Olkapääkipuihin suosittelen leuanvetotangossa roikkumista. Itselläni monen kuukauden tuskien loppu onnistui tuolla hommalla.
Eipä ehkä kaikilla toimi. Vinkkinä vaan, että kokeilla voi.
Aktiivijäsen
Olkapääkipuihin suosittelen leuanvetotangossa roikkumista. Itselläni monen kuukauden tuskien loppu onnistui tuolla hommalla.
Eipä ehkä kaikilla toimi. Vinkkinä vaan, että kokeilla voi.
Palstajyrä
Kokeilin muuten tätä tänään mun gravel-pyörällä ja normaalissa ajoasennossa pysty helposti irrottamaan molemmat kädet tangosta kahvoilta ja vaihtamaan alaotteelle sekä päinvastoin. Onkohan mulla siinä sitten ajoasento liian pysty maastopyörään tottuneena? Tarkoitus olisi kuitenkin saada enempi maantiepyörän ajoasentoa muistuttava aerodynaamisempi ajoasento, mutta maantiepyöräilystä mulla ei oikein ole mitään kokemusta.Alkujaan tämän lähetti paaton
"Palstapyöräily on yksi vaativimpia pyöräilyn alalajeja, ellei peräti se kaikkein vaativin." © kanttiinin tollo
Kuuluu kalustoon
No ei, pientä trollaustahan tuo oli
Eri kuskeilla vaihtelee ajoasennot tosi paljon. Mutta tietysti on myös totta, että suurimmalla osalla maastosta tulleilla kuskeilla on ajoasento pystympi. Siellä vaan tottuu tuottamaan sitä voimaa pystymmässä. Eikä se huono ole. Osa MTB kavereista tuottaa aivan jäätäviä tehoja.
Oikeastihhan se matala asento alkaa vaikuttamaan reilusti vasta kun keskinopeus huitoo siellä lähempänä 40km/h maantiellä. Siinä kohtaa jos toinen ajaa pystympänä ja toinen matalan, toiselle tulee paha olo. Ei tuolla gravellissa niin isoa vaikutusta ole.
Meidän tarttee joskus lähteä lenkille porukalla. Hinaan jotain vastatuulipätkää vähän reippaammin, niin alkaa mennä se selkä matalaksi
Aktiivijäsen
Maantiepyörässä on se hyvä puoli, että samalla ajajalla voi olla useita eri ajoasentoja eri tilanteisiin
esim.
-hoodseilla kädet loivassa kulmassa
-hoodseilla aero tai aero-ish
- dropeilla kädet "suorassa" tai koukussa
-topseilla
Selkä-ja käsikulmatkin vaihtelee eri asennoissa.
Itsellä tuo ensimmäinen on se perusasento, ja noita muita sitten kroppa kestää enemmän tai vähemmän. Tottumis-, ajotapa-, liikkuvuus yms. kysymyksiä
Kuuluu kalustoon
Joo siis totta. Tangon säädöt tarttee vaan olla sellaiset, että kaikkiin asentoihin kykenee luonnollisesti menemään. Monella on esim tanko niin lähellä, että matalaksi mennessä joutuisi vääntämään yläselkää mutkalle ja tuo ei tietystikkään tunnu kivalta.
Mun mielestä se lähin mahdollinen tangon paikka on juurikin se, että olkavarret ja kyynervarret ovat 90deg kulmissa ja kämmenet napsahtatvat tuossa asennossa suoraan hoodeille. Tämä siis aero asennossa.
Monella on hytti pidempikin, mutta tuo on minusta minimi.
Asentohan muuttuu lähes aina vauhdin mukaan. Ilmanvastus kun kasvaa, menee asento väkisinkin matalammaksi, varsinkin jos ajaa porukalla. Sitten siihen matalampaan asentoon tottuu ja naksu takaisinpäin onkin se oma pk-normaali.
On myös ihan jees palata myös siitä watti-ajasta naksu taaksepäin ja ajaakkin pk-lenkkejä nopeuden ja sykkeen mukaan. Tietysti watitkin tulee nähdä samalla, mutta keskittyy enemmän siihen nopeuteen ja sykkeeseen.
Kuuluu kalustoon
Tästä näkee vähän mitä meinaan. Olkavarret eivät ole aivan 90deg kulmassa, mutta ne olisivat, jos otettaisiin hoodien nokista kiinni. Eli yhtään lyhyempi ei voisi stemmi tuossa pyörässä kyseiselle kuskille olla.
https://www.aero-coach.co.uk/uci-roa...n-aerodynamics
Aktiivijäsen
Olen samaa mieltä että noihin eri asentoihin olisi hyvä päästä, ja pystyä ajamaan niistä ainakin jonkin aikaa.
Sitten välillä vielä kun nousee seisoaltaan ajamaan, niin vaihtelumahdollisuuksia on niin paljon ettei jollain tunnin lenkillä pitäisi kropan ainakaan yksipuolisuudesta kärsiä.
Sellainen huomio tai väite tuosta ohjaamon pituudesta, että aika monella satula on tosi takana; 20 mm setback tolpassa ja satula tiltattuna lähes taka-asentoon. Näin laskettuna ohjaamo voi olla tosi pitkä verrattuna esimerkiksi pyörään jossa 130-140 stemmi mutta satula edessä. Ensimmäisessä pyörässä oli jotain tuollaista niin ensilenkeillä alaselässä alkoi heti olla tuntemuksia, todennäköisesti alaselkä meni aika notkolle yläotteelta ja hoodseilta ajaessa
Kuuluu kalustoon
Joo. Satulan paikka vaikuttaa tosi paljon. Olen itsekkin tekemässä nyt muutosta takaisin päin. Sentti satulaa taakse ja sentti lyhempää stemmiä. Nyt lyhyt satula on ollut sen 6cm keskiön takana, eli niin edessä kuin vaan saa.
Ja tosiaan tuo minun ehdottama mininimitta ei ole mitenkään pitkä. Se toteutuu esim itselläni 53 koon gravellissa 120mm stemmillä. Olen 178cm.
Mutta nämä pituudet vaihtelevat oikeasti tosi paljon kuskin mukaan. En ole oikein itsekkään aiemmin tajunnut, että selän pituus voi vaihdella helpostikkin 5cm saman mittaisten kuskien kesken. Tämä sitten näkyy siinä, että toiselle perus M-koon geometria sopii hyvin ja toiselle tarttee olla jopa xs runkoa jättävän pitkällä stemmillä.
Yöhöpisijä
Itse olen hakenut sellaista ajoasentoa että olisi fiilis että on helppo kampea pyörittää eli mieluummin satula edessä kuin takana eli satula keskiöön nähden vähän samaan kohtaan sijoitettuna kuin mitä paaton omasta fillaristaan kertoi eli n.6cm keskiön takana. Optimaalinen tilanne olisi että etu- ja takareidet olisivat tasapuolisesti kuormitettuna. Varmaankin tasapainottelua näiden asioiden kanssa kun hyvältä tuntuvaa paikkaa hakee.
Kuuluu kalustoon
Satulan mittauksessa se satulan pituus merkkaa paljon. Jos on normaali pidempi satula, niin se on äkkiä 9cm keskiön takana.
