Tänään 89km maantietä. Oli aika väsynyttä rullailua, mutta saavutin yhden kalenterivuoden "pakollisista" pyöräilytavoitteista eli yli 500km viikko.
Tänään 89km maantietä. Oli aika väsynyttä rullailua, mutta saavutin yhden kalenterivuoden "pakollisista" pyöräilytavoitteista eli yli 500km viikko.
On siitä jo viikko kun kotiuduin reissusta ja elimistö on pitkään huutanut pyöräilyä. Kaikenlaista murhetta on tässä ollut ja tänään sitten kotiuduin mökiltä suoraan sateeseen. Kerpele.
Äsken Haminaan ja takaisin, kuivana sinne ja sateessa takaisin. 40km sain mittariin.
Tänään noin 60 kilsaa gravelia. Juhlimiset on tältä kesältä juhlittu ja on aika palata ruotuun.
1,5 päivää omin päin kiertelyä ja 4 päivää parisuhdepyöräretkeilyä, 576km. Velhoveden kierros ja Uusikaupunki-Rauma-Säkylä tienoot vihdoin pyöräiltyä. Ja osin ylipäätään ensimmäistä kertaa käytyä. Ilmeisesti aika tuurilla väistettiin isommat sateet ja saatiin jopa auringonpaistetta.
Kivoimmat tiet arpa arpoi vikalle päivälle Raumalta Hinnerjoen kautta Valasrantaan. Pyhämaan kylän seutu ja Pamprinniemen luontopolku oli nättejä, mutta en oikein tiedä oliko se Velhoveden kierros kokonaisuutena kovin kummoinen. Eipä ainakaan ollut losseja, ja Uusikaupunki vaikutti varsin mukavalta kesäkaupungilta.
Jokunen kuva myös ettei tule taas sanomista
![]()
Eilen 38 km, enimmältään soratietä.
Eilen 40km maastoilua.
Tänään 19,5 km pyörätiellä Scott Spark 10 täysjoustolla (26”) aikaan tasan 40 min. eli keskinopeus 29,25 km/h.
Tänään.
Olipa ihme kohtaaminen arabin kanssa jossain tuolla Myllypuron takamailla. Ihan sellainen kiltin insinöörin näköinen jäbä viittilöi mua pysähtymään... hennolla äänellä selitti mulle arabiaksi(?) jotain, ymmärsin vain sanan abdullah. Sitten otti askeleen kohti ja katsoin parhaaksi häipyä renkaat sutien. Koin jonkinlaista väkivallan uhkaa. Ehkä suotta.
Maailma on tullut kylään...
Ainakin silloin kannattaa poistua, jos kaveri huutaa jumalan suuruutta ja kädessä on joku painonapin kaltainen laite tai käsi nykii sokkaa irti liiveistä.
Ja ketjun aiheeseen liittyen: Tänään lounaalle fillarilla ja pieni maastolenkki illalla.
Nimimerkillä 'yedi' vuosia sitten. Wanha salasana on unohtunut, niin jatketaan uudistetulla nimimerkillä...
Kenties tuo:
Pysäyttelijä Hkin kelveillä (fillarifoorumi.fi)
Muutaman kerran olen törmännyt kuvaukseen sopivaan henkilöön Pasilan poliisitalon ja Triplan kulmilla.
Eka kerralla itkien pyysi rahaa Rovaniemen junaan, kun oli kuulemma tullut ryöstetyksi. Sitten heti seuraavana päivänä oli tulossa uudelleen kohti, ennen kuin tunnisti. Sanoin että nyt lähde siitä sinne Rovaniemelle...
Sitten ei vähään aikaan näkynyt. Jonkin ajan kuluttua näin Triplan kulmilla, kun oli saanut pysäytettyä jonkun ohikulkijan. Sain häädettyä hänet sen nuoren naisen kimpusta. Nyt ei ole näkynyt näillä kulmilla muutamaan kuukauteen.
Ei minusta vaikuta vaaralliselta, mutta muuten hyvin päälle / lähelle käypä tyyppi.
Eilen nelisen tuntia maastopyörällä, josta ehkä reilu puolet maastossa. Aamupäivällä lähimaaston juurakot ja kalliot olivat turhan liukkaat, niin polkaisin toisaalle ajamaan.
Tänään 80 km gravelia. Ensin mietin ja arvoin että lähtiskö ja minne, mutta sitten päätin että lähden, mutta että vain ajamaan. Kivaa oli taas.
