Hammaseroosion kannalta olennaisinta on frekvenssi, jolla happamia urheiluherkkuja nautitaan. Kaikkein haitallisinta on jatkuva urheilujuoman lipittäminen lenkillä. Vaikka kulaukset olisivat pieniä, jokaisesta naukusta käynnistyy se varttitunnin kestävä happohyökkäys. Vesi voi neutraloida happamuutta vähäsen, mutta käytännössä terveelliseen pH-arvoon päästään vasta, kun sylkeä on erittynyt tarpeeksi. Kuten jokainen tietää, urheilun aikana suuta helposti kuivaa (syljeneritys on heikkoa), joten nestehukkaisena urheilujuomien hampaita vauriottavat haittavaikutuksen vain korostuvat.

Henkilökohtaisesti olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että olen lopettanut happamien urheilujuomien käytön lenkeillä kokonaan. Hoidan energiahuollon 40-60 min välein kiinteässä muodossa (patukoita). Se ei ole suorituskyvyn kannalta optimaalisin ratkaisu, mutta ainakin purukalusto kiittää (edellisessä hammastarkastuksessa nolla reikää).

Jokainen on näissä asioissa tietysti yksilö, joillakin hampaat syystä tai toisesta kestävät sen jatkuvan urheiluliemissä uittamisen. Sitten on vastaavasti näitä hammaslääkärien varoittavia esimerkkejä, joilla on 15 vuoden Gatorade-addiktion jälkeen hampaat paskana kolmevitosena.

Mitä Gainomaxiin tulee, niin en millään jaksa uskoa, että se olisi perimmäisin syy ketjun aloittajan reikiin. Ei kai sen pitäisi olla sen pahempi kuin maitolasi lenkin päälle? Kannattaisi tosiaan tarkastella sitä lenkinaikaista kulutusprofiilia. Satulan päällä voi huomaamattaan vetää pidemmät happohyökkäykset kuin päivän muilla aterioilla yhteensä.