Kalliit fillarit ja koeajot

[Tomos]

Tääkin menee varmasti osastoon &#€"! typerät kysymykset mutta menkööt.

Mietin siis tuossa että te jotka ostatte niitä kalliita pyöriä, miten te oikein päädytte siihen että "joo, kyllä tästä pyörästä kannattaa maksaa se 3000 euroa"? Meinaan, kolme tonnia on ainakin itselle hiton iso raha, ja en ainakaan ole tietoinen että pyöräliikkeet antaisi niitä pyöriään minkäänlaiseen järkevään testiin. Toki sitä fillaria voi ajella pari sataa metriä eestaas siinä liikkeen pihalla mutta siinäpä se.

Itse olen ajellut entrytason alumiinimaantiefillarilla vuosia, ja lähinnä kai uteliaisuudesta huvittaisi tietää että millainen se hiilikuitupyörä olisi ja mitä se parantaisi (jos mitään). Mutta tuotahan ei pääse mitenkään muuten testaamaan muuta kuin ostamalla sen kalliin kuitufillarin ja vasta sen jälkeen päättämään että oliko tästä nyt mitään lisäiloa.

Niin sitä mietin että mistä te oikein tiedätte että se raha ei mene teillä hukkaan? Vai onko teillä vaan niin kovat tulot että ei paljon paina joku pari tonnia

[LJL]

Kerran ostin 3800€ maastofillarin koeajamatta. Olin kyllä persaukinen opiskelija mutta sain vakuutuksesta rahaa ja laitoin ne siihen. Vaikea sanoa tänäkään päivänä oliko se järkevää. Kyllä ja ei, kai

[Mcross]

Kyllä mulle ainakin kerran tarjottiin 4000 euron täysjoustoa vkonlopuksi ajettavaksi. En hakenut koskaan ajoon, koska olisin varmaan ostanut sen vkonlopun jälkeen.

[via]

tilasin Pelagolta Stavangerin Rohloffilla, hinnan näin vasta saatuani laitteen - nyt on muutama vuosi takana ja toivottavasti useampia edessä. kauppa tapahtui sähköpostilla, toimitus matkahuollon kautta. ostin pyörän 60v lahjaksi itselleni

oliko se järkevää riippuu katselijasta, puolisoni mielestä ei - hänellekin olisin ostanut 60v lahjaksi nykyistä "paremman" mutta markkinoilta ei löytynyt sopivaa - hyvyys / paremmuus on veteen piirretty viiva joten päivitin hänen nykyistään lähinnä voimansiirron osalta

[SammyB]

Jos on pyöräilytaustaa pitkältä ajalta, voi pelkkien mittojen mukaan osto mennä aika hyvin nappiin. Tämä tosin vaatii kokemusta pyöristä, omasta fysiikasta ja näiden yhteensovittamisesta jonniin verran.

[pinohiiri]

en ainakaan ole tietoinen että pyöräliikkeet antaisi niitä pyöriään minkäänlaiseen järkevään testiin.

Riippunee liikkeestä, mutta kyllä omien kokemuksien mukaan niitä saa: onpa osalla liikkeistä ihan demopyöriäkin nimenomaan tähän tarkoitukseen.

[TetedeCourse]

Kannattaa hyödyntää koeajopäiviä, joita jotkut onneksi järjestävät. Olen käynyt tänä vuonna mm Spessun, Rosen ja Feltin koeajopäivllä - suosittelen. Kallein pyörä jota olen testannut maksoi 9500 € ja olihan se aivan fantastinen , mutta halvemmallakin saa hyviä pyöriä.

[kuovipolku]

Niin sitä mietin että mistä te oikein tiedätte että se raha ei mene teillä hukkaan? Vai onko teillä vaan niin kovat tulot että ei paljon paina joku pari tonnia

Oletko joskus miettinyt mihin tarvitaan kaikkia niitä kiiltävälle paperille painettuina tai nettijulkaisuina ilmestyviä pyörälehtiä, blogeja ja foorumeita? Tietenkin sen varmistamiseen ettei suurin osa kolmen tonnin (tai kalliimpien) pyörien ostajista rupea kyselemään (itseltään tai muilta) saako rahoilleen todellista vastinetta!