Tänään.
Onpa outo fiilis kun eilen sekä tänään on tuntunut jotenkin tahmeasti kulkevan, mutta 9xPR kumpanakin päivänä.
JackOja muokkasi tätä : 08.08.2024 at 08.37
Eilen gravelilla n. 50km. Metsäautotietä, polkua, soratietä, kuntorataa ja pikkasen assua. Oli ihan jees. Jotenkin viime aikoina tuntunut, että ei tuo pyörä kulje. Maasturi tuntuu sen sijaan lentävän. Mikä lie.
Tiistaina Karhulasta Matkoslammelle 107km. Eilen Matkoslammelta Mäntyharjun kautta Savitaipaleen onkilammen laavulle 70km. Tänään jatkuu matka kohti Lappeenrantaa.
Eilen satkun verran pk:ta pitkin keskisen Uudenmaan pikkuteitä, aistien kaikilla aisteilla loppukesäistä iltaa. Mun mielestä elokuu on aina ollut kesän paras kuukausi.
Eilen maasturilla kiertelin yhdet rantapolut, kun oli epätietoisuutta mitä sieltä oikein löytyy. Hienot rannat ja asumaton huvila tontteineen sieltä löytyi.
Nimimerkillä 'yedi' vuosia sitten. Wanha salasana on unohtunut, niin jatketaan uudistetulla nimimerkillä...
Mä koen tuon niin päin, että gravelikin kulkisi paremmin kun jaksaisi enemmän käydä maastossa. Maastossa käytetty aika on kuntoilumielessä varmaan tuplasti tehokkaampaa. Sitä on vaan niin laiska ja gravelin päälle lässähtänyt nykyään, että ei tahdo jaksaaNo, tänään nyt kuitenkin kävin.
(Kalustovalinnoilla voi olla joku merkitys, mutta en usko pelkästään siihen.)
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Se maasto on enemmän sellaista sekulihakkaamista. Kyllä silläkin kunto nousee, muttei se sama asia ole, mitä tasainen aerobinen veto, jolle just gravellissa olisi käyttöä.
Joo noinhan se on. Vähän erilaista se on ja vaatinee tottumista. Koko talvikaudella ei tullut ajettua oikeastaan ollenkaan. Maantiellä en ole ajanut tänä vuonna ollenkaan (pl. gravel-siirtymät) ja graveliakin melko vähän niin tasaiseen pyöritykseen ja aerobiseen vetoon ei ole minkäänlaista tottumusta niin ei se graveli oikein sitten kulje. Maastossa ne pätkät, että pystyy ajamaan tasaisella vedolla on kuitenkin todella lyhyitä ja vielä kun tulee siirtymät aina hissuteltua.
Maasto on vaan niin hullun hauskaa.
Juuri kun tuntui, että kepun juurakkoryskeen alkaa oppimaan, niin kaveri vei mut ajamaan eilen vierumäen xc rataa.
Taas oli se "eisaatanakohtasattuu" fiilis edessäMenee ehkä hetki ennnen kuin tuollaisen isomman kivikon saa ajettua samalla vauhdilla ja minimi riskillä, mitä kepun tällä hetkellä.
Osta se hissitolppa.
Mulla se taitaa mennä niin päin, että pitkää gravellenkkiä tulee ajettua paljon ja maastoa vähän ja ehkä siksi kropan treenivaste mtb-touhuihin on ihan ylivertainen. Muutenkin olen ajanut (yli)pitkää soralenkkiä tänä vuonna vähemmän kuin moneen vuoteen ja tuntuu, että pyörä kulkee paremmin kuin pitkään aikaan. Juoksu ja hiihto on myös ollut hyvää vaihtelua soran hinkkaamiselle. Palautumisellakin on varmaan vaikutusta. Ja jos treenaisi oikeasti, niin asiat voisi olla toisin
Vierumäen radalla en ole käynyt muutamaan vuoteen. Onkohan siellä rakennettu paljon uutta?
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Tänään elokuun pakkosatku. Seitsemän ylimääräistä kilsaa kun poikkesin Keran halleilla. Muuten perussatku Tuusiksen ympäri.
Matkalle sattuu kolme segmenttiä, joissa satun olemaan TOP10:ssä ja ajatus oli parantaa noita. Paukut riitti vain ensimmäiseen.
Kirjanmerkit