Tänä päivänä lenkeillä näkee mitä hienompia pyöriä. Syynä lienee se, että ainakin osa polkijoista on hyödyntänyt työsuhdepyöräetua. Erityisesti naiset ovat satsanneet kunnon kalustoon ja taukopaikoilla saattaa nähdä myös naisilla 5-10 000 euron hintaluokkaan mahtuvia fillareita. On ilmeistä, etteivät naiset enää tyydy poika- tai miesystävän suosittelemaan Bianchi via Vironeen, vaan alla saattaa olla huippukisatiimien käytössä olevaa vastaavaa kalustoa.

On toki huomioitava se, että laadukkaiden polkupyörien hinnat ovat nousseet kautta linjan, mutta onhan se hienoa nähdä, että ihmiset panostavat myös laatuun halvan hinnan sijasta. Köyhää toki hirvittää premium-kaluston hinnat alkaen 10 000 euroa hinnat, mutta halvemmallakin toki pääsee, kun ei osta sitä keveintä mahdollista hiilikuitua tai top-end osasarjaa.

Oma näkemykseni on se, että pyörä ei muutu enää oleellisesti nopeammaksi tai kevyemmäksi hinnan ylittäessä 5000 euroa. Kaikki sen yli maksava on jo hifistelyä ja blingiä, jolla halutaan erottua massasta. Samasta syystä ihmiset ostavat Ferrareita ja Lamborghineja.