Entä oletko ostanut asunnon tai harkinnut sitä? Siinä kaupassa on kyse paljon isommista rahoista, mutta eipä kenelläkään yleensä ole tilaisuutta koeasua ostettavaa asuntoa...


Vakavammin puhuen: jos asia vaivaa eli mieltä kalvaa tunne siitä että jää alumiinipyörällään jostain ajonautinnosta, vauhdista tai mukavuudesta tms paitsi ja haluaa sen vuoksi kokeilla hiilikuitupyörää, voisi esim vuokrata sellaisen päiväksi tai viikonlopuksi (liikkeestä jossa on tällainen mahdollisuus) tai etelän reissulla, Jos käy porukkalenkeillä, voi kenties löytyä joku (suunnilleen samankokoinen) joka uskaltaa lainata ainakin kakkospyöräänsä. Joku käytettyä pyöräänsä myyvä voi myös olla suostuvainen antamaan (panttia tms vastaan) pyöränsä pitempään koeajoon.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ei yleensäkään kannata ostaa mitään sellaista joka maksaa niin paljon että pitää hakea jostain varmistusta siitä ettei raha mene hukkaan. (Sellaista voi toki ostaa mistä tietää jo etukäteen rahan menevän joidenkin kriteerien mukaan hukkaan, mutta se on jo eri asia, ihminen ei ole järkiolento, joskus on vain elettävä jne jne.)

[Jopoman]

Jos on pyöräilytaustaa pitkältä ajalta, voi pelkkien mittojen mukaan osto mennä aika hyvin nappiin. Tämä tosin vaatii kokemusta pyöristä, omasta fysiikasta ja näiden yhteensovittamisesta jonniin verran.

Jep, harvoin hankitaan 3k€ pyörää ensimmäiseksi harrastepyöräksi, vaan siinä vaiheessa kun on jo pohjaa lajissa ja näkemystä siitä mitä pyörältään haluaa.

[fiber]

Riippuu paljon onko hinnassa keskeisenä tekijänä runko, osasarja vai kiekot.

Kaksi jälkimmäistä: ero on helppo huomata.

Runko: Aika vähän sitä eroa on tasamaan <30 km/h lenkeillä. Enemmänkin eron tekee pyörän geometria kuin materiaali tai pieni painonsäästö. Tänään juuri ajoin vaihteeksi CaadX-krossarilla Bianchi Oltre XR2:n sijaan, ja kuulostelin, että tällaisella peruslenkillä suurin ero on ohjauskulmassa ja siten fillarin käyttäytymisessä.

Olipa kyseessä osasarja, kiekot tai runko, niin maksimitehoa repiessä ja esimerkiksi mäessä eron huomaa kyllä. Sekin vaatii muutaman vuoden ja useamman fillarin kokemuksen. Ostin ensimmäisen maantiefillarin 95 eurolla, ja ajelin sillä reilun vuoden, kunnes alkoi muodostua kuva siitä mitä haluan.

[juho_u]

Minulla oli noin 3000€ fillari ensimmäisenä (trek fuel ex ). Tein suuren virheen, kävin kokeilemassa sportaxilla santacruzin ltc tallboyta, oli kashimoilla, xx1 löyty yms... se oli kulttuurishokki, että millainen fillari voi olla. 29" vanteesta en tykännyt, mutta sen jälkeen julkaistiin bronson. Tilasin ilman koeajoa, se piti saada 11- vaihteisena, kuitusena, kashimoilla yms. Pyörä on ollut 1.5-vuotta ja vieläkään mikään pyörä ei ole aiheuttanut vaihtokuumetta. Voisin todeta, että oli hyvä ostos.

[nure]

Ostetaahan noita ihan "haluun" pohjalla, itse joskus vajaa parin tonnin rungon ostin sovittamatta itselleni joululahjaksi.

[Tomos]

Kannattaa hyödyntää koeajopäiviä, joita jotkut onneksi järjestävät. Olen käynyt tänä vuonna mm Spessun, Rosen ja Feltin koeajopäivllä - suosittelen. Kallein pyörä jota olen testannut maksoi 9500 € ja olihan se aivan fantastinen , mutta halvemmallakin saa hyviä pyöriä.

Missä päin suomea tällaista luksusta on tarjolla? Mulla saattaa tulla muutto etelään tässä piakkoin ajankohtaiseksi ja Helsinki ja Tamperehan ne vaihtoehdot uudeksi kotikaupungiksi mahtanee sitten olla.

Riippuu paljon onko hinnassa keskeisenä tekijänä runko, osasarja vai kiekot.

Kaksi jälkimmäistä: ero on helppo huomata.

Runko: Aika vähän sitä eroa on tasamaan <30 km/h lenkeillä. Enemmänkin eron tekee pyörän geometria kuin materiaali tai pieni painonsäästö. Tänään juuri ajoin vaihteeksi CaadX-krossarilla Bianchi Oltre XR2:n sijaan, ja kuulostelin, että tällaisella peruslenkillä suurin ero on ohjauskulmassa ja siten fillarin käyttäytymisessä.

Olipa kyseessä osasarja, kiekot tai runko, niin maksimitehoa repiessä ja esimerkiksi mäessä eron huomaa kyllä. Sekin vaatii muutaman vuoden ja useamman fillarin kokemuksen. Ostin ensimmäisen maantiefillarin 95 eurolla, ja ajelin sillä reilun vuoden, kunnes alkoi muodostua kuva siitä mitä haluan.

Voipa sitten olla että en huomaisi runkopäivitystä millään tasolla, olettaen että geot pysyisi samana. Vaihdoin nimittäin kiekot tuossa keväällä enkä mitään aivan valtavaa eroa kyllä edellisiin ole huomannut. Jonkinlaista muutosta olen kyllä ollut havaitsevinani, mutta ei mitään päätä räjäyttävää.

Mutta silti, tokihan se kuidun testaaminen siitä huolimatta kiinnostaisi Jos tässä tulee muutettua etelään ja sieltä saa vuokralle pyörää niin ongelmahan ratkeaa sitten kyllä ihan helposti.

[Poy]

Missä päin suomea tällaista luksusta on tarjolla? Mulla saattaa tulla muutto etelään tässä piakkoin ajankohtaiseksi ja Helsinki ja Tamperehan ne vaihtoehdot uudeksi kotikaupungiksi mahtanee sitten olla.

Ihan Oulussakin ollut tarjolla.

[Sinska]

Tuolta saa testiin,asuu sitten missä päin tahansa Suomea
http://www.bikeshop.fi/testipyorat

[no-saint]

Kyllä nuo melki parhaita paikkoja testailla on nuo yhteislenkit ja kuntoajot. TdT, Tahko jne. Ja löytyy yleensä kaikki vaihtoehdot jäykistä, löysien kautta läskeihin. Rohkeasti kysyy ja ei ole pukeutunu Kaarlo Kanin huppariin ja nappiverkkareihin niin aika moni antaa pienen lenkin tehdä mistä saa sitten hieman ainakin suuntaa mihinkä päin oma valinta kallistuu...

[ellmeri]

Keravan pyöräliike Lundberg on antanut mulle ja kawerille testiin pari maasturia,toinen jäykkä ja toinen kunnon rytyytykseen.

Kaverilla oli vahvat mielipiteet alkuunsa että halvempi olis hyvä mutta päivä kurvailtiin ja käytiin eri maastoissa niin asia selkesi kuskillle ja kaupat tuli ja paranneltiin vielä joitakin osia esim:joustosatula ja tubeless-kitti ja kaikkea pientä kiwaa..

[sledgehammer]

Määrätyt asiat huomaa ja iso osa on semmosta hyvin subjektiivista kokemusta. Löysän keskiön seudun tuntee (mutta tätä vaivaa ei taida alurungoissa suuremmin olla), löysän etuhaarukan huomaa helposti. Tärinässä voi tuntea eron, jos ajelee peräkkäin eri fillareita ja tietysti geometria määrittelee jo lähtökohdan. Paljon merkkaa myös se, millaisen kuvan alla oleva pyörä antaa kuljettajastaan ja miten se sopii kuljettajan omaan näkemykseen itsestään. Tässä kohtaa ei koeajoa tarvita Mä en esimerkiksi suostuisi ikinä ajamaan celeste väreissä olevaa bianchia, vaikka se olis miten hyvä. Tää ei liity mitenkään tuotteen laadukkuuteen tai mihinkään muuhun järjellä käsiteltävään asiaan. Se vaan tökkää. Toisaalta ajan blue merkkisellä pyörällä, jota harva edes tietää ja tykkään siitä. Mä halusin vaan aerorunkoisen maantiepyörän, jota ei tule joka nurkalla vastaan. Perus geon katsoin läpi ja tilasin. Mukava ylläri oli se, että runko oli laadukkaasti tehty ja hyvä ajaa mulle.

[TuH]

Runko: Aika vähän sitä eroa on tasamaan <30 km/h lenkeillä. Enemmänkin eron tekee pyörän geometria kuin materiaali tai pieni painonsäästö.

Erikoinen mielipide.

Vaikka hiilikuiturunkoihin liittyy paljon mielikuvamarkkinointia, niin ei se nyt ihan pelkkää plaseboa ole mitä ajomukavuudelle voidaan tehdä pelkillä materiaaliratkaisuilla. Vai ihanko kirkkain silmin väittäisit, että esim. Bianchi Infinito CV ja joku Bilteman alu-kilpuri olisivat perstuntumalta suurin piirtein samanlaisia, kunhan runkogeometriat olisivat riittävän lähellä toisiaan?

Painonsäästöstä olet oikeassa. Ensin maksetaan 1000 euroa muutaman sata grammaa kilpailijoita kevyemmästä hifirungosta ja sitten tungetaan ne säästyneet grammat kymmenen euron työkaluina satulalaukkuun...

[sledgehammer]

Niin, kuka mistäkin häiriintyy ja kärsii. Oon ajellu 300km reissuja alurunkoisella Cannondale cyclolla ja monella kuiturunkoisella. Ihan hyvin meni alullakin. Täytyy muistaa, että hyviä alumiinirunkojakin tehtiin niiden aikana. Parempia kuin halvemmat kuiturungot. Jollain Cervelon soloistilla voisin ajella ihan hyvin nytkin, vaikka olisi alumiininen. Ne ei natise eikä notku. Mua ei pikku tärinät juuri haittaa ja eikö semmosiin ole helpoin ratkaisu sopivat rengaspaineet? Vanhasta Storckista jäi semmonen fiilis, että paskinkin tie oli sentään ajettavaa sillä. Aika hyvin tärinät katosivat jonnekin.

[hexatol]

Pyöräilyharrastus oli aiemmin painottunut maastoon, cyclolla ajelin silloin tällöin maantielenkkejä. Silmät avautuivat, kun rapakon takana sukulointireissulla vuokrasin reiluksi viikoksi kuitutykin. Siellä Appalakkien juurella tahkosin kilometrejä keskiarvolla 100/pv hymy huulessa ja ihmettelin, miten maatiepyörä voi tuntua näin hyvältä. Kotiin palattuani maantielenkit cyclolla saivat jäädä, cyclo meni myyntiin ja muutaman kuukauden päästä seuraavana talvena kotona nökötti vuokrapyörän parempi versio. Vaikka pyörään paloi rahaa vino pino, ei ostos ole harmittanut hetkeäkään.

[fiber]

Erikoinen mielipide.

Vaikka hiilikuiturunkoihin liittyy paljon mielikuvamarkkinointia, niin ei se nyt ihan pelkkää plaseboa ole mitä ajomukavuudelle voidaan tehdä pelkillä materiaaliratkaisuilla. Vai ihanko kirkkain silmin väittäisit, että esim. Bianchi Infinito CV ja joku Bilteman alu-kilpuri olisivat perstuntumalta suurin piirtein samanlaisia, kunhan runkogeometriat olisivat riittävän lähellä toisiaan?

Kuinkahan tuon nyt sitten muotoilisi... kokeillaan vielä. Mielipiteitähän nämä nimenomaan ovat, ja alkuperäinen kysymyskin hakee nimenomaan henkilökohtaista tulkintaa. Sellaiseen vaikuttaa tietysti moni tekijä lompakosta persuksen herkkyyteen saakka.

Ketjun aloittaja kirjoitti "ajelleensa" entrytason fillarilla vuosia. Ei siis kuulosta siltä, että ajettaisiin isoakovaa tai sietokyvyn rajoille ulottuvia lenkkejä/kisoja. Siitä syystä nostin esille nuo rauhallisemmat lenkit.

Olen itse ajellut noita <30 km/h lenkkejä sekä yksin että porukoissa neljällä eri maantiefillarilla ja kahdella cyclolla. Minusta tuntuu, ettei tuollaisissa tasavauhtisilla lenkeillä ole paljoakaan eroa rungon materiaalissa. Ero on lähinnä fiiliksessä kuten moni täällä jo kommentoikin. (Silläkin on tietysti merkitystä, myös minulle, mutta ei sellaista kuin ajattelin ketjun aloittajan tarkoittavan.)

Tokihan hakemalla ja vertailemalla eroa löytyy, varsinkin jos pitää ottaa kirejä / intervallia / mäkivetoja, tai jos tie on röykkyinen. Kun nyt siis vastaan minkä verran näillä runkoon liittyvillä eroilla on merkitystä *minulle*, niin rauhallisilla tasavauhtisilla lenkeillä varsin vähän.

[LJL]

Yli kolmenkympin keskarin lenkillä kun yrittää pysyä VPR:n sun muiden maantiekettujen kyydissä 9kg amuliinirunkoisella postimyyntikrossarilla ja 35mm nappulakumeilla, niin voin kertoa ei ole hyvä idea Mutta hiljaisemmilla lenkeillä ei ole tosiaan ollut ongelmia... Oon fiberin kanssa tältä osin samoilla linjoilla vaikken maantiepyörää omistakaan, enkä ehkä tule koskaan omistamaankaan (?)

[sledgehammer]

Vaihda siihe 23mm renkaat, niin ei oo enää pyörästä kiinni Mä en usko, että jollain 70km kovalla lenkilläkään saisin mitään merkittävää eroa aikaiseksi cyclo vs alumiinimaantiepyörä vs kuitupyörä. Watit tulee koivista, sen ylläpito hyvästä ajoasennosta ja sen jälkeen kai aerodynamiikka sanelee loput. Tri-pyörällä menis 1-2km nopeammalla keskarilla. Nopeudella sitä poltettua rahatukkoa ei kanna edes yrittää perustella itselle. Joku Giantin ultegra propelli xxl:stä 1700e hintaan on jo semmonen peli, että ei kulje kovempaa vaikka hakkais kaikki säästöt hienompaan. No kiekot siihenkin vois päivittää, mutta ei niilläkään kuuhun mennä.

[LJL]

Vaihda siihe 23mm renkaat, niin ei oo enää pyörästä kiinni

Joo on mulla 23mm kumitkin.. Täytyy Tuurdeen varmaan laittaa lle kun on toi osallistumisoikeuden siirto viime kesältä voimassa

[marmar]

Kannattaa hyödyntää koeajopäiviä, joita jotkut onneksi järjestävät. Olen käynyt tänä vuonna mm Spessun, Rosen ja Feltin koeajopäivllä - suosittelen. Kallein pyörä jota olen testannut maksoi 9500 € ja olihan se aivan fantastinen , mutta halvemmallakin saa hyviä pyöriä.

Täältäkin ääni koeajopäiville . Niillä saa ajella riittävän pitkiä lenkkejä ja monella eri pyörällä peräkkäin, jolloin erot tuntee parhaiten. Mutta kannattaa varautua siihen, että ostohalut herää ja tulee kalliiksi.

[fiber]

Joo on mulla 23mm kumitkin.. Täytyy Tuurdeen varmaan laittaa lle kun on toi osallistumisoikeuden siirto viime kesältä voimassa

Ehkä kannattaisi joo
Ajoin krossarillani kesäkuussa Racing Ralphit alla, myös maantielenkit. Nyt siinä on taas Misukan Pro4 Racet. Ihan eri peliväline, sanon.

[TuH]

Olen itse ajellut noita <30 km/h lenkkejä sekä yksin että porukoissa neljällä eri maantiefillarilla ja kahdella cyclolla. Minusta tuntuu, ettei tuollaisissa tasavauhtisilla lenkeillä ole paljoakaan eroa rungon materiaalissa.

Tässä on tietysti paljolti kysymys ajomieltymyksistä, mutta silti väitän, että kommenteista välittyy harhaolettamus siitä, että hiilikuiturungot olisivat ajomukavuuden osalta jotenkin samasta pakasta vedettyjä. Oikein kisakireä hiilikuiturunko (ei katso hintaa) ei ole välttämättä olennaisesti alumiinivastinettaan mukavampi. Sen sijaan moderni comfort-hiilari (vrt. Infinito CV) voi olla vaimennuksineen ihan eri maailmasta kuin mikään mikä olisi alumiinirungossa mahdollista... ja silti tinkimättä voimansiirrollisesta tehokkuudestaan.

[J.Kottenberg]

Seuraavassa hiukan muunnettuna Tomos:n viesti.

Tääkin menee varmasti osastoon &#€"! typerät kysymykset mutta menkööt.

Mietin siis tuossa että te jotka ostatte niitä kalliita autoja, miten te oikein päädytte siihen että "joo, kyllä tästä autosta kannattaa maksaa se 20 000 euroa"? Meinaan, kaksikymmentä tonnia on ainakin itselle hiton iso raha, ja en ainakaan ole tietoinen että autoliikkeet antaisi niitä autojaan minkäänlaiseen järkevään vaikka viikon mittaiseen testiin. Toki sitä autoa voi ajella jonkinlaisen koeajon mutta siinäpä se. Ei se paljon kerro onko siitä todellista hyötyä.

Itse olen ajellut hankkia uuden kallin auton, ja lähinnä kai uteliaisuudesta huvittaisi tietää että millainen se uusi auto olisi ja mitä se parantaisi (jos mitään koska paljon halvemmalla käytetyllä autolla ajaa ihan yhtä hyvin ne samat lyhyet työmatkat ja kauppareissut ja sitä voi pitkälle itse huoltaa eikä arvokaan paljon laske) Mutta tuotahan ei pääse mitenkään muuten testaamaan muuta kuin ostamalla sen kalliin auton ja vasta sen jälkeen päättämään että oliko tästä nyt mitään lisäiloa. (ja tietystikään ei ikinä kehtaisi kenellekään rehellisesti tunnustaa että järkeähän tässä ei paljoa ollut. Tunteella ostin. Ja vähän piti näyttää naapureille.)

Niin sitä mietin että mistä te oikein tiedätte että se raha ei mene teillä hukkaan? Vai onko teillä vaan niin kovat tulot että ei paljon paina joku parikymmentätonnia

Jopa minulle on joskus taivasteltu tonnin kahden fillarin hankintaa kovasti ja se on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Tällä en halua väittää mikä on oikea tai väärä paikka käyttää rahaa. Asiaa voi ajatella monella tavalla.

[CamoN]

Niin sitä mietin että mistä te oikein tiedätte että se raha ei mene teillä hukkaan?

Oma taktiikkani on ollut pitkään sijoittaa runkoon ja ostaa 1500-2500€ pyörä tai runko käytettynä, joka on sitten jollain aikavälillä rakentunut sellaiseksi selvästi yli 3000€ pyöräksi. Joskus sitä vaan haluaa kokeilla jotain uutta, toisinaan jotain menee rikki ja on fiksua hankkia jotain kestävämpää/laadukkaampaa tilalle. Joskus sitä uskottelee itselleen juuri jonkun tietyn komponentin sopivan omaan käyttöön erinomaisen hyvin, vaikkei vanhan ja uuden ero olisi oikeasti millään tavalla mitattavissa.

Hyvään harrastukseen sijoittaminen kuitenkin maksaa itsensä mielestäni aina takaisin. Vaikka pyörissä olisi paljon rahaa kiinni, niiden terveyttä ja elämänlaatua edistävät vaikutukset ovat melkoiset jos kilometrejä kertyy. Ostin ensimmäisen "oikean" maastopyöräni 4,5 vuotta sitten ja myin sen alle vuoden käytön jälkeen. Olisi ihan mukava ajatusleikki kokeilla, kuinka kovaa se ensimmäinen pyörä nykyään kulkisikaan kun harrastaminen laadukkaammilla ja minulle paremmin sopivilla välineillä on ollut sen myymisen jälkeen niin mielekästä, että niitä kilometrejä on kertynyt ihan kohtuudella.