Itselleni vastaten...Alkujaan tämän lähetti Hippo
Eipä tuolla vastaantulijoita ollut, ei kyllä ohittajiakaan. Rauhassa sai kulkea.
Reissu tuli tehtyä, ja olipa kerrassaan hieno kokemus. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, lopetimme maasto-osuuden Näkkälään, josta tulimme tietä pitkin Hettaan. Syynä tähän oli huonosti toteutettu muonahuolto, eli suoraan sanottuna otin matkaan liian vähän purtavaa. Sehän on tunnetusti kätevä tapa pitää vaimo tyytyväisenä. Onneksi annoin hänen sentään ottaa matkaan paksumman makuupussinsa. Hyvin nukutut yöt olivat pelastus rankoille päiväetapeille.
Eli eli, menasi olla jopa hiukan rankaa hetken matkaa. Ensimmäisenä iltana valkeni karu totuus ruokakassin sisällöstä ja sitä myöden sinetöitiin etenemisen tahti. Ei siis voitu enää puhua rauhallisesta matkanteosta niin, että yöksi olisi voitu jäädä ihan mihin vaan.
Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Ja uskoisin, että olisimme tehneet täysin identtiset etapit per päivä, vaikka ruokaa olisi ollutkin enemmän. Se nyt vaan sai takaraivoon pakkotekemisen tunteen yhden päivän ajaksi.
Kelit suosivat, saimme ajaa koko matkan kirkkaassa auringon paisteessa tai puolipilvein seassa.
Ennen lähtöämme oli alueella kuulema sadellut jokusen päivän, joten pehmeimmät hiekan olivat hiukan kovettuneita ja siten kevyemmin ajettavia. Fielmasjärven-Pierkumaraston alueella oli kenties hankalimpia kivikko-osuuksia, ja kun ne vielpä osuivat ensimmäisen ajopäivän lopulle, viimeisille voimille, hiipi mieleen epätoivon aatteita matkan sujuvuudesta. Homma kuitenkin helpotti seuraavan päivänä Rautuoivin - Rajakielaksen jälkeen, ja Valkamapään näkymä Pöyrikselle oli suorastaan huumaava. Kalkujärven lapinkylän jälkeisissä kosteikoissa ja pikkujoissa meni aikaa, sen verran oli aiemmat sateet vielä jänkällä haittana, että ei niistä ajamalla ollut toivoakaan yli päästä. Märkien paikkojen väleissä oli kyllä sitäkin parempaa ja tasaista ajomaastoa.
Yhtälailla Pöyriksen ranta otti aikaa, vaan vähemmän voimia. Talviturkkikin jäi niille laineille, ja kahluut hoituvat kauniissa säässä.
Välillä olo oli kuin suuremmallakin Herralla
Pöyriksen ja Näkkälän välillä oli suorastan ruuhkaa, laskennat olivat alkamassa ja mönkijötä sen mukaisesti vastaantulijoina.
Näkkälästä tosiaan suunnattiin ison tien varteen ja Palojärvelle Galdotievaan porokebabille ja -käristykselle. Niiden jälkeen jäljellä oli enää maantieosuus Hettaan ja kotimatka Levin rentoutuspalveluiden kautta sai alkaa.
Kiitokset Zarnille ja muillekin aiemmista kirjoituksista alueelta, niistä oli suuri apu reissumme suunnittelu- ja toteutusvaiheessa.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit