Suuri työntekokeskustelu!

[jalkkis]

Teetkö työtäsi aina onnesta itkien, kun se on niin kivaa? Oletko siis unelmaduunissasi? Vaiko teetkö sittenkin vain rahan takii, seuraava kuitufillari silmissä kiiltäen?

Mitkä tekijät motivoivat tekemään töitä? Millainen on hyvä työpaikka? Millaista on hyvä tai ei-niin-hyvä johtaminen?

Itse olen ollut työelämässä reilut 30v, kesätyöt mukaanlukien. Jotain palkallista hommaa on tehty 14v alkaen, alkuun kesä- tai opiskeluajan duunina. On ollut synkempiä jaksoja, työllistämiskurssejakin yms. Viimeisimmässä pestissä on vierähtänyt yli 10v. Nyt vaan alkaa olla fiilis, että nykyinen on nähty. Ja välillä on fiilis, että koko tämä nykyinen (kaupallinen yksityinen) ala on sekin nähty ja tekis mieli keksiä jotain ihan uutta, jotta työnteko olisi taas aidosti kivaa. Vai sittenkin, tyytyäkö tilanteeseen ja suorittaakko vain päivät jotain työtä, josta saa riittävän korvauksen, jotta vapaa-ajalla pääsee keskittymään johonkin mielekkäämpään?

Mitä mietteitä työnteosta?

[MV]

Hyvässä karkkipussissa on seassa muitakin kuin parhaita makuja luomassa kontrastia. Sama pätee duuniin, on ihan mukava tehdä välillä rutiineja tai paskahommia, jaksaa sitten paremmin tehdä niitä mielenkiintoisia ja aivotkin saa levätä.

[Oatmeal Stout]

Nyt kyllä, 30 vuotta vakuutusalalla ja 35 vuotta rahoitusalallla KKK:n ansiomerkkien mukaan, joten silloinkin.

[tempokisu]

Teetkö työtäsi aina onnesta itkien, kun se on niin kivaa? Oletko siis unelmaduunissasi? Vaiko teetkö sittenkin vain rahan takii, seuraava kuitufillari silmissä kiiltäen?

Mitkä tekijät motivoivat tekemään töitä? Millainen on hyvä työpaikka? Millaista on hyvä tai ei-niin-hyvä johtaminen?

Itse olen ollut työelämässä reilut 30v, kesätyöt mukaanlukien. Jotain palkallista hommaa on tehty 14v alkaen, alkuun kesä- tai opiskeluajan duunina. On ollut synkempiä jaksoja, työllistämiskurssejakin yms. Viimeisimmässä pestissä on vierähtänyt yli 10v. Nyt vaan alkaa olla fiilis, että nykyinen on nähty. Ja välillä on fiilis, että koko tämä nykyinen (kaupallinen yksityinen) ala on sekin nähty ja tekis mieli keksiä jotain ihan uutta, jotta työnteko olisi taas aidosti kivaa. Vai sittenkin, tyytyäkö tilanteeseen ja suorittaakko vain päivät jotain työtä, josta saa riittävän korvauksen, jotta vapaa-ajalla pääsee keskittymään johonkin mielekkäämpään?

Mitä mietteitä työnteosta?

Se piti keskenkasvuisena ja sairaana valita, ajattelin valita järkevästi. On työtä jota jonkun pitää tehdä, on tosi hienoa jos voi tehdä työtä josta on kiinnostunut ja rakastaa... mutta pskat hommatkin pitää jonkun hoitaa.
Minä ainakin teen tätä työtä juurikin toimeentulon takia, onneksi sentään vapaa-ajalla voin harrastaa ja tehdä sitä mistä olen kiinnostunut ja mitä rakastan. Eli valokuvausta ja kalahommia.
Olin sairauden takia 12 vuotta työttömänä valmistumiseni jälkeen, ja siinä ehti masentua ja pettyä uravalintaan; otin sen työpaikan mitä tarjottiin ja sinnittelin ensin 16 vuotta rukoillen että "jotain tapahtuisi ja saisin enemmän työtä" - no, "jotain" tapahtui ( korona). Ei ole kutsumusammatti, vaan ihan siis toimeentulon takia. Tosin, nyt on tullut todella paljon positiivista palautetta asiakkailta! Ehkä mä olen jotain tehny oikein...


