Vahingonkorvaus rengasrikoista

[optimistx]

http://www.hs.fi/kaupunki/Liukastumi...a1393308407608

Ovatko pyöräilijät vaatineet ja saanet korvauksia a) rengasrikoista b) kaatumisista?

Jos kaupunki tosiaan katsoo olevansa vastuussa vahingoista, jotka aiheutuvat kaupungin tekemisistä ja tekemisistä jättämisistä, niin kannattaisiko pyöräilijöiden yhtenä joukkona ryhtyä vaatimaan korvauksia tai/ja vähentämään vahinkoja aiheuttavaa toimintaa?

Lähinnä tulee mieleen "tappajasepelin" käyttö. Verrataanpa sitä siihen, että joku tahallaan levittää jätelasista tehtyä mursketta pyörätielle tietäen, että se puhkoo renkaita pahemmin kuin hiekka, mutta vähentää liukkautta tehokkaammin kuin hiekka. Onko tämä "joku" vastuussa vahingoista? Jos on, minkälaista näyttöä tarvitaan vahingoista ja niiden suuruudesta? Voiko pyöräilijä itse toimillaan vähentää vahinkoja ja jos voi, niin miten (muuten kuin olemalla pyöräilemättä)?

Pitäisikö kaupungin ilmoittaa pyöräilijöille liikennemerkeillä tai muuten tappajasepelin käytöstä?

Tein kokeen. Ajoin noin 70 km Espoon Tapiolasta mm. Helsingin Kamppiin, Espoon Leppävaaraan ja Niittykumpuun pääasiassa sepelöityjä pyöräilyteitä pitkin helmikuussa 2014.

Ajojen jälkeen irrotin ja tarkastin etukumin. Siitä löytyi 38 sepelinsirua, kolmea lukuunottamatta valkoisia. Valkoiset ovat ilmeisesti terävimpiä/kovimpia/tunkeutuvimpia. (kuva). (aivan pienet mustat hituset ovat renkaasta). Sepelinsirujen esiinkaivaminen vei yli tunnin. Mikään niistä ei ollut vielä kuitenkaan puhkaissut sisäkumia. Milloin olisi tapahtunut korvaukseen oikeuttavaa vahinkoa?

Kuva : sepelinsirut
Kuva: sepelinsirujen sijainnit renkaan kehällä (teipit sitä varten, että näkisin, mistä on siru jo poistettu)
Kuva: sepelinsirujen aiheuttamia halkeamia

Jos on olemassa rengastyyppejä, jotka eivät puhkea, niin onko pyöräilijän oltava velvoitettu käyttämään niitä puhkeavien sijasta? (vertaa: pitääkö jalankulkijan käyttää vaikkapa piikkilisäyksiä kenkiensä päällä liukkaalla kelillä ollakseen oikeutettu korvaukseen liukastumisesta?)

Kunkin pyöräilijän vahingot puhkeamisista ovat vähäiset varsinkin, jos paikkaa itse renkaan. Paikan hinta ja paljon omaa aikaa, jonka hintaa voi arvioida nollasta ylöspäin. Entä jos paikkauttaa pyöräliikkeessä? Kohtalaisen vähäiset sittenkin, per paikkaus ja per kärsijähenkilö.
Entä sitten yhteensä alueen pyöräilijöiden vahingot, vaikkapa 10 000 pyöräilijan vahingot talven aikana tai per vuosi? Joukkokanne Yhdysvaltojen tapaan?

Yhdysvalloissa saisi ehkä asianajajia ajamaan joukkokannetta periaatteella " 1/3 korvauksista asianajajalle, jos voitetaan, mutta jos hävitään, niin asianajokulut = 0".
Onnellista olisi, jos laskettaisiin, paljonko pyöräilijöiden kärsimät vahingot ovat ja paljonko kaupungin "säästöt" tappajasepelistä ovat esim. hiekkaan verrattuna, ja etsittäisiin sitten kokonaisuuden kannalta järkevä ratkaisu.

Pitäisikö VTT:llä teetättää tutkimus , tai joku tekisi grandunsa aiheesta "Tappajasepelin vs hiekan vaikutus pyöräilijän kumeihin , kokeellinen ja taloudellinen analyysi".

Jos pyöräilijö voi sopivalla rengasvalinnalla eliminoida tappajasepelin vahingot, niin nämä kysymyksenasettelut voi siirtää sivuun tarpeettomina.


Viivottimen cm-asteikko. Lyhin viivojen väli = 1 mm


Nojapyörän 20" etukumi Schwalbe Durano 28-406, lähes käyttämätön. Maalarinteipin kohdalla 1 siru tai useampia


Sepelinsirut olivat keskiviivan yläpuolella olevien 3 tumman viirun kohdilla.