20 vuotta iskuista. Missä olit?
Itse olin lukioikäinen. Jokaisella oppitunnilla oli televisio päällä ja sitä seurattiin opetuksen lomassa. Tunnelma oli vähintäänkin epäuskoinen hämmentävä. Todella hiljaista sinä päivänä.
20 vuotta iskuista. Missä olit?
Itse olin lukioikäinen. Jokaisella oppitunnilla oli televisio päällä ja sitä seurattiin opetuksen lomassa. Tunnelma oli vähintäänkin epäuskoinen hämmentävä. Todella hiljaista sinä päivänä.
Pietarissa työmatkalla. Näyteikkunoiden telkuista katottiin ensin ja illalla hotellilla. Esikoisen laskettu aikakin oli jo aika lähellä. Niin se aika menee.
Lähisahalta hakemassa raksalle puutavaraa. Radiossa kerrottiin uutisia. Seuraavana päivänä oli esikoisen laskettu aika. Ei kuitenkaan pysynyt poika aikataulussa.
Lähetetty ennen loppuun asti miettimistä.
Katselin ihan normaalisti telkkaria kotona, aattelin että jaha, tämmöinen toimintaelokuva sitten tehty....
...kääk! tämä on tapahtunu oikeesti. Sama juttu muuten Estonian kanssa, ensin aattelin että tämä on elokuvaa...
tempokisu.kuvat.fi
o O nahkiaiset maailmankartalle O o
Katolla. Rakennettiin talon laajennusta ja pihamökkiä, jonka kattoa olin tekemässä. Vaimo huutaa talon ikkunasta takapihan suuntaan minulle jotain älyttömältä kuulostavaa, mutta sen verran uskottavasti että piti mennä katsomaan mitä ihmettä on telkkarissa. Sitten torniin rysähtikin toinen kone.
10k-kerhon jäsen
Askolassa kartoitushommissa. Tulin tukikohtaan työpäivän päätteeksi ja paikalla ollut kollega selitti mitä oli tapahtunut. Sanoin siihen, että eikä oo. No loppuilta meni uutisia seuratessa.
Aamuvuoron jälkeen lähiapteekissa hankkimassa esikoiselle koliikkihelpotusta. Loppupäivä menikin sitten uutisten parissa.
Itse olin työpaikalla iskujen aikaan, enkä tullut avanneeksi uutissivustoja, eikä kukaan muukaan asiasta vielä huhuillut. Kotona sitten näin telkkarista toisen tornin romahduksen livenä tai ainakin tuoreeltaan. Karmeelta tuntu, ja ahdistuneena soitin yhdelle kaverille, hänkin avasi sitten telkkarin vasta silloin.
Lähdin jumppaan kuitenkin, vaikka koko maailmankirjat tuntui yhtäkkiä menneen sekaisin.
Monillahan on myös tuon päivän tapahtumat jälkikäteen vähän sekoittunut muistoissa:https://blogit.kaleva.fi/tiedesatuja...le-tapahtunut/
Duunissa. Jonkun lehden weppisivulla oli kuva savuavasta tornista ja muistelisin että jonkun pienkoneen uskottiin törmänneen. Myöhemmin kun tilanne valkeni istuttiin neukkarissa epäuskoisina siitä mitä nähtiin.
Kotimatkalla pysähdyin pieneen baariin Kasarmikadulla joka oli tupaten täynnä pääasiassa iäkkäämpää porukkaa. Istuin sitten jonkun vanhan jermun vieressä; hän halusi puhua purjehduksesta ja minä katsoa TV:tä.
Kaksi tuoppia ja himaan. Soitin nykyiselle emännälleni, ihmeteltiin isossa määrin mitä oli tapahtunut.
Sent from my SM-G950F using Tapatalk
"Haluutsä tän heti vai tehdäänkö tietokoneella?"
Aamulla herättyäni näin uutisin ja tilanteet oli päällä niin että toimittaja puhui koneen törmäämisestä torniin
ja samaan aikaa toinen kone lensi toiseen torniin(video kuvaa äänentaustalla). Toimittaja korjasi sanomaansa "Juuri saamamme... ...kone toiseen torniin".
Siinä sitä sitten koulussa seurailtiin tauoilla.
"You brought two too many - Monettako kertaa sä katot tota?"