Työpaikka - terveyskeskuslääkärinä olisin varmasti vaihtanu työpaikkaa vaikka Alkon myyjäksi, mutta nykyisessä työpaikassani on enemmän + tekijöitä - voin tehdä työtä omalla tavallani, ei tarvi käyttää valkoista järkyttävän isoa kaapua, fillarille on turvallinen paikka, ja vaikka pitkään oli nihkeesti töitä niin sitkeesti kun odottelin - nyt on töitä enemmän kun jaksan tehdä. Hyvää kannatti odottaa.
Helpommalla tätä palkkaa ( sellainen keskitulon..) ei kyllä saa; ja vapaa-aikaa on senverta että silloin saa sitten tehdä sitä mistä on kiinnostunut ja mitä rakastaa ( valokuvaus ja kalahommat) joka tuli jo tuossa mainittuakin... Olen myös todella iloinen että vihdoinkin ollaan toimiston kanssa puheväleissä ja yhteistyö sujuu. Sen eteen voi venyä työpäivien pituuden suhteen.
Niin, lyhyitä työpätkiä ollu ...mutta tässä nykyisessä työpaikassa 18 vuotta. Ja voi että miten on ajat ja systeemit muuttuneet; 2004 piti hakea toimistosta potilaskansio, ja sanella asiat sanelukoneeseen, joku sitten kirjoitti ne jutut....ei vitsit miten hidasta, nyt naputtelen tiedot suoraan koneelle ja se on siinä. Usein mietin että on aika hidasta jos ei hallitse kymmensormijärjestelmää...

On aika vaarallista sanoa, mutta juuri nyt olen tosi iloinen että jaksoin sinnitellä huonojen, tai epätoivoisten aikojen yli.
Jos nyt pitäisi valita, niin se olisi meri/vesistöbiologia, lähtisin tutkimaan nahkiaisia. Olisin siinä aika varmasti jos ei nyt maailman niin Suomen huippuasiantuntija no, opiskelen ja tutkin sitä sitten vapaalla

[izmo]

eipä oo paljon kerrottavaa... ei suuriin hurraa huutoihin oo syytä! Vähän palkkaa raskaasta fyysisestä likasesta työstä mutta kunto pysyy hyvänä

[ruuduntakaa]

Työ on mulle olemassa ainoastaan elannon hankkimisen takia. Katson ajanhukaksi, elämä on elämistä varten. Ei sitä varten että 1/3 vuorokaudesta teet rahaa toisen taskuun.
Ihan hyvä työ, ei vituta käydä. Palkka on huono, johtaminen on huonoa.

Itse nämä omat polut tallataan, en siis valita. Ajan vaan vois käyttää johonkin järkeväänkin. Esim. siihen elämästä nauttimiseen. Mutta se raha.
Jota täältä saa sitäkin niin kehnosti että ei juuri yli jää peruskulujen jälkeen.

Mutta olenpahan terve ja elossa. Ja nautin elämästä näinkin. Itse olen valintani tehnyt. Toki aina voi syyttää vaikkapa vanhempien antamia huonoja geenejä.

[jalkkis]

Työ on mulle olemassa ainoastaan elannon hankkimisen takia. Katson ajanhukaksi, elämä on elämistä varten. Ei sitä varten että 1/3 vuorokaudesta teet rahaa toisen taskuun.

Tää on se pointti mitä itsekin just mietin. Hyväksyäkö se, että duuni olisi vain duuni, jolla mahdollistetaan muu. Vai pitääkö duunin olla sellaista, ettei sitä kokisi pelkäksi suorittamiseksi ja ajanhukaksi.

Nyky(toimisto)hommassa ainoita tosi positiivisia puolia on joustava mahdollisuus tehdä valtaosa työstä etänä. Helpottaa kummasti elämää pienten lasten kanssa.

