Vakiovieras
Irtolahkeet, irtohihat, kaks ajopaitaa ja tuuliliivi oli sateessa ja kastuttiin täysin läpimäräksi mutta kun vain painoi sen mitä pääsi niin suht lämpimänä pysyttiin. Ehkä suurin ongelma oli, että ei pystynyt juomaan riittävän usein, koska ei vain uskaltanut irroittaa käsiä ohjaustangolta tuolla näkyvyydellä. Mielestäni silti ehdottomasti kannatti lähteä, paljon oli väkeä tuossa vähän alle 5 tunnin havinoilla liikkeellä. Kuulemma hieman myöhemmin oli alkanut tulla rakeitakin jopa.
Vakiovieras
Klassikko sujui hienosti! Perään mudostui ryhmä alkumatkasta kun soolona ajoin. Ylöjärven jälkeen rinnalle tuli ajamaan juttuseuraa ja taisi siinä parijono muodostua. Kurun lyhyen tauon jälkeen vetorinkiin ilmottautui halukkaita, joten muodostettiin kuuden hengen vetorinki. Neljä oli ensikertalaista vetoryhmässä, mutta pienellä perehdytyksellä homma sujui mallikkaasti maaliin asti. Vesisade taisi alkaa Muroleen kohdalla ja loppumatkan sateli. Matkan aikana sade meni omassa asteikossa vielä normaalin pyöräilyilman rajoihin, välillä sitä vettä vaan tulee... Hallilta kun ajoin reilun kympin kotiin, niin vettä tuliskin ihan sitten kunnolla. Garmin näytti kotona lämpötilaksi 8 astetta ja palelin ihan oikeasti! Harvinainen tapahtuma, kun yleensä ajaessa ei tuollainen kylmyys pääse yllättämään.
Hieno lenkki ja hyvä ajoporukka meillä oli
Vakiovieras
Oli tosi rankka keli. 30B ryhmässä vetoporukka oli aluksi viisi, hetken kuusi ja Komin jälkeen taas viisi ja Muroleen jälkeen neljä ja Kapeen jälkeen kolme. Kylmyys, tuuli ja sade haittasi pahasti, ajossa otettiin olosuhteet huomioon ainakin osin. Keskari lopuksi 29 km/h mikä on on hyvä olosuhteet huomioon ottaen!
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vakiovieras
Kiitokset 28B:n matriarkaalisille vetäjille, osasitte urakan kunnialla Pitkällä.
Ekaa kertaa koskaan 2-pyörällä pyöräilytapahtumassa (paitsi Seitsemän kirkon lenkillä, joka on aina soolopyöräilyä).
Sade meni läpi kenkäsuojista huolimatta, Terälahden tauolla alkoi tutina ja odotus: mennään jo, kroppa kaipaa lämpöä.
Minua motivoi nousemaan sunnuntaiaamuna klo 5:20 ylös kärsimään tuntikausiksi, kun mestaripyöräilijän status täyttynee Pirkassa v. 2030 (20 vuotta / 20 krt osanottoja).
Päivän paras juttu ei ollut tapaäänestäminen Eurovaaleissa, vaan kuivien vaatteiden käyttöönotto. Henkilökohtaisesti siis.
Ollaankohan 2025 lähtöviivalla Pirkkahallilla?
Mietin ennen pyöräilykuntoni roimaa heikennystä ennen koronavuosia osanottoa Viron Rattaralliin. Sen sijaan vice versa eli virolaisia pyöräilijöitä ei Pirkassa ole mukana. V.2023.pdf tulosten joukossa ei ole ainuttakaan osumaa hauilla Eesti / Viro.
| PKK |
Irma eksytti seuraajat, lenkillä laite näytti isoja lukuja. (11)
Vakiovieras
Päivän päätteeksi pieni postmortem Pitkän Pirkan plus-36:lle.
Huh, olipa reissu. 16 polkijaa oli ilmoittaunut, näistä kaksi muita fiksumpaa osasi lukea säätä etukäteen ja päätti ettei tule edes linjalle. 5 kuskia valitsi välimuodon ja taittoi matkan lyhyenä. Loppurääppeistä muodostui jonkinlainen ryhmä, josta kuitenkin karsiutui kaikenlaisten mekaanisten vuoksi vielä lisää väkeä ja matkaa taittoi puolimatkaan mennessä enää 6 kaverusta.
