Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt (tai kuuntelit viimeksi)?

[JackOja]

Tuota edellämainittua ainakin nyt kuuntelen. Erinomainen. Pekka Laine tietää, Oskari Onninen ei.

[Hartsa69]

Pitää varmaan laittaa Dr. Feelgoodia soimaan.

[Hartsa69]

[OKS]

Käytiin katsomassa tohtoria Oulun Kuusrockissa kesällä 1975. Olihan siellä tietenkin muitakin mm. Hurriganes.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/0...d-kuusrockissa

Dr. Feelgood Kuusrockissa 1975

[Köfte]

^ Myöhässä sain tiedon Wilcon menehtymisestä. Onneksi oli kunnia nähdä useitakin kertoja. Pari ensimmäistä lättyä monona hyllyssä, also playable stereo-maininnalla. Ovat pyörineet viime päivinä.

[Opulus]

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/0...d-kuusrockissa

En ollut siellä, mutta olin Kaivopuistossa. Kavereilla oli vahvasti r&b-vaikutteinen bändi (joka tosin ei ehtinyt soittaa kuin treenikämpässään ennen kuin hajosi siihen kun osa soittajista meni inttiin) ja muistan millaisen vaikutuksen Dr. Feelgood teki musiikillaan (eikä vain Wilco Johnsonin esiintymisellä konepistoolikitarointeineen).

[Opulus]

Virtuaalisesta levyhyllyköstäni tarttui käteeni muuta etsiessäni tämä:

[grep]

[ascomm]

[OKS]

Black Friday Metallia.

[Smo]

RIP

[Jsavilaa]

Behm: Draaman kaari viehättää-albumi, kappaleesta ei oo käryä...korjaan, kappale: Lupaan. Välillä on hyvä death meatallin vastapainoksi kuunnella vähän kevyempää sävelmaalailua.

[Hartsa69]

[Singer]

fleetwood mac - little lies.

[ascomm]

[Köfte]

Niilon käppyrä pääsi yllättämään. Oli taluttanut Hepan mukanaan siihen latoon. "World Record" lopputulemana.
Jölumees voisi...

[Köfte]

Kaivoin soittoon Leningradin lehmipoikien live at Provinzzin.
Tekuila

[Köfte]

Michael Bleu aka ex Afromikko. Keskiyö Orionissa, häpeilemätön Queen-pastissi.

[Köfte]

Ikiaikojen suosikki. Rainbow Rising.
Tuo lätty ei lähde ihmisestä koskaan.

[Opulus]

^ Vuonna 1976 olin vielä siinä iässä jossa voi ajatella että ihmiset jotka kuuntelevat esimerkiksi Rainbow'ta tai Genesistä ovat tietyntyyppisiä ja että jos itse et satu kuulumaan heihin, voit pitää - ja todennäköisesti pidätkin - heitä melkoisella varmuuella muissakin asioissa jollain tavalla moloina, tyylittöminä ja mistään mitään tajuamattomina.

Minulle 1976 tuo mieleen "Station to Stationin" ja "Radio Ethiopian" levyinä, jotka kävin ostamassa heti niiden ilmestyttyä. Muistan ne ehkä myös siksi että samana vuonna oli Bowien konsertti Messukeskuksessa ja Patti Smithin konsertti Kulttuuritalolla.

Molemmat älppärit muistan myös eräänlaisina pettymyksinä. Bowie oli tosin ollut tuuliajolla, "David Live" oli ollut niin hirveä tai jopa vastenmielinen että se jäi ostamatta, mutta "Young Americans" oli kuienkin ollut jälleen osoitus harvinaislaatuisesta kyvystä uudistua, omaksua kameleonttimaisesti erilaisia tyylejä ja yhdistellä niitä odottamattomalla tavalla. Patti Smithin kohdalla tilanne oli toinen, olin ollut yksi niistä jotka olivat soittaneet "Horsesia" kerta toisensa jälkeen.

"Station to Stationin" löysin myöhemmin uudelleen, mutta "Radio Ethiopiaa" en ollut kuunnellut kertaakaan 1980-luvun alkupuolen jälkeen. Nyt se on tässä soinut ja paras mitä siitä voin sanoa on että sen estetiikka on minulle vielä vieraampi kuin vuonna 1976:

[Köfte]

^ Vuonna 1976 olin vielä siinä iässä jossa voi ajatella että ihmiset jotka kuuntelevat esimerkiksi Rainbow'ta tai Genesistä ovat tietyntyyppisiä ja että jos itse et satu kuulumaan heihin, voit pitää - ja todennäköisesti pidätkin - heitä melkoisella varmuuella muissakin asioissa jollain tavalla moloina, tyylittöminä ja mistään mitään tajuamattomina.

Molemmat kelpaavat edelleenkin, kuten myös Patti ja Bowie. Kelpoisa musiikki on aina miellyttävää lajista riippumatta.
Aika vaarallista luokitella ihmisten olemusta ja ehkä sivistystasoa pelkästään musiikkimieltymysten perusteella?

[Opulus]

Molemmat kelpaavat edelleenkin, kuten myös Patti ja Bowie. Kelpoisa musiikki on aina miellyttävää lajista riippumatta.
Aika vaarallista luokitella ihmisten olemusta ja ehkä sivistystasoa pelkästään musiikkimieltymysten perusteella?

Jännä juttu miten musiikkimaku voi toisaalta pysyä täysin samana ja toisaalta muuttua - en sano kehittyä - iän mukana. Joku jota silloin diggaili voi nyt olla mitäänsanomatonta tai sitä voisi kuunnella kerta kertan jälkeen kuten silloinkin - ja joku jota ei slloin olisi jaksanut kuunnella ollenkaan voi nyt soida levylautasella useinkin.

Tuommoinen tyypittely - en sanoisi sitä luokitteluksi - ei kuitenkaan ole mitenkään harvinainen ilmiö kun puhutaan teini-ikäisistä? Musiikkimaun lisäksi perusteiksi kelpasivat kirjat ja lehdet tai televisio-ohjelmat ja elokuvat (ja joskus jokin mitättömämpikin).


Nyt olen kuunnellut sellaista mitä kyllä kuuntelin silloinkin mutta en ehkä aivan faniuden asteelle:

[Teemu H]

Sippeliuksen Ykkösen soitteli Radion sinfoniaorkesteri, ja muutakin, lopussa tietenkin Finlandian.

https://yle.fi/aihe/tapahtuma/2022/1...juhlakonsertti

[Kampinalle]

Kiharan tänään julkaistua levyä Reaching for the light. Komeeta kitararokkia.

https://open.spotify.com/album/7yV5dfThvWQehFE2cX8c6l

[YT]

Ayumi Tateishi - Houkiboshi

[JackOja]

Ihan bluesia on soiva biisi.

[kaldera]

Länsinaapurilaista psykeä/acidiä/teknoa, savukone


Onhan kotimainen diskopallo jo klassikoiden klassikko (vaikka Tampereen murre) https://www.youtube.com/watch?v=r-hteLEQ1qM

Sitä kotomaista rumpukone-biisiä en löytänyt tähän nyt.

[YT]

Ryo Aramaki - Agitation

[JackOja]

Duke Garwoodin tuoreinta lättyä.

[Köfte]

Deep Purple mkII re-inkarnaatiota 80-luvun alusta me like.