Nykyään noista suurin osa on kyllä ucin minimi mitoissa pituuden osalta. Taisi olla 245mm
Aktiivijäsen
Harmillistahan tässä on, että sitä ei tiedetä. Bike fitting ei ole kovinkaan pitkään ollut tiedeperusteinen ala, eikä se isolta osin ole sitä vieläkään. Tuntuu siltä, että on paljon eri filosofioita, mutta harva oikeasti tietää mitä mikäkin asento tai mittasuhde tekee. Mistä päästään tähän seuraavaan osioon:
Tässä väikkärissä iso ongelma oli aivan järjettömän pienet otannat. Mielenkiintoisimmassa tutkimuksessa (METABOLIC AND KINEMATIC EFFECTS OF SELF SELECTED Q FACTOR DURING BIKE FIT) osallistujia oli vain 10! Ko. tutkimuksessa selvitettiin, mikä vaikutus on sillä, että pyöräilijä itse valitsee Q-factorinsa sivuttain kelluvien polkimien avulla. Lisäksi ko. tutkimuksessa löydettiin vahva korrelaatio (ja laskukaava) käsillä roikkuessa nilkkojen etäisyyden ja Q-factorin välillä. Mutta 10 osanottajaa on niin vähän, ettei siitä voi ottaa mitään yleistystä, erityisesti kun osallistujat olivat taas kokeneita erittäin kovakuntoisia pyöräilyharrastajia. Otantaharhan riski tuossa on valtava, mutta siihen ei ole otettu missään tutkimuksessa mitään kantaa. Keskiarvojen laatiminen näin pienillä porukoilla on myös aika haastavaa.Tuossa äijän väitöskirja aiheesta, josta selviää kyllä aika hyvin mitä ja miten tutkittiin. Lehtiartikkelissa oli tästä osia:
https://etheses.bham.ac.uk/id/eprint...isley14PhD.pdf
Tuolla oli myös toinen mielenkiintoinen tutkimus (SELF SELECTED FOOT POSITIONING IN CYCLING), jossa testattiin jalan liikkuvuutta polkimella, jossa jalka pääsi kääntymään ja siirtymään sivulle vapaasti. Tässäkin oli vain 29 osallistujaa, mutta sentään myös vähemmän kokeneita pyöräilijöitä mukana.
Tämä tutkimus olisi tosi mielenkiintoinen lukea, koska abstractista ei saa riittävästi tietoa vaikuttavista tekijöistä. Lantion leveys on mahdollista mitata aika monesta paikkaa, mutta tuossa ei käynyt ilmi mikä mitta on kyseessä. Lisäksi lantion leveys ei välttämättä ole se parametri, jonka perusteella johtopäätöksiä pystyy vetämään. Ilmeisesti pintapuolinen lantion leveyden mitta ei vielä esim. kerro juurikaan siitä, mikä satula (muoto / leveys) yksilölle sopii.Toinen tutkimus jossa sama havainto että kapeampi on tehokkaampi:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33167791/
Tässä jälkimmäisessä lisättiin spacereitä, eli levennettiin Q-factoria tavanomaisesta, ja seurattiin myös sitä että vaikuttaako koehenkilöiden lantion leveys asiaan. Ei vaikuttanut. Kapeampi oli kaikille tehokkaampi.
Tässä abstractissa myös häiritsee väite, että kapeampi on parempi koko populaatiolla, vaikka testiryhmä on jälleen äärimmäisen pieni (22 yksilöä).
Toisaalta miksi tämä ylipäänsä edes meni energiatehokkuuteen, kun puhe oli kipujen korjaamisesta?Tutkimuksia ei oo montaa, mutta kyllä mä suht selvänä tätä toistaiseksi pitäisin, koska ensimmäisessä tutkimuksessa kokeiltiin naurettavan kapeita Q-factoreita, joita tavanomaisissa polkupyörissä ei voi olla, ja joihin testihenkilöt siis eivät ole voineet tottua => kapea oli energiatehokkaampi ja toisessa tutkimuksessa levennettiin Q-factoria verrattuna mihin on totuttu => kapeampi oli energiatehokkaampi.
