoin viime syksynä, tosin liian myöhään koska pullistuma palasi heti kohta kun palasin töihin. Eli noin reilun kuukaudenpäästä. Ja tästä viivyttelystä johtuen jäi vielä pysyvä hermovaurio oikeeseen jalkaan. Ongelmana lisäks vielä oiennut lanneranka ja yliliikkuvuus koska pullistuma on presakraalivälissä . Mut tosiaan itsekin juoksin lähes kaikilla mahdollisilla, terapeuteilla yms tuloksetta koska keskivartalon tukilihakset kunnossa jne kyl te tiedätte . Nyt on ammatinvaihto edessä. Mutta enough nillityksestä. Mutta mulle tää pyöräily tuntuu sopivan varsinkin kun hommasin täpärin. Ei aiheuta selkään eikä jalkaan juurikaan oireita, mitä nyt oikea jalka hieman väsyy aiemmin. Harrastelen myös säbää maalissa, mitä ihme kyllä selkä jotenski kestää. Mutta tahtoo olla hoitavalla taholla vaan yksi ja sama hoitoon ohjaus, ilman että tutkittais enempi henkilökohtaisesti mikä ja mitkä hoitokeinot auttaa. Itsekin meinasin palaa loppuun kun hampaat irvessä yritin vaan painaa duunia oireista huolimatta. Nyt sairaslomalla ja odottelen pääsyä ammatinvaihto tutkimuksiin. Mutta lihaksistostaan kun pitää huolen niin ainakin se lievittää oireita.