[taski63]

Työ on mulle olemassa ainoastaan elannon hankkimisen takia. --- Ihan hyvä työ, ei vituta käydä. Mutta olenpahan terve ja elossa. Ja nautin elämästä näinkin. Itse olen valintani tehnyt. ---

Tuossahan se tiivistyi. Yli 30 v samassa paikassa, samassa palkkatyössä. Isäntä talossa on vaihtunut pariin kertaan, ja onneksi parempaan. Ja onhan tässä työssä hetkensä.

Ei edes lapsena ollut unelma-ammattia, nykyiseen työhön ja koulutuspohjaan päätynyt melkein ajopuuna.

[MRe]

Tällä hetkellä duuni on mulle tapa hankkia rahaa elämistä varten. Muuta iloa siitä ei saa. On ollut aika, kun olen ilolla painanut 60-tuntista viikkoa, eikä tuntunut missään, mutta ne ajat on jääneet taakse jo viime vuosituhannella. Nyt on muutama viime vuosi ollut aika raskaita, kun ei yhtään nappaa. Helpompaa se oli silloin aikanaan painaa noita pitkiä viikkoja, kun hommassa oli järki ja into.

[Nickname]

5 vuotta tuli tehtyä rahan kiilto silmissä pitkää päivää ( pahimmillaan 16h ) reissutöitä eli 2 tai 3 yötä pois kotoa per viikko, nykyyän riittää tuo 8h päivä niin jää vähän edes vapaa-aikaakin.
Hyvä työpaikka on mielestäni sellainen missä ei tule katsottua kelloa koko ajan vaan aika kuluu hyvin työtä tehdessä, tällä hetkellä sellaista teenkin vaikkakin vähän huonommalla palkalla kuin aijemmin.

[stumpe]

Teen 50% työaikaa, koska siihen on taloudellinen mahdollisuus. Nyt on aikaa ja jaksamista harrastaa.

Onhan se työ mulle pakollinen paha, mutta toisaalta en tiedä miten saisin aikani kulumaan jos olis täysin ilman työtä.

10 vuotta ollut samassa paikassa, ensimmäinen työpaikkani johon menin 21-vuotiaana.

[IJa]

Muutama vuosi jo eläkkeellä reippaasti alle 60 vuotiaana. Työura 30v samalla työnantajalla unelma ammatissa, jossa kyllä nautti tekemisestä.

[fiber]

Olin toistakymmentä vuotta työuran alkupuolella alalla ja työssä, jota en pidä suuressa arvossa. Vaihdoin hommiin, jotka koen yhteiskunnalle tärkeiksi. Aika ajoin sitä miettii silti mitä isona tekisi. Palkka ei ole julkisella sektorilla kovin kilpailukykyinen, mutta oma asema ja arvostus on sellainen, että pääsen vaikuttamaan aika moniin asioihin.

Etätyön lisääntyminen on antanut joustoa ajan ja paikan suhteen, ja jos puolisollakin olisi joustomahdollisuuksia, tuskin tässä vaan jään ja lumen keskellä talvia vietettäisiin. Aikansa se työnteko kuitenkin vie... ja rajoittaa kestävyyslajin treenaamista.

[29er]

Tilannehan on kohdallani sellainen että työn määrä ja siitä saatava korvaus on pahasti epäsuhdassa. Onneksi minun edukseni

Eläkkeeseen aikaa alle 10 vuotta mutta tavoitteena on että noin viiden vuoden kuluttua jätän työt muiden tehtäväksi.
Jos lotto tuo isommin rahaa, niin sanon toki heti hejdå.

[Ohiampuja]

Ei edes lapsena ollut unelma-ammattia, nykyiseen työhön ja koulutuspohjaan päätynyt melkein ajopuuna.

Täällä sama tausta. Jos kokonaisuutta katsotaan niin tekniikan ja kunnossapidon parissa olen ollut nyt vähän yli 30 vuotta. Ensin 10 vuotta paperiteollisuutta ja sitten 20 vuotta kiinteistö- ja talotekniikkaa.

