Syötteen pyöräilyreitit

[Veivi]

Jos tarkoitat yhdyspolkua värikalliolta kylmäluomaan, niin ei se kyllä pyöräilyyn oikein sovellu. Testattu on. Kannattaa suosiolla ajaa soratietä.

Juu, pitää paikkansa. Mutta kun Kylmäluoman hauskat polut on koluttu läpi, voi jatkaa reittiä Taivalkoskelle (polku jatkuu!), ajella Taivalvaaran huippumaastot ja jatkaa Syötteelle. Polkua enimmäkseen, totta kai!

[J T K]

Teknisimmät ja hitaimmat pätkät Vattukuru-Kärryvaara, sekä osa Pärjänjoen vierellä kulkevaa reittiä. Pitkoksia on aika paljon, mutta muutamaa lyhyttä pätkää lukuun ottamatta erittäin hyvin ajettavia.

Meinasipa Usko nöösin usko loppua tuossa Pärjänjoen viertä kulkevalla n.5km osuudella! Sitä kivikko-ja juurakkohelvettiä tarpoessa läpi tuli mieleen yhtä sun toista painokelvotonta. Varsinkin kun maasto oli tänään märkää. No, jonkin verran pystyin ajamaankin sitä, mutta enimmäkseenhän se meni pyörän työntelyksi. Ja kyseessä oli kait se helpoin reitti näistä kolmesta Ei se 29eri ole sekään ihan omimmillaan tuollaisessa teknisessä pätkässä, mutta enitenhän homma oli kiinni kuskissa. No, suunta on vain ylöspäin, toivottavasti ainakin. Tuli vaan mieleen, että onneksi ei ollut sääskiä ja mäkäräisiä kimpussa, sitten olisi huumori voinut loppua kokonaan.

Kontrasti oli vain niin pirun iso ensimmäiseen n.12-13km:iin, jotka menivät ajettavaa polkua, joka oli alkuosaltaan tosiaan sorastettua. Ne harjumaisemat olivat kyllä huikeita! Aivan loistavaa että tuollaista on tehty ajettavaksemme!

Harmi vain, että kahden hengen iskujoukkomme (alunperin piti olla _iso_ jengi, mutta yllättäen taas porukka kutistui...huoh ) reissu meni niin sanotusti *ituiksi heti kärkeen: ajokaverilta katkesi ketjut n.7km luontokeskuksesta ja eikä meillä ollut tietenkään ketjunkatkaisijaa saati liitintä... No, sellaiset täytyy jatkoa ajatellen hommata mukaan. Kaveri lähti sitten taluttamaan pyöräänsä takaisin keskukselle...ja minä kiersin sitten sen 17km lenkin loppuun. *aatanan tunarit, aloittelijamaista sähläämistä mutta kait se on vain kantapään kautta otettava se oppi...

Ilman muuta täytyy palata uudestaan ajamaan nuo pitkät reitit ja varustautua paremmin.

Muuan kuva

[IncBuff]

Tä? Puhutaanko nyt tuosta 17 kilsan Syötteen kierroksesta? Kävin kuukausi sitten sen kiertämässä ja ei kai siellä ollut kuin pari sellaista paikkaa joista ei ajamalla päässyt, vaikka minäkään en osaa ajaa. Yksi aika paha ylämäki ja yksi pehmeä kohta josta oli pitkokset kuivumassa jäi mieleen. Kuitenkin mielestäni teknisempi pätkä kuin Pitämävaaran lenkki, jossa haasteita tuo lähinnä pidemmät nousupätkät. Sitä pisintä en ole ajanut.

[J T K]

Siitä juuri. Se loppuosa oli kyllä ihan karseata juurakkoa ja kivikkoa, ei sitä voinut ajaa näillä avuttomilla taidoilla. Sitä vähän ihmettelinkin, kun kontrasti oli niin älyttömän iso siihen muuhun reittiin nähden.

[ellmeri]

Reitti näyttää samalta kuin hämeen järvi-ylängön reitit,esim: poronpolku ja paaran patikka.

[makkeli]

Meinasipa Usko nöösin usko loppua tuossa Pärjänjoen viertä kulkevalla n.5km osuudella!