Ajelin vanhalla pakettiautolla työssä Vaasaan firman toiselle tehtaalle. Radio ei ollut päällä tai ehkä sitä ei edes ollut. Vaasassa tehtaalle kaikki puhui siitä ja ihmettelin että siis mitä...
En muista!
PS. Hyvämuistista porukkaa, joku muistaa käyneensä apteekissa ja joku ties missä. Varmaan näin jos kirjoittaja näin sanoo... Muistaahan joku mitä on seiskavuotiaanakin tehnyt tai mikä on ollut hänen ensimmäinen sanansa. Tai sit ne on jonkun muun muistoja jotka hänelle on sanottu.
Tulihan tuota telkusta ja radiosta uutisista silloin (sitäkään en henk.koht varsinaisesti muista), ite olin noin 40 v ja asian kaameudesta huolimatta juttu oli etäinen ja sitä ajatteli vain silloin kun ekaa kertaa näki wtf. Ei sitä heti sisäistänyt ja tajunnut miten iso juttu toi oli. (piti ihan netistä tarkistaa, 2011 tietokoneita oli jo 85 % talouksista, itellä sitä ei ollut. Sanomalehri, radio ja telkkauutiset oli ne tietokanavat)
Jotenkin paremmin jäänyt mieleen siinä kerava, korso jälkeen helsinkiin päin lahden moottoritielle muodostunut noin sadan auton ketjukolari, oisko ollu -80 lukua. Olikohan perjantai? Läksin jostain syystä töistä yhentoista kieppeillä ja kotiin mäntsälään ajellessa katselin kun autoja oli vastakkaiselle puolella tämän tästä penkassa ja moottoritien laidoilla. Osa lytyssä ja osa ehjänä. Mietti mitä helvettiä on tapahtunu ennenkuin jossain vaiheessa kotona uutisissa onnettomuudesta kerrottiin. Niin mitäkö tein kun en ollut asiasta tietoinen, peltiä väkeltelin (asensin) jossain hesan työmaalla. Ei tainnu olla sillo makitan työmaaradiota ja jos ois ollutkin, tokko oisin uutiskanavaa kuunnellu![]()
Ajoin autollani töistä kotiin ja kuulin lentokoneen törmänneen tornitaloon, luulin tietenkin onnettomuudeksi, hetken kuluttua kertoivat toisen koneen törmäyksen, nyt olin varma iskusta ja tiesin heti tuolla olevan suuren vaikutuksen 25 v. pyörittäneeni liikkeen myyntitapahtumaan. Oikeassa olin, kauas isku asioihin vaikutti, pysyviäkin taisi jäädä, omaani vain seuraavan vuoden.
Äitini oli Helsingissä käymässä ja kävelimme Stokkan alakerrassa, jossa oli jo silloin se kodinkoneosasto. Siinä käytävän varrella oli telkkareita, joiden edessä seisoi oudon paljon ihmisiä ja jäin itsekin hetkeksi sitä katsomaan. Kesti hetken tajuta mitä oikein oli tapahtunut.
Yksi kaverini oli itseasiassa silloin New Yorkissa lomalla ja oli menossa juurikin kyseisenä päivänä WTC:hen käymään. Muistaa kyllä ikuisesti sen päivän.
*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
Duunis Soneralla ja Vallilassa. Katsottiin telkusta suoraa lähetystä ja mulla oli tiimissä yksi jenkki. Oli aika hiljainen.
Meiltähän meni jenkkiyhteydet, kun se kaapeli nousi rantaan WTC:n alla….
Olin töissä Skattalla Kanavarannassa. Soitin siitä jenkeissä asuvalle kaverille ja herätin sen, heräsi ihmeissään ja käskin pistää töllön päälle.
Olin lähdössä töistä kun huomasin jossain uutissivulla tai sen aikaisessa somessa otsikon aiheesta. En jäänyt tutkailemaan sen kummempia, piti varmaan lähteä kotiin hakemaan lapsia tarhasta. Kotona avasin telkkarin ja taisi jäädä Vueltan katsomatta siltä päivältä. Ilta meni myöhään lähinnä BBC:tä katsellen.
^ New Yorkissa kello ei ollut vielä aamuyhdeksää, mutta meillä Suomessa elettiin jo myöhäistä iltapäivää, sillä aikaeroa oli seitsemän tuntia.
Itse olin juuri lähtenyt pitkälle juoksulenkille enkä tiennyt tämän pahan maailman tapahtumista mitään ennen kuin kotiin palattuani. En voi sanoa että osasin silmänräpäyksessä hahmottaa tilanteen ja ennustaa ne käänteet jotka sen päivän tapahtumat saivat aikaan (tai joiden toteutumisen ne mahdollistivat, ihan miten vain).
No muistan ajan väärän nähtävästi. En intä vastaan en.
E: Taisi käydä niin että että kysymyksen luoma muistikuva harhaili siis sen verran että on päästy jo koulusta
kotiin ja toi uutinen on tullut silloin. Mutta muistin kaiken tapahtuneen "aamulla" joka tudellisuudessa olikin
jo seuraava aamu(12.9.).
Taimo M. muokkasi tätä : 11.09.2021 at 13.32 Syy: Selittelyä... sitä piisaa.
"You brought two too many - Monettako kertaa sä katot tota?"
Ulkona kavereiden kanssa, kaverin isä soitti kaverille ja kerto asiasta, muistan ku kaveri hurras et ”vitun jenkit, sai kerranki mitä ansaitsi” tms. Sit mentii kotii ihmettelee.
Muistan että vaikka en videopeleistä juurikaan perusta satunnaista pelailua lukuunottamatta, olin tuolloin ostanut Playstation 2- konsolin ja Red Faction- pelin.
Kokeiltuani peliä huomasin että olisi pitänyt ostaa myös muistikortti koska eihän ps2 mitään sisäistä tallennustilaa omannut. No, autoon silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimon kanssa ja kortin hakuun keula kohti giganttia. Radiosta kuultiin sitten tapahtumista, siinä vaiheessa vielä puhuttiin pienkoneesta ja mahdollisesta onnettomuudesta.
Loput tapahtumat onkin sitten historiaa. Muistikortti haettiin mutta pelit jäi kyllä siltä illalta ja varmaan seuraavaltakin pelaamatta.
They said it couldn't be done. So I didn't do it.
Tein luonto-opastuksia Evolla tuolloin. Odottelin asiakasryhmää autossa ja kuulin radiosta, että "pienkone törmännyt pilvenpiirtäjään New Yorkissa". Mietin, että kaikkee sitä sattuu. Ryhmä tuli, patikoitiin pari tuntia ja palasin autolle. Nyt olikin radiossa vähän erilaiset jutut menossa. Kaahasin kotiin ja loppuilta telkkarista. Epäuskoinen ilta.
Esikoinen repesi samoihin aikoihin maailmaan. Olin tuolloin reilu parikymppinen ja väitin appiukolleni sen olevan terrori-isku. Appi nauroi että miten vit*ssa se uhka tuli sellaisenrajan yli missä ei olla koskaan sodittu ( lukuunottamatta sisällissotaa )
Helsingin Liisankadun ja Unioninkadun kulmassa n. 30 metriä 7:n pysäkiltä. Olin juuri tulossa Kaisaniemen puutarhalta luennolta ja matkapuhelinkojeen käynnistettyäni tuli siihen tekstari asiasta.
Estolistalla: Rouva Tohtori
Omassa kotona.
Työpäivän loputtua polkaisin kotimatkalla yhdelle kirpputorille ja siellä oli televisio auki, josta tuli tapahtumaan liittyvä ohjelma. En jäänyt seuraamaan sitä sen tarkemmin, vaan kysyin myyjältä mistä on kysymys. Hän sanoi lentokoneen törmänneen pilvenpiirtäjään Amerikassa. Mistään sen suuremmasta ei ollut puhetta. Selasin kirppiksen vinyylilevyt läpi ja siirryin lähistöllä olevalle toiselle kirppikselle levyt edelleen mielessä. Siellä oli myös televisio auki ja nyt tuli selväksi mistä tilanteessa oli kysymys. Ilta meni sitten kotona tv-uutisia seuratessa.
katolla tekemässä maalausta, tornien romahtaminen on yhä kaunis, vaikka siinä menikin ihmishenkiä.
Taisin myös todeta, että hyvä kun saavat kerrankin maistaa omaa lääkettään terrorismista enkä ole vaihtanut mielipidettä.
Iskun tekijät onnistui niin täydellisesti, kuin vain oli mahdollista, lähihistoria todistaa sen.
"Stop being a little baby and get up. Life is pain. Get used to it!"
Kirjanmerkit