Aktiivijäsen
Oma käytäntö on tehdä sarjoja vaihtelevuuden nimissä (lihasärsykkeen monipuolistaminen) välillä pitkiä (20-30 toistoa) sarjoja tosi pienillä painoilla. Välillä taas 3/5/8 toistoilla. Ja tietysti mitä lyhyempi sarja, sitä enemmän painoja. Toimii hyvin 2-4krt/vko treenitahtiin. Ei leipäänny salitreeniin ja fillarointikin maistuu täytteenä hyvin tuohon harrastamiseen.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Jäsen
Täältä löytyy jonkunlainen taulukko minkälaiset voimatasot olisi hyvä olla ratapyöräilijällä, maastopyöräilijällä ja maantiepyöräilijällä. Tässä on siis ajateltu niitä jotka haluaa kehittyä nopeammaksi.
Eniten voimaa tarvitaan rata-/maastopyöräilyssä ja vähiten pitkän matkan maantiepyöräilyssä.
https://www.trainerroad.com/blog/coa...-for-cyclists/
Aktiivijäsen
Joo. ei tosiaan ole kummoiset vaatimukset. Linkissä yksi monista lukemistani jutuista, jossa johtopäätös juuri se mitä tossa yllä yritin sanoa. Oma näkemys on se, että ton saman saa tehtyä myös fillarilla. "The improvement in 40-min all-outperformance was largely correlated with changes towardearlier peak torque during the pedal stroke". [PDF] Strength training improves performance and pedaling characteristics in elite cyclists | Semantic Scholar
Ei elämää
Juu, ei kai se puntilla käynti jeesaa sitä pitkää touringia tai edes tunnin tempoa yhtään. Mun mielestä vähän hönöä ohjeistaa puntille pitkiä pyörämatkoja varten.
Mutta en mäkään niin tollo ole etten käsittäisi voiman etuja hakkaavassa maantiekisassa, tai pitkässä gravell kisassa jossa runtataan voimalla lyhyitä mäkiä. Maastoa tai crossia nyt ei tartte edes mainita.
Aktiivijäsen
Just näin. Jos on halua ajella pidempää lenkkiä mutta ilman kilpailullista aspektia tai himoa mennä koko ajan nopeammin, niin ajaa vaan. Lisää määrää ja kertoja vähitellen. Kyllä se kondis siitä paranee ja sitä myöten ajettu matka ja nopeuskin.Alkujaan tämän lähetti JackOja
Salilla käymisestä ei ole / liene haittaa mutta retkeilyajoon sitä ei tarvitse.
Enempi miettisin, että kun tavoite on viettää enempi aikaa satulassa, että ergonomia on kunnossa. Satula ja ajoasento ylipäätäänsä.
Tankkaamisesta en olis retkiajossa huolissaan. Aamupalaa, peruslounasta ja munkkikahvia vaan nassuun.
Vakiovieras
Tämä(kin) paperi on urheilututkimukselle siitä tyypillinen, että lähes poikkeuksetta näihin tutkimuksiin saadaan lopulta mukaan aika rajallinen joukko porukkaa. Sama sääntö tuntuu pätevän yleisesti ja heikkous on ihan vastaavaa "vastapuolella" eli oli sitten voimaharjoittelun puolestapuhuja tai vastustaja, väitteissä joutuu tukeutumaan lopulta aika vajaavaiseen dataan. Tässä kyseisessä paperissa koko joukko oli kaikkiaan 16 ajajaa, joista 9 teki voimaharjoittelua muun harjoittelun lisäksi, 7 oli verrokkryhmä, joka ei painoharjoitusta tehnyt.
Lisäksi kun tutkitaan eliittitason ajajia, tutkimus on aina vähän lapsipuolen asemassa ja päälle liimattua. Näillä kavereilla on jo valmiiksi jokin treenisuunnitelma ja sitä ei minkään tutkimuksen eteen muuteta. Se väistämättä vaikuttaa johtopäätöksiin. Tässäkin tapauksessa näyttää pohjalla olleen jo jonkinlainen valmentajien ennakko-oletus ja sen näkee noista ryhmistä: voimaharjoittelua tehneet on olleet selkeästi kevyempiä kavereita (paino keskimäärin 66 kiloa) kun taas kestävyystreeniin on laitettu isommat pojat (paino keskimäärin 74 kiloa). Ihan kuin jo valmiiksi olisi oletettu, että hintelä kuski hyötyy enemmän siitä, että saa vähän lihasta luiden päälle ja näitä on nimenomaisesti opastettu salitreeniin. Paperissa koetetaan kompensoida asiaa vertailemalla painoon suhteutettuja lukuja, mutta se tuskin korjaa kaikkia otoksen vääristymiä.
Joka tapauksessa tämän paperin perusteella voinee ainakin lieventää pelkoja siitä, että voimaharjoittelu heikentäisi aerobista kuntoa. Hapenottokyky ei voimaryhmässä heikentynyt eikä ero poikennut verrokkiryhmästä. Sama koski ajon ekonomisuutta.
40-45 min tempoajoon taas voimatreeni antoi 7-8% tehonlisäyksen.
Mitä pidempiin matkoihin tulee niin Scade antoi asiasta jo aiemmin ketjussa asiantuntevan ja hyvin perustellun näkemyksen.
Vakiovieras
Pikaisesti katsottuna nuo voimastandardit vaikuttaa aika olemattomilta jopa 3. tasolla. 1. ja 2. tasolla voimastandardit taas ovat sellaiset, jotka mielestäni jokaisen liikuntaa aktiivisesti harrastavan pitäisi saavuttaa. Ihan jo oman toimintakykynsä ja hyvinvointinsa takia.
En osaa arvioida pyöräilijöiden yleisiä voimatasoja, mutta jos vertaan 3. standardeja omaan voimatasoon (olen 175cm/71kg keski-ikäinen pikkumies), niin ei nuo nyt leuanvetoa lukuunottamatta ihmeellisiltä vaikuta. Toki olen viimeiset 10 vuotta lähes säännöllisesti tehnyt voimaharjoittelua, mutta silti urheilijaprofiili on selkeästi pitkänmatkan nylkky, eikä mikään räjähtävä voimanpesä.
Vakiovieras
Ei kai sitä nykytiedon valossa voi kieltää miten paljon etuja salilla hankitusta voimasta on aerobisissa lajeissa. Itselllä reilu vuosi nyt säännöllistä salitreenia. Tuntee olevansa vahvempi niin pyörän päällä kuin perus elämässä. Ja onhan tuo mukavaakin kun siihen salitreeniin tottuu. Suurin parannus ehkä tullut 5 min tehoon.
Aktiivijäsen
Voisi ajatella ettei yhden hengen otanta/kokeilu kero vielä yhtään mitään. Yksilöissä kuitenkin eroja, jos vois arvella niin itse sanoisin jotta hyvällä tasolla olevan fillaristin keskari ei nousisi.
Vakiovieras
Mave on ihan hyvä perus voimaliike, mutta en oikein ymmärrä, miksi juuri mave näissä usein nousee esiin. Jos siis jostain kumman syystä tasan yksi liike pitää valita. Pyörä liikkuu kuitenkin pääosin jalka/reisilihaksilla, eli ihan maalaisjärjellä ajateltuna kannattaisi valita kyseisten lihasten voimaa kehittävä liike. Ja jos yksi liike pitäisi valita, niin aika itsestäänselvä valinta olisi jalkakyykky.
Vakiovieras
Mielenkiintoinen viesti kaikkinensa ja erityisesti boldattu on kyllä ihan uutta tietoa itselle.
Vakiovieras
Kun konteksti on terve ja pitkä elämä, niin viidenkympin jälkeen voimaharjoittelun tärkeys korostuu. Suuri osa ihmisistä joutuu aikanaan hoitokotiin, koska eivät pääse itse ylös sängystä. Ei muuta kuin kyykkäämään!
Aktiivijäsen
Joo Mave lisää kokovartalon voimaa, mutta kyykky lisää massaa ? Pitää nyt sen verran tarkentaa, että hetken taukoja lukuun ottamatta olen salia harrastanut 14v asti ja tänään aamullakin kävin ja jaloille raaka tempaus, etukyykky, goblet squat, pakarat ja apuliikkeinä reisikoukistus ja lähentäjät. tein muuten pitkästä aikaa yhden sarjan 6x40kg hauista levytangolla, pikkujouluja varten. nyt ikää 59 v ja polvet kestää kyykyn ja selkä maven. Mutta tuo tommi2 tavoite on mielestäni oikea eli tehdä sen verran, että oma suorituskyky myös voiman osalta säilyy ja kyllä mave siihen varmasti passeli on. Mutta fillarispesifistinen se ei mielestäni ole. Mun näkemyksen mukaan puntin etu on tullut siitä, että sopivasti hermottamalla saadaan lihakset aktivoitua nopeammin tuohon nopeaan pyöritykseen. Eli kun liikerata klo 12 jälkeen pikkuhiljaa vaihtuu alaspäin, niin saadaan se haluttu voima kampiin heti vaikka kello 2 eikä vasta sitten kun kampi on kello 4 tms. puhutaan ehkä punttikielellä räjähtävän voiman ja pikavoiman treenaamisesta oikeilla polvikulmilla. voin olla väärässäkin, mutt tätä nykyään itse haen.
Vakiovieras
Tommin postaus tuskin on ihan kokonaan faktoiltaan oikein, mutta bro sciencessakin on aina sen verran perää, että jokin osa osuu oikeaan. Tässä tapauksessa se oikeaan osuva lienee, että mave, kyykky ja muut raskaat vapaapainoliikkeet pakottavat käyttämään monipuolisesti myös muita kehon lihaksia kuin vain tiettyä eristettyä kohtaa, jotta liikkeen saa tehtyä. Ei se nyt varsinaisesti lihaskasvua muualla ihan valtavasti aktivoi, mutta ei vaikutus myöskään mikään olematon ole.
Pyöräilyn kannalta maastaveto on siinä mielessä hyvä liike, että se on nimenomaan yksi niitä raskaita lyhyillä sarjoilla ja pitkillä palautuksilla tehtäviä. Perusmuodossaan se aktivoi selkää, takareittä ja pakaran seutua. Näistä selkä voi auttaa kestämään ajorasitusta ja pakara auttaa polkaisussa. Takareiden hyöty taas alkaa olemaan yksilökohtainen kysymys ja riippuu ajotavasta, siitä onko takareisi jotenkin muuten heikko ja vahvistusta kaipaava tms.
Yleisemmin etureisi on se mistä polkemistehoa tosiaan saa. Sopivaa treeniliikettä arpoessa kannattaa silloin muistaa, että kaikkia niitä voi tehdä monella eri nostotekniikalla. Maven osalta perinteisen tyylin voi korvata bulgarialaisella, jos haluaa lisää takareittä ja sumolla jos hakee etureittä. Pyöräilijälle voi sopia trap barilla tehtävä versio, joka varsinkin korokkeelta tehtynä on melkein kuin kyykky. Se on myös helpompi hallita ja selälle turvallisempi.
Maven ja muiden vapaapainoliikkeiden negatiivinen puoli on tosiaan muita liikkeitä suurempi luokkaantumisriski. Lisäksi kun aletaan menemään äärimuotoihin, hyvin vahvajalkainen pyöräilijä alkaa tarvitsemaan sen verran suuria nostopainoja, että yläkroppaa on pakko vahvistaa vaikka taljaliikkeillä, jotta liike on turvallinen. Ja olkalihasten vahvistaminen ei sellaisenaan hyödytä monessakaan pyöräilyn alalajissa, joten siinä alkaa menemään väärään suuntaan.
Jos noita negatiivisia haluaa välttää, saleilta löytyy tusinoittain turvallisempia ja eristetympiä vaihtoehtoja. Esimerkkeinä prässi ja hack-kyykky etureisille sekä selänojennukset taljan avulla ja takapotkulaite selälle ja takareisille.
Mikäli salitreeni kuulostaa jo valmiiksi pahimmalta kirosanalta miesmuistiin, pitkälle pääsee myös hankkimalla autotalliin tai olohuoneeseen vastuskuminauhoja ja muutaman kahvakuulan. Ei niillä mitää huippuluokan voimatreeniä tehdä, mutta keskivartalon aktivoimiseen kaikenlaisilla kiertoliikkeillä ne on erinomainen apu.
Vakiovieras
Nyanssina tähän hoitokotiin: yksi syy hoidon tarpeeseen liittyy pääkoppaan ja sen osalta on joitain alustavia viitteitä, että nimenomaan jalkojen voimaharjoittelulla voi olla asiaan hyötyä. Vahvajalkaisilla on muita vähemmän dementiaa. Syytä ei tiedetä, voi olla että vahvajalkaiset on muutenkin aktiivisempia ja se parantaa myös aivojen tilaa. Lihaksisto myös kierrättää happea aktiivisemmin, mikä hyödyttää myös hermostoa.
https://www.bbc.com/news/health-34764693
Vakiovieras
Tuossahan se hieman yllättävä pointti oli ennen kaikkea se, että nimenomaan kyykyn tekeminen kasvattaisi lihaksia koko kropassa - ja toisaalta että mave ei tätä tekisi, vaan lisäisi voimaa. Ja tämä oli yhtenä perusteena sille, miksi pyöräilijän kannattaa tehdä mieluummin mavea kuin kyykkyä. Mutta en minä sinänsä tätäkään halua kiistää, kyllähän foorumeille viestejä mahtuu, ja on tuossa varmaan sitäkin kautta perää, että isojen liikkeiden, kuten mave ja kyykky, tekeminen herättelee kropassa jotain prosesseja, jotka voivat jeesata myös muun kropan voimatreenissä. Mutta sitä en kuitenkaan ihan vielä osta, että jos pyöräilijä tekee jalkakyykkyä (maven sijaan), niin joka puolelle kroppaa ilmestyy hallitsemattomasti 20 kg lihasta
Vakiovieras
Olen pienen ikäni pyörinyt erilaisten lajien aktiiviharrastajien joukossa ja siellä sitten treenin päätteeksi saunassa voi kuunnella kun iso bro ja pieni bro sanoo yhteen ääneen että "science, bitch!"
Vakiovieras
Aika turhaan peruspyöräilijä pelkää massankasvua salilla jos ei sitä tavoittele. Itsellä takana 3 kuukauden kuuri salia 3 kertaa viikkoon pääliikkeinä kyykky, trap bar mave ja bulgarialainen askelkyykky. Lopputulos +1,5kg painoa ja paksummat reidet, mutta tätä tavoittelinkin syömällä reilusti ylimääräistä.
Nettiaddikti
Onhan kyykky kuitenkin mavea pykälän verran teknisempi liike (oikein tehtynä) - tuossa punttiketjussa mainitsemani Brodien kirjassa kehotettiin tarkkkuuteen sen kanssa koska pyöräilijät on pääsääntöisesti liian heikkoja tekemään "kunnon" voimaharjoittelua.
Toisaalta sitten paikallisen ilmaston vuoksi täällä taidetaan olla vähän monipuolisempia liikkujia kuin pelkästään pyöräilyyn hyvissä olosuhteissa keskittyneet yksilöt.
Aktiivijäsen
Jos painojen nosteluun sekaantuu, niin vahva suositus Lihastohtorin, alias Juha Hulmi, artikkelien lukemiseen https://lihastohtori.wordpress.com/2...yksilollisyys/. Säästyy monelta vaivalta, kun ei lähde "salihemmojen" ohjeilla telomaan itseään. Ja tällä en nyt tarkoita mm. jahucin juttuja.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Aktiivijäsen
Alkuperäiseen kysymykseen: ajamalla pitkään oppii ajamaan pitkään. Kaikki riippuu sitten vaaditusta tai tavoitellusta vauhdista. Vuosi sitten kesän lopulla 300 km vähän yli 31 km/h keskarilla tosin hyvin kevyellä varustuksella pariajona. Ei ole mielestäni iso saavutus, muttei siihen ole tarvittu treeniohjelmia tjsp.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Nöösi
Itsellä olisi ensi kesäksi tavoite tehdä pitkä (useamman päivän, 4-7) pyöräreissu, mutta aion tehdä sen fatbikella pitkälti metsä- ym. reittejä pitkin. Oma harjoittelu siis tähtää suurilta osin kestävyyspuolen harjoittamiseen. Sen olen huomannut että maastopyöräilyssä voimasta on etua ja maantielläkin sprinteissä ja jyrkissä nousuissa. Omat voimatasot eivät ole enää lähelläkään omia enkkoja mutta ihan hyvällä tasolla pyöräilyä ajatellen (~ kyykky 160kg, mave 200kg ilman piikkausta).
Minulle parasta pitkän matkan suorituskyvyn nousua tarjoavat peruskunnon ja kestävyyden harjoittelu. Koska tausta (ja se vähäinen lahjakkuus mitä löytyy) on niin maksimivoimapainotteista, tulee kestävyyden kehittäminen ottamaan aikaa. Toisena kesäreissuun liittyvänä tavoitteena on pudottaa painoa, on sekä lihasta että läskiä kertynyt voimailun myötä. Toki kannattaa läskiä ensisijaisesti vähentää mutta luultavasti lihasmassastakin joutuu tinkimään, jos haluaa pyörällä edetä kevyemmin. Optimitilanne olisi se, että pitäisi voimatasot yllä painon pudotessa. Maastopyöräillessä en ole kyllä havainnut aiemmin hyötyjä esim. yli 150kg kyykyistä. Luultavasti yhden jalan kyykkyvariaatiot palvelevat pyöräilyä myös hyvin ja auttavat pitämään jalat tasapainossa.
Sen olen kuitenkin pistänyt merkille että naturaalivoimailijana lihasmassa pysyy kyllä yllä varsin vähäisellä ylläpitotreenauksella. Tässä on varmaan myös yksilöllisiä eroja. Itsellä tuntuu lihas pysyvän paremmin kuin voima, joillakin tuntemillani voimailijoilla tilanne on toisinpäin. Joidenkin on myös vaikeampi kehittää lihasmassaa kuin toisten.
Nöösi
Kiinnostava aihe!
Tavoitteeni on ajaa maantietä 300 km 12 tunnissa heinäkuussa. En ole ennen ajanut niin pitkään niin kovaa.
Ajattelen, että nostaisin tehoja, jotka saan aikaiseksi aerobisella kynnyksellä. Nyt kehitän 160 - 170 w sykealueen 2 alarajalla. (Käytän viittä sykealuetta.)
Nykytiedoilla treenan tämän eteen viikossa työmatkoilla:
- 4 h peruskuntotreeniä alueella 2
- 1 h jojotellen alueilla 2 ja 3
- 1 h läpilyöntitreeni, jossa 3 settiä lyhyitä intervalleja (60 - 10 sek) ja väleissä palautus sekä 10 min alueella 3.
Yritän löytää viikonlopuille aikaa yhteen 2 h peruskuntotreeniin, mutta aika on kortilla. Sisäpyöräilyyn ei mahdollisuutta tänä talvena.
Välitavoitteina ajan toukuussa 100 km ja kesäkuussa 200 km tavoitevauhtia.
Mielelläni muutan treenaamista minulle uusien tietojen perusteella, jos sellaista löytyy!
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vakiovieras
Treeniohjeiden antamisen jätän pätevimmille, mutta pieni täsmennys pohjatietoihin voisi helpottaa heidän työtään.
Jos harjoittelun on tarkoitus tapahtua lähes yksinomaan työmatkojen yhteydessä, niin miten pitkä työmatka on ja miten paljon arvelee voivansa sitä pidentää (vaikkapa vain toiseen suuntaan ja vain joinanin päivinä)?
On helppo sanoa että harjoitteluun käytettävissä oleva aika on paljolti pelkkä järjestely- ja priorisointikysymys, mutta otetaan kuitenkin nuo reunaehdot annettuina, sillä ne eivät muodostu esteeksi tavoitteeseen pääsemiselle.
Nöösi
Kiitos kommentista!
Ikää alkaa olla neljäkymmentä. Kestävyysharjoittelu alkoi reilu kymmenen vuotta sitten maratoneilla ja puolikkailla. Pyöräily on tullut kuvioihin viitisen vuotta sitten ja pari vuotta sitten ainoaksi lajiksi. Viime kesänä pääreissu oli n. 330 km maantietä 25 tunnissa minimalistisin bikepacking-vehkein ja teltassa yöpyen.
Työmatka on lyhimmillään vain 20 min. Nyt ajan vähintään 30 minuuttia kiertotien kautta. Paluumatkasta teen yleensä pidemmän, 45-70 min.
Maanantaina menen laboratorioon kuntotestiin. Erityisesti kiinnostaa aerobisen kynnyksen määrittäminen maitohapon perusteella.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vakiovieras
Koska asetat tavoitteeksesi ajoajan eikä ajonopeutta, tuo antaa aika hyvin vapauksia valita pientä ajostrategiaa. Sitä myötä voinet miettiä myös mikä on se osa-alue jota haluat treenata mikäli tuo kolmisatanen on se päätavoite.
Matkan voi nimittäin taittaa usealla eri tyylillä, jotka ovat ajon kannalta aika erilaisia. Juuri kukaan ei aja 300km pätkää ilman biotaukoja ja jotain tankkausta, joten se miten tauot teet vaikuttaa aikalailla siihen minkälainen matka on edessä. Otetaan vaikka esimerkkinä kaksi tapaa: sprinttityyli ja dieselveturi.
Sprintti: 50 km etapit, 20 min palauttava tauko etappien välillä. Yhteensä 1h 40min taukoja. Vaadittu keskinopeus: 29 km/h.
Diesel: 100 km etapit, 15 min biotauko etappien välillä. Yhteensä 30min taukoja. Vaadittu keskinopeus: 26 km/h.
Noissa ajonopeuksissa on jo sen verran eroa, että kun ne ovat keskinopeuksia, eka vaihtoehto on selkeästi "sporttisempi". Saat todennäköisesti ajaa jo selkeästi hengästyen ja hikoillen, kun taas jälkimmäinen malli on siihen verrattuna semmoista sunnuntairallattelua.
Valitse noista se mikä tuntuu omalle ajotyylille sopivammalta ja mieti mikä voi sillä tyylillä olla oma pullonkaula. Kestääkö pää 4 tuntia putkeen satulassa vai tuleeko tylsää? Tuleeko nälkä tai jano? Alkaako joku muu paikka kuten niska tai selkä jomottamaan? Millä nopeudella ajat nyt rennosti, millä puristaen?
Jos valitset sprinttityylin, koeta löytää aikaa tehdä etappeja vastaavia, n 2 tunnin harjoituksia. Väliin voi ottaa intervallejakin, jos se pitää harjoittelun mielekkäänä. Mutta joka tapauksessa pääpaino niillä pidemmillä zone 2 ajoilla ja jos pitää kalenteriajasta valita, valitse mieluummin 2h+ harjoituksia harvemmin ajettuna kuin 1h treenejä päivittäin.
Jos taas valinta on se diesel, ex maratoonari selvinnee vaaditusta nopeudesta ilman sen ihmeempää kunnon lisäämistä. Painota mieluummin sellaisia treenejä, joissa ajotekniikka ja ajoasento kehittyy. Silloin ajat rennommin etkä jännitä vääriä paikkoja ja saa niistä kipuja. Siihen päälle ota tavoitteeksi töistä kotiin tullessa tehdä esim 50 vatsalihasta ja 50 selkälihasliikettä niin core pysyy kunnossa ja kestää pidempiä siivuja. Treenaa myös satulassa syömistä ja juomista.
Nöösi
Tämä oli hyvä, kiitos!
Olin jämähtänyt ajatuksissani dieseliin, mutta strategiavaihtoehdot pistää miettimään. Heikkoudet pitää tosiaan tunnistaa.
Olisiko muuten linkata ajotekniikan ja ajoasennon treenamista koskeviin lähteisiin?
Aktiivijäsen
Harjoittelusta en tiedä mitään, mutta joskus vuosina 2016-2017 tuli ajettua maantietä vähän enemmän ja tavoiteaika oli sama. Yksittäinen (lentävä) satanen meni parhaimmillaan kolmeen ja puolen tuntiin (3:33) yhdellä kusitauolla, mutta silti parisataa venyi vähän yli kahdeksan tunnin (12 minuuttia) ja kolmella jäin jo aikataulusta 41 minuuttia.
Ajoin yksin ja palasin lähtöpaikkaan takaisin, joten vastatuulenkin jouduin kohtaamaan yksin. Toisaalta mulla ei ollut mitään pakkoa ehtiä asettamaani aikaan, joten puristamalla olisi ehkä mennyt.
Dieseltyylinen on mielestäni siitä hankala, että mikäli ja kun jää aikataulusta, niin reisistä ei löydy kirivaraa, ellei sitten ole vetoapua.
Edit: näyttääkin joku lentävä 200 km mennyt alle kahdeksan tunnin (7:47) kolmella tauolla.
Ei elämää
Ei kai kukaan aja pidempää matkaa noin lyhyissä pätkissä mitä jahuc tuossa kertoi sprintti tyylistä.
Mun mielestä A.Piispasella on ihan oikea lähtökohta. Kun saa alemman kynnyksen sinne yli 200w ja ajoasennon sopivaksi, niin sen jälkeen ei tarvitse kuin polkea ja nautiskella maisemista. Ajamisen tulee tuntua mukavalta, niin tuota voi jatkaa ihan niin kauan kuin tulee nälkä.
Minä en ikinä mieti mitään taukoja, vaan pidän niitä kuin siltä tuntuu. Näemmä tuolla pidemmällä reissulla pidin kaksi pidempää taukoa. Kerran jeesasin kaveria puhjenneen renkaan vuoksi. Tästä kuvasta näkee rytmitykset. Tunti näyttää yhteensä olevan pysähdysten aika.
Vakiovieras
^^ Pitenivätkö tauot loppua kohden vai hidastuiko vauhti?
^^^ jahucin esimerkit oli tietysti tarkoitettu antamaan ajattelemisen aihetta; minun valintani olisi kolme 3,5 h etappia, joihin mahtuisi 5 min marssitauko ja joiden välissä olisi 15-20 min kahvitauot (kahvilla, kolajuomalla tai ilman). Kultaisella 27 km/h keskarilla jäisi vielä marginaalia yhteen rengasrikkoon (jos laskin oikein).
Muuten olen hyvin pitkälle samansuuntaista miletä. Ja jo esim, 30 min + 1,5 h kahtena ja 30 min + 30 min kolmena päivänä olisi parempi kuin 30 min + 1 h kolmena ja 30 min + 30 min kahtena päivänä.
Jos lisäksi viikonloppuisin onnistuisi 3 h lenkki, ei minkäänlaisia testilenkkejäkään tarvittaisi vaan voisi luottavaisin mielin hypätä pyörän selkään sille 300 km lenkille!
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit