Talvipäivänseisaus 21.-22.12.2024 (Oulu, Turku, Tampere)

[casanova]

Olihan se.

[navajokoira]

Oli. Taisin olla Tampereella ainoa fatbiken kanssa. Ymmärrän kyllä taas hyvin miksi

[casanova]

Oli. Taisin olla Tampereella ainoa fatbiken kanssa. Ymmärrän kyllä taas hyvin miksi

Et suinkaan. Oli siellä ainakin yksi toinenkin. Jo ties monettako kertaa mukana.

[navajokoira]

Aivan joo, Iittalassa ehkä näinkin hänet. Tai sitten oli joku muu yöajelija.

[mkpaa]

Omat kuvani reissulta. https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...77720322727691

Meni aika samalla kaavalla kuin viime vuonna. 229 km Helsinki-Forssa-Tampere. Sää oli paikoitellen vähän märkä, mutta muuten meni varsin rauhallisesti. Takavalosta napsahti sähköjohto poikki ilmeisesti osittain jäätymisen seurauksena. Piti ajaa ensin Kolmenkulmalle asti, mutta olin vähän myöhässä eli ajoin Pirkkalaan, mutta sepä aukesi vasta 8:lta eli ajoin Forssasta asti ilman taukoja.

[casanova]

Bembölestä starttasi lauantaina hitusen klo 15.30 jälkeen kolmen polkijan ryhmä kohti Tamperetta. Reittimestarin sairastumisesta huolimatta muutama oli onneksi ilmaissut kiinnostuksensa tälle matkalle. Jo lähtöpaikalle pääsy osoittautui melkoiseksi seikkailuksi juuri lumisateen seurauksena. Oli veikeä tunne lähteä itselle entuudestaan vieraassa seurassa tuntemattomille reiteille ennalta-arvaamattomissa olosuhteissa.

Matkaan kuitenkin päästiin, vaikka alkuun meno olikin sekä hidasta että raskasta. Alkuun edettiin pitkin kelvejä, jotka oli aurattu viimeksi joskus muinoin. Ajo muuttui suorastaan vauhdikkaaksi 110-tien ajorataa polkiessa. Ehdimme Hiidenveden grillille nauttimaan ranskanperunat ennen paikan sulkeutumista. Kuva jäi kiireessä ottamatta.



Epäilyksistä huolimatta emme joutuneet Turkuun vaan käännyimme tielle 280 Koisjärven suuntaan ja sieltä tielle 1270 Pusulaan.



Pusulan Nesteellä oli paikalla enemmän henkilökuntaa kuin asiakkaita. Täälläkin viihdyimme sulkemisaikaan asti eli melkein tunnin.



Pohjoiseen suunnatessa jossain Kärkölän kirkon nurkilla vastaan tuli melkoinen ylämäki. On tästä joskus kesäolosuhteissa tullut ajettua toiseen suuntaan, mutta jäinen nousu oli oma lukunsa.



Laavulle saavuttaessa kohtasimme toisen pyöräilijäryhmän Porintien risteyksessä. Tunnelma paikan päällä oli lämmin ja tarjoilut maistuvat. Tästä tauosta jäi pitkäksi aikaa hyvät fiilikset.



Monen tunnin ja kymmenien jäisten kilometrien jälkeen saavuimme Iittalaan, jossa kävimme tarkistamassa myös tämän kulttuurikohteen. Sisällä näkyi vielä liikettä, mutta ilmeisesti paikka oli jo kiinni.



Varsinainen taukopaikka oli kuitenkin 24 h Shell Iittalassa, jossa ensimmäistä kertaa matkan aikana näkyi oikein joukolla muitakin talvipäivänseisauksen osallistujia. Tätäkään taukoa ei tarvinnut erityisesti alkaa venyttää, sillä kello kävi sitä tahtia, että aikataulusta myöhästyminen alkoi näyttää todennäköisemmältä kuin liian varhainen saapuminen määränpäähän. Ruuat syötyämme ja eväslaukut täytettyämme jatkoimme matkaa.



Viitisenkymmentä kilometriä tämän Tampereelle saapumista juhlistavan kyltin ja edellisen taukopaikan välillä olivat osaltani matkan vaikeimmat. Puhti alkoi olla poissa jo ennen Shelliä, mutta olin toivonut saavani tauon aikana paremmin kerättyä voimia. Vasen polvikin alkoi kiukutella, joten ylämäet nitkutin kevyimmällä välityksellä lähinnä oikeaa jalkaa käyttäen. Vauhtia oli entistä vähemmän, mutta ajokaverit osoittivat kärsivällisyyttä ajoittain minua odotellessaan.



Lopulta saavuttiin määränpäähän, jossa olikin melkoinen häslinki menossa pyöräsäilytykseen pääsemisen, peseytymisen, aamupalan, kuulumisten vaihdon ja kunkin paluukyytien järjestämisen kanssa. Olin oman paluuni mitoittanut puolenpäivän junaan, mutta ajokaverit suuntasivat jo tuntia aiempaan, eikä allekirjoittaneen ajatus pukuhuoneessa pyöriessämme oikein kulkenut, joten painavat kiitokset ja muut asiaan kuuluvat jäivät sanomatta. Todetaan siis vielä tässä, että suuret kiitokset kummallekin ajoseurasta ja vetoavusta. Toivottavasti nähdään toistekin!

[navajokoira]

Lähdin viiden pintaan Hyvinkäältä ajelemaan. Mulla oli suunniteltu reilun n. 166km reitti, jonka kuvittelin vaativan n. 10 tuntia ajamista. Tämä suunnilleen toteutuikin, keskariksi tuli 15,9km/h ja nipin napin sata mailia matkaa. Eddington-luvuksi tuli samalla 100km ja matkan varrelta löytyi 65 uutta ruutua joista 11 kasvatti myös klusteria määrällä jota en jaksa laskea. Ja loputkin auttanevat klusterin ulottamista Tampereelle. Pitää joskus vähän toisenlaisella kelillä hakea nyt Lehijärven keskelle jäänyt yksinäinen ruutu…



Jotenkin meno tuntui tosi nihkeältä heti alkuun: ajoin suunnitellun hitaasti, mutta sykkeet oli liian korkealla. Pidin suunnittelemattoman tauon Riihimäellä aika pian 15km ajon jälkeen, ja siltikin matka Linnatuuleen tuntui kohtuuttoman pitkälle. Samoin sieltä Tiiriöön ja sieltä Iittalaan. Puolet matkasta Pirkanhoviin oli ihan jees (ja siinä kun satanen tuli täyteen nauhoitin ainoan 5km pätkän jolla keskinopeuteni oli yli 20km/h), mutta sitten meno alkoi taas hyytyä. Vilkuilin viimeisen kilometrin aikana matkamittaria alle sadan metrin välein ja matelin kävelyvauhtia.



Tässä siis oli jonkinlainen syöksykierre päällä koko ajan. Varusteet periaatteessa toimi, vaatteita oli sopivasti, tahti oli ihan sitä kuin olin kuvitellut. Mutta jotenkaan en osannut löytää pimeydestä mitään iloa, matka ei tuntunut etenevän enkä päässyt hetkeksikään flow’hun, vaan muistutin koko ajan itseäni että tää on just tätä sitten kymmenen tuntia.

Psyykkiset ongelmat alkoivat siis ensin. Fyysisellä puolella ensin alkoi vihoitella polvitaive, sitten huomasin että vasen käsi puutuu jos en vaihda asentoa jatkuvasti ja Tiiriöön mennessä ryhtyi hommiin se pakaran lihas jonka tehtävä on tuottaa selkääni jalat alta vievää vihlovaa kipua. Lopulta myös polvilumpio alkoi vihloa. Ei mitään dramaattista tai uutta, mutta ruokki jatkuvaa vitutusta.

Iittalan tauolla piirsin reitin lopun uusiksi poistaen ylimääräiset mutkat. Pirkanhovin jälkeen matkaa, ja ennenkaikkea matka-aikaa, oli jäljellä sen verran vähän että sillä aiemmin itselleni luoma ahdistus alkoi menettää otettaan. Paljon auttoi myös kun pääsi metsästä Lempäälän valoihin. Tampereen rajan paikkeilla perään ilmestyi pari valoa, joita koitin pidellä takanani, ja aika pitkään onnistuinkin. Tankki oli ihan tyhjä kun menivät ohi.

Maalissa olinkin sitten aika nuutunut, enkä tainnut juuri saada sanotuksi mitään kenellekään. Moni naama alkaa olla jollain tasolla tuttuja, mutta harmillisen harvaan osaan yhdistää minkäänlaista nimeä. Mkpaan sentään tunnistan, joten ei ole sitäkään tekosyytä, mutta silti kiitokset järkkäilystä tulee vasta näin jälkikäteen. Samoin moikkaukset kaikille joiden kanssa matkalla tuli juteltua, etenkin teille Pirkanhovin mölyapinalauman ruokinnan myötäkärsineille.



Nukutun päivän ja yön jälkeen olo normalisoitui aika mukavasti. Duunit hoitui ilman isompia kommelluksia ja alkuillasta maistui 9km kevyttä hölkkäilyä. Ensi vuonna tuskin vielä uudestaan, mutta kai tämäkin kokemus joskus taas unohtuu.

[JackOja]

Kiitokset rapsoista itse kullekin!

[Fjälle]

Pipo pois kunnoituksesta

[tobby]

Kiitos rapsoista, huomaa että kirjoittajilla fillarin lisäksi pysyy myös kynä hyppysissä.

Itsekin olen alkanut nyt pidempiä talvipyöräilylenkkejä ajelemaan ja nämä rapsat antaa myös niihin
Lenkkeihin uutta puhtia ja perspektiiviä. Itselle 100km lenkki näin talvella on ihan maximi suoritus
J@ keskituntivauhti hiukan yli 15km/h, ei vaan pääse kovempaa..

[kaakku]

Minä lähdin matkaan Tampereelta kahden ajokaverin kanssa. Sääennusteet arpoivat yölle kylmää 6 ja 11 pakkasasteen välillä ja että puolen yön jälkeen alkaisi lauhtua melko nopeasti. Ei paha, tosin tämäpä ei ihan toteutunut.. Reitiksi oli ajoseuran puolesta speksattu kolme n. 50 km lenkkiä Tampereen ympäristössä.

Klo 20 lähdettiin kiertämään Viitapohjan lenkki. Keli oli melko kylmä jo heti startista ja Eerolansuoralla alkoi tuntua ensimmäisen kerran todella viileältä. Viitapohjantien risteyksessä pidetty juomatauko (tässä kohtaa jokin laite näytti lämpötilaksi -15) oli virhe, sillä sormet paleltuivat sekunneissa ja tämän jälkeen eivät enää lämmenneet. Hetkinen tästä niin laitoin päälle toisen ajopaidan ja ONNEKSI sain ajokavereilta kemialliset lämmittimet ajohanskojen sisään, sillä sormet olivat jo täysin turrat kylmästä. Ajoseuralaisten Garminit tilttasivat, oma pysyi (ehkä virransäästötilasta johtuen?) päällä ja alimmaksi lämpötilaksi tallentui -24. En tiedä miten pahasti olisin palelluttanut sormeni ilman kemiallisia lämmittimiä, sen verta pahaa ehti tehdä ennen kuin alkoivat lämmittämään.

Pulesjärventien risteyksessä untuvatakki vielä päällimmäiseksi kerrokseksi ja olotila alkoi olla siedettävä. Varpaat eivät tosin lämmittimistä huolimatta koskaan lämminneet ja Prisman eteisessä tuntui melko ikävältä . Lämpötilaero Linnainmaan ja Viitapohjan välillä oli suht raju ja takaisin tullessa ajoimme sumuun joka muurasi ajolasit umpeen. Lisäksi kun IBS alkoi ilmoittelemaan että vessareissuja olisi luvassa, päätin luovuttaa ja polkea kotiin lämpimän peiton alle. Seuralaiset jatkoivat eteenpäin ja loppumatka sujui ilman suurempia kommelluksia.

Kenkinä mulla oli 45North Ragnarökit. Pärjään näillä vielä alle kymmenen asteen pakkasessa, mutta parissakympissä tulee vilu. Ajokin tangossa oli tankotumput jotka menevät kyllä vaihtoon. Ajoseuralaisilla oli molemmilla 7Roadsin tumput ja vaikuttivat noin piljoona kertaa paremmilta kuin nuo omani.

[Fuuga]

Lähdin 17 aikaan Pohjois-Espoosta. Reitiksi olin suunnitellut yhden Vihtijärven ja Haaviston puoleen väliin loppu-kesästä jääneen ruudun haun ja sinne matkan varsin pieniä metsäteitä pitkin. Muutenkin koko reitin ideana oli valita mahdollisimman paljon ennen kulkemattomia pieniä teitä 224 km. Reittinä oli siis Lepsämä-Haimoo-Haavisto-Vaskijärvi-Pilpala-Liesjärvi-Autokeidas-Lempää-Koijärvi-Toijala ja siitä suoraan ylös Treelle.

Jo Haimoon Pohjois-puolella homma meni tunkkaamiseksi. Mökkiteillä ei ollut mökkiläiset käyneet kuin kauan sitten. Lisäksi eTrex tykkäsi reitittää hieman omiaan joten puolihuolimattomasti sitä seuraten tuli vielä ylimääräistä tunkkausta.

Laavulla olin jo tunnin puolitoista jäljessä aikataulua. Autokeitaalla popsin nopean paninin ja jatkoin matkaa. Koijärvellä tai jossain siellä päin Garmin reititti taas omiaan ja päädyin tunkkailemaan moottorikelkkauralla. Kaipa siinä oli mökkitie pohjana. Toijalasta Treelle meni täysin tylsyydessä kituen.

Rosendahliin saavuin n. 40 min. myöhässä. Sinänsä suuria traumoja ei myöhästymisestä tullut - jotenkin se on alkanut menettää merkityksensä.

Matkaa oli kiva tehdä kun sai yksin ajella eikä ollut kellekään velvollinen. Saunaan ja aamupalallekin kerkesi hyvin joten mikäs siinä.

Loppu-kilometrit 229 ja rapiat.

[px]

Ei pitänyt lähtiä. Mutta mites siinä jälleen kävikään: https://youtu.be/hJ5MVA9ve0A

Iisalmesta Ouluun, koko ajelut 345 km, josta ns. virallisena aikana 292 km. Oli kyllä kivvaa

[Kepsu]

Onko onni onnettomuudessa että osuu joulureissu aina tähän ajankohtaan, vaiko ei. Muutoin olisin todennäköisesti osallisena tähän nautinnolliseen kurjuuteen.
Näitä tässä lämpimässä sohvalla pohdiskelen.
Ja edelleen kumarran kunnioituksesta osallistujien suuntaan.

[Fuuga]

Onko onni onnettomuudessa että osuu joulureissu aina tähän ajankohtaan, vaiko ei. Muutoin olisin todennäköisesti osallisena tähän nautinnolliseen kurjuuteen.
Näitä tässä lämpimässä sohvalla pohdiskelen.
Ja edelleen kumarran kunnioituksesta osallistujien suuntaan.

Vaikka olikin kiva ajella on tuo valvomisineen sen verran raaka ja palautuminen tällä iällä alkaa jo olla useamman päivän urakka, että saapa nähdä jäikö viimeiseksi vaikkakin tiedän ettei se saata olla toteuma ensi vuonna.

[Hääppönen]

px:n videoraportit ovat järjestään mukavaa katsottavaa. Järjettömän kovia suorituksia samalla. Iso peukku!

[tobby]

Tänään ajelin 113 km ja viime lauantaina 100 km, ja kun mietin että se pitäisi kaksin tai kolminkertaistaa, niin huh huh.

Täältä hatunnosto ja kiitokset kaikista raporteista, ne on mielekästä luettavaa ja katsottavaa.

[tobby]

Ei pitänyt lähtiä. Mutta mites siinä jälleen kävikään: https://youtu.be/hJ5MVA9ve0A

Iisalmesta Ouluun, koko ajelut 345 km, josta ns. virallisena aikana 292 km. Oli kyllä kivvaa

Hyvä video oli se ja hurja matka..

Mikä valo sulla on kun on noin kirkas ja kestää noin pitkän lenkin, onko joku erillinen suuuuri akku/akkuja?
Ja mitkä renkaat?

[xs2jammu]

Hyvä video oli se ja hurja matka..

Mikä valo sulla on kun on noin kirkas ja kestää noin pitkän lenkin, onko joku erillinen suuuuri akku/akkuja?
Ja mitkä renkaat?

Niin ja millainen vaatetus ?

[Kalle salonen]

Lisätään linkin muodossa omakin tarina ketjuun

https://sekakayttaja.blogspot.com/20...-22122024.html

Lähetetty minun XQ-BT52 laitteesta Tapatalkilla

[px]

Hyvä video oli se ja hurja matka..

Mikä valo sulla on kun on noin kirkas ja kestää noin pitkän lenkin, onko joku erillinen suuuuri akku/akkuja?
Ja mitkä renkaat?

Kiitos! Etuvalo (kLite Ultra V2 Gravel) saa virtansa napadynamosta, joten ei tarvi miettiä akkuja ollenkaan. Takana Moon Cerberus jossa akku riittää hyvin ainakin matalemmilla moodeilla tuollaisiin ajoihin ja ylikin. Renkaina 29x2.1" Thunder Burt. Kengät Lake 304, merinosukat, ei-kovinkaan-paksut talvisukkikset, keskipaksuinen merinopaita, takki, talvibuffi. Ohuet kuorihousut päällä tarpeen mukaan ja varalta kevytuntsikkatakki, joka on hyvä etenkin tauoilta lähdön jälkeen, ennen kun kroppa taas lämpiää. XXL:n perus lobster-käsineet.

[mkpaa]

Tuloksia. https://www.randonneurs.fi/talvipaivanseisaus-2024/

N. 30 tulosta oli vielä ilmoittamatta eli vielä ehtii.

[tobby]

Kiitos! Etuvalo (kLite Ultra V2 Gravel) saa virtansa napadynamosta, joten ei tarvi miettiä akkuja ollenkaan. Takana Moon Cerberus jossa akku riittää hyvin ainakin matalemmilla moodeilla tuollaisiin ajoihin ja ylikin. Renkaina 29x2.1" Thunder Burt. Kengät Lake 304, merinosukat, ei-kovinkaan-paksut talvisukkikset, keskipaksuinen merinopaita, takki, talvibuffi. Ohuet kuorihousut päällä tarpeen mukaan ja varalta kevytuntsikkatakki, joka on hyvä etenkin tauoilta lähdön jälkeen, ennen kun kroppa taas lämpiää. XXL:n perus lobster-käsineet.

Kiitos vastauksesta
Talvivaatetus itsellä vähän hakusessa (ja pitkän matkan ajo muutenkin), siksikin mukava lukea näitä, jos vaikka oppisi jotain ja saisi ideoita

[mkpaa]

Kiitos vastauksesta
Talvivaatetus itsellä vähän hakusessa (ja pitkän matkan ajo muutenkin), siksikin mukava lukea näitä, jos vaikka oppisi jotain ja saisi ideoita

Minulle tyypillisesti talvipukeutuminen itsessään ei ole vaikeaa, aika vähä riittää, mutta se miten pärjää ajaessa kastuvien/kostuvien vaatteiden kanssa on hankalaa. Nyt vaihtelin hanskoja useamman kerran ja siitä huolimatta ne olivat kosteat (useita päiviä) tapahtuman jälkeen. Kengät oli (myös Laken 304:t) pari päivää sen verran kosteat, että ne pitivät lämpöä selvästi normaalia heikommin.

[Smo]

*keskipaksuinen merinopaita, takki, talvibuffi.*

Tuo "takki" jäi vähän villiksi kortiksi ...

[kaakku]

Tuo "takki" jäi vähän villiksi kortiksi ...

Totta, olisihan siinä voinut lukea "hyvä takki"

[mkpaa]

Oma "takki" oli Kalaksen mission takki ja alla Cima coppi villapaita sekä ohut merinovillainen alus-t-paita. Varoiksi oli vielä pitkähihainen merino-aluspaita.
Mitään aivan valtavia eroja samanlaisten eri valmistajien takkien välillä ei ole. Toisessa päässä valikoimaa ovat liian kuumat "talvitakit" ja toisessa kesäpaidat. Yläosia omaan makuun yhdistelemällä löytyy sopiva kombo. Minulla on kaksi talvitakkia, joita en ole tarvinnut käytännössä kertaakaan, mutta ompahan jemmassa odottamassa yli 25 asteen pakkasia. Joskin silloinkin ne voisi korvata kerrospukeutumisella.
Ihoa vasten on hyvä olla merinoa, joka on lämmin vähän kosteanakin, ja jokin kerros on hyvä olla tuulenpitävä.