Mitä puolimatkan jälkeen kärjelle kuului taas ei tällä kertaa päätynyt omaan tietooni. Omaksi kohtaloksi koitui yöpaikan aamiaisen soveltumattomuus reittiin ja sitämyötä vatsakrampit, joita ei pystynyt edes viimehetken hätätäytöllä korjaamaan. Siihen päälle mekaaninen keskellä pahinta kaatosadetta ja vot, oli yhtälö valmis. Paikat kramppiin, täysi jumi jalkoihin ja selkään ja puolittaisessa hypotermiassa nilkuttaen reitti loppuun ja hallille kuumaan suihkuun. Näin kylmänä ei ole tullut ajettua miesmuistiin ja muisti on kyllä melkoisen pitkä.
Tai kuten paikallinen wanhoja perinteitä noudattava painojulkaisu voisi asian kiteyttää:
Wiileässä wesisateessa watsawaiwan wakawuus walkeni. Woimakas welliyrjö wyörytti wajaan warttilitran wanhoja wiinikumeja wuolaan wirran wietäwäksi. Witsit wäheni wälittömästi waihtowaatteiden wähyyden wuoksi wäärin wiritetyn waijerin wietyä walkowiiksisen weijarin wiimeisetkin woimat.
Toipuminen kuitenkin onnistui, kiitos hallin SS-joukkojen eli suihkun ja soppatykin. Harvoin on kanakeitto maistunut yhtä hyvältä. Siihen päälle vaati aika poikkeavaa itsekuria hypätä jälleen takaisin satulaan ja suunnata kohti Uuttamaata ja kotia voimakkaan lounaistuulen puhaltaessa. Tai toisella tavalla tokaisten: tapauskollinen tempaisu takaisin Tapiolaan taittui tänään tavallista tuskaisemmin totaaliin tukkoisuuteen totutellessa tuulen tuiverruksessa.
Mutta on se silti aina pienen kivun arvoista antaa itselleen omaa aikaa kesäisten peltoaukeiden keskellä. Happirikas ilma tekee hyvää päänupille. Koska kivusta kärsivän kuihdutetun kehon kärjessä keikkuva keskushermosto kehittelee kiehtovia kertomuksia.
Pirkka on nyt tullut kierrettyä monen monituista kertaa. Joskus se on kivaa, joskus ei, mutta aina kokemus. Ja vaikka reitti ja rutiini on sama, kokemus on aina ollut eri. Milloinkaan ei ole tullut fiilistä että taas tätä samaa. Näsijärvi tuntuu tarjoilevan itsensä joka kerta vähän eri muodossa, tällä kertaa siinä vetisemmässä.
Meriitinsä myrskypilvilläkin.
Palstajyrä
30A-ryhmässä koettiin myös kesän ihanuutta. Alussa oli aurinkoista kesäkeliä ja myötätuulta. Hieman ennen Komin huoltoa alkoi piskotella sadetta, mutta päästiin kuitenkin kuivina keitolle. Huollon jälkeen päätimme, että tämä ei vielä ole sade, koska tie oli vasta vähän "kostea". Tosin jossakin kohdassa oli pakko myöntää, että kai se on sade, koska renkaat heittävät tieltä vettä niin, että peesissä oli pakko ajaa hieman eri ajolinjaa kuin edessä.
Oikeastaan aika lailla sama jatkui Muroleen huoltopysähdykseen, jonka aikana alkoi tulla sen verran kylmä, että vasta muutaman minuutin ajon jälkeen hampaat eivät enää kalisseet. Kapeen kohdalla sade yltyi ja kylmeni. Ihmettelin, että ei sade yleensä iske poskipäihin näin reippaasti ja sitten kurasotkuhuuruisten ajolasien läpi huomasi, että rakeita pomppii tiellä. Tätä ei onneksi kestänyt kuin muutaman minuutin, koska rakeiden kanssa kylmää vettä tuli paljon ja vaikka vaatteet olivat jo valmiiksi läpimärät, niin irtohihojen ja ajohansikkaiden läpi huomasi, että kylmä vesi jäähdytti nopeasti. Ajaessa nippa nappa tarkeni irtolahkeiden ja -hihojen + tuulialuspaidan kanssa.
Maalissa paistoi aurinko, vaatteet olivat melkein kuivat ja lämmin keitto maistui. Keskinopeus saatiin noin 29 km/h:een. Tuuli ei ollut ehkä aivan niin paha kuin alussa arveltiin, mutta kyllä reitillä tuulta riitti. Kaikista 30+ ajamastani Pirkan päivä+yöpyöräilystä tämä oli keliltään haastavin, ainakin tämän pyöräilyn muistaa. Vetoryhmän koostumus vaihteli matkan aikana ja mukavaa, että saimme hyviä ajajia mukaan kysyttäessä. Kiitos kaikille vetoryhmässä toimineille, teistä oli paljon apua!
Jälkiviisaana olisi voinut ottaa mukaan pikkuisen lämpimämmät vaatteet iltapäivää varten. Sääennuste ei arvioinut tällaista lämpötilan laskua, joten varustutuminen oli tavalliseen kesäsateeseen, ei kylmään raekuuroon. Vaikka kädessä oli pitkät ajohansikkaat, sormet olivat niin kohmeessa, että sormenpäillä ei tuntenut vaihteenvalitsimia eikä lusikka pysynyt kunnolla näpeissä maalissa. Hauskaa tietenkin oli tälläkin kerralla!
Suurtietäjä
Siis hetkinen. Kuinka paljon sinulla tuli sunnuntaina kilsoja?Alkujaan tämän lähetti jahuc
Vakiovieras
Hakametsästä kotiovelle on pari kilsaa vajaa 190k, jos sen onnistuu jotakuinkin sujuvinta reittiä ajamaan. Eli aamulämmittelyineen Pirkka-sunnuntai on yleensä luokkaa 420-430 km. Mulla on kuitenkin paha tapa ajella kotimatka hiukan ajatuksissani ja perinteisesti varsinkin Valkeakosken kohdalla risteys pitkäksi ja joku kympin sakkolenkki päälle. Tai kuten tällä kertaa Tuusulanjärvi väärältä puolelta, kun oli niin kiva pyörätie.
Mutta kai se niin on, että kun Näsijärven verran on alapäätään satulassa hieronut kipurajoille niin tuo navigointi menee kieltämättä vähän laiskaksi. Kuten toissavuonna kun ei jaksanut sen kummemmin miettiä kuin että "Helsinki on Hakametsästä etelään". Siitä syntyi sillä kertaa hobbittihenkinen matkakertomus otsikolla "Hervannasta hevonkuuseen - teekkarityyliin terska tuskissaan Tamppikujalta takaisin".
Vakiovieras
Kiitos, että saatiin olla osana ryhmää. Hyvin vedetty. Oli kyllä haastava kokemus, mutta oikealla pukeutumisella pärjäsi olosuhteet nähden suhteellisen hyvin.
Takana jojotteli, kuten näissä yleensä tapaa olla. Alussa parkkikselta lähtö oli aika vauhdikas ja kylmiltään piti hieman kohottaa kierroksia että pysyy perässä kun eka jojoilmiö tapahtui.
Porukasta oli lopussa kasassa maalissa hyvä että puolet.
Olis pitäny Muroleen jälkeen käydä kerran biobreikillä, tuskainen viimeinen tunti eikä kehdannut pysäyttää.
Ei ollut riskiä ylikuumentumisesta tai auringonpistoksesta.
Nöösi
Lähtöpaikalla liikkuessa kuuli, että monet arvuuttelivat tulevaa reittiä, tai muistelivat vanhoja. muistaako täällä joku, mikä reitti tarkalleen ajettiin silloin kun Muroleessa oli tie suljettu joskus 90-luvulla? Kuulemma jonnekin Luopioisiin, mutta sinne suunnalle saa monenlaisia reittejä. Ja oliko alkuvuosna muita reittej? Historia kiinnostaa, mutta ei tunnu löytyvän netistä.
Palstajyrä
Muistuu mieleen tältä vuosituhannelta, että
- n. 20 vuotta sitten ajettiin Porintietä Miharintielle
- jonakin vuonna mentiin muistaakseni Häijään kautta
- joskus Muroleen jälkeen ajettiin Muroleenkyläntietä Kaanaaseen eli ei ajettu Kapeen kautta
- ei niin kovin kauan aikaa sitten ei ajettu rantatunnelista, koska sitä ei ollut.
Vakiovieras
Vuonna 2018 pitkä ajoi poikkeuksellisesti Siurosta Ilveskalliotien soratietä pitkin Jumesniementielle ja sieltä Hämeenkyröön.
Vakiovieras
34km/h ryhmä veti urheasti koko lähes 240km lenkin ja vetoon riitti alusta loppuun asti hyvin vetäjiä, tai ainakaan itse en kokenut että moni olisi jättänyt väliin ja omat vetovuorot tuli sen verran harvoin että oli kyllä jo palautunut. Kylmä ja märkähän se keli oli mutta täältä ainakin kaikille mukana olleille hatun nosto hyvin vedettiin ja hienosti meni. Stravan mukaan meidän lopullinen keskari oli 34.8km/h ja parhaimmillaan oltiin lähes 37km/h keskinopeudessa kiinni, aika hyvin ottaen huomioon millainen keli meillä oli sen ekan satasen jälkeen. Mulla riitti jalka hyvin mutta se vesisade & tien pinnasta tuleva vesi onnistui kulkeutumaan laseista huolimatta silmiin, varsinkin oikea otti osumaa enemmänkin ja alkoi vuotamaan rajusti ja meinasin joutua tiputtautuun porukasta ihan vain sen takia etten meinannut nähdä eteeni. No maaliin selvittiin, märkänä ja ennen kuin sai märät vaatteet päältään niin myös kylmissään. Olipahan seikkailu. Omalta kohdalta tuon jäljiltä sain molempiin silmiin tulehduksen jota kävin näyttämässä maanantaina, nyt ne on jo ihan hyvässä kuosissa antibioottitippojen ansiosta. Vielä pitäisi perjantaihin asti pistää silmiin tippoja. Kiitokset niin porukan kapteenille kuin koko mukana olleelle porukalle.
- Just a lonesome rider -
Suurtietäjä
Tää on jotain ylimaallista. Varsinkin tuo keli huomioiden. On ollut pakko välittää parille pyöräilytutulle nämä viestit! Itse ajoin kerran Espoosta ees taas siirtymät Lohjanjärven ympäripyöräilyyn ja itse sen 70 km ajon tietty siellä. Ja olin tyytyväinen suoritukseeni. Ja keli oli hyvä.
Vakiovieras
Pirkkaviikonloppuisin ne todelliset kilometrinnielijät löytyy ajamasta HSH:ta eli 600km reittiä Helsingistä Satakuntaan ja takaisin. Tälläkin kertaa siellä oli matkassa 28 kuskia. Matkaan lähdetään lauantaina aamusta ja kotiin päästään yön yli ajon jälkeen seuraavan aamun ja päivän aikana.
Pitkä pätkä pyörän päällä on sellaista omaa kulttuuriaan, jossa tätä maata näkee ihan omasta näkövinkkelistä. Välillä hikisenä ja kiireisenä kaupunkina, välillä yössä uinuvana maaseutuna. Ja varmasti näkee seutuja, joita ei muuten kokisi (juu, olen ajanut HSH:n(kin)). Koska HSH:lla on tuonkin verran pituutta eikä matkaa tehdä pääväylillä, osa matkasta päätyy väistämättä teille, joita ajaessa tulee sellainen fiilis, että tämäkin pätkä on varmaan rakennettu ainoastaan siksi, että taannoin 60-luvulla paikallinen maajussi juotti kaupunginisäksi valitun serkkunsa Tapanina umpikänniin ja sai siltä vekslattua määrärahat omien maatatalouskoneittensa kulkuväylän päällystämiseen. Ja sen koommin tiehen ei ole koskettu.
Noilla väylillä polkeminen on sitten oiva keino löytää itsensä, kuten sanonta kuuluu. Välillä sitä löytää itsensä klassiseen tyyliin henkisesti. Ja välillä löytää ihan fyysisesti yön pimeydessä hanuri hellänä väistelemässä routakuoppia "tiellä", jonka olemassaolon ainoa peruste on, että 60 vuotta sitten sen varrella sijaitsi joku s..tanan separaattori.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit