Eilen tuli ajettua eka vajaan puolentoista tunnin lumilenkura 3 fat prolla, aikaisempaa paksuttelukokemustahan ei ollut oikein nimeksikään paria pientä testilenkkiä lukuunottamatta.Fillari saapui siis viime viikolla ja nyt on hieman tuttavuutta tehty.

Jumaqlavit, miten olikin hauskaa ja rankkaa! Pyörä (ja kuskikin, ihme kyllä) meni vallan mukavasti kävelijöiden tamppaamilla lahtelaisilla lumipoluilla. Pientä vertailua perinteiseen hiihtoonkin mielessäni tein ja omalta osaltani sanoisin, että paksuilu tuntui selvästi rankemmalta. Ok, kyse on varmasti enimmäkseen siitä, että kintut ovat sen verran voimattomat ja tottumattomat, että kun näitä reisiä kuritetaan, se tuntuu enemmän kuin hiihto, joka käy koko kroppaan ja jota on tullut tehtyä enemmän.

Whiten renkaista en osaa paljon sanoa, kun ei sitä vertailupohjaa ole, mutta onhan tuo toki tasaisella tiellä raskaahko menijä vaikkapa 29:iin verrattuna. Meno kyllä muuttui olennaisesti, kun lumisille poluille pääsi, pyörä ikäänkuin keveni kulultaan. Voihan olla, että jossain vaiheessa renkaita pitää päivittää, mutta enpä toistaiseksi aio kiirehtiä. Menen nyt vaan alkuun noilla ja ällistelen, miten reidet ja keuhkot huutaa hoosiannaa. Toki rengaspaineetkin menevät vielä ihan arvuuttelemalla, mutta eiköhän niihinkin vielä tuntumaa saada. Se painemittari varmaan pitää kyllä hankkia.

Pyörä kyllä pääosin tuntuu varsin jämäkältä ja luulen, että ainakin tuolla hienosti alkuun pääsen tässä hommassa. Vaihteet tuntuvat napsahtelevan hienosti eikä jarruissakaan moittimista ole, vaikka eivät toisen pyörän XT:n veroiset tuntumaltaan ihan olekaan. Ei kyllä ainakaan eilisellä lenkillä ollut mitään vaikeuksia saadaa sykkeliä pysähtymään.

Vahvasti plussan puolella siis ollaan Whiten kanssa, mutta annetaan nyt ajan ja ajojen kulua ja raportoidaan tuonnempana lisää.