Aktiivijäsen
Kyllä kestävyysurheilu onnistuu millä tahansa pyörällä tai jopa ilmankin. Kivaa se ei välttämättä aina ole.
Jos itse pidän turbon päällä metässä, niin kyllä sykkeet pomppaa ja koko kroppa väsyy, ihan kuten motocrossissa ja enskassa. Pienemmällä avustuksella pysyy yleensä aisoissa.
Mutta on tossa Pardometin kommentissa paljon perää. Vaikka itse tykkään edelleen ajaa myös akustisella.
Palstajyrä
Eiköhän se kuraprätkätausta ole se taikasana, joka saa ihmisen noin ajattelemaan.Alkujaan tämän lähetti e-tracker
Itse en allekirjoita oikein mitään noista jorinoista, paitsi sen että sähköfillarilla ajo on hauskaa. Moottoriavulla ajo on kokonaan oma lajinsa, joka muistuttaa jonkin verran luomumaastopyöräilyä.
Sähköllä ajelen ajallisesti hieman enemmän, kuin luomulla, mutta vaikea kuvitella sähköfillarin vievän kaiken ajon lähivuosina. Iän karttuessa saattaa toki niin käydä, mutta vielä olen siinä kunossa että luomulla ajo on hauskaa.
Aktiivijäsen
Itselle kävi vähän samoin. Uuden sähköpyörän hankkimisen jälkeen käyttämättä jäi ensin kakkosauto (menossa myyntiin), ja nyt myös moottoripyörä jolla yleensä olen aiempina vuosina tähän aikaan vuodesta ajelut jo useamman sataa kilometriä. Tänä vuonna makaa edelleen autotallissa odottaen keväthuollon tekemistä liikennekäytöstä poistettuna. Koska sähköpyöräily osoittautui sen verran mukavaksi ja käyttökelpoiseksi tavaksi liikkua hyöty- ym. matkoja.
Jäsen
No ei se ihan oma lajinsa ole. Kun sähköfillarissa on momentintunnistin tulee ajamisesta maastossa tekniikaltaan aivan samanlaista kuin luomufillarillakin. Sikäli siinä on eroja että pystyy ajamaan pitkiä matkoja kuin kovakuntoinen huippupyöräilijä pieniä pätkiä. Esimerkkinä eräs juurakkoinen jyrkkä pitkä mäki ylös. Erittäin pitkät ja luomufillarilla en ikinä päässyt niitä ylös kun puolessa välissä kunto alkoi antautua ja sitten ajovirheen seurauksena jalkakosketus ja jatkamaan ei pystynyt. Sähköfillarilla pystyi pitämään tasaista vauhtia jolloin pahimmat paikatkin pääsi kuittaamaan ja jatkamaan ylös asti. Mutta eräs kovakuntoinen kaverini ajaa mäen ylös koska treenaa oikeasti kilpailuihin ja on kevyt ajokoira, omaa hyvän tekniikan ja rautaiset reidet.
Mutta kun lähdetään pitämään samanlaisessa juurakossa vauhtia pitempiä aikoja, hyytyy ajokoirakin sähkön taakse. Tällä tarkoitan sitä että sähköavustuksella pystyy pitämään vauhtia yllä, joka tekee ainakin omista ajoista nautittavampia.
Toki maastossa voi ajaa körökörökirkkoon-vauhdilla mutta kun ajotekniikka kehittyy, valtaosa maastopyöräilijöistä alkaa nauttia vauhdista. Vauhti tuo ajoon jännitystä ja pyörää pitää ohjata aivan eri tavalla kuin hitaassa vauhdissa. Kummuista saa hyppyihin ilmaa, jne... Hyvin moni maastopyöräilijä tykkää laskea loivia alamäkipolkuja ja mäen alla hihkutaan kavereille kuinka mahtava alamäki olikaan ollut. Mutta kun meillä Suomessa ei ole kauheasti pitkiä alamäkiä, tuo sähköavustus alamäet myös tasaiselle polulle.
Itsellä on maastopyöräily ollut oikeastaan aina hauskanpitoa. Joskus on tullut lähdettyä vetämään vetoja laskettelurinteen hissilinjalle mutta pääosin kuntoilut on hoidettu maantiepyörällä, koska sillä on helpompi pitää haluttu syke/tehotaso halutun ajan. Maastossa on aina liikaa muuttujia tai ei löydy tarpeeksi pitkää ylämäkeä, jne... joten pääosin maastolenkeillä ollaan ajeltu kavereiden kanssa ja haettu aina uusia polkuja ja ajolinjoja ja joskus jääty yrittämään vaikeaa paikkaa yhä uudelleen, pyrkien ajamaan se ilman maakosketuksia. Ihmisillä on erilaisia haluja ja tarpeita ja jotkut tykkää ajaa luomufillarilla maastossa, toiset vauhdikkaammin sähköavustuksella.
Yleensä unohdetaan että rasitustasoon sähköavustus ei välttämättä tuo muutoksia, se vain avustaa ajamaan samat polut paljon kovempaa vauhtia - joka on monille kokeneille maastopyöräilijöille nautinnan lähde.
Palstajyrä
Mutta rasitusprofiili on ihan rrilainen, kun nopeudet nousee konevoimalla, niin työtä lähtee merkittävästi pois jaloilta ja siirtyy muulle keholle.
Aktiivijäsen
Paljon hyvää tuo Sähköpyörät monelle mm. Maastopyöräilystä kiinnostuneille. Ja hyödyt on aika lailla listattu täällä jo. Joitain haittojakin. Yksi kuten ym. Tilannenopeuden nousu on yksi varteenotettava riskitekijä (jo rajoitetuilla 25km/h kapeilla merkityillä maastopoluilla. Reitit ei ole merkitty ajosuunniltaan kuten jotkut ”moottorienskaradat” tms. Maastossa kulkee edelleen ja jopa enemmänkin perheitä ja lapsia, joten reiteillä pitää olla varsin tarkkana jo luomulla Strava-pätkiä ajellessa ettei mutkan tai mäen takaa tule toinen vastaan. Ajelkaa silti varoen vaikka ois sähköpyörä, muistakaa että metsässä ajelee muitakin, ja että jarruttamisen ja väistäminen opetteleminen on ensimmäinen juttu mikä kannattaa opetella, oli sitten mikä tahansa pyörä.
Palstajyrä
^tuo korostuu erityisesti kesällä, kun puissa on lehdet. Monia pätkiä joutuu ajamaan melko hitaasti, kun ei näe kymmentä metriä pidemmälle, joskus vähemmän. Mutta järeäpuustoinen mäntymetsä on edelleen ajettavissa kovaa. Rasituksen siirtyminen jaloilta muualle on luonnollisesti totta. Sitä tukee korkeat maksimisykkeet ja nopean lenkin korkeat keskisykkeet. Pelkillä jaloilla ajaessa kun ei vain saa käytettyä koko kropasta lihaksia niin paljoa ja ne jalat alkaa piiputtaa aika nopeasti. Mainitsin jo kauan sitten, että on metkaa, kun kevään ensimmäisten nopeiden lenkkien jälkeen jalkojen lisäksi hartiat ja selkä on kipeänä.
Miten niin tyhmä kysymys??
Vakiovieras
Joo, e-maastopyöräilyssä yhdistyy polkupyöräilyn ja konepyöräilyn parhaat puolet, tämä on harvinaista, yleensä komboviritelmissä yhdistyvät huonoimmat puolet.
Vakiovieras
Tästä olen edelleen eri mieltä, mutta toki nämä ovat henkilökohtaisia juttuja. Itse en sähköllä saa maastossa sykkeitä lähellekään samalle tasolle kuin luomulla, ellen sitten ota avustusta pois lähes kokonaan. Hyvin pienellä avustuksella sähkäri on taas kurja ajaa. Sähköllä on hauska ajaa metsässä vauhdikkaita PK-lenkkejä, mutta hapenottokykyä ja jalkojen tehoja sähköpyörällä ajelu tuntuu heikentävän. Ymmärrän myös, että em. asiat eivät kaikkia (suurinta osaa?) kiinnosta, joten hauskan pitoon ja jonkinlaisen kuntotason ylläpitoon hyviä vehkeitä.
Vakiovieras
. Eli, kestävyysharjoittelu onnistuu maastossa luomupyörää helpommin ja mielekkäämmin, kun saa pidettyä edes jonkinmoista vauhtia.ei se vauhti ratkaise kyseistä asiaa vaan jokaisen henkilökohtaiset sykerajat.ja kyllä luomulla pääsee myös riittävän alhaisilla sykkeillä tarvittaessa myös maastossa kunhan valitsee maaston oikein.sinällään nuo sykkeet voivat/ovat kovin erilaisia suuruudeltaan eri lajeissa, jo jännitys nostaa sykettä.sähköllä on hauska ajaa metsässä vauhdikkaita PK-lenkkejä, mutta hapenottokykyä ja jalkojen tehoja sähköpyörällä ajelu tuntuu heikentävän. Ymmärrän myös, että em. asiat eivät kaikkia (suurinta osaa?) kiinnosta, joten hauskan pitoon ja jonkinlaisen kuntotason ylläpitoon hyviä vehkeitä.tästä samaa mieltä.pyörällä ei saa enää sykkeitä nousemaan kuin n.165:teen hiihtämällä n.170.toki ikääkin kohta 60v. keskisykkeellä 150 voikin ajella pidemmän aikaa vaikka ei se vauhti enää mikään hirmuinen ole.
