^ & ^^ Urheiluvaikuttajat on jostain syystä jääneet vähän jälkeen zeitgeistista rakentamisen suhteen. Enää "luonnontilainen" metsä ei ole potentiaalinen paikka urheiluhallille. Nimbyilijät vastustaa ja joskus ihan aiheesta. Esim se Pirkkolan systeemin olisi voinut rakentaa parkkipaikalle eikä keskuspuistoon.
Muutenkin on jännä, kun sen hallin kaverina pitää olla samankokoinen parkkialue. Myllypuron hallin sijaintiakin juuri siinä kohtaa perustellaan saavutettavuudella ja hyvillä yhteyksillä. Ja sitten tehdään viereen taas uusi parkkikenttä, joita tuolla jo on muutenkin.
Tosin itsekin lätkää pelanneena tiedän, ettei lätkäkamoja juuri bussissa kuljetella. Mutta ei sitten kannata mainostaakaan niitä yhteyksiä ja perustella niillä sijaintia.
^ Jos joskus on nähnyt lätkäkamoja bussissa, niitä raahanneet on pääasiassa tyttöjä.
Omalla lapsi harrasti Kendoa (sitä oikeaa), kamat painoi suunnilleen saman mitä lätkässä. En suostunut kuljettamaan yhtään mihinkään, suorimmalta bussilta oli kilometri dojolle. Ei valittanut sen jälkeen kun oli vähän mietitty sitä miten samurait asian olisivat hoitaneet.
Sumopaini on sitten asia erikseen, ehkä tämä Suomen ylipaino-ongelma pitää nähdä mahdollisuutena.
Tähän auttaa vain yksi lääke: jos ette tahdo, teidän on pakko.
Roots, bloody roots
Täällä on ollut ihan hyviä pointteja vaikka siitä, miten ennen on lapset leikkineet ja nyt ei mahdu.
Mahtumisesta se ei kuitenkaan aina ole kiinni. On myös asennemuutosta. Isä (kyläkoulun rehtori) sanoi, että maaseudun pojat lopettaa kävelemisenkin 10 -vuotiaana ja kaikki siirtymät tehdään mönkijällä ja crossilla.
Aikuiset kuskaa lapsia kouluun, ettei tarvitse mennä bussilla, mistä seuraa se, että bussivuorot lopetetaan.
Ei siis kävele enää loputkaan edes pysäkille, kun pakko mennä autolla.
Vanhanajan talkoohenki meinaa kadota, eikä itse saa edes tehdä mitään. Kaikki kiva on liian vaarallista ja kielletään. Liikunnan pitäisi olla ohjattua. Katusäbä pihakadulla pitää lopettaa, kun se kolmostalon audimies ei kestä odottaa, että maali siirretään sivuun ja alkaa mesoamaan.
Olen kotoisin maalta. Lapsuudessani siellä kyllä liikuttiin. Kesällä jengi oli mökeillä ja kalassa, niin joukkelajeja oli ns. höntsäpohjalta harvemmin. Aikuiset pelasi KOVALLA hiekkakentällä lentopalloa joskus.
Mutta sillä porukalla, mitä kasaan saatiin ajettiin pyörillä, käytiin suorittamassa uimahyppyjä voimalaitoksen turbiinien alapuolen altaaseen siinä reunalla olleen sähköpömpelin katolta, välillä ehkä heinäladossa kiipeilemässä ja saamassa nahka kutisevaksi, käytiin vesipyssyillä "räksämetsällä", hypittiin voltteja hiekkakuopalla ja tehtiin muita toiminnallisia kolttosia.
Talviaikaan oli pipolätkäpelit joka päivä klo 14-21. Ysiltä sammu kaukalon valot ja piti lähteä kotiin.
Alakoulun lopulla hommattiin mäkisukset ja rakennettiin hyppyrimäki yhdelle hiekkakuopalle. siinä 6-7 luokalla mäen profiili muokkaantui, kun vaihdettiin mäkisukset lumilautaan.
