Tämä. Mulla on pari isältäni jäänyttä kelloa, vanhempi on 50-luvun alussa paljon ennen minun syntymää Värmlannin metsistä kirveellä ja pokasahalla tienattu Omega. Käsin vedettävä peruskello, oli kovassa käytössä jonnekin 70-luvun puolivälin paikkeille. Muistan sen hyvin lapsuudesta. Sitten toinen on hänen 50-vuotislahja vuodelta -78, automaatti-Tiger metallirannekkeella. "Day-date" suomen- ja englanninkielisillä viikonpäivillä. Se jäi häneltä aika vähälle arkikäytölle jostain syystä, joten ei tarvinnut muuta kuin perushuollon. Omegan kanssa oli sitten vähän enemmän töitä ja osien metsästystä, että saatiin käyntiin.
Rahallista arvoa näillä ei juuri ole ja kunnostukseen on mennyt kellojen arvoa enemmän rahaa, mutta minulle näillä on kuitenkin historia ja tarina. Ja onhan se hienoa tässä nykypäivän kulutusyhteiskunnassa, että tuollainen hienomekaaninen laite toimii huollettuna vuosikymmenestä toiseen.
Kirjanmerkit