Lainaus Alkujaan tämän lähetti Opulus Katso viesti
Muistan hyvin miten ensimmäisinä cyclotalvinani ajoin 35-millisillä Marathon Wintereillä 4 bar paineilla silloin normaaleilla 15 mm sisämitaltaan leveillä vanteilla ja opin pelkäämään pienintäkin kuperuutta jäisellä tiellä. Kombo tarkoitti (ainakin kevyehkön kuskin alla) sitä, ettei reunanastoja käytännössä ollut...

...joten ihan tasaisella tielläkin siirtymä sivusuunnassa esimerkiksi autonrenkaiden jäljiltä paljaalta asfaltilta ihan matalallekin jääharjanteelle - polanteeksi sellaista kai sanotaan - saattoi johtaa välittömään kyljelleen menoon. Pari kertaa kävi myös niin että kun hiljaisessa vauhdissa nousi putkelle polkemaan, pyörä samalla kallistui ja taas oltiin kyljellään.

Taipumus väheni hieman tai oikeastaan vain melko marginaalisti, kun maantiemies uskoi ettei renkaan pidä tuntua kivikovalta. Vaihdoin jossain välissä 40-milliseen, koska ajattelin että vielä pikkaisen matalammilla paineila ulommatkin nastat purevat heri - eikä vasta sitten kun maantien pnta on kutsunut - mutta parempaan tulokseen pääsemiseksi olisi pitänyt samalla vaihtaa vanteetkin hieman leveämpiin.


Jäisellä alustalla ajamisesta opin mielestäni sen että sillä mennään vähän kuin Pariisi-Roubaix'n liukkailla mukulakivilla; ajetaan suoraan, sillä vauhdilla millä on siihen tultu eli pitämällä pyöritysnopeus tasaisena ja välitys vähän raskaampana kuin mitä se asfaltilla olisi.

Ja tietysti ollaan jarruttamatta; pari kertaa kävi sellainenkin typeryys että T-risteyksessä (jossa pysähdyksistä liikkeelle lähteneet autot olivat kiillottaneet jäisen tienpinnan liukkaaksi) käännyin unohtaen ettei ollut kesä eli kallistin huomaamattani pyörää - ja silloinhan reunanastat menettivät kriittiseksi hetkeksi kosketuksen tienpintaan. Takapyörähän siinä lähti luisuun eli sisäkaarteen puoleinen jalka olisi ollut hyvä olla valmiiksi irti polkimesta. Tyhmimmillään reaktioni oli kuitenkin painaa etujarrua, jolloin pyörä kyllä oikeni, mutta liike heitti sitten pyörän ja miehen nurin toiseen suuntaan...

En varmuudella osaa sanoa, oliko renkaissa vähän liian kovat paineet, mutta huomattavan löysilläkin olen ajanut, enkä ole ollut sen vakuuttuneempi. Kuskin ja pyörän yhdistelmä taitaa olla noin 100 kg. Nyt renkaat ovat sisäleveydeltään 23-millisillä vanteilla, enkä ole huomannut mitään eroa aiemman pyörän 17-millisiin verrattuna.

Varovasti, hissukseen sekä hätäilemättä käännösten ja jarrutusten kanssa pyrin aina liukkailla ajamaan. Marawintterplussat tuntuvat olevan renkaat, jotka sopivat sepelikelveille ja satunnaiseen liukkauteen, mutta jäisellä alustalla vaikuttaa toisinaan olevan vaikea päästä edes eteenpäin. Ihmeellistä sutimista riitti ainakin eilen tämän tästä.

Tämänkertainen nurin meno tapahtui Otaniemen rantaraitilla, joka oli paikoin aivan peilijäässä, mutta pinnaltaan sileää. Pienestä ulkoilureitin poikkileikkauksne sivukaltevuudesta huolimatta näytti siltä, että jäästä pääsee kyllä hissukseen rullaamaan yli, mutta pyörä vain jotenkin hassusti katosi alta ja päädyin maahan istualteni.