Pakkaskestävyydestä siis, tai ennemminkin lämpötilan vaihtelujen sieto kun fillaria siirrellään lähes päivittäin eestaas ulkokylmästä lämpimään sisälle. Kuinka todennäköistä on, että maastopyörästä hajoaa jotain kondensaation, lämpölaajenemisen tms takia?


Itselläni wanha 2009 vuosimallin alu-runkoinen Stevens täpäri Shimanon XT osasarjalla, joka toimi moitteetta niin kauan kuin ajelin sillä lähinnä kesäisin, ja säilytin sitä koko talven yli suunnilleen vakiolämpötilassa. Viime vuosina olen ajellut lähes päivittäin talvella, 20 asteenkin pakkasilla ja siirtynyt säilyttämään sitä ajojen välissä lämpimässä kellarivarastossa, jonne fillari on ollut helppo ja turvallista säilöä yöksi.


Pian tämän jälkeen alkoivat ongelmat. Ensin korkkasivat jarrut, jotka vuosivat nesteitä pihalle jarrusatulan ja jarrukampien päästä heti kovempien pakkasien sattuessa. Tämä on ollut jatkuva riesa, jarruja on pitänyt huoltaa useasti joka talvi tämän takia. Tätä on hieman helpottanut, että viime aikoina olen uskaltanut säilyttää fillaria enemmän ulkona.

Isompi ongelma on, että alumiinirunkoon on ilmestynyt mikrohalkeamia laakeripesien kohdalle sekä etuhaarukkaan että myös yhteen takajouston nivelistä. Alkuvuosina pyörälle tuli annettua runtua ihan kunnolla ilman mitään ongelmia, mutta viime vuosina lähinnä aivan kevyttä työmatka-ajoa. Eli oletus mulla tässäkin, että jyrkillä lämpötilan vaihteluilla on osuutta asiaan.


Eli, kuinka yleisiä on tällaiset tai muut vastaavat ongelmat maastureissa? Onko jarrujen tyypillä tai rungon materiaalilla merkitystä? Tämä pyörä on nyt ns. entinen mutta uusi on piakkoin hankinnassa. Joten siltä varalta tämä kysely.