Minua se järkytti vuosikymmenen tauon jälkeen. Satutin itseänikin, kun pudottauduin korkealta jalkakäytävän tapaiselta alas ja yhtäkkiä olinkin kummatkin jalat ilmassa ja tulin alas perse satulaan aika ikävästi tökäten. Ei käynyt mielessäkään, että niin pienessä voisivat jalat lähteä omille teilleen. Nyt olen tottunut enemmän taas, mutta mieluummin ajan lukoilla. Lukottomuudessa on tosin etuna se, että pystyy polkemaan jalkapohjan keskiosalla, kun klosseja ei käytännössä missään kengissä saa niin taakse.
Kirjanmerkit