Olin Nurmijärvellä (30km kotoa), kun taivas kävi tummumaan. Kauniissa peltomaisemassa erikoisessa kellertävässä valaistuksessa näkyi koko taivaan leveydeltä hienoja salamoita kaukana pohjoisessa ja lännessä. Ajattelin pääseväni pälkähästä, kun myrsky vaikutti olevan vähän sivussa reitiltäni. Paluumatkalla etelään edessä oli kuitenkin pelottavan kaunis näky: tummansiniset, melkein mustat pilvet, alapuolelta oudon kumpuilevat, lipuivat suoraan yli. Tuli tosi pimeää. Ilman kunnon valoa ei olisi nähnyt ajaa. Välähteli tiheimmillään muutaman sekunnin välein, mutta vielä kauempana edessä. Vähän Lepsämän jälkeen alkoi hirmuinen myräkkä ja kaatosade. Tuulenpuuskassa meinasin ajautua ulos tieltä, sitten vähän helpotti puhuri, mutta salamat rytisivät joka suunnassa. En sitten minnekään hakeutunut suojaan vaan tuli aika haipakkaa ajettua aukeat ja mäennyppylät kotiin asti. Hurja ja vähän pelottava kokemus oli.