Hieno - lähes täydellinen - toiset ne vaan osaa
Hieno - lähes täydellinen - toiset ne vaan osaa
Palstajyrä
On tyrmäävän hieno.
Tämä ketju on ollut mukavaa ja mielenkiintoista seurattavaa, kiitokset ja vielä yhdet onnittelut sekä kädentaitokehut Sammattiin.
"Kaikista seksuaalisista poikkeavuuksista siveys on kaikkein omituisin"
Anatole France
Vakiovieras
todella hieno taideteos, laskitko projektiin kuluneita tunteja?
Vakiovieras
Onpa kyllä upea. Hienoa työtä!
Vakiovieras
Kiitosta kovasti, mukava että muutkin tykkää.
Tunteja en laskenut, mutta nyt jos tekisi toisen, ihan kokopäiväisesti, niin kyllä sen viikossa maalauskuntoon saa, nopeamminkin.
Kiilloitus oli se mikä aikaa vei, enkä ihan helposti siihen enää ala, mitä nyt ehkä jos muhvit; emäputken ja satulaputken ylämuhvin, mutta keskiö on niin veemäinen että se näkyy olevan monesti maalattu vaikka muut muhvit onkin kiillotettu.
Tähän ei lasketa siis muuta kuin niitä tunteja kun kädessä on työkalu ja jotain tapahtuu. Enää ei kylläkään tarvis miettiä ihan niin paljon.
Kaukana tuo on täydellisestä, kuvissa ei vaan kaikki näy.
Hei, rälläkkä laulamaan ja liekki suhisemaan siellä ulkona! Miksi ajaa vanhalla Colnaagolla kun sen voi itekkin tehdä!
Palstajyrä
Ihan kokonaista pyörää en vielä uskalla ryhtyä kasaamaan, mutta ajattelin aloittaa tekemällä jäykän haarukan juniorin pyörään hyppykepin tilalle. 1 1/8 tuuman kaulaputkella olevaa 24 tuumaiselle kiekolle tarkoitettua haarukkaa V-jarrutapeilla kun ei näytä löytyvän mistään. Ei ollut Pyörätohtorillakaan sellaista, joten nyt on hyvä tekosyy tehdä itse.
Ceewaylla näytti olevan sopivia kruunujakin saatavilla, mutta jäi vielä mietityttämään mitä putkea kannattaisi tuohon ottaa (ja tietysti sen vaikutus kruunun valintaan). Onko hyviä suosituksia kenelläkään?
In a world without fences and walls, who needs Gates and Windows?
Vakiovieras
Enpä osaa suositella sen kummemmin muuta kuin että e-posteitse lähesty Ceewaytä ja tiedusta heiltä. Helpoiten ehkä niin että valitset ensin kruunun, niin sieltäpäin sitten ehdotusta haarukan putkiksi.
Hyvin palvelualttiita olivat siellä päässä minulle.
Helpottaisi heidän työtä kyllä hemmetisti hinnat artikkeleille; ei tarttis joka tilpehööriä erikseen kysyä...
Palstajyrä
Sivut ovat kieltämättä vähän kummalliset kun hintoja ei ole. Täytyy laittaa sinne kysymys ja pyytää suositusta kokoonpanoksi. Ihan perushaarukkaa kun olen kasaamassa, niin eiköhän sieltä sitten sopiva suositus tule.
Täytyy varmaan ottaa vähän harjoituspalasia kanssa, kun tuo haarukka pitäisi kumminkin saada käyttöön, eikä siitä ihan sutta saa tulla.
In a world without fences and walls, who needs Gates and Windows?
Vakiovieras
To whom it may concern; http://www.wooljersey.com/gallery/v/theilmeit
Erittäin hienoja wanhoja fillareita ja omintakeisia ratkaisuja... Itserakentajille mietittävää.
Vakiovieras
Kaasuhitsaus ja kovajuottaminen eivät ole ennestään mulle tuttua puuhaa. Oon etsinyt aiheesta sopivaa kurssia ja koska en ole semmoista bongannut, päätin selvittää kuka semmoisen pyynnöstä järjestäisi. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että fasiliteetti- ja opettajakandidaatti ovat löytyneet.