Sitten vähän isompana käytiin keskustassa skeittaamassa, kun kylällä oli asfalttia lähinnä kirkon parkkiksella ja yhdellä kilometrin pyörätienpätkällä ja valtatiellä.
Kyllästyttiin parissa vuodessa. Haettiin EU:sta maaseudun kehittämishankerahaa skedepaikan rakentamiseen ja saatiin 35 000 €.
Saatiin hyvänlainen asfalttiläntti ja skedepuistovehkeet ihan hyvään parkkiin, kun ostettiin vain materiaalit ja tehtiin talkoilla. Pari isää oli mukana, mutta nuorisoporukalla raksattiin. Parkki on vieläkin pystyssä. 20 vuotta tulee ensi kesänä ikää.
Samoin meni hermo luistimien sitomiseen kylmässä bussipysäkkimallin "kopissa". Kaupunki ei saanut aikaiseksi lämmintä koppia, niin tehtiin itse. 1 kesä pantiin talkoot pystyyn ja sähkölämmitteinen koppi on sekin ollut 20v pystyssä ja EHJÄ.
Sitä kun junnut on itse rakennus ja huoltotöissä mukana, ei tule mieleen sen kopin paskominen.
Nykyään siellä kylillä ei näy paljoa lapsia touhuamassa, vaikka väkeä asuu tuplat omaan nuoruuteen verrattuna. Koulu kasvanut 50 -> 100 oppilasta ja taloja tullut lisää.
Silti palvelut, kuten bussivuorot ja kioskit lakkaa. Ei enää ole muuta vaihtoehtoa, kun kulkea autolla. Tai menin mä aikanaan pyörällä sinne skeittaamaankin sen 12 km, mitä oli parkille matkaa.
Liikuntapolitiikka ohjaa kaiken omatoimisuuden alasajoon. Ei ole itse tekemisen kulttuuria. Kaikki pitää olla valmista, ohjattua, suunniteltua ja pyöristettyä.
Rahaa toivotaan järjestöille liikunnan järjestämiseen, kun pitäisi vain hyväksyä omatoiminen touhu ja kannustaa siihen, pitää kaupunkisuunnittelulla huolta, että paikkoja on ja niihin liikkuminen on turvallista.
Ei menetetä hermoja joka pikku häiriöstä. Sellaisesta esim, kun aikanaan tuli kerrostalon leikkipihan hiekkalaatikolle uutta hiekkaa niin päästettiin lapset sinne kaivelemaan klo 20.15. Tuli KAHDESTA eri talosta joku tyyppi huutamaan, ettei oo mikään leikkiaika ja pitää olla hiljaa. Toinen niin lähelle ja niin kovaa, että lapset alko itkeä. Maailma paranisi paljon jo sillä, että tuollaiset pääsisivät osastolle.
Ja mitä lätkäkamoihin tulee. Junnuna pääsi autokyydillä, mutta opiskeluaikaan kävin pelaamassa ihan pyörällä. Lätkäkassi selkään, maila velcronauhalla vaakaputken kylkeen ja hallille. Hämeenlinnan aikaan matkaa oli 5km, Jyväskylässä vain 3.
Nyt koulupiha suunnittelussa ollaan uv-säteily hysterian vaiheessa ja varjoisia paikkoja rakennetaan koulujen pihoille. Samalla tehdään karhunpalvelusta lapsille, jos ne saadaan hysterian takia pysymään vain varjoalueilla ja siten itse rajoittavat liikkumistaan.
"Veljesi ryssävihassa!"
Voimaa ilosta.
Tuo UV on kyllä tulevaisuudessa oikea ongelma. Onneksi se järkevin ratkaisu eli paljon puita on helppo yhdistää liikkumisen kanssa.
Ai niin uljaa:lle hattu päästä. Mikin pudotus.
Jospa tämä (kilpa)urheilun tukeminen lopetettaisiin. Tavoitteena pitää olla liikkumisen määrän ja etenkin ilon lisääminen.
