Syöpätoipilaan onkelma
2017 todettu haimakasvain saatiin pois vuosi sitten elokuussa. Toipuminen ei vaan meinaa edetä. Hb edelleen 130 yksikköä, sykkeet huitelee taivaissa vähänkin vauhdikkaammalla lenkillä. Teen jotain 2-3 krt viikossa, kesäkaudella joko rullaluistelua tai fillarilla 40-100km lenkkejä. Välillä toki irtokarkkiviikkoja ettei mene liian vakavaksi.
Otin taannoin pari kk trailerilla pelkkää pk. Ensinmäinen ulkolenkki, taas ollaan 90% sykkeellä loivassakin ylämäessä. Ei hyvä. Eli pk harjoittelun ilosta ei voi kohdallani puhua.
Suun kautta tuleva lisärauta ei auta. Haimasta on puolet poissa ja siinä menetetyt ruoansulatus entsyymit pitää ottaa purkista. Suonensisäistä rautaa eivät enää anna kun hb ei ole kuulemma tarpeeksi alhainen. Rautavalmisteiden kanssa otan aina tuhdisti c-vitamiiniä imeytymisen vuoksi.
Koska onkologeista ei tunnu apua olevan, tietääkö kukaan spesialistia jonka puoleen voisin kääntyä? Mahdollisesti joku urheilulääkäri jolla ymmärrystä myös sisätaudeista. Jos Pirkanmaalta, aina parempi. Omat konstit kunnon palauttamiseksi alkaa olla käytetty. Sairaalan ravitsemusspesialisti käski lähinnä noudattamaan lautasmallia. Siitä onkin paljon iloa tässä tilanteessa.
Ikää on vasta 50v ja hiukan vituttaa kun taannoisella Espanjan reissulla ylämäet maantiefilsulla meni 70v maastopyörällä kihnuttavan papan peesissä.. en haluaisi että loppuelämä menee alle ikämiessarjojen tason. Nyt kun sitä elämää uskaltaa toivoa olevan edessä enemmän kuin 3-5 vuotta.
Samaten jos palstalla on muita syöpätoipilaita, kuulisin kernaasti kokemuksianne toipumisesta ja kunnon palautumisesta - vai palautuiko se koskaan likimainkaan lähtötilanteeseen päinkään?
2wheelfever muokkasi tätä : 30.10.2019 at 21.07
Kaikkea kohtuudella - paitsi kansantansseja.
Kirjanmerkit