Ensin meinasin kirjoittaa että töissä ollaan vaan pakon sanelemana, enkä juuri nauti tästä. Mutta sitten kun pysähtyi miettimään, niin onhan tämä välillä ihan kivaakin. Tykkään kuitenkin tekniikasta ja tykkään myös ratkoa niihin liittyviä vikoja ja ongelmia. Ja nyt kun on vielä saanut keskittyä asioiden hoitamiseen sopimusasiakkaiden kanssa, eikä tarvitse ottaa aktiivisesti osaa myyntityöhon, niin tämä on oikeasti välillä ihan hauskaa. Voi sanoa että koko ajan oppii jotain uutta jostain uudesta, minulle vieraasta tekniikasta.

Ja työnantajalle kiitos että saan tehdä vajaata työviikkoa.

[jalkkis]

Vaihdoin hommiin, jotka koen yhteiskunnalle tärkeiksi. Aika ajoin sitä miettii silti mitä isona tekisi. Palkka ei ole julkisella sektorilla kovin kilpailukykyinen, mutta oma asema ja arvostus on sellainen, että pääsen vaikuttamaan aika moniin asioihin.

Vastaava on käynyt mielessä. Jos vaihtaisi yksityisen (ja voittoa tavoittelevan) sektorin julkiseen tai muuhun yleishyödylliseen, niin paranisiko fiilis? Tulisko työlle enempi tarkoitusta?

Kaveri on kaupungilla töissä, niin korkeassa virassa kuin ilman puoluekirjaa voi päästä. Vihtyy työssään ja tekee pitkää päivää.

[Highlander]

Oon ollut "virassa" 27 vuotta. Kolme vuotta vielä ja 30 v mitali kaulaan, ryynikännit ja ranteet auki. Asuntolainaa ei ole.

[fiber]

Vastaava on käynyt mielessä. Jos vaihtaisi yksityisen (ja voittoa tavoittelevan) sektorin julkiseen tai muuhun yleishyödylliseen, niin paranisiko fiilis? Tulisko työlle enempi tarkoitusta?

Ei se julkinen sektori ja mahdollinen yhteiskunnallinen merkitys yksin kanna muutamaa vuotta pidemmälle. Pitää olla vähintään joku seuraavista tekijöistä tukemassa: hyvät edut (palkka), hyvä työyhteisö, oma harrastuneisuus.

[Concorde]

Mulla on työuraa nyt 27v ja viime kesänä aloitin neljännessä työpaikassa. Kaikissa on ollut sekä työnkuva, että kolleegat loppuun asti erittäin jees, mutta vaihto on tullut jonkun (oman vaikutusmahdollisuuden) ulkopuolisen huonontumisen seurauksena.

Eka 12 vuotta Tele-TelecomFinland-Sonera-TeliaSonerassa, jossa tuli junailtua Suomen ja osan Eurooppaa runkoverkkoihin uudet tekniikat. Kun kvarttaalittaiset YT:t alkoi jäytämään yleistä ilmapiiriä ja huomasin tekeväni isoimman osa ajasta reissutyötä pitkin palloa, niin vaihdoin seuraavaan.

Seuraavat 6+8 vuotta meni parissa eri softatalossa, ensin henkilö- ja sitten tavaralogistiikkaa. Pienet kotimaiset firmat, joissa sai olla tekemässä mahdottomia kasvunumeroita ja tiheästi rekryämässä lisää tekijöitä. Meno oli just sellaista kuin saattaa kuvitella, eli tehtiin isosti ja juhlittiin isosti - omalla porukalla tai asiakkaiden kanssa. Välillä mietti, että huippua, että tästä hauskanpidosta maksetaankin (hyvin)... Noissa molemmissa oma into loppui siihen, kun omistaja(t) myi ne pääomasijoittajille, jonka jälkeen fokus muuttuu enemmän parhaan asiakaskokemuksen tekemisestä, parhaan tuloksen tekemiseen. Varsinkin, kun en itse saanut ostaa omistusta siitä välistä.

Nykyinen homma alkoi viime kesänä ja 15:n konsulttivuoden jälkeen omalle firmalle kehitystyön tekeminen maistuu taas todella hyvältä. Taloudelliset resurssit on tarjolla, jos päättää hommaa kehittää haluamaansa suuntaan ja porukka ympärillä touhuaa innolla saman päämäärän eteen. Se kuuluisa "hyvä boogie" on läsnä. Bonuksena (ja isona valintakriteerinä) oli noin 500m työmatka kotoa.

