Tänään tuli kokeiltua, vieläkö ruho taipuu tempoasentoon. Varsikin kun ohjaamo tuli laskettua muutaman sentin alemmas kuin viimesuvena. Johan se oli kummallista touhua, mutta aikansa kun voimaili, konsensus syntyi läskin ropan ja ajoasentoon pakottavien säätöjen välille. Kolme reipasta vetoa myötätuuleen ja palautukset vastatuuleen. Ei tuo nyt hassummalta loppupeleissä vaikuttanut. Pitääköhän se pisarakypärä sittenkin hommata kun se tempopyörä on utopiaa yhä edelleen...no, huomenna voi ajella sitten fiilistellen, ei tarvi rehata