Säännöillä, tavoitteilla yms yleensä pilataan mikä tahansa liikkuminen ja touhusta tulee ryppyotsaista bisnekseen perustuvaa.
Tässä artikkelissa pelkkää asiaa https://www.is.fi/urheilulehti/parha...009457729.html
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Toisaalta, kyllä isossa osassa nuorisourheilua(kin) iso motivaattori on kaukana siintävät ammattilais -nurmet, -jäät, -parketit ja -kilpakentät. Ja nämä menestyjät sitten mitä syntyy pienellä prosentilla isosta massasta taasen houkuttelevat uusia nuoria lajin pariin.
Pelkkä urheilu"leikki" ei varmasti motivoi kaikkia tarpeeksi. Sitten vanhemmalli iällä aletaan löytämään liikuunnasta muitakin arvoja kuin kilpailu ja voittaminen.
https://www.is.fi/urheilulehti/parha...009591699.html
– Urheilussa rahasta on tullut päämäärä eikä väline, Lehtonen sanoi.
Muut asiantuntijat tulkitsevat näkemystä niin, että ennen urheilussa hankittiin rahaa, jotta sen avulla voitiin kehittää toimintaa. Nyt puolestaan rahalla hankitaan pääomaa, jonka avulla on sitten mahdollisuus tehdä lisää rahaa.
Toisin sanoen keskiössä on yleensä raha, ei varsinainen toiminta.
Toisaalta, on paljon ihmisiä joille urheilu ja sen oheispalvelut ovat työ/ammatti ja josta tulisi saada elanto ja etenkin urheilijoiden osalta niin ura on lyhyehkö joten siitä pitäisi näin ollen saada myös normaalia "pelkkää" toimeentuloa perempi korvaus. Ja se että urheilijoille ja urheilun oheistyöntekijöille riittää rahaa, niin urheilussa pitää sitä rahaa myös liikkua.
Maailmalla saattaa sitten olla ammattilaisseuroja jotka ovat siinä asemassa, että jopa tuottavat jakokelpoista voittoa omistajilleen, mutta niistäkin taitaa iso olla "miljardöörien leikkikaluja".
Koko liikunnan ja urheilun tukihimmeli pitäisi räjäyttää, ja lopettaa julkisen/Veikkausrahan lapioiminen näihin liittojen ja järjestöjen suojatyöpaikkoihin. Tämä koskee ylipäätään yhdistystoimintaa, ei niiden pitäisi saada minkäänlaista suoraa julkista tukea. Jos ihmisten liikunnan harrastamista nyt tarvitsee valtion tukea, niin tuki pitäisi maksaa ihmiselle itselleen esim. liikuntasetelien muodossa.
Härskein näistä puuhastelijoista on TUL eli Työväen urheiluliitto, jolla ei ole oikeastaan mitään hyödyllistä toimintaa ja 1,4 miljoonan euron vuosittainen tukiraha kuluu liiton palkkoihin ja kokouskuluihin.
No ei se ihme ole että TUL on suuri turhanrahan käyttäjä. Vuonna 2020 kun nuo toveriverkostot luotiin oli tilanne suraavanlainen:
YLE on tänään uutisoinut Työväen Urheiluliiton (TUL) valtionavusta ja rahankäytöstä. TUL:n rahankäyttö kummastuttaa Yle Urheilun haastattelemia talousasiantuntijoita. Ylen selvityksen mukaan TUL:llä on mennyt rahaa paljon henkilöstökuluihin, majoittumiseen, ruokailuun ja matkustamiseen.
TUL kuuluu tällä hetkellä suurimpiin (suurempi kuin esim. SUL ja SHL) valtionavun saajiin tilanteessa, jossa samaan aikaan monet lajiliitot ovat joutuneet irtisanomaan ja lomauttamaan henkilökuntaansa.
Poliittisen perustein nimitetyn valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana toimii tätä nykyä vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki.