Aktiivijäsen
Jos ei sykkeet nouse tarpeeksi, niin ajatte liian hiljaa. Oli pyörässä moottoria tai ei ja oli avustusta käytössä tai ei. Erittäin yksinkertaista.
Vakiovieras
Jos ei sykkeet nouse tarpeeksi, niin ajatte liian hiljaa. Oli pyörässä moottoria tai ei ja oli avustusta käytössä tai ei. Erittäin yksinkertaista.Nimenomaan ja laskukaavalla 220-ikä saapi vieläpä aika kohdallaan olevan max.sykkeen mutta se miten lähellä max sykettä pystyy/jaksaa suoriutua niin onkin jo eri juttu.esim 220-60=160 ja siintä 90% =144 kyseisellä teholla pitäisi sitten mennäkkin useampi tunti.esim2. 220-30=190 ja siintä 90%=171s/min.
Aktiivijäsen
Ja ne maksimisykkeet. Kannattaa muistaa / varoa, että ei vetele ylikunnon puolelle. BTDT. "Siitä kiitos". Nyt vedellään ajoittaisen flimmerin torjunnassa beta-salpaajilla ja lääkkeen aiheuttamina olennaisesti alemmilla sykkeillä. Toki ikä on tuossa varmaan ollut iso, ja toteutunut riski, mutta olen vastaavia tarinoita kyllä lukenut nuorempienkin kertomana.
Vaihtelevaa vastatuulta...
Vakiovieras
oppes. juurikin näin.
Vakiovieras
Itse huomannut että maaston vaikeus vaikuttaa todella paljon sykkeisiin. Tahkon summer trail oli sen verran helppoa polkua ja tietä, että yllättäin sykkeet nousivat enemmän kuin huomattavasti teknisemmillä kotipoluilla. Tuolla Tahkolla pystyi ajamaan aikalailla täysiä ilman että omat taidot rajoittaisivat vauhtia pahemmin. Sain keskinopeudeksi noin 22km/h, kun kotipoluilla 15km/h vauhtiin riittää tekemistä. Ja mitä enemmän taidot kehittyvät ja vauhti kasvaa, niin myös sykkeet nousevat kotipoluillakin.
Asfalttisiirtymillä tulee myös korkeat sykkeet kun tulee poljettua paljon yli 25km/h mikä on tuollaisella yli 20kg painavalla täysjoustolla aika raskasta.
Ei elämää
Hauska testirata on Birkala-Tampere lentokentällä 6.6 km kierros ja vaikka mikä tahansa turbo avustus on päällä niin ave on jotain 16 luokkaa ja kahden kiepin jälkeen akku kyykkää vaikka pääsee helppoa polkua vaikka 100 km
Nöösi
Jouhevaan maastossa ajamiseen 🙂
Nöösi
Rekisteröidyin äsken ja olen ihan pihalla, miten täälä aloitetaan viestiketju...
Nöösi
Voisiko joku jeesata?
Jäsen
Menet sille alaosastolle minne haluat aloittaa uuden viestiketjun, esim. nyt vaikka tänne osioon Sähköavusteiset pyörät -> siellä vieritä sivun alalaitaan ja sieltä viestiketjujen alta vasemmasta reunasta "+ Aloita uusi aihe".
Nöösi
Olen lähes rakastunut näihin 2020-luvun sähkötäpäreihin. On tullut vedettyä pitkää lenkkiä vaihtelevassa maastossa melkeen päivittäin. Mahtavaa hommaa ja ennenkaikkea hauskaa. Hieno tapa yhdistää ihmisen luoma energia ja sähkövoima. Siitä syntyvä yhteistyö on sähköavusteisenpyörän juttu. Mielenkiinnolla seuraan lähivuosien kehitystä, kun saadaan pyörän painoa alaspäin ja polkemisominaisuuksia mahdollisimman lähelle luomupyörää. Huom: Nykypäivänä pitää muistaa erotella "sähkömopot" tästä aiheesta, ne on asia erikseen. Niissä polkimet on lähinnä koriste, jos niitä edes on.
Jäsen
Jos sykkeet ei nouse, maasto on liian helppoa. Meilläpäin on yksi klassikkoreitti, joka on kivikkoa, juurakkoa, puron ylityksiä, ylämäkiä ja alamäkiä. Jos lenkkiä lähtee ajamaan niin tuo reitti (vakiintunut polkujen joukko) on käytännössä haastavimpia pitkiä reittejä lähialueella. Luomulla ja jopa sähköllä lenkille lähtiessä tulee mietittyä, jaksaako lähteä ko. reittiä ajamaan koska se vaatii kovaa keskittymistä teknisyyden vuoksi. Ja keliolosuhteet tuo oman haasteensa eli kuivalla ja syksyn sateilla aivan erilaista. Sähköavusteisilla ko. reitillä sellaista mukavaa letkeää etenemistä tauottaa se että sykkeet hakkaa tapissa ja on välillä pakko jopa pitää taukoja. Tai ainakin ajella lyhyet kärrypolunpätkät kevyesti pyöritellen.
Maasto tekee maastopyöräilyn rankkuuden ja joissain maastoissa ei pysty edes ajelemaan kevyesti cruisaillen. Ja maastoakaan ei voi arvottaa absoluuttisesti vaan mikä on toiselle helppoa, voi aloittelijalle olla todella haastavaa. Itse ajelen lähes joka paikasta paitsi selkeistä riskipaikoista joissa on vaara esim. tippua ja loukkaantua vakavasti. Ja toki aina välillä on polkuja joita ei olla vielä millään fillarilla ajettu ilman maakosketuksia, mutta noille pätkille ei käydä kiviä siirtelemään tai rakentamaan jotain vaan haetaan lisää taitoa ja yritetään uudelleen ja uudelleen. Uskon nimittäin että Danny McAskill ajaisi ne kohdat etupyörällä pomppienItse en vain osaa.
Itselle 23-24kg pyörä on kevyt. Mutta valitsinkin pyörän koeajamalla ja löytyi malli jossa painopiste on mietitty ja alhaalla joten ajaessa pyörä on kevyt kallistella ja keuliikin herkästi vaikka painoa on noin paljon. Painon huomaa vain ns. tunkatessa mutta itsellä on työntö ja kantohommat jääneet niihin aikoihin kun ei osannut vielä hahmottaa että esim. juuri hakatulla hakkuuaukealla on ikävä kantaa pyörää. Mitä sillä keveydellä siis halutaan?
Entä miten eritavalla sähköpyörän pitäisi käyttäytyä kuin nyt jotta se olisi lähempänä luomupyörää? Käsittääkseni ajotuntemuksen saa luomumaiseksi kun laittaa avustukset minimiin jolloin moottori avustaa vain sen verran että pyörän paino saadaan eliminoitua. Mutta miksi sitten polkea sellaisella pyörällä reidet hapoilla kun voi valita rehellisen luomufillarin?
Palstajyrä
^Kyllä mun mielestä reippaamallakin avustuksella pyörä voi olla luomumainen tuntumaltaan. Momentin vaan pitää seurata polkijan tuottamaa momenttia laajalla skaalalla. Omani sain hyviin säätöihin, mutta puhelimen hajottua ja sitä kautta apin päivityttyä uudemmaksi en ole vielä saanut aikaiseksi hieroa säätöjä yhtä hyviksi.
Miten niin tyhmä kysymys??
Nöösi
Oma pyörä painaa myös 24 kg. Ei se liikaa ole. 18-20 kg olisi kuitenkin houkuttelevampi. Ainakin kevyempi kantaa rappuja pitkin himaan.
Sähköpyörä on raskas polkea ilman sähköjä, sitä voisi parantaa lähemmäs luomupyörää. Ei sillä, että joku haluaisi polkea sitä ilman sähköjä, mutta näen tavoteltavana asiana kuitenkin. Uskon, että näin tulee myös tapahtumaan.
Aktiivijäsen
Oikeasti, tässä tyhjentävä vastaus otsikon kysymykseen:
https://youtu.be/MLX8UBIYbrE
Vakiovieras
Linkititkö nyt varmasti oikean videon?
Palstajyrä
Mulla oli sähköavusteinen maastopyörä, nyt ajan luomulla. Minusta taas luomulla ajaminen on hauskempaa, jotenkin poikkeava yksilö?
Vanha toki olen, joskus jääräkin.
Jäsen
Väh ohi, mutta kyllä autot ohittavat läheltä.
Aktiivijäsen
Hauska video. Ootko varma, että muutkin oli kisassa mukana? Vai oliko kisa vain omassa mielikuvituksessa?
Palstajyrä
Niin jäikö tämä maantiepyöräilyn suurmestari tuon loistavan ohituksen jälkeen polun tukoksi seuraavissa alamäissä?
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit