Viimeisin kaatumisesi

[Fillarijeti]

Yleis- ja ammattikielen sana pinnan kaltevuudelle on kaato.

Voi GB sentään! Et taida ymmärtää kaadon ja kaateen eroa, mutta JO ei kaatunut saippuaan kylppärissä. En ala selittämään, koska se olisi ilmeisesti turhaa. Jos haluat tykönäsi miettiä asiaa: https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/kaade.

[Sivustakatsoja]

... Vaatteetkin pysyi ehjinä kun ei ollut sepeliä enää turvaamassa. Jarrutuksessa sepeliä vielä hieman oli ja siitä kai tämä luotto lumipinnan pitoon

Onneksi ei ollut sepeliä kun kaaduit koska ei ollut sepeliä.

[M A]

Juurikin näin!

[Fillarijeti]

Kylkiluumurtuma saattaa tosiaan haitata normaalielämän pieniä askareita. Ajoin joskus kauan sitten aamuhämärässä kilometrin pikkutietä, kantavalla valkealla lumipinnalla, kunnes käännyin laskemaan moottoritien alikulkuputkeen. Eturengas putosi arvaamatta ja yllättäen pehmeään lumikuoppaan ja tökkäsi hieman sen takareunaan. Valahdin pitkälle ohjaustangon päälle suutelemaan eturengasta ja aloitin korjausliikkeet. Satulaan peruuttaminen ja täydellinen ohjauskyvyn palauttaminen kesti useita sekunteja ja noin 30 metriä, mutta silti... Oikea olkapää hipaisi karkeaa metalliputkea, joka tempaisi rajusti ja veti kyljen aaltoprofiiliin.

Yritin pärjäillä pari päivää omin avuin, mutta sängystä nousu, pytyn lastaaminen, leivän leikkaaminen ym. arjen askareet toivat hien otsalle ja panivat huohottamaan. Jalan nosto pyöräntangon yli oli äärimmäisen kivuliasta, vaikka pyörää kallisti. Yritin, mutta en pystynyt. Hain tohtorilta Panacodia ja Buranaa tavoitteena satulaan nousu ja kaupassa käynti, vaikka en juuri tätä tavoitetta vastaanotolla ilmoittanut. Yhdistelmä leikkasi kipua sen verran, että seuraavana päivänä hain kaupasta aimo annoksen evästä, vaikka täyden repun selkäänlaitto ja sen jälkeen pyörän päälle nouseminen oli edelleen taivaallista. Jatkoin myös lääkittynä lenkkeilyä pyörällä, mutta yltyvä jomotus pakotti hieman lenkkejä lyhentämään. Kylkiluiden paranemiseen meni noin kuukausi.

Niin se näkymätön lumikuoppa. Joku oli tullut moottorikelkalla pellolta, ajanut tunnelin läpi ja hyppyyttänyt kelkkaa ennen sitä niin että lumi oli paikallisesti pehmennyt. Kelkka oli siirtynyt pellolle tunnelin jälkeen.

Kävin talvella paikalla ja huomasin vähätelleeni tapausta. Liukasta ei ollut, vaan lumi oli pakkautunutta ja paikallisesti kelkan alta murtunutta, johon eturengas tökkäsi. Kerroin roikkumisen kestäneen 30 metriä, kun todellisuudessa matka on ollut 40-50 metriä. Jälkeen päin ajatellen oikea ratkaisu olisi ollut kaatua heti ja selviytyä pikku mustelmilla. Muistan, että kauhu kasvoi vauhdin kiihtyessä alamäessä ja tunnelin suun lähestyessä. Tunnelissa vauhti alkoi hidastua, mutta kyyti jääkuopissa oli sen verran röykkyistä, että satulaan peruuttaminen kesti. Pystyssä pysyminen oli ihme, ja kohtalon ivaa oli hartian hipaisu seinään heti helpotuksesta huokaisun jälkeen.

Yleisesti ottaen nopeista reflekseistä ei välttämättä ole paljoakaan hyötyä, jos eturenkaan alla ei ole yhtään pitoa. Oikaisemiseen tarvittava vipu puuttuu. Fläteillä olen joskus ehtinyt pyörän taakse jaloilleni eturenkaan lähdettyä alta, mutta silloinkin vaarana on kävelyonnettomuuteen joutuminen.

[nure]

Usein juuri se sepeli aiheuttaa suurimmat vammat tuollaisissa pienissä kaatumisissa.

[YocceT]

Voi GB sentään! Et taida ymmärtää kaadon ja kaateen eroa, mutta JO ei kaatunut saippuaan kylppärissä.

Huomaan, ettet ole kovinkaan tuttu rakennusalan sanastojen kanssa. Kaato tarkoittaa pinnan kaltevuutta yleensä vesien johtamiseksi hallitusti viemäriin, ojaan tai muuhun paikkaan, missä niistä ei ole haittaa, sekä ulkona että sisällä.

[paaton]

Huomaan, ettet ole kovinkaan tuttu rakennusalan sanastojen kanssa. Kaato tarkoittaa pinnan kaltevuutta yleensä vesien johtamiseksi hallitusti viemäriin, ojaan tai muuhun paikkaan, missä niistä ei ole haittaa, sekä ulkona että sisällä.

NO sen takia tuo saippua kylppärissä tuossa oli. Haluaa vaan päteä sun kanssa.

[Fillarijeti]

Yleisesti ottaen nopeista reflekseistä ei välttämättä ole paljoakaan hyötyä, jos eturenkaan alla ei ole yhtään pitoa. Oikaisemiseen tarvittava vipu puuttuu. Fläteillä olen joskus ehtinyt pyörän taakse jaloilleni eturenkaan lähdettyä alta, mutta silloinkin vaarana on kävelyonnettomuuteen joutuminen.

2017 alkaen seitsemän vuotta meni ilman yhtään kaatoa, vaikka ajoin viisi talvea nastattomalla takarenkaalla ja loput kaksikin pääosin.

2024 kaaduin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla tunnistin kohonneen riskin satakunta metriä aikaisemmin.

Ensimmäinen oli kivuton kyljetys ja se tapahtui liian kylmässä liukkaaksi suolatulla ajoradalla, jolla oli kulunutta irtolunta peilijään päällä. Toinen oli kivulias perseily pikkutien uuden lumen peittämässä peilijäässä. Mietin 100 metriä ennen ottavani oikean linjan keskeltä tietä, mutta 20 sekuntia oli liian pitkä aika pitää fokus pysymiseen pois kaltevalta pinnalta. Molemmat renkaat lähtivät alta, pyörä lähti kaatumaan vasemmalle, mutta onnistuin pääsemään pyörän taakse jaloilleni ja suojelemaan pyörää nostamalla sen eteeni pystyyn. Pyörä ei osunut jäähän, vaikka jalat levisivät ja putosin takamuksilleni. Ehkä pyörästä olisi kannattanut päästää irti, mutta niin ei ollut ohjelmoitu.

[stenu]

..ilman yhtään kaatoa...

Jos muuten n….taan pilkkua ja harrastetaan etymnologiaa, niin substantiivi ”kaato” ei ole johdettu verbistä ”kaatua” vaan ”kaataa”. Puun kaato, hirven kaato, keilojen kaato, putken tai tien kaato jne jne. Pyöränkin voit kaataa, mutta itseäsi et voi kaataa, joten silloin, kun kaadut pyörällä - et kaada sitä - oikea substantiivi ei ole ”kaato” vaan ”kaatuminen”.

[nure]

^ Unohdit tärkeimmän, kuinka monta kaatoa saa viinipullosta...

[stenu]

^ Totta! Jos ketjun otsikko olisi viimeisin kaatosi, niin mulla se olisi lauantaina.

[Fillarijeti]

Jos muuten n….taan pilkkua ja harrastetaan etymnologiaa, niin substantiivi ”kaato” ei ole johdettu verbistä ”kaatua” vaan ”kaataa”. Puun kaato, hirven kaato, keilojen kaato, putken tai tien kaato jne jne. Pyöränkin voit kaataa, mutta itseäsi et voi kaataa, joten silloin, kun kaadut pyörällä - et kaada sitä - oikea substantiivi ei ole ”kaato” vaan ”kaatuminen”.

Olet kyllä oikeilla jäljillä: https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/kaato... mutta et halua ymmärtää tarkoitustani. Kerroin kahdesta kaatumisestani ja yhdestä pyörän kaadosta. Toinen kaatuminen oli jalankulkua eli en kaatanut pyörää. Tien osalta kaato on huono termi.

[JackOja]

^ Totta! Jos ketjun otsikko olisi viimeisin kaatosi, niin mulla se olisi lauantaina.

Mitä viiniä joit viimeksi / juot nyt?

[nure]

^Hewitson Ned & Henry's Shiraz. Laivalta mielenkiintoinen Into the Woods G.S.M., useampi kaato.

[Sivustakatsoja]

Eilen maastossa: jyrkkä ja juurakkoinen nousu, josta olen kymmenet kerrat ajanut ylös, mutta tällä kertaa valitsin ajolinjan väärin ja yrtittäessäni kääntää paremmalle keula keveni yllättäen, enkä onnistunut enää painamaan sitä takaisin, joten päädyin selälleni. Onneksi lukot aukesivat, enkä mennyt kokonaan pyörän kanssa ympäri.

Hyvä tuuri oli, että mitään ei mennyt rikki. Päässä oli maantiekypärä, kun olen uskotellut itselleni, että hidasvauhtisessa maastomöyrinnässä sellainen riittää. Taidan käydä hakemassa paremmin suojaavan maastomallin.

Pitää myös hävittää päässä ollut kypärä, vaikka en tiedä varmasti lyöneeni päätä maahan. Kotiin palattuani vaimo tosin sanoi päänahassa olevan selvä kuva kypärän takaosan rakenteista.

[MRe]

Ketjun aihehan on viimeisin kaatumisesi, joten tähän voi laittaa joulukuun 2024 kokemukset, kun ne oli viimeiset.

Eli viime joulukuussa kaaduin kolmesti kolmella peräkkäisellä lenkillä, kunnes ymmärsin vaihtaa läskiin nastat alle. Tosin talven liukkaat olikin aika lailla siinä.

Marras-joulukuussa Helsingissä satoi lunta jonkin verran ja mulla oli JJ:t vielä alla. Ulkoiluväylillä lumi sitten tamppautui jääksi ja vaikka kuinka yritin ajaa varovasti, niin silti eturengas lähti alta. Ensin Vuosaaren Aurinkolahdella Kampelan kohdalla mentiin komeasti niin, että kypärä löi maahan. Onneksi oli paikalla riittävästi yleisöä. Ei, pyörälle ei käynyt kuinkaan. Toisen kerran Uutelassa. Ei yleisöä, pyörä ok. Kolmannen kerran Herttoniemen rannassa sama suoritus. Ei yleisöä, pyörä ok. Se kävi jo sen verran kipeää, että piti vaihtaa nastat.

[kaakku]

Pitkästä aikaa pannut. Yritin gravelilla nousta kivisen step-upin päälle mutta olisko eturatas osunut kiveen ja tökkäs. Lähti kaatumaan sivulle nopeammin mitä tajusinkaan ja sitten ei enää kenkä irronnut polkimesta. Sain kuitenkin käännettyä itseni niin, etten ihan holtittomasti tippunut kivikkoon. Pari mustelmaa ja naarmut jarrukahvaan.

Tätä ennen kaaduin viime syksynä Kemiönsaarella kun mutaisessa urassa Pathfinder lähti luisuun ja osui uran reunaan ja siitä sitten poikittain. Löin polven ohjaustankoon niin että tuntui.

[nure]

Jokea ylittäessä jalan kivikkoon kyljelleni, mustelmilla selvisin.

[Hääppönen]

Jokea ylittäessä jalan kivikkoon kyljelleni, mustelmilla selvisin.

Käsittääkseni tämän ketjun idea on pyörällä kaatumiset...

[JackOja]

Tosiaan! Aloitusviestistä:

...
Minkälaisella pyörällä mitä tehdessä?

[nure]

^& ^^ Kuitenkin otsikko puhuu kaatumisista... Mutta pitäiskö luoda uusi ketju jalan, juosten tai suksilla kaatumisiin...

Toisaaltaan koskahan täällä jossain muussakaan ketjussa on pysytty aiheessa?

[Copilot]

Reilu kuukausi sitten petti silta fillarin alta. Vauhtia oli lähtöhetkellä lähemmäs 30km/h. Onnistuin pitämään fillarin pystyssä muutaman metrin ja kapsahdin polun vieressä olleeseen pieneen kuuseen ja sen vierren sitten mättäälle istumaan. Tilanteessa olisi voinut käydä todella pahasti, mutta parilla mustelmalla selvittiin ja fillariinkaan ei tullut mitään.

[Fillarijeti]

Kaaduin viime helmikuussa jäisellä traktoritiellä, jolla oli kolme senttiä uutta lunta. Muualla ei ollut liukasta, joten olin liikkeellä lukkopolkimilla ja kakkosrengastuksella. Päädyin traktoritielle ilman harkintaa, koska en ollut pätkää koskaan ajanut ja se yhtäkkiä pomppasi silmille. 50 metrin jälkeen perä lipsahti ensimmäisen kerran kaltevalla pinnalla ja harkitsin kääntymistä. 300 metrin ajon jälkeen pääsin vaivoin pikkunyppylän päälle takarengas ajoittain tyhjää lyöden.

Mäen päällä vauhti oli syöty. Yritin ajaa keskellä urien välissä, mutta sitten keskellä ja reunoilla oli ollut vesakkoa, joka katkottu raivaussahalla ja kymmenen sentin tumpit olivat jäljellä. Jouduin väistämään tumppeja kaltevalle uralle, ja molemmat renkaat lähtivät kerralla alta.

Otin käsillä vastaan ja ranteisiin iski kipu niin voimallisesti, että luulin niiden murtuneen. Aika äkkiä tajusin, että näin ei ollut, vaan vammat olivat muualla. Jatkoin matkaa noin minuutin päästä, ja ajoin lenkin loppuun jäykähköllä keskisormella eli sen toisen tunnin.

Kaatumisessa yksi vesatumppi oli jäänyt etusormen ja keskisormen väliin, ja liukuminen eteenpäin rikkoi keskisormen nivelsiteitä. Uskoisin, että murtumia oli myös kämmenessä pikkusormien puolella, mutta ne paranivat noin kolmessa kuukaudessa. Hankalin oli keskisormi ja erityisesti sen kivulias keskinivel, jonka paranemiseen olen alkanut uskoa vasta tässä kuussa. Oli hämmästyttävää, kuinka kovassa kuormituksessa keskisormi oli öisin ja vamma taisikin pahentua, kun keskisormen tyvi mustui ja turposi yöllä kovemmin uudelleen parin viikon päästä. Siksi tuin sitä sen jälkeen etusormen ja keskisormen ympäri pujotetulla maastopyörän butyylista leikatulla lenkillä. Julkista taloutta ei ole vammoilla rasitettu enkä käynyt yksityiselläkään, kun kaikki kädessä vaikutti olevan oikeassa asennossa.

Vasen jalkaterä pakotti kaatumista seuraavana päivänä linkkaamaan ja kipeytyi lisää kävelystä. Olisiko vääntynyt lukkopolkimessa? Siinä oli ilmeisesti murtumia tai nivelsidevammoja, joiden takia päätin yrityksen ja erehdyksen kautta ajaa pyörällä vain lankkukengillä. Jalkaterä parani parissa kuukaudessa.

Joka viikko ajoin, mutta keväällä määrä hieman väheni. Maantiepyörän takavaihteen käyttö oli aluksi aika kivuliasta. Yritin muistaa käyttää etusormea vaihtamiseen, mutta kyllähän siinä keskisormikin sai jumppaa. Butyylilenkkituenta ei ollut kovin hyvä tähän tarkoitukseen.

[xs2jammu]

Nyt on turpa rullalla ja vereslihalla kun vedin turvalleni tänään uukkaria tehdessä soralla. Onneksi se oli semmoista kävelyvauhtia eikä missään alamäessä.

[xs2jammu]

Tän talven ekat lipat tuli sitten tänään vieläpä ylämäkeen. Tuli kevyesti lunta ja alla olikin ihan jäinen sivutie, yhtäkkiä takanen sutasee tyhjää ja lähtee alta, sain jalan pois polkimelta, mutta eihän pyöräilykenkä saanut mitään otetta jäästä joten pyllylleen ja siitä selälleen mentiin ja vaugtia oli just se 12-13 kilsaa tunnissa.

[caddis]

Ehkä noloin kaatuminen sattui minulle muutama viikko sitten. Raskaassa sähköavusteisessa täpärissäni oli kaksi puoleiset (lukitus ja flätti) polkimet. Ajoin poluilla harhaan ja tarkoitus oli tehdä 180 asteen käännös paikallaan. Sain pyörän käännettyä. Ajatukseni oli lähteä liikkeelle polkimien flättipuolilla. Yllättäen kuitenkin jalkani lukittui polkimeen ja kaaduin vasemmalle paikaltaan ja pyörä tuli päälle. Jalka vääntyi ihmeelliseen asentoon enkä saanut lukkopoljinta vapautettua, koska raskas pyörä ja kroppa painoi päälle. Nivelsiteet nilkassa rutisi ja myös oikein käden keskisormi sai kovan iskun. Oikea poljin iskeytyi sääreen ja kuori ihoa. Olin pyörän alla täysin avuton, enkä päässyt irti. Useiden minuuttien jälkeen olin varma, että nilkka on joko murtunut tai ainakin nivelsiteet menneet. Onneksi kengissä oli Boa-kiinnitys jonka lopulta sain irti yhdellä kädellä. Vauriot oli lopulta pahinta skenaariota pienemmät. Enää vaivaa vähän keskisormi, nilkka parantunut. Puolilukkopolkimet lähti myyntiin ja parasta tietysti oli että kukaan ei nähnyt.