Jos nyt vähänkään ajatuksella luit tuon aiemmin linkitetyn Iltasanomien jutun, niin kokkelit riehuu isojen rahapatojen ääressä. Toki myös TUL olisi syytä laittaa realismin ehdoilla avustettaviin. Eli harrastajien liikuttamiskyvyn mukaiseen avustukseen. Mutta ympäri Suomen kokkeleiden jääkendoon syydetään ihan tolkuttomasti veronmaksajien rahaa.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Niin, jos vähänkään ajattelet omilla aivoilla, huomaat että jääkiekko on ainoa joukkuepalloilulaji, jossa Suomi on voittanut maailmanmestaruuden ja olympiakultaa. Ei ole rahat menneet hukkaan kuten joissain toisissa palloilulajeissa
TUL rahanjako ruokailuun (ryyppäämiseen) ja matkustamiseen tuskin on tuonut muuta hyvää kuin krapulan johtoporukalle.
Ei ole yllätys että tähänkin ketjuun saatiin puolueet ja oikeisto vasemmisto vänkäys päälle.
Vaikka siinä linkatussa jutussa juurikin sanottiin että puolueista riippumatta poliitikot eivät ole saaneet vietyä kuntourheilua häävisti eteenpäin.
Halvemmalla olisi maailmanmestaruuden saanut pesäpallossa. Siinä harrastuspaikkojen ylläpito olisi halpaa ja niitä voitaisiin käyttää frisbeegolfiin ja muihin suuria kansanosia liikuttaviin lajeihin. Jääkendoon tuhlatut rahat ovat maapallon tilaa ( siis lämpeneminen) ajatellen täysin sairasta touhua.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
No näin se menee demokraattisessa yhteiskunnassa, että päättäjillä on erilaisia lähestymistapoja asioiden ratkaisemiseeen ja niistä sitten keskustellaan kun ollaan eri mieltä.
Kuntourheilua eivät poliitikot ja raha ratkaise, lasten ja nuorten osalta kyse on paljon kodin esimerkistä ja esikuvista. Väitän että menestyneet jääkiekkoilijat ovat antaneet monelle nuorelle hyvän esimerkin, jota eivät ole kotoaan saaneet.
Pitäydyn kommentissani. Tällainen piilojulkissektori suoralla rahoituksella ei ole tarpeellinen, mitäpä jos ihmiset maksaisivat ihan itse harrastuksensa? Jos joku julkishallinnon toimija tarvitsee näitä tehtävissään (pelastuslaitos, PV), niin ne voivat ostaa näiltä yhdistyksiltä palveluita/suorituksia, joiden osalta sentään on jotain valvontaa. Nyt näiden hyödyllisten yhdistysten varjolla rahoitetaan yhtä sun toista hömppää.
Tuosta lajista en tiedä, mutta jäähallit jääkiekkoa varten ovat hyvinkin järkeviä paikkoja Suomalaiseen talviurheiluun. Toisaalta jalkapallokenttien lämmittäminen / tai jopa hallien rakentaminen kylmäksi ajaksi on täysin idioottimaista touhua maassa, joka ei ole edes kertaakaan päässyt lajin MM kisoihin.
Onko jossain lajissa menestyminen kansainvälisesti edellytys sille, että voidaan rakentaa ko. lajin harrastuspaikkoja vaikka vaikka vain ihmisten liikuttamista varten?
Et näe, että se voisi ruokkia itse itseään ja kenties tuoda sitä kansainvälistä menestystä, jos sitä kaipaat?
Jääkendohan on Suomessa suosituin penkkiurheilulla mitattuna eli kaljankittaus ja makkaran mussuttaminen ei topicin ongelmia ratko. Jalkapallo on rekisteröityjen harrastajien määrällä mitattuna reilusti edellä. Varmaan jo 2x kohta. Joten jalkapallon harrastusolosuhteiden parantaminen on selkeästi topicin aiheen mukaista ja kansaa liikuttavaa enemmän kuin jääkendo.
Kirjanmerkit