Kaikissa noissa firmoissa oon tallustellut sujuvasti oman ruudun ulkopuolelle jeesailemaan, minkä osaan ja siinä samalla tullut valituksi erilaisiin ohjaus- ja johtoryhmiin (maayhtiötasolle asti). Itselle on ollut isona motivaattorina aina se, että pääsee vaikuttamaan asioihin. Jos mulle joskus alkaa tulla sellainen "mä oon van töissä täällä" - fiilis, niin silloin on kyllä peiliin katsomisen paikka.

Eli vastauksena aloittajan kysymykseen, niin joo, tällä hetkellä taas intoa piukassa ja tykkään kovasti.

[pulmark]

Työuralta on yhtä lipsahdusta lukuunottamatta pääasiassa positiivia kokemuksia. Saanut työskennellä työuran alkuaikoja lukuunottamatta aika vapaassa roolissa erilaisissa yrityksissä joko normaaleissa työsuhteissa tai sitten tilaus/kilpailu tyyppisissä projekteissa. Jostain syystä ajautunut tai jotenkin hankkiutunut sellaisiin hommiin joissa itsenäinen rooli ja saanut toteuttaa itseään sekä laittaa itsensä likoon että on saanut projektit tehtyä valmiiksi. Haasteita ei ole ainakaan puuttunut ja työtunteja on joskus käytetty enemmän kuin laki sallii että hommat tulee valmiiksi. Yksi homma jota en ole tehnyt ihan valmiiksi, kaupallistamiseen saakka, vituttaa joskus vieläkin vajaan 20v jälkeen mutta tuskaa on helpottanut se että projekti loppui minusta riippumattomista syistä.

Kollegoista tai työympäristön ihmisistä pääsääntöisesti myönteisiä kokemuksia sekä kotimaasta että ulkomailta. Muutamia paskiaisia tai yksinkertaisesti mun näkökulmasta tyhmiä aina joukkoon mahtuu, mutta hyvät välit kollegoihin korvaa muutamat huonot kokemukset. Kerran olen joutunut turvautumaan ulkopuoliseen, lakimiehen apuun kun työsuhteeseen liittyviä kiemuroita on selvitetty.

Erityisesti on jäänyt mieleen entisen itäblokin maista, mm. Unkarista, Romaniasta sekä Venäjältä länsimaihin tai Suomeen siirtyneet muutamat kollegat joilla käsittämättömän hyvä ammattitaito ja joilta olen sen myötä myös oppinut paljon. En yhtään ihmettele miksi tietomurrot, tunkeutumiset valtioiden tietojärjestelmiin yms. lopulta usein jäljitetään noihin maihin. Fancy Bear lienee yksi julkisesti tunnetuimmista ryhmistä jotka noita onnistuneita tietomurtoja tekee:

https://en.wikipedia.org/wiki/Fancy_Bear

USAsta viimeiseltä 10v samankaltaisia kokemuksia, saanut työskennellä muutamien henkilöiden johtamissa yrityksissä jotka keksineet ja kehittäneet hyvin laajasti käytettyjä teknologioita tai sovelluksia ja/tai tavattoman taitavien, hyvin ahkerien ihmisten kanssa. Mun onni on ollut se että ympärillä on oikeastaan koko työurani aikana ollut muutama todella taitava kollega jotka on toiminut mulle esikuvina - olleet todellisia tekijöitä, ammattilaisia, mentoreita ja tiennäyttäjiä.

Kaikki yritykset joissa työ on ollut aika pieniä, startup tai sitten 10-40 hengen yrityksiä tai USA yrityksiä joilla toimintaa Suomessa tai työn tilaaja suoraan USA:sta. Suomalaisessa yrityksessä viimeksi työskennellyt 9v sitten. Yhden suomalaisen yrityksen johtoryhmässä istuskellut vuoden verran sen jälkeen kun se myytiin USA. Johtoryhmätyöskentely ei erityisesti kiinnostanut, tykännyt aina enemmän konkreettisesta tekemisestä eikä mulla ole oikein mitään annettavaa tai kokemusta ns. isojen linjojen vetämiseen. Johtoryhmätyöskentely vaatii mun mielestä monipuolista näkemystä mm. yrityksen tuotteista, markkinatilanteesta, kilpailijoista, tulevaisuuden näkymiä yms. Tekninen osaaminen tai alkeelliset kaupalliset tiedot ei vaan riitä.

