http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/i...toria-1.155180
Hyvä homma, varaosarunkoja voi sorvata itse.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/i...toria-1.155180
Hyvä homma, varaosarunkoja voi sorvata itse.
Khyl osaava käsi saa puusta hienon pöörän aikaiseksi. Onnea ja menestystä toivotan koivufillaripisnekselle.
Amerikkalassa on ameriikan meininki http://renovobikes.com
"Kaikista seksuaalisista poikkeavuuksista siveys on kaikkein omituisin"
Anatole France
Ihan jonnin verran voitais ottaa muotoilun mallia suomipöörässä amerikan veljestä.
Osatkin voisi olla jostain muusta kuin Joposta. Mutta jos joku haluaa maksaa puujoposta lisähintaa tuotteesta siksi, että siinä on metallin ja kumin lisäksi myös puuta ja siitä saa jotain puun koordinaattitietoja, mikäs siinä. Erikoisuudeksi tulee jäämään maksukykyisille kettutytöille. Tavalliset ihmiset joutuu jatkossakin ajelemaan alumiinipyörillä, joilla tosin ajetaan huomattavasti suurempia ajosuoritteita kuin puisilla tullaan ajamaan ennen puukomposiittimateriaalien kehittymistä Aasian sarjatuotantopajoissa kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi nykyisille materiaaleille.
Ei ihme, että Suomessa ei yrittäjiä arvosteta ja Ruotsissa on Ikeat, H&M:t sun muut maailmalla. Täällä kaikki ammutaan alas heti.
Jotenkin tällainen puurunko epäilyttää lähtökohtaisesti. Miten tuollainen kestää kosteutta pitemmän päälle? Artikkeli on sitä paitsi harhaanjohtava, kyllähän puusta on pyöriä tehty niin kauan kuin pyöriä on ollut olemassa.
Kyllä yrittämisessä täytyy olla jokin idea, Tuurijuoppo. Ei tuollaisella Jopokopiolla kyllä maailmaa valloiteta, Afrikkalaiset bambupyöräkin innovatiivisempiä...
Toisaaltaan, ei taida olla koivu tarpeeksi kovaa ja kestävää ellei sitten visakoivusta ala työstämään...
Nure puhuu valitettavasti asiaa, tuo näyttää koulun teknisen työn tunnilla opettajalta piilossa rakennetulta. Siinä heittotähtien ja -puukkojen välissä. Jos jotain tekee, kannattaisi ehkä miettiä miten tekee asian paremmin kuin muut.
Puurungossa ja varsinkin ohutviiluvanerissa on kyllä potentiaalia.
Mun kaksikin lapsenlapstani 'löysivät' tasapainon jollain Solifer-merkkisellä maalattusta lastulevystä tehdyllä, ihan kaupasta ostetulla pyörällä. Tosin sitt yks aikuinen horjahti tasapainopyörän päälle eikä lastulevyrakenne tykännyt siitä, vaan hajos pihkura ohjauksen liitoksen kohdalta ja tuli sen oikean polkupyörä hankittavaksi.
Sillähän ajaminen onnistui jo toisella yrittämällä, kun ensin oli laskettu loiva mäki alas rullaten. Toisella kerralla jalat laitettiin jo polkimille ja reilun alkuvauhdin turvin poika jo polki pyörällään. Ja voi sitä kolmevuotiaan riemua!Oli ilo pappankin kasvoilla.
Eikä muuten ollut väliksi vaikka joku kerta poika polkikin väärin päin polkimilla, kun ei pyörässä ollut jalkajarrua, vaan kaksi käsijarrua. Jalkajarrullisellahan vikasuuntaan polkiessa meno olisi stopannut äkisti ja poika olisi levinnyt asfaltille kipua tuottavin seurauksin... Mutt sehän on jo toinen juttu
kyllä puupyörä sopii pikkulapsille ainakin alkuvaiheen tasapainopyöräksi. Tosin ulkona sateessa sitä ei kantsine säilyttää. Meillä se kesti hyvin kaksi vuotta, kun sisällä kuivassa sai olla. ...mitä nyt aikuisen päälle romahtaminen sitt rikkoi sen
Mitä epäekologista teräsrungossa on?
Tuskin se polkupyörän runkoon (kierrätys)teräksestä tehty runko nyt paljoa maapalloa rasittaa. Ainakaan jos verrataan esim. uuden auton valmistamiseen. Tai mihinkään. Vielä jos sellainen teräsrunko kestää esim kolmen puurunkoisen verran niin kumpi on ekologisempaa? Kyllä hakisin perusteeni hankkia puurunkoinen pyörä jostain muualta kun ekologisuudesta. Mutta perusteensa kullakin. Vielä kun viruttaa maitotölkit vain kylmällä vedellä niin maailma pelastuu!
Tulee mieleen joku keinuhevonen tuosta. Ekologinen runko joo, voidaan hävittää polttamalla.
Tehdäänhän puusta veneitäkin.
Mutta noin muuten: Niin paljon kuin toivoisikin yritteliäälle miehelle menestystä, niin valitettavan tottahan nuo edeltävät kommentit pyörän mallista on. Suurempi läpimurto vaatii tuotekehitykseltä muutakin, kuin parin karkeasti muotoon sahatun lankunpalasen pulttaamista nippuun. Mutta kai tuo on vain protokappale, lopullinen malli on sitten hiotumpi. Vaikka ei aivan Renovon tasoon ja hintaluokkaan pyrikään, niin jotain panostusta sentään.
Tuo näyttää juuri siltä mitä syntyy, kun asialle ryhtyy ns. "käytännön mies", ilman minkään tason suunnitteluosaamista. Kun ei ymmäretä höykäsen pöläystä vaikkapa rungon mitoituksista, lujuuslaskennasta, muotoilusta jne., otetaan muutama mitta jostain valmiista tuotteesta, tässä tapauksessa ilmeisesti Joposta, tehdään suunnilleen vastaava ja materiaalia laitetaan varoiksi niin paljon, että kestää. Painoa varmaan noin 2 kertaa teräsjopon verran. Kaikki kunnia ja arvostus käsillä tekemiselle, mutta menestystuotetta ei tuolla konseptilla synny.
-
Siis tuollainen yksinkertaisen näköinen "puu-Jopohan" on nimenomaan hyvä idea, eikä mikään hieno maantiekilpuri. Pyöräilyn vakavat harrastajat eivät juurikaan välitä, mistä pyörä on, vaan kuinka paljon se painaa, miten se joustaa, miltä se tuntuu jne. Kyse on urheilusta ja siihen sopivista välineistä, milloin materiaali ei ole itsetarkoitus, vaan väline edellä mainittujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Sen sijaan kaupunkien ekoihmisissä on paljon noita jopoilijoita, jotka tarvitsevat kaupunkipyörän muutamien kilometrien matkoihin maksimissaan. He arvostavat tiettyä tyyliä, sitä mitä puupyörä voi edustaa. Siinä voi olla vain eduksi, jos pyörä näyttää siltä, että se on rakennettu yksinkertaisesti, lähellä ja ekologisista materiaaleista.
Tämän foorumin ihmisten näkökulma on tietysti ihan toinen, kuten näkyy jo tulleista haukuista, mutta minä en tosiaan usko, että noita pyöriä meille kannattaisi yrittääkään muotoilla. Ei noiden tarvitsekaan olla meille, vai uskooko joku puun ylivoimaisuuteen pyöräilysuorituksessa hiilikuituun verrattuna? Eli kohdemarkkinointi. Yksinkertainen "palikkapyörä" mahdollisimman "one size fits all" -mallilla, ja se on juuri sitä, mitä joku kirpparilta vaatteensa mieluusti hakeva rastatukka kaupunkilaistyttö kaipaakin.
Tuo kuvan prototyypi on hieno rungoltaan jopa minun mielestäni yllä kuvatussa kontekstissa ja jopa muutenkin. Tuollaiset järkyttävän huonosti ohjaukseen sopivat sarvikotkin ovat muotia. Ajakaapa koulun ohitse tai vaikka nuorten suosiman uimarannan, ja laskekaa, monessa pyörässä on tuollaiset chopperista nyysityt tangot. Jopa suurimmassa osassa. Etenkin tytöillä. Usein näen 3-4 hengen tyttöporukoita ajamassa jonnekin ja kaikilla on tuon mallinen pyörä. Ajaminen on sen mukaisen horjuvaa. Ei noissa ole mitään järkeä ajamisen kannalta, mutta muodin kylläkin. Ja tämän takia, kaiken sen ajamisen suorittamiseen liittymättömän takia, tuollainen pyörä voi menestyä, jos sen saa järkevään hintaan markkinoille.
No kyllä rungosta pitäisi siitä huolimatta tehdä ennemmin hipsteri-sinkula kuin tuollainen jopoEi niillä kettutytöillä ole riittäviä rahoja mutta hipsteri porukasta voisi sopiva kohderyhmä löytyäkkin.
Kumpia myydään enemmän: jopoja vai sinkuloita? Kumpia näet enemmän liikenteessä? Ei kyse ole vain kettutytöistä, vaan Jopo tai sen kaltainen on trendipyörä ihan siitä alkaen, kun penskat alkavat muodista ymmärtää. Eli tuollaiset 6. luokan tytöt viimeistään ajelevat tuon tyylisillä. Ellen väärin ole ymmärtänyt, niin Jopo on myydyin pyörä. Eli meillä on suurin kohdemarkkina, jolle pyörän muotoilu puusta on kaikista helpointa ja joka eniten välittää tällaisista pyörän suorituskyvyn ulkopuolisista asioista, niin en todellakaan ymmärrä tätä suurta negatiivisuutta. Tai siis, nimenomaan ymmärrän, mutta en kannata sellaista asennetta tässä.
Öö... Eikös ketjun otsakkeen pitäisi kuulua "Osallistava maakuntamatkailu tulee"? Vaikka puusta voi valmistaa polkupyörän rungon, erityisen kilpailukykyisen polkupyörän valmistaminen ei taida olla tässä liiketoiminnassa ydinajatuksena.
"Jaffan juon useimmiten suoraan pullosta." - palstapersoona 16.01.15
Hienoa että joku jaksaa ja uskaltaa yrittää!
Täysin samaa mieltä Nipa5.
Mietipä mitä eroa on lautasella ja kertakäyttölautasella. Kummalla on suurempi hiilijalanjälki?
Terästä on vuosisatojen aikana louhittu maan uumenista jo niin paljon että kaikki maailman polkupyörien rungot voidaan valaa siitä yhä uudelleen. Eli polkupyöräteollisuuden tarpeisiin ei uutta tavaraa tarvita mistään. Muutenkin taas tulee sellainen lillukanvarsiajatus tästäkin mieleen. Pyöräilyllä itsellään olisi ja on hiilijalanjälkeä vähentävä merkitystäihan riippumatta onko se polkupyörä valmistettu lähellä tai kaukana. Se on se suuri asia tässä. Tietysti parempi on jos filo on lähituotettu eikä Kiinasta. Sillä, mitä materiaalia runko on, on hyvin vähän merkitystä tuotteen elinkaaren ja sinä aikana ajettujen hiilivetyjä korvaavien kilometrien rinnalla.
Teräs on luonontuote. Suoraan luonnosta.![]()
Ei varmasti pääse. Mietipä jo, kuinka moni ihminen on hengittänyt aika monta tuntia sen auton materiaaleja haaliessa, autoa kasatessa, kuljettaessa Suomeen jne. Plus sitten ne valmistuksen todelliset energiaa syövät vaiheet. Toki voihan olla, että jos otetaan vain välineet kuin taivaasta tippuneita, niin ehkä sitten asia muuttuu.
-- -- ---
Muille:
Onhan se teräs varmasti aika ekologinen, jos pyörä kestää käytössä kymmeniä vuosia ja sitten päätyy kierrätykseen. Mutta se ei vaikuta siltä, ja vaikutelmahan on lähes kaikki kaikessa, kun jotain yritetään myydä. Puu sen sijaan näyttää siltä, että tämähän on luontoystävällinen tuote. Ja varmasti se onkin, mutta tosiaan eihän sillä polkupyörän valmistuksella tässä asiassa kovin suurta roolia edes ole ajatellen pyörän koko elinkaaren vaikutusta useimpiin kilpaileviin liikkumistapoihin verrattuna. Mutta miksi pitää dissata? Suomessa on puuta ja osaamista. Sitä pitäisi enemmänkin hyödyntää. Ehkä se on kovin suomalaista, että jonkun päättäessä yrittää jotain muut heti ovat kertomassa, miksi se ei onnistu.
Hengittää ne ihmiset auton kyydissäkin.
Katsotaanhan nyt vielä se valmis tuote miltä näyttää, annetaan sitten lopullinen tuomio. Toivottavasti sentään tuotteen suunnitteluun on käytetty edes sen verran vaivaa, että turvallisuus on varmistettu. Esimerkiksi selvitetty, millaisia rasituksia keulaosan metallin ja puun liitoskohtaan kohdistuu ja mitä se noin toteutettuna kestää. Vai onko suunnittelu tapahtunut periaatteella "Pakin pohjalta löytyi tämmösiä ruuveja, nää varmaan käy tuohon".
-
Keskiön alla neljän tuuman lankku, emäputki jollain naulauslevyllä kiinni, turvallista matkaa. On niillä jopotytöilläkin sen verran silmää esteettisyydelle että tuskin ostaa. Ja miksi kukaan haluaisi käydä ihmettelemässä jotain kantoa? En kiellä yrittämästä mutta tuo on ihmisten aliarvioimista. Ja teräsrunko muhveilla on noin miljoona kertaa ekologisempi.
Sen verran alakouluikäisiä tunnen, että helvetissä luistellaan ennen kuin teinitytöt puujopolla ajelevat.
Tekniset ratkaisut eivät tuossa tuota ongelmaa, vaan tuollaisen lankun esittely on kehnoa markkinointia. Kaikki kunnia yrittäjille. Olisiko kuitenkin syytä miettiä yhteistyötä jonkin muotoilusta ymmärtävän tahon kanssa?
Nyt kun ovat luomassa "uutta", kannattaisi materiaalin edut ja ominaisuudet hyödyntää. Esimerkiksi sähkömoottori ja akku olisi helpompi piilottaa levyrunkoon...
Suunnittelemalla runko oikein, eli tekemällä ne aikaa vievät työvaiheet, jotka tuossa halko-jopossa on kokonaan sivuutettu. Lasketaan kuinka suuria ja minkä suuntaisia voimia mihinkin kohdistuu. Laitetaan materiaalia sinne, missä tarvitaan ja kevennetään siellä, mihin rasitusta ei tule. Mietitään syysuunnat kuhunkin kohtaan optimaalisiksi, liimaillaan puuta sopivasti ristiin, valitaan materiaalit tarkoin eri puulajien ominaisuudet tuntien... Ihan samaa se on laadukkaitten teräs- ja alumiinirunkojenkin tekemisessä. Putket on todella ohuita siellä, missä voi. Kriittiset kohdat vahvistetaan. Metalli tasalaatuisena materiaalina on toki helpompi hallita
Olen minäkin kyhäillyt kotitarpeiksi kaikenlaista keräilemällä ladon nurkista palikoita ja putkenpätkiä, ja miettimällä siinä samalla miten niitä niputtaa. Kaupallisen tuotteen tekijällä kuitenkin on joku vastuu, ei niitä sillä tavalla tehdä.
Googlailkaa vaikkapa "wooden bike" tai "wooden bicycle". Kyllä niitä löytyy useilta valmistajilta, oikeasti hienoja pyöriä.
-
Haluaisin kyllä nähdä rasitustestin tulokset verrattuna "perinteisiin" materiaaleihin, mielellään vielä pidemmän käytön jälkeen, johon sisältyy lämpötilojen vaihtelua, kastumista, kuivumista, yms. Voihan olla, että puu kestää siinä missä alumiini tai hiilikuitukin, mutta ennen testitulosten näkemistä en kyllä lähtisi tuollaisella pyörällä laskettelemaan 70 km/h alamäkeen, etenkään jos pyörä on ollut ajossa jo vuosia.
Puu on luja materiaali kun valitsee oikein eikä uita sateessa...
Joku hieno konkelo tyyliin Morgan olisi hieno nähdä. Morganin runko kun on puusta.
http://www.morgan-motor.co.uk/44-44-80th/
Kirjanmerkit