Viritteillä on siis 2pv viikonloppukurssi sisältönä seuraavantapaisia asioita:
-työturvallisuus
-vähän teoriaa aiheesta
-paljon opastettua ja itsenäistä harjoittelua (juotteena hopea)
-jotain muuta mahdollisesti
Kurssin tavoitteena olisi siis antaa osallistujille valmiudet jatkaa itsenäistä harjoittelua tahollaan turvallisesti (happi-asetyleeni-jutut ei mikään ihan vaaraton asia).
Omalla kohdallani tähtään tällä koko hommalla toki siihen, että ensi vuonna syntyy eka DIY cc-runko, jne.
Onko täällä porukkaa, joita kiinnostaisi aiheeseen perehtyä? Jokunen paikka olisi vielä vapaana.
Ajankohta tod. näk. n. tammikuun toinen viikonloppu ja paikka pääkaupunkiseudulla. Kustannuksista ei ole vielä tietoa, mutta ei se nyt ihan ilmaistakaan puuhaa ole. Näyttäis alan kurssit maksavan yleensä luokkaa 300+alv/pv/nuppi, jonka perustelen itselleni investointina itseeni
Toki jos joku tietää sopivan viikonloppukurssin/mestan/opettajan jo valmiiksi, niin toki ottaisin tietoa vastaan vaikka yv:llä. Muutenkin saa kommentoida sisältöä tmv.
Viestin lähettäjän suojelemiseksi lähettäjän mielipiteitä on muutettu.
Vakiovieras
Olen opettanut polkupyörän rungonrakennusta seitsemän vuotta Kokkolanseudun opistossa - jos siitä tiedosta nyt on jotain iloa :-)
Maastopyöräilijän kuuluisia viimeisiä sanoja:
"Ei tuo oja varmaan ole syvä!"
"Kyllä on hyvät pitkospuut!"
"Bunnyhopillahan tuosta pääsee!"
Vakiovieras
Onpa uskomattoman hieno! Varmasti ajattelemasi satula ja tankoteipit sopii vielä todella kivasti tuohon. Onnittelut!Alkujaan tämän lähetti ykköseero
Vakiovieras
Sehän riippuu pitkälti sinusta
Viestin lähettäjän suojelemiseksi lähettäjän mielipiteitä on muutettu.
Vakiovieras
Onko sulla jotain vähän intensiivisempiäkin workshoppeja tms. kuin tuo Kokkolanseudun opiston kurssi? Asun niin kaukana Kokkolasta, ettei oikein toimi.
Millä tekniikalla niitä runkoja muuten rakennetaan tuolla kurssilla?
Tietääkö kukaan onko muita kursseja rungon rakentamiseen Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa? Briteistä ja jenkeistä näyttäs löytyvän, mutta tulee sitten tyyriimmäksi tietysti.
Jäsen
Tässä linkki naapurifoorumin vastaavaan keskusteluun jos siitä sattuisi olemaan jollekin jotain hyötyä http://www.yksivaihde.net/site/fooru...ic.php?id=5418
Muakin kiinnostaisi tällasiet kurssit. Kuka tietää?
Ykköseero; laitoin sulle privaa, katotko!
Vakiovieras
Tuon Kokkolan kurssin lisäksi ainoat, jotka tiedän, on
Dave Yates, Englannissa:
http://www.daveyatescycles.co.uk/
United Bicycle Institute, USA:ssa:
http://www.bikeschool.com/
Onko tietoa muista kursseista?
Vakiovieras
Onhan niitä muualla maailmassa. Jenkeissä mm.
Doug Fattic vetää kursseja
Viestin lähettäjän suojelemiseksi lähettäjän mielipiteitä on muutettu.
Olen joskus 70-luvulla juotellut messingillä ja hopealla (vahingossa, luulin messingiksiKaasuhitsaus ja kovajuottaminen eivät ole ennestään mulle tuttua puuhaa. Oon etsinyt aiheesta sopivaa kurssia ja koska en ole semmoista bongannut, päätin selvittää kuka semmoisen pyynnöstä järjestäisi. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että fasiliteetti- ja opettajakandidaatti ovat löytyneet.