Vähän rajumpaa iskua kasvoihin olisi sen jälkeen saanut Toraslammen reitillä, varsinkin vastapäivään ajaen peikkopuistosta Vattukurun parkkipaikalle. Vielä pahempaa kivikko-juurakkoa yhdistettynä 100 metrin nousuun. Ekan tunnin jälkeen mulla oli keskari 8 km/h. Toisin päin lienee helpompi ajettava, kun se 100m nousua tulee pääosin hiekkatiellä.

Ihan kivat reitit olivat. Sellaista sopivaa retkeilyreittiä. Etelänkuskia hiukan yllätti nousumetrien vähyys, kun oli varautunut pahempaan. Nousuennätyksen kuitenkin sai, kun sakkolenkkiä heitti Iso-Syötteen huipulle.

Parasta kuitenkin oli se pyörätie huipulle. Eka kertaa oli pakko lyhentää keulaa ja käyttää 22/34-välitystä. Oli aivan sairaaan jyrkkä, kahdessa kohdassa maksimijyrkkyys oli 32%.

[J T K]

Epäilemättä, katselinkin jo etukäteen reittejä niin että älysin pysytellä pois ekalla kerralla tuolta pisimmältä pätkältä. Suunnitelmahan oli ajaa Syötteen kierros sekä Pitämävaaran lenkki, mutta ajokaverin matkan pysähdyttyä ketjun katkeamiseen homma jäi kesken.

Täytyy nyt vielä korostaa sitä, että tuo Pärjänjoen varren kivikkojuurakko oli haasteellinen, koska asialla oli maastonöösi, jonka ajotaidot ovat opettelun asteella ja eikä osaa vielä säätää pyöränsä iskareita toimimaan tuollaisessa kohdassa. Sen lisäksi Bontragerin XDX -rengas on liian mieto kuvionsa puolesta sellaiseen pätkään, pelasi kyllä mainiosti muuten.

Mutta ilman muuta tuonne on mentävä uudestaan ja useampaan kertaan, ei meiltä tuollaisia reittejä löydy.

[Jimmu]

Se loppuosa oli kyllä ihan karseata juurakkoa ja kivikkoa, ei sitä voinut ajaa näillä avuttomilla taidoilla. Sitä vähän ihmettelinkin, kun kontrasti oli niin älyttömän iso siihen muuhun reittiin nähden.

Vielä isomman kontrastin olisit saanut Anninkoski-Koiraoja -pätkän jälkeen Toraslammelle asti. Kyllähän reitit ajettavia oli, paikoin loistavia, mutta aiemmin jo paljon tuolla kulkeneena odotukset taisivat olla liian korkealla. Köysikahlaamokokemus jäi ainakin hyvin lihasmuistiin.

[jpoulu]

Lokakuun aikana mennään kokeilemaan noita syötteen reittejä. En tiedä kuinka paljon tulemme polkemaan noita merkattuja reittejä, tahtoo meillä olla tapana mennä sieltä sun täältä.

[JackOja]

...En tiedä kuinka paljon tulemme polkemaan noita merkattuja reittejä, tahtoo meillä olla tapana mennä sieltä sun täältä.

Nyt kun pää on auki ja Metsähallituskin edes vähän sallii maastopyöräilyä, niin antakaa sitten hyvä vaikutelma lajin harrastajista ajamalla kansallispuistonkin alueella sieltä sun täältä

[usko juntunen]

Nyt kun pää on auki ja Metsähallituskin edes vähän sallii maastopyöräilyä, niin antakaa sitten hyvä vaikutelma lajin harrastajista ajamalla kansallispuistonkin alueella sieltä sun täältä

Tuota juttua kannattaa miettiä jos aletaan ajella "omia polkuja" Sama pätenee leiriytymiseen puiston alueella. Tuota asiaa pähkäilin menneen kesän yön yli reissullain Syötteellä. Hienoja, ns. villejä telttapaikkoja löytyy pilvin pimein alueelta. Päädyin kuitenkin pystyttämään majani laavun takapihalle, jossa se kai vähiten häiritsee laavun käyttäjiä.

[Lucky13]

Pikaraportti viimeviikolta. Ylämäet edelleen pitkiä ja alamäet lyhyitä. Märkää, mävöä ja liukkaita pitkospuita eli polkukurjistelua parhaimmillaan. Lainapyörällä ensimmäistä kertaa lajiin tutustunut vaimo ilmoitti haluavanasa oman pyörän eli voidaan varmaankin yleistää, että reitit sopivat myös aloittelijoille.

Lokakuun aikana mennään kokeilemaan noita syötteen reittejä. En tiedä kuinka paljon tulemme polkemaan noita merkattuja reittejä, tahtoo meillä olla tapana mennä sieltä sun täältä.

Pakko kompata edellä asiaa kommentoineita. Alueella on aivan varmasti tarpeeksi ajettavaa vaikka pysyisikin merkityillä reiteillä. Varsinkin syksyllä maaston ollessa märkää tekee pienikin pyörillä liikkeellä oleva porukka kivat arvet herkempään maastoon.

[jpoulu]

Nyt kun pää on auki ja Metsähallituskin edes vähän sallii maastopyöräilyä, niin antakaa sitten hyvä vaikutelma lajin harrastajista ajamalla kansallispuistonkin alueella sieltä sun täältä

Onneksi kaikki polut eivät mene kansallispuiston alueella. Poluthan meneekin patikointi/vaellusreittejä pitkin.

[kaakko]

Viime viikolla tuli pysähdyttyä Syötteellä kotimatkalla pohjoisesta ja ajelin tuon Pitämävaaran lenkin. Merkityksi reitiksi todella hyvä, kun todella sai ajaa polkuja pitkin, eikä pelkästään metsäteitä ja latupohjia. Maastokin oli sopivan vaihtelevaa reitillä. Hienon työn on reitin suunnittelija/tekijä tehnyt. On vielä loppusyksystä suunnitelmissa tulla uudestaan ajelemaan sille suunnalle, niin jos silloin ehtisi muutkin reitit ajella läpi.

[Joonaaz]

*naps* Se loppuosa oli kyllä ihan karseata juurakkoa ja kivikkoa *naps*

Me ajeltiin kaverin kanssa toi reitti toisinpäin ja teknisin pätkä tuli ajettua ensin. Molemmilla vasta ensimmäinen kesä maastopyörän selässä ja kyllä vähän ihmeteltiin alun haasteellisuutta, mutta rauhallisesti edeten tuokin oli ihan mukavaa harjoittelua.

Reitti näyttää samalta kuin hämeen järvi-ylängön reitit,esim: poronpolku ja paaran patikka.

Poronpolku tuli mullakin mieleen syötteen kierrosta ajaessa. Yllätyin korkeuserojen vähyydestä ja ehkä vielä korkeammalla olevien näköalapaikkojen puuttumisesta lyhimmän reitin varrelta.
Me ehdittiin tosiaan ajamaan vain se lyhin reitti tällä kertaa, joten en tiedä olisiko muilla reiteillä ollut enemmän korkeuseroja ja ehkä jonkin tunturin/vaaran päälle nousu(ja)?

[Ski]

Veivi on jossain välissä kirjoitellutkin että Syötteen kierros on "mukavampi" vastapäivään eli Luontokeskukselta heti ensiksi siihen Pärjänjoen rantaa pitkin. Mukavia pysähdys ja maisemapaikkoja on siellä Pärjänjoen reunalla, hienoa puromaisemaa ja korkeat joentörmät. Sen jälkeen alkaa huimannopea havupolkuosuus josta noustaan jyrkästi Pytkynvaaran päälle.
Pitämävaaran lenkki kannattaa ajaa myötäpäivään.
Toraslampi myös.
Toraslammen taipaleen voi yhdistää Pitämävaaran lenkkiin, ja miksei jos jaksaa jatkaa sitten vielä Syötekierroksen perään.

Jos korkeuserot ei riitä niin kokeilla,kuten joku sanoikin,pyörätietä Isonsyötteen huipulle, joka toisaalta on pikkasen liian jyrkkä parista kohtaa. Mukavin on paukuttaa tienreunaa ihan alhaalta ihan ylös vaikka sinne mastolle asti. Ehkä kaikista mukavin maastopyörällä on sitten nousta hiihtostadionilta latupohjaa (huom. myös merkitty reitti) Isonsyötteen takaa ihan hotellille tai mastolle asti. Siinä riittää korkeuseroa ja maastoa myös.

Syötteen kierroksen voi myös halkaista Romevaaran kautta. Risteys on soratien kohdalla Pärjänjoen loppukohdalla, tai Riihituvan maisemista. Kapea ajettava reitti.

[J T K]

Juu, voisi olla tosiaan parempi ajaa vastapäivään. Tosin siinä saattaa nöösimpi säikähtää lopullisesti ennenkuin selviää vähän helpommille osuuksille

[IncBuff]

Itse ajoin Syötteen kiekan vastapäivään. Joten ne vaikeammat pätkät oli kun mies oli vielä tuore. Toisesta päästähän tuo on varsin tylsää pitkoksilla ja soralla ajelua.

[makkeli]

Itse ajoin Syötteen kiekan vastapäivään. Joten ne vaikeammat pätkät oli kun mies oli vielä tuore. Toisesta päästähän tuo on varsin tylsää pitkoksilla ja soralla ajelua.

Noin ajoin itsekin, mutta siinä missaa Pytkynharjun alamäen. On aivan huippu alamäki. Vauhtia saa riittävästi ja turvallisesti voi vähän hypyttääkin. Mäen loputtua pitkokset tulevat vähän yllättäen vastaan. Piti sitäkin iltalenkkinä käydä hinkkaamassa, kun lähellä oli.

[Ski]

Pytkynharjussahan voi mennä muutama tunti vaan kiivetessä ja laskiessa

[jpoulu]

Tulipas nyt viikonloppuna koluttua nuo Syötteen reitit. Hienosti merkityt reitit. Hieman oli lunta ja märkää sekä pieni pakkanen.

[Veivi]

Lumi on satanut Syötteen reiteille, vähintään 15 cm kaikkialla. Reitit lepää nyt toukokuuhun asti, nähdään sitten reitillä!

[Iko]

Onkos joku ehtinyt käymään reiteillä tänä keväänä? Mahtaako siellä olla jo ajokuntoisia pätkiä? Mulla olisi ensi viikolla mahdollisuus lähteä ajamaan päiväseltään ja Syötteen maastot houkuttelee...

[IncBuff]

Reiteillä en ole käynyt, mutta muuten siellä päin. Lunta on taatusti vielä varjokohdissa ja kosteat kohdat ovat todellä märkiä.

[Veivi]

Tulevana viikonloppuna voi ainakin Syötteen kierros olla jo ajettavassa kunnossa mutta varjoisat seudut (pohjois/itärinteet, pimeät kuusikot ym.) ja korkeat alueet ovat vielä monin paikoin lumipeitteisiä. Syötteen kierroksen länsiosalla on paikoin vanhat ja osin lahot pitkokset nostettu pois, rahoituksen järjestymistä kunnostukseen odotellaan. Märkäähän siellä tosiaan myös on.
Kannattaa soitella Syötteen luontokeskukseen, 0205 646 550 ja kysellä tilannearviota.

[Iko]

Kiitti infosta!

Eilen kartan ääressä hetken pähkäilin mahdollista käyntiä ja arvelin juurikin noiden suoalueiden ongelmallisuutta. Viime käynti lokakuun 20. päivän tienoilla ja silloinkin oli syyssateiden jäljiltä paikoin todella märkää. Ja tosiaan muistan nuo pois nostetut pitkoksetkin... Jos ihan toivottamalta näyttää, niin voihan sitä aina ajaa Pytkyä edes takaisin!

[Veivi]

Joo ja kannattaa muistaa se Romekangas-Riihitupa -polku Pytkynharjun pohjoispuolella, joka on ältsin hauskaa ajettavaa myöskin! Sen avulla voi kiitää ympäri vauhdikkaan 9 km lenkin, vaihtaa suuntaa ja ajaa toisinpäin .

[Iko]

No niin, eilen (perjantai 13.) tuli väännettyä päivärupeama Syötteellä. Veivin kanssa luontokeskuksella hiottiin vielä viime hetken reittisuunnitelmaa, kiitos vinkeistä!

Ajoin Pitämävaaran lenkin myötäpäivään, josta seuraavia havaintoja. Nousu Pikku-Syötteelle todella raskas latupohjan ollessa varsin märkä. Osa pitkoksista oli kärsinyt vaurioita työkoneiden jäljiltä. Kelosyötteen molemmin puolin kutakuinkin kuivahkoa ja helposti ajettavaa. Säkkisenlammilta eteenpäin aina Pitämävaaran länsirinteen puoliväliin asti lunta monin paikoin vielä useita kymmeniä senttejä. Tähän saakka joitakin polun yli kaatuneita keloja/ tuulenkaatoja, mm. jyrkässä nousussa Pitämävaaran pohjoisrinteellä.

Ainoat pyöräilijät ohitin Säkkisenlammilla...kolme sankaria (kaksi mustissa, yksi punavalkoisessa ajoasussa, noin 25-35 ikäisiä) moottoroiduilla enduropyörillä liikenteessä. Kommentoin ohittaessa, että "myöntävätkö ne lupia tuollaiseenkin?", johon vastauksena "saattaahan ne myöntääkin". Myöhemmistä jäljistä päätellen eivät olleet ensimmäistä kertaa noissa hommissa. Pitämävaaralla oli vanhoja motskarin jälkiä nähtävissä. Mutta takaisin lenkkiin... Lasku Pitämävaaralta oli hyvässä kunnossa ja varsin kuiva eli ajaminen onnistunee helposti ylöspäinkin. Pitkokset Portinojalta oli kuivat ja oli hienoa päästä vaihteeksi ajamaan vauhdikkaastikin. Loppupätkä Korkeavitikon halki oli yllättäen hyvin ajettavassa kunnossa. Märkää paikoin, mutta eikös siellä ole aina Mielestäni paremmassa kunnossa kuin syyskuussa.

Jatkoin lenkkiä Syötteen kierrokselle. Riihikummun/ Riihisuon pitkokset oli monin paikoin huonossa kunnossa, mutta muuten ajokuntoisia. Pytkynharju luonnollisesti kuiva ja vauhdikas. Tauon pidin Kellarilammella.
Pytkyltä Romekankaalle edelleen hyväkuntoista baanaa, varjopaikoissa lunta. Risteyksessä pähkäilin loppureittiä ja suuntasin minulle uutena baanana Riihikummun suuntaan. Pätkä Romevaaran polun risteykseen erinomaisessa kunnossa ja hauskaa, helpohkoa ajettavaa! Hetken mielijohteesta päätin suunnata Romevaaran yli...hyvä ratkaisu, jos tykkää raahata pyörää kivikossa paikoin polviin ulottuvassa hangessa. Ja minähän tykkään Tuo pätkä ois tosiaan kiva ajaa tuoreilla voimilla ja kuivalla kelillä, sen verran teknistä traili on.
Syötteelle päästyä laskettelin pyörätietä alas ja takaisin Luontokeskukselle. Vaihtoehtoinen reitti olisi ollut lasku luoteeseen hiihtoladun pohjaa, mutta kaiken päivän kurjistelun jälkeen mukavuus vei voiton!

Yhteenvetona todettakoon, että lunta ja märkää sekä tarpomista oli enemmän kuin osasin odottaa. Hauskoja pätkiä sai silti ajettua. Muutaman viikon ja toivottavasti loputkin lumet sulattavan vesisateen jälkeen homma on taatusti jo ihan toisella tasolla.

[usko juntunen]

Kattava ja ajankohtainen raportti Iko:lta Syötteen reittien kunnosta. Mielessä pyörinyt milloin tuonne kannattaa lähteä. Pitänee vielä hiukan odotella teltan pystyttämistä Kellarilammen laavun takapihalle

[Veivi]

Isot kiitokset Iko! Tuo enduropyöräily, minkä mainitsit, ei ole mikään uusi ilmiö mutta toki laitonta ja ilman muuta luvatonta.
Kuulostaa siltä, että aika hikinen pyöräreissu sulla on noiden lumien kanssa ollut noh, hiki kuuluu asiaan. Tulevan viikon luvatut sateet sulattelevat varmaan loputkin lumet hyvin vähiin!