Iltakävelyllä pysähdyin fiilistelemään
Kyllä se on ihan ajettava polku...
^
Hymynaama risukeitin kuvastanee lenkin tunnelmia
Tässä yhtenä vkl pyörälenkillä hoksin Pielavesi-Kiuruvesi tien varessa Paljakan polut -kyltin. No sinnehän piti poiketa. Jalkineina Bontragerin OMW "talvilenkkarit"
Kyllä noillakin pienen kävelyretken tekee.
![]()
Vajaan tunnin istuskelin ja katselin tummuvaa iltaa. Lähes meditatiivinen hetki.
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Neljän tunnin kävely. Makkara paistui ja sieniä löytyi.
![]()
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Kiitos kun näitä kuvia ja tunnelmia jaetaan!
Patikointi maastossa voi olla hienoa, mutta sauvakävely lähiömetsien ulkoiluteillä voi sekin olla kivaa. Hyvällä tuurilla siirtymää ei tule paria sataa metriä enempää, kun pääsee jo kulkemaan vaihtelevia ja mukavasti mäkiäkin tarjoavia reittejä.
Starttasin eilen puoli neljän aikoihin eli ensimmäinen tunti sujui lämpimässä mutta harmaassa ja jo hämärässä myöhäisiltapäivässä ja toinen valaistuilla ulkoiluteillä vähintään yhtä lämpimässä alkuillassa. Jossain välissä aurinkokin siis laski, vaikkei sitä huomannut muusta kuin että tuli pimeää. Kaksituntinen lenkki oli juuri sopiva, riittävän pitkä rentouttamaan, muttei niin pitkä etteikö kuvitteelliseen harjoituspäiväkirjaan voisi merkitä "Lepo/Descanso/Repos".
Kaltaiselleni tiehistorian ystävälle oli fiilistelyn arvoista sekin että tuossa kulkee pätkä vanhaa Puotinkylästä Malmille kulkenutta maantietä, jonka lisäksi muistaa omilta lapsuusvuosiltaan sellaisena kuin se oli ennen uusien teiden ja asuinalueiden rakentamista.
Jatketaan aikaisin hämärtyvien iltapäivien ja pimeiden iltojen, ulkoiluteiden ja sauvakävelyn ylistystä. Marraskuun viimeinen lämmin päivä olisi tietenkin pitänyt hyödyntää ajamalla, mutta sattuneesta syystä valituksi tuli aina muodikas ja suotta ylenkatsottu Nordic Walking.
Harjoituksen ydinsisältönä oli pitää syke matalalla, askel kevyenä, meno rentona ja ajatus vapaana. Siihen tarkoitukseen sopiva reitti vei Latokartanon ja Viikin peltojen ja rantaniittyjen kautta Vanhankaupunginkoskelle, Vantaanjoen vartta ylös ja takaisin. Ylämäet siis ohitettiin kokonaan, niitä saisi talven aikana nousta niin paljon kuin mieli tekisi.
Äkkiä ajatellen tuommoisen lenkin ei pitäisi kummoisiakaan flow-hetkiä tarjota vaan pikemminkin sen pitäisi olla pelkän suorittamisen ja tylsyyden tunteen kanssa kamppailua, mutta niin vain siitä tuli mukava nelituntinen.
Muita liikkujia oli runsaasti, koiranulkoilijoista juoksijoihin ja työmatkapyöräilijöihin. Fillaristin sydäntä tietysti lämmitti joka kerta kun vastaan tuli tai takaa ajoi ohi nätisti pyörittävä gravel-fillaristi. Yllätyksekseni ei valoidiootteja ollut liikkeellä yhtä useampaa ja pahin sokaisija oli otsalampulla varustettu kävelijä.
Sääennuste näyttää pahasti siltä että yleinen sepelinlevitys alkaa aivan lähipäivinä. Mielessä kävikin ajatus että fillarit voisivat oikeastaan levätä jonkin aikaa, sauvakävely ja porrastreenit täyttäisivät kyllä ulkoilutarpeet, Parempi kuintenkin olla menemättä kun asioiden edelle, se näkee ken elää; voihan olla että innostuu hakemaan talviajovarusteet kellarista eikä anna sepelin viedä itseltään fillaroinnin iloa.
Omat kävelyt on nykyään lähinnä haahuilua rynnäkkövaunun kanssa iltaisin, mielellään kulkee noita valottomia hiekkateitä niin siirsin pyörälampun rattaisiin.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
^^ ja ^^^
On kyllä nimenomaan hienoa ja salaperäistä kulkea iltapimeällä, joko maastossa tai vaihtoehtoisesti vaikkapa Kallion, Vallilan kaduilla. Unohtuu se päiväaikainen nahkea harmauskin.
Ylimääräinen vapaapäivä ja tietenkin sataa. Ei onneksi umpisadetta, mutta hetkittäin tuulen kanssa tuli reippaasti. Kolme tuntia meni mukavasti.
Vesieste
Liukasta kuin saippua
Savua veden päällä
Retkieväät
Kosteahko polku
Loppunousu
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Yhteen aikaan tuli patikoitua alpeilla, toki harvakseltaan etäisyyden takia. Fiilistä on riittänyt jälkeenpäinkin kuvien takia. Tuossa ollaan hieman korkealla, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Kuvissa parempi puolisko.
Tunnustelulenkki pari pv aiemmin
![]()
Reilu viikko sitten kävin kävelyllä metsässä. Ei vielä lumesta ollut haittaa.
Oli mukava katsella järven jäätymistä.
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Talvi on edennyt kuukauden verran. Kaikenlaista, paukkupakkasia lukuunottamatta, on ehtinyt olla.
Pari päivää sitten lähdin purkamaan juuri uudelleen hyvään kuntoon saadut ladut pilanneen ja muutenkin paskan sääjakson aiheuttamaa turhautumista pitkähkölle sauvakävelylenkille.
Vuosaarenhuipulla käymiseen on parempia syitä kuin sieltä avautuvat maisemat, mutta nyt oli oma viehätyksensä siinä ettei maisemaa nähnytkään. Oli kuin olisi noussut jollekin vuorelle ja olisi jo pilvien korkeudelle...
En muuten nähnyt koko alueella ainuttakaan ihmistä. Se on tavallaan melko jännä kokemus, kun tajuaa joskus tunnin kuljettuaan että olisi voinut oikeastaan olla jossain korvessa eikä suuren helsinkiläislähiön kyljessä.
Ulkoilutiet - joista osa oli laduiksi ajettuja - tarjosivat monenlaista alustaa ja sekä nastalenkkarit että SealSkinzin sukat osoittautuivat oikeaanosuneiksi valinnoiksi.
Kallahdessa pääsin katselemaan autiota hiekkarantaa ja muistelemaan niitä kertoja kun tuosta on lähdetty hiihtolenkille tai suunnattu fillariporukan kanssa Vartiosaareen. Tai vain ajettu tuosta matkalla Kallahdennimen kärkeen ja katseltu miten luistelijat ovat startanneet omille retkilleen.
Eihän tämä lenkki noussut millekään Top Ten -listalle - ei edes kurjimmassa säässä tehtyjen tai epämukavimpien kävelylenkkien - mutta niin vain tuommoisellakin "tulipahan tehdyksi" -lenkillä voi sattua hyviä fiilistelyhetkiä, joiden ansiosta ei jälkeenpäin tule sitä fiilistä että olisi voinut tai olisi pitänytkin tehdä jotain kokonaan muuta.
^ Kyllä risukeittimellä makkaran paistaa. Keittää ensin kahviveden ja kahvin valmistumista odotellessa voi paistaa makkaran.
Kiva valaistus oli lauantaisella kävelylenkillä
![]()
Etelä-Konneveden kansallispuisto on lähietäisyydellä, mutta on jäänyt kuitenkin käymättä. Viime viikolla sitten korjasin tilanteen. Noin 15 km tuli kävelylle mittaa.
Kohde ei sovi huonokuntoiselle eikä huonojalkaisille. Ruuhka-aikana pysäköintipaikat ovat varmasti täynnä. Monipuolista maastoa ja maisemaa. Kirkkaita vesiä ainakin toukokuussa. Telttailu sallittu vain muutamalla paikalla, joista kaksi sattui reitille. Ruuhkassa teltalla sopivat paikat kortilla.
Polkuja jäi seuraavallekin kerralle.
Koekeittiön soppa kuivatuista juureksista ja järvivedestä. Tässä vielä keskeneräisenä.
Lopuksi hampurilainen Rautalammin Mortonista
Kyllä se on ihan ajettava polku...
^ Käärmeitä sielläkin. Oheiset maisemat lienee kovinkin tuttuja
Kuviani selatessa muistin tämän topicin.
Tiilikan melontareissullain jaloittelin Aution kierroksen.
https://photos.app.goo.gl/TMjqyLKW9Loa4KiY7
![]()
Tuttu on kolmiokierto. Kipeitä muistoja on sieltä.
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Mitä matkoja nämä tarkoittavat, merkit ovat Vantaanjoen varrella Pukinmäen pellolla.
![]()
Onkos kokemuksia noista ohutpohjaisista varrellisista vaelluskengistä? Esim Feelmax Kuuva tai Vivon Trackerit?
Miettinyt yleiskäyttökengiksi syksystä kevääseen.
Sent from my CPH2399 using Tapatalk
^ No niinpäs onkin. Löysin kartankin eilen. Toimiikohan kuva, edelliset eivät löytyneet.
![]()
Kirjanmerkit