Viritteillä on siis 2pv viikonloppukurssi sisältönä seuraavantapaisia asioita:
-työturvallisuus
-vähän teoriaa aiheesta
-paljon opastettua ja itsenäistä harjoittelua (juotteena hopea)
-jotain muuta mahdollisesti
Kurssin tavoitteena olisi siis antaa osallistujille valmiudet jatkaa itsenäistä harjoittelua tahollaan turvallisesti (happi-asetyleeni-jutut ei mikään ihan vaaraton asia).
Omalla kohdallani tähtään tällä koko hommalla toki siihen, että ensi vuonna syntyy eka DIY cc-runko, jne.
Onko täällä porukkaa, joita kiinnostaisi aiheeseen perehtyä? Jokunen paikka olisi vielä vapaana.
Ajankohta tod. näk. n. tammikuun toinen viikonloppu ja paikka pääkaupunkiseudulla. Kustannuksista ei ole vielä tietoa, mutta ei se nyt ihan ilmaistakaan puuhaa ole. Näyttäis alan kurssit maksavan yleensä luokkaa 300+alv/pv/nuppi, jonka perustelen itselleni investointina itseeni
Toki jos joku tietää sopivan viikonloppukurssin/mestan/opettajan jo valmiiksi, niin toki ottaisin tietoa vastaan vaikka yv:llä. Muutenkin saa kommentoida sisältöä tmv.
Tietenkin hyvä tietää mitä tekee ja mitä materiaalia ja juoksutteita jne. mutta varsinainen juottaminen helppoa ja hauskaa puuhaa.
Hakeudu työväen opiston metallipiiriin, siellä välineet ja osaava opastus.
Vakiovieras
Seuraava alkaa vissiin ens syksynä, joten joudun hakeutumaan hoitoon, jos niin kauan joudun venaamaan
Oon mäkin 7:llä luokalla peruskoulussa jotain metalliliitoksia kaasun avulla tehnyt ja siitä jäi mielikuva, että hauskaa oli.
Jokatapauksessa yritän työturvallisuuden nimissä kiirehtiä oppimiskäyrän alkupätkällä hakeutumalla opetukseen, jos semmoista järjestyy.
Viestin lähettäjän suojelemiseksi lähettäjän mielipiteitä on muutettu.
No mutta hyvänen aika, setti 115 € ei paha.
Mutta mitäs noi kertakäyttöpullot, ihan uusi juttu mulle.
Siis mitä kokoa ovat (aikas pieniltä vaikuttaa, mutta satunnaista ja pienimuotoista se on käyttö tai kotipoltto...
Minkä kokonen on pilli? Muistelisin, että iloisella 70-luvulla koko oli alkaen 75 l/min ja sitten 150 ja 300, taisi isompiakin olla. Muistaakseni käyttelin enimmäkseen tota 150 tai 300, nyt en muista varmaksi (villi meiniki alkaa kostautua
Niin, ja mitäs toi hopea oikeastaan kustantaa nykyisin?
Hapen hintahan tuossa jo olikin, mutta entäpä tuon varsinaisen kaasun hinta ja saatavuus (molempien)?
Alko tosiaan kiinnostaa toi juttu, vuosia kun olen kaipaillut satunnaisesti pienimuotoista kaasujuotosmahdollisuutta, milloin mihinkin.
Ei välttämättä, näihin kursseihin on myös mahdollisuus hakeutua kevätlukukaudellekin. Yleensä nämä ovat kyllä tupaten täynnä, mutta kevätkaudelle saattaa olla joku passiivi tyyppi tai projektinsa päätökseen saanut jättäytyä pois, kannattaa kysästä ja hypätä tyrkylle. Nyt on jono lyhyt!
Vakiovieras
Kun tuntuu kiinnostus viriävän täälläkin niin laitetaan tännekin tämä jo tuonne toisaalle postaamani yksityiskohtaisempi selostus tuon rungon teosta:
Tästä tuli vähän pitkämutta ei tätä voi oikein tätä lyhyemmin läpikäydä. Kysyä saa jos haluaa, ja neuvoa, mutta täytyy muistaa että tämä oli minun ensimmäiseni, ja oppiminen ei ole oikeastaan edes alkanut.
Mutta asiaan; jos loikataan suunnittelusta suoraan tekemiseen.
Osien ja putkien saavuttua ne kannattaa tarkistaa oikeiden kulmien ja mittojen osalta; tosin muhveja voi kuulemma vääntää kylmiltään asteen pari eri kulmiin, mutta parempi, helpompi on kun ne olisivat heti oikein. Minulla oli ceewayltä tullut keskiömuhvi väärällä viistoputken kulmalla, joten se meni vaihtoon. Muhveihin on merkitty kulmat.
Tässä vaiheessa on hyvä hioa putkia ja keskiömuhvin takaosan tiukempia koloja, mutta muuten hiominen on melkein helpompaa valmiissa rungossa.
Kaikki muhvien reiät hiotaan niin että putket menevät nahkeasti sisään, tai tässä vaiheessa saa olla tiukatkin sovitteet.
Rälläköin ja hioin viisto- ja satulaputken alapäät keskiön sisäpuolen muotoon; se on helppoa, kun vaan työntää putkenpään läpi ja piirtää oikean muodon muhvin sisäpuolelta tussilla.
Sen jälkeen katkaisin satulaputken yläpään oikeaan mittaan. Tämä ei aina ole välttämätöntä: jos satulaputken voi työntää satulamuhvin läpi niin katkaisun voi jättää juottamisen jälkeen. Mulla oli muhvissa kaulus, siten ettei putki mahtunut läpi, ja siispä sen joutui katkaisemaan.
Seuraavaksi leikataan vaakaputken takapään oikeaan muotoon tubemiterin ( http://www.ozhpv.org.au/shed/tubemiter.htm ) kaavion avulla. Putkiin kannattaa vetää keskiviiva jotta on helpompi asetella molempien päiden jiirikaaviot samaan linjaan. Viiva on helppo vetää terässuorakulmalla; putki laitetaan suoralle pöydälle ja pidetään lujasti paikallaan ja vedetään suorakulmaa putkea vasten siten että toinen sivu suorakulmasta lepää vasten pöytää, toinen vasten putkea. Putken hiottuun pintaan jää selvästi erottuva viiva joka lähtee viimeistelyhionnassa helposti pois.
Nyt mitataan viisto- ja vaakaputken tarkat mitat sisäpuolelle piirustuksesta, teipataan jiirikaaviot paikalleen, tarkistetaan ihan ajatuksen kanssa kaavioiden asento, että ne varmasti ovat oikein päin, ja leikataan jiirit.
Jiirit leikkasin ensin pikkurälläkällä millisellä katkaisulaikalla ja hioin ne samalla laitteella niin lähelle kuin uskalsin, ja dremelillä ja hiomarullalla loput. Kaavio kannattaa pitää koko ajan paikallaan, niin putki ei lipsahda liian lyhyeksi. Liitoksen täytyy olla tarkka, ja näkyvää rakoa ei saisi jäädä, koska kun liitosta juotetaan, hopea etenee kapillaarisesti muhvin ja putken välissä, ja pienikin rako saattaa pysäyttää se etenemisen. Liitos voi silti onnistua, koska hopeaa voidaan "juoksuttaa" useammalta suunnalta, mutta todennäköisyys pienenee.
Kun kaikki jiirit on sovitettu, kasataan runko piirustuksen päälle ja tarkastetaan että kaikki on niinkuin pitääkin. Itse piirsin rungon ääriviivat vanerille johon pulttasin keskiön kiinni omalle paikalleen, ja ruuvasin sopivan kokoiset puupalikat kannattelemaan putkia suorassa niin että rungon saattoi koota sen päälle. Vaneri näkyy tässä kuvassa.
Tässä vaiheessa tehdään takajarruvaijerille läpivienti vaakaputken sisällä.
Vaijeri kulkee 7mm:n messinkiputken sisällä. Reiät putkelle tehdään ensin 7mm:n poralla ja sitten pyöreällä moottorisahaviilalla viistoon niin jotta putki taittuu sisälle. Nämä juotetaan kaikista ekana.
Sitten itse asiaan eli juottamiseen. Ensin satulaputken alapää keskiöön. Putken muhviin menevä pää täytyy hioa puhtaaksi, samoin muhvin holkki sisäpuolelta. Putki ihan käsin hiomanauhalla, muhvi dremelin hiomarullalla kevyesti mutta joka kohdasta. Sovituksen pitäisi olla lievästi nafti. Välystä saa olla mielellään ei ollenkaan mutta ei liitos saa olla liian tiukkakaan. Pieni, juuri ja juuri havaittava rako muhvin ja putken välissä ei haittaa.
Tämä putsaushionta kannattaa tehdä juuri ennen juottamista, ja levittää juoksute saman tien kaikille juotettaville pinnoille suojaamaan. Sitten vaan putkenpää muhviin oikeaan asentoonsa.
Käytin ohjureina kahta 30millistä alumiinisoiroa jotka puristin keskiön molemmille puolille, ja putki niiden väliin sekä yläpäähän sopivat palikat putken ja soirojen väliin. Näin putki asettuu suoraan kulmaan keskiön suhteen. Yläpää puristetaan myös tukevasti. Palikat voivat olla puuta koska ne ei sieltä asti lämpene.
Juoksutetta (joka muuten on jauheesta sekoitettu veteen, pöydällä läpimäksi seisseen oivariinin viskositeettiin) levitellään reippaasti liitokseen, muhviin ja putkeen liitoksen lähelle. Sitä ei voi kuulemma laittaa liikaa.
Seuraavaksi pilli käteen ja liekkinä käytin asetyleenivoittoista, hiljaista liekkiä. Siis happea ja asetyleeniä niin vähän kuin mahdollista mutta kuitenkin niin että muodostuu n. 150mm pitkä huntu ja n. 20mm pitkä valkea liekki. Liekki on käytännössä äänetön. Pillinä käytin enimmäkseen 150 litraista, mutta toisen haarukan juotin 75 litraisella ja tykästyin siihen. Hopealle riittää vähempikin ja pieni liekki antaa aikaa aloittelijalle, mutta valkea liekin kärjellä saa tarvittaessa nopeasti lämpöä jos on tarvis.
Tästä on varmasti monenlaista käytäntöä, ja netissä esim. Mr.Nagasawa juottelee ihan eri meiningillä; pauhaavalla isolla liekillä ja punahehkuisilla putkilla, mutta hänellä lienee tuota kokemusta vähän erilailla... Itse koin pienen, hiljaisen liekin mukavaksi käyttää ja onnistuihan tuo silläkin.
Juotettaessa liekin hunnulla ensin lämmitetään koko liitos huolella niin kuumaksi että juoksute alkaa sulamaan ja muuttuu lasimaiseksi, läpinäkyväksi nesteeksi. Metalli saa punertua hiukan, mutta hehkuvan punaista on syytä välttää, juoksute palaa eikä toimi enää.
Valuvaa juoksutetta voi levitellä siinä lämmitellessä takaisin muhvien reunoihin juotuslangan päällä. Lämmitys kohdistetaan muhvin paksuimpiin, ja kauimpana reunoista oleviin kohtiin. Putkia ei tarvitse lämmitellä erikseen, eikä muhvien teräviä koristepiikkejä, vaan olennaista on että syvimmällä olevat liitoksen osat lämpiävät varmasti tarpeeksi että hopea juoksee sinne ensin. Reunat ja muhvien ulkonevat osat seuraavat siinä mukana ihan itsekseen eikä yleensä ollut juuri tarvetta lisätä hopeaa erikseen niihin, vaan liekillä lämmittämällä hopeaa saattoi kuljettaa niihin helposti.
Kannattaa harjoitella hopean syöttämistä ennen varsinaisia juotoksia, että osaa syöttä sitä tarpeeksi, mutta ei mielellään liikaa koska se hankaloittaa viimeistelyä. Se on hankalaa eikä suju vielä minulta hyvin.
Sulan hopean täytyy kurkkia jokapuolelta pitkin muhvin saumoja. Jos hopeaa lurahtaa reilusti liikaa, voi sitä poistaa sulattamalla ylimääräisen ja pyyhkäisemällä teräsvillalla kevyesti sitä pois. Jos hopeaa leviää putkien päälle ei se ole vaarallista, vaan se lähtee helposti hiomalla pois.
Seuraava liitos on emäputken ja viistoputken liitos, joka täytyy vain saada oikeaan kulmaan ja niin että kaikki ylimääräinen putki jää alapuolelle.Huomioi että putkea jää nyt juotettavan putken ylipuolelle myös tarpeellinen määrä! Kannattaa huomioida viistoputken keskiviiva, ja asemoida muhvi siihen nähden oikein.
Sen jälkeen runko paketoidaan kuvan tavoin samojen alumiinisoirojen avulla, ja kuvasta poiketen myös viistoputki puristetaan soirojen väliin. Siihen tarvii taas sopivan kokoiset simmilevyt, joina itse käytin muutaman puretun kärkivälimitan lehtiä. Tärkeää on että simmit ovat molemmin puolin putkea saman paksuiset.
Viistoputken suorakulmaisuus keskiöön nähden täytyy tarkistaa nyt erikseen linjurin ja työntömitan kanssa.
Sitten vaan koko helahoito ruustukkiin kiinni. Itse täppäsin ensin kaikki muhvit kärjistään pienellä hopeatipalla kiinni, purin varovasti koko paketin ja vertasin sitä taas piirustukseen. Jos kaikki on ok, niin soirot ja simmit takaisin kiinni; nippu ruustukkiin ja juottamaan.
Kannattaa käännellä runkoaihiota niin että hopea saa valua alaspäin liitokseen niin homma helpottuu hieman.
Kun juotokset on tehty, ne kannattaa putsata kovettuneesta juoksutteesta kuumalla vedellä liottamalla ja teräsharjalla harjaamalla.
Takakolmion kokosin kylmiltään, ja asensin varovasti droppeihin paikalleen suoraksi todetun takarenkaan jolla testasin haarukan suoraksi, ja porasin muhvien ja droppien sivuihin 1,5mm reiät siten että ne menivät sekä muhvin että putken läpi. Myöhemmin, juuri ennen juottamista naulasin niihin 1,5mm hitsauslangasta katkaistut pätkät, jotka asemoivat haarukan juuri oikeaan asentoon.
Takahaarukan suoruuden asetin niillä samoilla soiroilla puristaen ne viisto- ja satulaputkien molemmille puolille (ne kun ovat saman paksuiset), siten että ne ottivat kiinni taka-akselia mallaavaan 10mm kierretangosta ja neljästä mutterista tehtyyn akseliin ja johon ne puristettiin kiinni, keskelle.
Avot, siinäpä se.
ykköseero muokkasi tätä : 13.11.2010 at 01.04
Vakiovieras
Osa 2:
Juottamisen jälkeen putsataan kaikki juoksutteen roippeet pois, viilaillaan karkeimmat epätasaisuudet pois ja samalla ohennetaan muhvien kärkiä hieman, ulkonäkösyistä. Sitten hiotaan, aloittaen karkeudesta 240, sitten 320-400-600-800-1000-1200 ja kiilloitetaan lumppulaikalla ja autosolilla tai vastaavalla. Kromaukseen poks.
Maalari selviää huomattavasti vähemmällä; hiominen 320:n saakka riittää hyvin.
Satulamuhvin kiristyshalkio kannattaa muistaa avata ennen maalausta/kromausta. Etuhaarukkassa ei muuta ihmeellistä kuin että siihen tarvii jo jigin sekä haarukoiden vääntämiseen (versio 1, versio2, että juottamiseen (kuvasta puuttuu akselin virkaa hoitava kierretangosta ja neljästä mutterista koottu akseli).
Yksi asia mikä pitää muistaa; ohjainputki EI ole molemmista päistä saman paksuinen!!! Toinen pää, alapääksi tarkoitettu, on paksumpi seinämävahvuudeltaan, eikä sitä välttämättä huomaa jos ei tiedä katsoa. Minä en tiennyt, ja juotin sen väärinpäin ja vielä messingillä, ja kun asiaa tiedustelin ammattilaisilta niin haarukan purku olisi todennäköisesti saattanut muuttaa ohjainputken ja/tai kruunun metallin ominaisuuksia, ja kun osa on turvallisuuden kannalta tärkein koko pyörässä niin tilasin uudet osat ja juotin uuden, tällä kertaa tarkastaen putken asennon viiteen kertaan.
Stemmi ei mene, onneksi, paikalleen kuin siihen oikeaan päähän, kun nurinpäin laitettuna ohjainputken alapää on vaarallisen ohut.
Kaikki kannattaa muutenkin tarkastaa koko homman ajan moneen kertaan, ja sittenkin vielä kerran koska juotoksen purkaminen, vaikka se mahdollista onkin, on typerintä mitä uudelle rungolle voi tehdä.
Pistän sekä juotos- että vääntöjigistä vielä kuvia kunhan saan aikaseksi.
Ei muuta kuin hyvää onnea projekteille!
Hyvän tekstin teit pyörän lisäksi. *hattua nostaa*
Vakiovieras
Kyllä tuollaisen intensiivikurssin järjestäminen saattaisi onnistuakin. Minun täytyy selvittää asiaa, jos kiinnostusta on.
Käytettävä tekniikka rajoittuu toistaiseksi kovajuottamiseen ja materiaali on terästä. Alumiinin käyttö ei toistaiseksi tule kyseeseen, koska kurssin käytössä olevissa opetustiloissa ei ole TIG-hitsiä.
Maastopyöräilijän kuuluisia viimeisiä sanoja:
"Ei tuo oja varmaan ole syvä!"
"Kyllä on hyvät pitkospuut!"
"Bunnyhopillahan tuosta pääsee!"
Nöösi
^ Kiinnostusta intensiivisemmälle kurssille löytyy täältäkin. Kokkolan suunnalla asuu tuttujakin, joten majoitus olisi ainakin mulla kondiksessa.
Täällä löytyy myös yksi rungonvalmistuskurssista vakavasti kiinnostunut (Helsinki). Pistin Timo W:lle yksityisviestiä.
Palstajyrä
Mitään havaintoa ei ole kestosta. Yllättävän kauan kesti yksi happipullo. Kun ei ole mittaria tuossa setissä, niin punnitsin pullot etukäteen ja merkkasin kylkeen painon täytetä. Sitten kun oli riittävän lähellä lukema, että nettopaino happea oli käytetty, niin vaihdoin uuteen. Yhdellä pullollisella tehtiin kyllä monta juotosta vesiputkiin, laitettiin auton pakoputkea ja ties mitä muuta.Siis mitä kokoa ovat (aikas pieniltä vaikuttaa, mutta satunnaista ja pienimuotoista se on käyttö tai kotipoltto...
Pienihän tuo pilli oli. Ei tainnut olla mitään lukuja edes ohjekirjassa.Minkä kokonen on pilli? Muistelisin, että iloisella 70-luvulla koko oli alkaen 75 l/min ja sitten 150 ja 300, taisi isompiakin olla. Muistaakseni käyttelin enimmäkseen tota 150 tai 300, nyt en muista varmaksi (villi meiniki alkaa kostautua
Eipä näkynyt tuota sarjaa enää edes Rothenbergerin sivuilla. Olisikohan sitten poistunut valikoimasta?
Kaasua sai samasta paikasta kuin settejäkin (eli Bauhausista). Hinta oli muistaakseni alle kympin per purkki ja kolmella happipullolla ei ole vieläkään mennyt tyhjäksi edes ensimmäinen seoskaasupullo.
Netistä löytyi tämmöinen tieto hopean hinnasta. Ei näyttäisi olevan kovin kallista. Bauhausissa en ole taas vähään aikaan käynyt, joten en muista oliko siellä ja mikä oli hinta.
In a world without fences and walls, who needs Gates and Windows?
Mukana ollaan jos kurssi järjestetään arki-iltaisin tai kokonaisina arkipäivinä. Viikonvaihteissa on muuta tekemistä
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit