Jaa-a Kona pärjäsi 10-15v sitten Dew-sarjalaisineen hyvin vastaavassa luomukategoriassa. Sitten nekin meni vähän höpöksi välikoon kiekkoineen jne.
Jaa-a Kona pärjäsi 10-15v sitten Dew-sarjalaisineen hyvin vastaavassa luomukategoriassa. Sitten nekin meni vähän höpöksi välikoon kiekkoineen jne.
Ja mun eka oikea maastopyörä oli Kona Cinder Cone vuonna 1995.
^^ Joo mahdollisesti Suomessa, koska täällä oli Kauppaveljet ja varmaan pari muutakin isoa Kona-kauppiasta sekä fillarifoorumi, jossa niitä suositeltiin jokaiselle sen tyyppistä pyörää kyselleelle. Tietämättä epäilisin, että Dew ei ollut kovin monen keskieurooppalaisen käyttöpyöräostajan ostoslistalla. Veikkaisin myös, että se pärjääminen ei realisoitunut todellisuudessa ihan samassa mittakaavassa kuin fillarifoorumikuplasta katsottuna. Ainakaan meidän taloyhtiön pyöräkellareissa Dewtä ei taida olla kuin noin yksi sadasta vanhemmasta käyttöpyörästä. Helkamaa, Nishikiä, Trekkiä ja kaiken maailman Sardaa ynnä muuta on paljon lukuisampia määriä.
^ Mulla oli -98 Kilauea pitkälle 2010-lukua työmatkapyöränä ja mun eka oikeaan sinkularunkoon kasattu SSMTB oli 2004-mallinen Explosif True Temper OX Platinumista (ah niitä aikoja ). Se oli ihan viimeisiä oikeasti hipoputkista tehtyjä Kona-vuosikertoja ja mun kuplasta katsottuna Konan pitkä loiva alamäki alkoi tasan siitä, kun ne lopetti sellaset ja keskittyi Reynolds 520-/4130-bulkkiin tai viimeistään siitä, kun Scandium-runkoiset jäykkäperä-MTB:t muuttui vanhanaikaisiksi. Sellaisella ajettiin meidän perheen ensimmäinen ja ainoa XCO-suomenmestaruus.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Ei noita nykyään enää näe liikenteessä. Silloin näki, mut ehkä ne oli oikeesti hyviä kun suositeltiin. Olihan se muutekin vähän parempi fillari kuin joku Helkama. Helkamia tuskin siellä keskieurooppalaisen ostajankaan listalla oli.
Mutta noita muita sen aikaisia pyöriä näkee eli Dew:t vaan on kadonneet jonnekin? Eiköhän keskieurooppalaisilla ollut silloin ja ole nykyäänkin omat helkamansa, samoin kuin amsterdamilaisilla omansa ja köpisläisillä myös.
Mutta voin tosiaan aivan hyvin olla väärässäkin ja Konan taru olisikin ollut pelastettavissa suoratankoisilla sähkökäyttiksillä, vaikka se mun mielestä epätodennäköiseltä tuntuukin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
..Tai oikeastaan titsku-Rove oli viimeinen oikeasti hieno Kona joskus silloin gravelbuumin alkuaikoina. Vaikka ei niitäkään varmaan tuhansia tehty eikä myyty, mutta niin kauan kun Kona hyödynsi pikkufirman ketteryyttä, oli brändillä selkeä identiteetti ja se identiteetti buustasi niitten tavallisempienkin pyörien myyntiä. Sitten, kun ne alkoi tekemään pääasiassa samaa huttua kuin kaikki muutkin, katosi identiteetti.
Mutta selkeästi Konilla on ollut joku - mahdollisesti jopa tunnepitoinen - rooli monen elämässä, kun firman mahdollinen omistajanvaihdos aiheuttaa näin paljon keskustelua
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
^^joo no noinhan siinä väitettiin....
Pointti lähinnä oli, että joskus noikin oli ihan kilpailukykyisiä ennen kuin ne pilattiin, mutta ihan rauhassa vaan marttyyriviulu soimaan.
Jos vähän laajentaa tuosta Konasta yleistilanteeseen, niin minusta näyttää siltä että pyöräbisnes on keskittymässä siihen kuuluisaan "ydinbisnekseen".
Sellaiset vähän erikoisemmat mallit jää tuotannosta pois ja keskitytään vain muutamaan juttuun. Ja mun käsityksen mukaan niitä on tällä hetkellä neljä eri tuoteryhmää. Maantiepyörät, gravelpyörät, aktiivikäyttöön tarkoitetut maastopyörät ja sitten työmatkakäyttöön suunnatut hybridit.
Ja minua tämä hiukan harmittaa, olen aina tykännyt kaikesta erikoisesta häröilystä tässä pyörä- ja pyöräilymaailman ympärillä.
Voin toki olla väärässäkin.
Ps. Vastakohta tälle kehitysuunnalle on sitten Surlyn mallisto.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja nyt foorumitauolla.
Välikoon kiekot olisi vielä ehkä menneet, mutta geometria muuttui kertaheitolla todella oudoksi, erityisesti kun puhutaan kaupunkipyöristä. Uusien dewien geot sopisi paljon paremmin luokkaan enduro. Kaupunkiajoon nuo ovat aivan järkyttävän takapainoisia, erityisesti jos pitää tarakalla kuljettaa jotain.
M-kokoista DR Dewiä olen arponut itselle ja vaimolle yhteiseksi arkipyöräksi ja itselle talville työmatkaan ja tuo geo vähän epäilyttää. Tosin en usko M-koossa olevan niin paha takapainoisuuden ongelma. Enemmän epäilyttää, mahtuisiko 54mm leveät talvirenkaat lokarien kanssa. nastarenkaista kuin noissa 584-kiekoissa puuttuu 40-50mm leveät versiot ja joku 38mm on ihan liian kapea.
Konan teräsrunkoisista muuten pidän, oma Sutra LTD (2021) on upea pyörä en kä oikein parempaa keksikään. Se uusi on sitten jo vähän turhan järeä, en oikein tajua, miksi vanha jäi pois. Rove LT:kin oli taloudessa, kiva sekin, mutta siinäkin noi 584-kiekot ilman riittävä rengastilaa rajoittivat elämää.
Kona on kai ollut se pieni ja pörröinen fillarimerkki isojen brändien keskellä ja on tarjonnut pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta, joten on ihan inhimillistä että sen katoamiseen reagoidaan juurikin isolla tunteella. Minkä Stenukin toi tuossa esille.
Check. Täällä vuoden 2011 Caldera, ostin CRC:stä pelkän rungon talvella 2012 ja kasasin silloin kevääksi ensimmäisen XC-fillarini. 2012 taisi tulla viimeinen Caldera ja sen pohjaväri oli valkoinen, 2011 oli musta, runko täysin sama 2011 ja 2012 -malleissa.
Nikissäni saattaa olla jotain samankaltaisuutta Calderan kanssa.
Itselläni harrastus alkoi v. 2004 Kauppa-Veljiltä hankitulla Kona Calderalla. Kona oli tuolloin tonnin hintaluokassa hyvä valinta. Canyonitkaan eivät olleet vielä lyöneet läpi.
2005 tai -06 taisin ostaa Kona Dew Deluxen ihan työ ja -koulumatkakulkimeksi ja se yllytti sitten pidemmälle. 2008 ostin Cuben maasturin, kun se oli jo ajanut Konan ohi. Ton Dew Deluxen hävittäminen harmittaa aina toisinaan, koska käyttömankelina se olisi edelleen oikein hyvä.
Pyöräilyharrastus sai uuden kipinän maantiepölyyn kyllästymisen jälkeen kun maastopyöräilyn aloitin 1996 Kona AA:lla. Samana vuonna alkoivat sopivasti pyöräsuunnistuksen SM -kisat.
Muutama Kona on tallissa vieläkin, Unit on kestosuosikki.
Olisko jopa niin että Kona olisi yleisin merkki, jos sitä mitataan että kuinka monella Suomalaisella harrastajalla on ollut siihen jonkinlainen kosketus?
Itsellä on nykyäänkin pyöränä Kona Process 26” vm. 2013. Hyvä ja mukava pyörä. Oikein hyvä lähtökohta rakennella maastopyörä yleiskäyttöön pitkähköilä joustomatkoillaan edessä 160 mm ja takana 150 mm. Tätä en myy koskaan kuten en varmaan muitakaan pyöriäni.
^^ Fire Mountain, Niihau, Kula, SexThree, Explosif, Dew, Dew Plus ja pari muuta omistanut, sellain suhde Konaan. Edesmennyt pyöräkauppias väitti Konaismi on sairautta...
nure muokkasi tätä : 25.04.2024 at 10.37
Kona dew plussan ostin aikoinaan täältä saatujen vinkien myötä. On se minulla vieläkin tallessa. Kona rove on toiminut nyt käyttöpyöränä. Harmi jos kona merkkinä lakkaa olemasta
Oli minullakin vuosimallin -95 Kula kunnes varas vei. Oli ihana pyörä. Sieltä se rakkaus grippareihin juontuu. Ja jokunen vuosi sitten oli vähän aikaa Unit X. Ja Honzo jonka ostin vaimolle mutta jäi niin vähälle ajolle ettei kannattanut pitää tilaa viemässä.
^Noiden jäykkäperä Konien geometria on aina sopinut itselle, jopa eka titaani oli suora kopio geometrialtaan 90luvun malleista.
Voitaisiin kerätä foorumikolehti ja ostaa se putiikki pois kuleksimasta, mutta ei ikinä päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, että mihin suuntaan bisneksiä kannattaisi alkaa viemään, joten ei ole kovin hyvä idea sitten kuitenkaan..
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Mullakin eka oikea maastopyörä oli Kona.
Nu-Nu vuosimallia 1999.
Harmi kyllä tämä Konan kohtalo.
"Palstapyöräily on yksi vaativimpia pyöräilyn alalajeja, ellei peräti se kaikkein vaativin." © kanttiinin tollo
Moro!
Mahtavaa nähdä että Kona herättää tunteita ja keskustelua, niin täällä kuin ulkomaisillakin foorumeilla. Tilanne on haastava ja osittain hyvinkin epävarma Konan ja monen muunkin suuren sekä pienen merkin suhteen. Taustalla kuitenkin tapahtuu jatkuvasti ja ratkaisuja koitetaan löytää, mikään ei ole toistaiseksi varmaa suuntaan tai toiseen.
Meillä on yhteistä historiaa Konan kanssa kolmisenkymmentä vuotta (henkilökunnan talleistakin löytyy yhteensä useampi kymmenen Konaa) ja emme ole brändin suhteen luovuttamassa ennen kuin kaikki mahdollisuudet on käyty läpi. Pohjois-Amerikan markkina on melko sekaisin tällä hetkellä, mutta koitamme Euroopassa saada tilannetta takaisin oikeille urille. Koitamme löytää ratkaisuja joilla saataisiin meiltäkin loppuneita malleja tehtaalta liikkeelle. Eli ei vielä luovuteta ja katsotaan tilanne rauhassa läpi!
Monia varmasti mietityttää myös mahdolliset takuuasiat. Näiden suhteen myyjä on aina ensisijaisessa vastuussa ja kävi mille tahansa brändillemme mitä tahansa niin me kyllä vastaamme myymistämme tuotteista ja niiden tuesta sekä takuuasioista, vaikka sitten ilman merkin tukea. Sen osalta jokainen voi olla huoletta!
Toivotaan että lähiviikkoina saadaan positiivisempia uutisia. Päivitän tilannetta tänne sitten kun asiat konkretisoituvat ja tiedetään tilanteesta tarkemmin.
Ystävällisin terveisin
Visa, www.bikeshop.fi / Ajopyörä
Täälä oli eka täpäri Kona kikapu deluxe vm. 2004, tällä hetkellä projektina vm. 1998 Hahanna. On näissä konissa oma viehätyksensä aina ollu.
Lähetetty minun CPH2307 laitteesta Tapatalkilla
Kona kikapu deluxe 2004
Kirjanmerkit