Kenttärata; Salmivitikko ja Salmivitikkoaho.

Mukava 2h meni taas ajellessa, maratontyyppistä systeemiä. Ensin tien alkupäästä n. 3km eteenpäin, jonka jälkeen oikealle kääntyy hiekkatie Salmivitikkoon, joka on n.300m korkuinen vaara. Tämä hiekkatie on puolestaan n. 4km mittainen ja nousee tasaisesti vaaran päälle. Tie päättyy ja siitä erkanee metsäkoneen jälki eteenpäin, käväisin n. 300m-400m ajamassa jälkeä kunnes käännyin takaisin. Tuonne voisi käydä ajamassa jonkinlaisen rengaspolun, kai sellainen alkaisi syntymään kun aikansa sielä möyrisi.

No takaisin tultaessa oikealle erkanee parikin mökkitien näköistä pätkää, ekassa oli puomi mutta tokassa ei ja eikun sinne. Tadaa, jokunen sata metriä niin tie päättyi mutta jatkui polkuna, joka lähti kulkemaan alas vaaran kylkeä kohti Salmijärveä. Kilometri sitä huvia riitti, kunnes maasto alkoi mennä sen verta märäksi että jätin kesken. Joku autiomökki löytyi keskeltä korpea, lienekkö joku kalamiesten rakennelma. Palasin takaisin ja tuuppasin isolla tiellä mukavasti menemään alamäkeen kun mennessä olin sitä ylämäkeä hitaasti kinnannut.

Jatkoin varsinaista kenttäradan tietä jonkin matkaa eteenpäin, kunnes tulin Salmivitikkoahoon johtavalle metsäautotielle. Kohtuu jyrkästi ylös ja siitä jatkaen sitten eteenpäin, kaikkiaan 2km löytyi sitä pätkää. Useampi haara lähti pääreitiltä ja kävin koluamassa ne kaikki. Mukavaa maisemaa, oikeata erämaata konsanaan. Tuonnekkin saisi varmasti tehtyä mukavaa ympyrälenkkiä kun saisi liikkeelle muutamankaan apurin ja jonkin sortin oksasakset pahimpien vitikoiden hienoiseen parturointiin...

Hokasin tässä kohdassa että reissueväät jäivät autoon reppuun, joten päätin palata takaisin ennenkuin alkaisi energiat hyytymään. Autolla mittari näytti 26km lenkkiä. Ja kun kamerakin oli tälläkertaa mukana niin tässäpä kuvia Kenttäradan keikalta