Työn sisältö on mulle palkan ohella aina merkinnyt paljon. Palkka on ollut ihan sopiva normaaleissa työsuhteissa. Palkinto- tai tilausperusteiseen työn hinnoitteluun siirtymisen jälkeen toisinaan tuntunut että saanut kenties enemmän kuin mitä ansaitsee suhteessa työmäärään ja käytettyyn aikaan. Koko työurani ajan olen oikeastaan työskennellyt yksityisellä sektorilla. Opiskeluaikana olin joskus kesällä töissä julkisella, Posti- ja Telelaitoksen teknisellä puolella josta myös hyviä kokemuksia.

Jotain vähän hassuja, viime vuosien "saavutuksia" joista ainakin vähän ylpeä on se että mun yhden, varsin mitättömän (suhteessa käytettyyn aikaan) työn tulokset haudataan 250m syvälle ikijäähän Norjaan niin että niiden pitäisi säilyä siellä ainakin 1000 vuotta. Asia kuulostaa takuulla isommalta kuin mitä se on, mutta näin pääsi käymään kuten yllättäen hyvin monelle muullekin.

https://arcticworldarchive.org/

Viralliseen eläkeikään ei nyt enää kovin paljoa ole. Tällä hetkellä sellainen tuntuma että töitä voisi vielä vaikka jonkin verran tehdä jos aivotoiminta on jonkinlaisessa kuosissa. Mielessä on ainakin muutamia ns. omia projekteja jotka on jäänyt jostain syystä kesken ja jotka vaatisi loppuun saattamisen tai juttuja joita ei ole vielä edes aloitettu.

Lopuksi siihen lipsahdukseen liittyen menin Nokialle töihin yhdessä vaiheessa, sain sieltä suoraan sanottuna potkut ennen koeajan päättymistä. Hämmästelin aluksi noita potkuja jotka tuli mun mielestä aika mitättömästä syystä jotka ei liittynyt oleellisesti varsinaiseen työhön vaan käytökseen. Arvostelin joitain ryhmän käytäntöjä ryhmäpalavereissa ja se tulkittiin sitten muutamien neuvotteluiden perusteella niin että en sopeudu yrityksen toimintatapoihin. Multa kysyttiin ihan suoraan että haluatko sopeutua ryhmään johon vastasin vissiin liian ympäripyöreästi. Jälkeenpäin ajatellen nuo potkut koitui kuitenkin lopulta mun eduksi että myös varmaan sen ryhmän eduksi jossa työskentelin. Siirtymä freelance-tyyppisiin töihin olisi tapahtunut todennäköisesti joka tapauksessa jossain myöhemmässä vaiheessa.

[Situm]

Yrittäjyyttä takana nyt yli 30 vuotta, ja omaksi iloksi tulee tehtyä aina välillä jotain startuppeja, joista ei nyt jälkipolville paljoa kerrottavaa ole.
Tykkään duunista noin yleisesti ottaen, työpäivät nyt välillä vähän venyy, mutta toisaalta on myös vapauksia, ja saa myös olla tekemisissä sopivasti sekaisin olevien samanmielisten ihmisten kanssa.

[justus6969]

fillaripalstan oma LinkedIn-triidi. Jospa headhunterit viimeinkin spottais meikäläisen rahahommiin

30 vuotta T&K:ssa julkisella ja yksityisellä. Projektijohtamista, menetelmien ja applikaatioiden kehitystä navier-stokes-ratkaisijasta autonomiseen autopilottiin. Taustojen takia en aio osallistua fillaripalstan vääntöihin robottiautoista enkä ilmastoväännön keskeiseen substanssiin. Kun ns. tiede politisoituu, on keskustelu jostain elliptis-parabolisista osittaisdiffiksistä ja niihin liittyvästä V&V:stä turhauttavaa.

Projektijohtaminen on ollut raskasta. Pitäisi johtaa ihmisiä, mutta samalla myös prosessia. Usein asiat ovat kiinnostaneet enemmän kuin ihmiset. Onneksi osaavat henkilöt ovat olleet useimmiten itseohjautuvia

[fiber]

fillaripalstan oma LinkedIn-triidi. Jospa headhunterit viimeinkin spottais meikäläisen rahahommiin

Jeba! Perustetaan Planetary Solutions by Fillarifoorumi Ltd. Täällä on ratkottu maailman isot kysymykset, ja voitaisiin myydä ratkaisut hyvällä tuotolla.

Tällä viikolla kolmena päivänä konttorilla. Ei yhtään haittaa, että pk-seudulla on pitkät välimatkat. Reilu tunti junalla ja metrolla tarkoitti rauhallista kännykkäaikaa heti aamusta osin työn mutta suurimmaksi osaksi espanjan opiskelun parissa.

[izmo]

Se on kumminkin varma että tästä porukasta tuskin kukaan tulisi tähän hommaan mun tilalle tai ois edes viikkoo duunissa

[vihtis83]

eipä oo paljon kerrottavaa... ei suuriin hurraa huutoihin oo syytä! Vähän palkkaa raskaasta fyysisestä likasesta työstä mutta kunto pysyy hyvänä

Aika samalta kuulostaa kuin mun työ, paitsi että kunto ei tunnu pysyvän hyvänä mutta paikat hajoaa huonojen työasentojen takia.

Se on kumminkin varma että tästä porukasta tuskin kukaan tulisi tähän hommaan mun tilalle tai ois edes viikkoo duunissa

Sama homma tässäkin työssä.

[ruuduntakaa]

Se on kumminkin varma että tästä porukasta tuskin kukaan tulisi tähän hommaan mun tilalle tai ois edes viikkoo duunissa

Ja mikähän homma se sellainen mahtaa olla?

[nure]

^Kerro, Izmo... Oma viimeisten vuosienkin työ sitä luokkaa ettei ollut portilla ruuhkaa mutta aina joku epätoivoinen sinnekin tunki...

[tempokisu]

Mutta tätä hommaa mitä minä teen, kaikki osaisivat tehdä eikä tähän ( ajokorttitodistus) ole opetettu, tuotu vaan lomakkeet että nyt täytellään tämmöisiä.

[Ohiampuja]

Se on kumminkin varma että tästä porukasta tuskin kukaan tulisi tähän hommaan mun tilalle tai ois edes viikkoo duunissa

Kiva lukea noita teidän duuni-taustoja, itse koen vastenmieliseksi erinäiset softa tai tietsikka jutut. Kunnossapitobudjetteja ja kustannusseurantaa joutuu tekemään, mutta kaikki rahaan liittyvät hommat yritän ohjata niille ketkä siitä tykkää, niitäkin ihme ja kumma löytyy.

Itselleni mieluisinta on päästä silloin tällöin tutkimaan IV-konehuoneeseen jonkun IV- tai jäähdytysjärjestelmän ongelmia ja auttamaan asiakasta olosuhteiden parantamisessa. Siinä kokee ihan onnistumisen iloa kun löytää vian järjestelmästä ja asiakkaat tulee kiittämään kuinka hyvin ilmanvaihto nyt pelaa.

Varsinaisia asennushommia en enää jaksaisi, mutta tällainen Leatherman & Maglite -tason duuni on ihan kivaa. Pysyy tekninen osaaminen ajantasalla, eikä pääse norsunluutorni-sydrooma vaivaamaan.

[MRe]

^Tietokonehommat olisikin mukavia, mutta niistä(kin) ajoista on jo parikymmentä vuotta. Nyt olen ajautunut paskaviemäreiden avaajaksi: aina kun firmassa joku projekti on ajettu kiville tai osa niistä syvälle sisämaahan, mulla soi puhelin. Näitä kun on neljä vuotta tehnyt putkeen, alkaa hieman väsyttää. Varsinkin kun ehdin heti alkuun yhden pohjaanpalamisenkin kokea. Joka aamu vituttaa nousta sängystä.