Jos olet tehty teräksestä etkä sokerista ja pimeässä ei tule äitiä ikävä, niin se on täällä taas: Mammuttimarssi.
Lähtö perjantaina raskaan työviikon jälkeen yönselkään ja ainoana valona seuraavaan noin yhteentoista tuntiin vain oma (todennäköisesti hiipuva) yölamppu. Lyhyen päivänvalon jälkeen koittaa taas pimeys - ja aika pian. Huoltopisteistä ei ole tietoakaan, vaikka maanteiden runttaus, pikkupoluilla kaatuilu ja pyörän tunkkaaminen p**keleen talousmetsässä syövät miestä/naista rotan lailla. Omiin karttoihin pari viikoa ennen kisaa saatujen koordinaattien pohjalta tuherretut rastiympyrät alkavat levitä rännäksi muuttuvassa vesisateessa ylen kryptiseksi sotkuksi. Ja mikä satsaus se kuitenkin oli! Siinä työpaikalla väritulostellessa tuli jo pomoltakin noottia ja kotioloissa joku nuilotti koko sen pari viikkoa ennen starttia, kun olohuoneen lattia oli kuulemma niitä karttoja väärällään ja illat meni tiimikaverin kanssa reitinvalintoja speksaillessa.
Niitä rasteja sitten onkin vähän pirukseen: pisimmällä radalla viitisenkymmentä! Laske siitä sitten paljonko tulee lisäaikaa, kun alussa ollaan niin liekeissä, että vedetään kilometrin verran ohi joka toisesta rastista ja lopussa huomataan, että ne kolme geeliä oli sittenkin liian vähän 20 tunnin väännölle ja katsetta ei pysty enää kohdistamaan mihinkään henkilöautoa pienempään.
Ja jotta kärsimys olisi maksimaalisella tasolla, niin ratamestari sattuu kuulemma olemaan erityisen ihastunut kylmiin vesiin. Jos kelit ovat ideaalit, niin uimarastilla päälle pakotetut pelastusliivit ovat pinnasta jäässä. Niin, aivan oikein. Uimarastilla. "Uintimatka on alle 10 metriä", lupaa järjestäjä. No kylläpä lohduttaa! Tuntuuhan se vain mukavalta heittää hikiset vaatteet rannalle ja pulahtaa rastivalvojan (pirullisesti) virnistellessä veteen, joka on mustaa kuin tuonen virta. Uinnin jälkeen huomaa tosin nopeasti, että se itse uinti oli aikas nikkenakke homma siihen verrattuna, että pitäisi polkea itsensä uudestaan lämpimäksi. Mutta ei hätää, varpaat ja sormet alkavat kyllä sulaa taas parinkymmenen kilometrin jälkeen. Tai ehkä se ominaisuus siirtyy vaan toiseen paikkaan: ketjuihin ja vaihteisiin. Siinä on sitten sulatellessa oiva paikka verestää lapsuusmuistoja ja koittaa, että jääkö se kieli vielä kiinni metalliin.
No, onhan uintirasti mahdollista korvata sakkolenkillä, mutta jaksaako sitä **ttuilua kukaan kuunnella... Ja onhan se makeeta sitten kisan jälkeen liittyä todellisten karpaasien urheaan joukkoon saunanlauteilla, kun kerrataan, miten kukakin oli liukastellut ja vetänyt vettä keuhkoonsa. Erityisen onnistuneelta valinnalta uinti tuntuu joskus seuraavalla viikolla, kun "kaverit" päivittävät faceen kuvia pimeässä hohtavista pakaroista.
Kaikkien näiden uhrauksien jälkeen tälle pyörämaailman eliittiporukalle saattaa koittaa maaliviivan ylitys. Poppi ei pauhaa, eikä kuuluttajan hehkutuksesta ole tietoakaan. Ei ole salamavaloja, eikä sponssisoppareiden tarjoajia. Yltäpäältä kuurassa ja kurassa mennään tarjoamaan koodiliuskaa niin sanottuun kisatoimistoon, jossa harvalukuinen järjestäjien lauma mutisee palkkioksi jotain suomalaiskansallista, kuten "no ni...sellasta". Ratamestarinnaa ei tietenkään näy missään, on varmaan taas ajelemassa raatotaksia ympäri maakuntaa. Sapuska kuitenkin maistuu hyvältä ja saunassa istuminen tuntuu taivaalliselta. Jos sattuu pääsemään ilman metsäänajoa vielä kotiinkin, niin vuorokauden kestävän unikooman jälkeen siinä pikkuhiljaa palautuessa alkaa vain ihmetellä, että eikö tästä saa maksaa yhtään enempää? Viisikymppiä ja kuitenkin sai nautiskella tuntitolkulla! Gps-jälkien jälkipuinneissakin kului vielä monta mukavaa iltaa tiimiläisten kanssa.
SELKOKIELINEN VERSIO:
Suosion saavuttaneet pyöräsarjat ovat siis noin 40 km, 100 km, 130 km ja uutuutena Mammutin Tuska 2oo km. Kisakeskusta ei ole vielä julkaistu (vaikka tiedossa onkin) ja tiedottaminen on muutenkin perinteisesti ontuvaa tässä vaiheessa, mutta lokakuun alussa, kun ilmoittautuminen aukeaa, olemme kaikki viisaampia. Filosofisia pohdintoja löytyy täältä:
http://www.perakylanponnistus.com/ki...uttimarssi.php
Eräs kuvaava pyöräilytarina:
http://www.yetirides.com/2012/10/the-mammoth-march.html
Ja facen eventti:
https://www.facebook.com/events/430005807171970/
See you all!
ratamestarinna Tiukunen
Lainaa viestiä vastauksessa
Alkujaan tämän lähetti Viineri
Kirjanmerkit