Liukasta nakeilla. Matkalla vuoren rinteelle uuden polun tekoon, 4 tuntia jyrkkää, ahdasta, kiveä, tunkkausta, kaatuilua...
ja oon muuten kuullut jostain, ettei sähköpyöräily käy kunnon päälle.
Lunta odotellessa...
Minä, Eddy Current & YT Decoy
MC KRAMPPI - Meillä ei venytellä!
Mud, sweat and coffeebreaks, since 2000
Kiikunlähteellä tänään.
Lähteestä purkautuu vettä 7000 m3 vuorokaudessa.
Vesi on hämmästyttävän turkoosin väristä.
Wikipedia
Ihastelin liikkeessä Rekin 9.9 Railia, vai oliko se Raija? Olihan se hieno peli, kuitu näkyy lakan alta. Hinta vaatimattomat 11499e. oli toki srammin axs ja lyrikit jne.
Kertoisitteko tyhmälle miten saa kuvan lisättyä viestiin. En löydä nappia kehittyneessä enkä kehittymattömässä tilassa 🤔
Näetkö rivin ikoneita vastauslaatikon ylläpuolella? Jos, niin klikkaat sitä joka näyttää kulmistaan seinälle tms teipatulta kuvalta. Sitten vain se jollekin kuvapalvelimelle ladatun (tai jollain nettisivulla olevan) kuvan yleensä .jpg-päätteinen osoite ja OK.
Ongelma voi tosin olla älypuhelimen ja foorumisoftan välisessä kommunikaatiossa, mutta siitä minä en ymmärrä mitään.
PS Kuvaa mulla ei ole mutta voisin fiilistellä sähköttömän pyöräilijän kohtaamista sähköpyöräilijän kanssa: viimeksi mainittu tuli pientaloalueen katujen risteyksessä vasemmalta eli suoraan eteen, mutta sanoi sen kummempia miettimättä sori, ei huomannut katsoa. Mikäs siinä, sellaista sattuu itse kullekin eikä todellista vaaratilannetta syntynyt. Kommentoin että työmatkasähköfillarit ovat nykyään niin yleisiä ettei niitä enää kummastele mitenkään ja olimme samaa mieltä että etenkin huonoilla ja pahimmilla talvikeleillä ne pitävät ajamisen mielekkäänä niillekin joille fillarilla selviytyminen ei ole mikään itseisarvo. Matka jatkui ja mulle luomufillaristina oli fiilistelyn aihetta siinä että vauhti pysyi päälle 25 km/h
PPS Toinen kohtaaminen oli vähän erilainen: vettyneellä ja pehmeällä ulkoilutiellä vauhti hyytyi kun yritti pitää tasaista rasitusta, joten kaksi työmatkasähköpyöräilijää saavuttivat ja ohittivat helposti. Huikkasin "Terve!", mihin ei tietenkään vastattu, mutta sehän on normaalia eikä aiheuta minkäänlaisia tunteita. Kun tienpinta taas oli kuivempaa ja kovempaa, pysyin perässä ja kun sähköpyöräilijät laskettelivat loivatkin myötäleet polkematta, saavutin heidät. Kun tuli vähän pitempi ylämäki, eroa taas syntyi, ja alamäessä tavoitin uudelleen. Tuli risteys jossa tiet erosivat ja heilautin kättä, mutta ei siihenkään vastattu.
Ihan kiva kohtaaminen silti sekin - ja mielenkiintoinen havainto oli että lähes puolet kohtaamistani pyöristä oli ollut sähköavusteisia. Ehkä lenkkiaika ja ajoreitti olivat tällä kertaa suosineet niitä
Pieni ihmettelyn aihe oli kyllä tuo rullailu alamäissä siellä missä niin sanottu normaali luomupyöräilijä polkisi lisää vauhtia. Muuttuuko polkeminen avustuksen lakatessa fiilikseltään sellaiseksi ettei viitsi tai onko kyse vain siitä että sähköpyörällä ei ilmaisesta alamäkivauhdista ole samalla tavalla iloa kun sähkö joka tapauksessa avustaa taas ja vauhti nousee taas vaivatta avustuksen ylärajalle? Vai jotain ihan muuta? (Hikoilua aiheuttavasta ponnistelusta tai sellaisen välttämisestä ei ainakaan.)
Uskon että ei koeta tarvetta polkea vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Se pyörä nousee ylämäkeen joka tapauksessa.
Uskon että ei koeta tarvetta polkea vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Se pyörä nousee ylämäkeen joka tapauksessa.
Täsmennyksenä sen verran että tämä vaihe yhteisestä ajomatkasta oli pelkkää tasaista jota nämä muutamat pikkumyötäleet rytmittivät. Eli lyhyen alamäen jälkeen tasainen jatkui seuraavaan lyhyeen alamäkeen, Ensimmäistä ylämäkeä saatiin odottaa melkoinen matka ja se oli sitten se pitkän tasaisen päätteeksi noussut vähän pitempi ylämäki.
Eli ei mullakaan ollut tarvetta saada paremmat vauhdit alkavaan ylämäkeen eli sellaisista U:n mallisista notkelmista ei ollut kyse.
Ymmärrän senkin että kaikilla pyöräilijöillä, ihan riippumatta siitä millainen pyörä heillä on, ei ole samanlaista halua tai kiinnostusta pitää koko ajan yllä jonkinlaista rasitusta. Näkeehän näitä mummis- tai tavispyörällä kulkevia elämäntapapyörälläliikkujia joilla ikään kuin on tavoitteena matkan taittuminen ja pyörän pitäminen liikkeessä minimirasituksella, mutta nämä sähköpyöräilijät olivat kuitenkin ulkonäöltään ja varusteiltaan selvästi "oikean pyöräilijän" näköisiä (eli sellaisia joita voisi ihan hyvin kohdata myös metsäpolulla tai maastolenkin siirtymällä).
Olemme kaikki erilaisia. Minä sähköpyörällä kun liikun poljen koko ajan.
Tämäkin on päivänselvää - vaikken metriäkään ole ajanut sähköpyörällä. Meitä on moneen junaan - ja jos ajotapa on tavallisellakin fillarilla ollut tuommoinen kuin näillä kaveruksilla, niin eihän se välttämättä siitä miksikään muutu sähköpyörän hankinnan jälkeen.
Ja jos sähköavustuksessa on jotain - kuten uskalsin arvella - joka tekee loivaankin alamäkeen polkemisesta tavallista raskaampaa tai siis polkeminen ei muutu samalla lailla vauhdiksi. niin sittenhän se on selittävä tekijä tai lisätekijä.
Alamäkeen polkemisesta sähköpyörällä, niin minen ainakaan vaan jaksa, vaan koitan mahdollisimman pienellä rasituksella taittaa matkani. Boosti koko ajan päällä ja jos ei voimantuntoisia ensikilometrejä oteta huomioon, niin tuskin yhtään sellaista polkaisua suoritan, jossa ei myöskin avustus ole mukana, eli yli 25km/h en polje. Näin siis työmatkoillani 28km/päivä joka toinen viikko.
Ehkä ei haluttu vain liikkua niin kovaa. Sähköpyörä menee pienessäkin alamäessä sen 25 km/h tai kovempaakin ja se on jo monelle riittävä nopeus.
Mutta vaikea sanoa mikä tässä tapauksessa on ollut syynä. Jos mikään. Onhan noita ajotyylejä luomullakin yhtä monta kuin ajajiakin.
Itse ajelen alamäet sähköpyörälläkin niin kovaa kuin lähtee. Ihan vanhasta tottumuksesta.
Viime päivänä olen ajellut vain eco-moodissa, joka muistuttaa melkoisen paljon normifillaria. Pieni avustus kompensoi sähköläskin suuremman painon.
Käytännössä se on silti luomufillaria aavistuksen helpompi, koska ylämäessä saa pienen mutta ratkaisevan potkun mukaan pienimmälläkin avustuksella. Muuten menee aika samaa vauhtia.
Kun levosta aika jättää:
https://instagram.com/stories/emount...=1mu97ahi4bmnf
Don’t know if it’s illegal to be handsome and ride a bike at the same time but whatever, I live dangerously
Mitä Instagramissa kerrotaan?
Talvella saa olla kiitollinen kelkkailijoille ja kävelijöille ajoreittien aukipitämisestä. Pikkupakkasella voi sitten ajella fillarilla ihan rauhassa. -18.
Hyvän sään aikaan Kallamerellä. Ei ole ollut liikaa tällaisia kelejä. Polut alkaa olla jo kivillä, mutta jäällä ja hiihtoladulla pääsee vielä hukkaamatta kovin montaa nastaa.
Olipas hieno keväinen keli tänään. Ei, en ollut humalassa..
Talvinen Lahti-Hollola -maisema
Varmaan tunnistetaan mikä paikka ...
Lueskelin fillari-lehteä ja sen kertomusta Czechin maastopyöräreiteistä. Juttu oli mielenkiintoinen ja pisti miettimään josko lomamatka suuntautuisikin joskus ko. maahan. Lueskelin tarkemmin vinkkejä oppaan vuokraamiseksi ja muista palveluista. Sitten keskityin uudelleen juttuun ja siellä lähes joka kohdassa muistettiin mainita miten "nousu palkittiin... " "Lähdettiin 600 metristä laskemaan..." jne... Siinä samassa muistui mieleen hetket kun oman sähköavusteisen maastopyörän hankinta aikoinaan realisoitui; katsoin videota mukavista poluista, joita loikoteltiin alamäkeen toistakymmentä minuuttia ja kävin pohtimaan miksi kaikkien mielestä alamäkeen on niin kiva ajaa. Ennenkuin kukaan ehtii väittämään että polut ulkomailla on ihan eri kuin koto-suomessa, niin vaikka maaston rakenne tai maisemat eroaisivat muista maista, niin kyllähän sähköavustus tuo juuri sitä alamäki-flow fiilistä ajamiseen, mitä reissuilta usein haetaan. Onhan fillariloma aina oma juttunsa, mutta kummasti omat lomahaaveet karisi kun muistin että tallissahan on sähköavusteinen fillari, jolla saa samankaltaista ajofiilistä aivan tasamaalla.
^No onhan se alamäkiajo kuitenkin hiukka erilaista, mutta kyllähän sähkärissä puolensa on.
Ja sillä aikaa maaliskuun hangilla...
Tulihan se talvi lopulta.
Kirjanmerkit