Plääh veto pois. Väsyttää. Aamulla kuuelta ylös ja kahavit tulelle. Seiskalta miitti työkaverien kanssa jäällä inuittien perintötietopäivän kunniaksi. Työpäivä: kalastusretki Avataktu-järvelle. Mietin kauhuissani, että toivottavasti en jouvu kiskoon minireessä Isoa-Saaraa 40 kilsan päähän järvelle. Hetken päästä lähettiin, ja kuussatanen teki kuolemaa ylämäkeen. Saaran lantio lepäsi sulavasti meikän reessä karibuntaljojen päällä.

Tämän jälkeen oli vuorossa puolitoista tuntia hermojaraastaavaa nylkytystä. Oli tulla aivokuolema. Ei siitä sen enempää.

Järvellä meikän pilkkiin ei tuntunu koskevan mikään, ei edes pohja. Vitutti ku kerranki oli inuitteja todistamassa meikän mestarillisia kalataitoja, mutta meikän superpilkki oli jossaki järvenpohjassa ja uus vasta tulossa postissa. Oli vaan joku S-Marketin RautuPilkki, jossa oli sininen rairai-raita. Taas tuntu että ei hyvä päivä tullu tästä. Samalla joku Nörtti-Ryan sai monta pikkurautua, ku sattu vahingossa hyvälle reiälle. Jätkä ei ois varmaan ees löytäny kotia sieltä järveltä.

Alako huolestuttavasti näyttään siltä, että meikällä jää munat pataan. Noloa! Pyyhkäsin nopiasti järven toiseen päähän yksin ja vaihoin tekniikkaa. Kolome kalaa kolmessa vartissa! Jea. Maine pelastettu. Äkkiä takasin ryhmän luokse ja nakkasin kalat jäälle muina miehinä. Tulin kakkoseksi kalakisassa. Jos oisin osannu tekniikan alusta asti, olisin saanu ainaki sata kalaa ja voittanu maailmanmestaruuden!

Lähtö koitti. Inunaisella kelekka ei lähe käyntiin. Sitä Erähkö-John raivolla nykkimään. Ei lähe. Oli kuulemma tulupat kastunu. Meikä että jaaha, tässä tarvitaan ERÄMIESTÄ. Menin kelkalle, analysoin tilanteen ja sipasin käjellä hätäkatkasijaa. Arvasin että ratkaisu on yksinkertainen. Yks tämäkkä veto ja kelekka käyntiin. Kansa hurras. Kävelin tyynesti omalle kelekalle, kuulina.

Paluumatka yhtä helvettiä Isoluisen-Saaran kanssa. Jotku ihmiset on vain liian isoja ja teki mieli sanoa, että laihuta. Mutta minkä sitä koolleen voi.

John ajeli paluumatkalla puolitoistametrisen sulan yli merellä, vahingossa. Vähän hajamielinen jätkä.

Mutta oli rento työpäivä!