Näyttää siis siltä että homma ei riipu koehenkilön lantion leveyksistä tai siitä mihin on totuttu pyöräillessä, vaan että kapeampi Q-factor on aina energiatehokkaampi submaksimaalisilla tehoilla, mitä siis kaikenlainen "tosissaan mutta ei aivan täysiä" pyöräily paljolti on. Olisi itse asiassa hieman hämmästyttävää mikäli näin EI olisi, koska jalat ovat pääasiassa kävelyyn ja juoksuun optimaalisesti sopeutuneet/luotu, ja siinä askeleen leveys on luonnostaan erittäin kapean Q-factorin luokkaa. Olisi hieman yllättävää mikäli jalkojen lihaksisto toimisikin energiatehokkaammin leveämmällä asennolla.
Lisäksi ei noilla otantamäärillä voida vielä sanoa selväksi yhtään mitään, paitsi jos päätetään valita perusjoukoksi vain hyvin kapea populaatiosegmentti (kokeneet kovakuntoiset maantiepyöräilijät). Eikä tuossa väikkärissä edes ollut lopputulemana, että kapeampi on parempi, vaan että "it depends" ja se mistä riippuu, on aikamoinen liuta muuttujia esim. ajotavasta alkaen.
Lisäksi kuten mä tuolla ylhäällä jo vähän aloitin, näissä tutkimuksissa (tai niiden abstrakteissa) ei ole riittävästi dataa, että pystyisit vetämään noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Lähtökohtaisesti yksi tutkimus ei edes vielä kerro yhtään mitään. Jotta saataisiin jonkin tason konsensus, tarvittaisiin lukuisia tutkimuksia eri tutkijoilta (samalla tutkijalla saattaa olla intressi vahvistaa hypoteesi) ja meta-analyysi ko. tutkimuksista. Nämä on ihan mielenkiintoisia löydöksiä, mutta aika todella alkuvaiheessa ollaan tämän osa-alueen tutkinnassa.
Sä jätät huomioimatta huomattavan valikoitumisongelman. Jotta pääsee pyöräilyssä sille tasolle, että pystyy harrastamaan kilpailua tai saamaan VO2 Maxin tutkimuksissa kuvatulle tasolle, pitää olla aika paljon kilometrejä alla. Jos joku yksilö ei pysty käyttämään 150mm Q-factorin kampia niiden kapeuden vuoksi, tämä yksilö ei koskaan päädy tutkimuksessa tarkasteltuun kunto/kokemusluokkaan. Eli valikoituneissa ryhmissä on vain yksilöitä, jotka pystyvät käyttämään maantieleveyden kampia huomattavia tuntimääriä. On siis mahdollista, että ko. ryhmässä pystytään käyttämään myös kapeampia kampia.Myöskään ajatusketju: "muttakun muttakun testissä tuskin oli yhtäkään testihenkilöä, joka ei pysty pyöräilemään maantiekammilla niiden kapeuden vuoksi" ei muuta tutkimuksen johtopäätöksiä pätemättömiksi koska:
1) Tutkimuksessa ei tutkittu mitkä Q-factorit ovat pitkällä aikavälillä polvikipujen kannalta käyttökelpoisia.
2) Tutkimuksissa mittailtiin Q-factoreita 90 mm:stä 270 mm saakka ja kaikissa kapeampi oli energiatehokkaampi. Testiryhmissä oli 100% varmasti porukkaa jotka ei pysty ajaan pitkiä aikoja polvien kipeytymättä äärimmäisen kapeilla tai leveillä Q-factoreilla mutta ei se muuta sitä tosiasiaa että kun mitattiin energiatehokkuutta kapeampi anto parempia mittaustuloksia.
Mutta jos katsot tuon väikkärin, niin siellä yhdessä tutkimuksessa oli ainakin yksi 160mm pinnassa ollut itse valittu Q-factor (taas 10 yksilöä, niin ei paljon juhlita). Ko. tutkimuksen löydös oli, että paras hyötysuhde ja vakaus löytyy nimenomaan itse valitusta Q-factorista eikä esim. 30mm kapeammasta. Väikkärin yhdessä toisessa tutkimuksessa ( OPTIMUM Q FACTOR AND LABORATORY TIME TRIAL
PERFORMANCE) kapeampi ei todellakaan ollut parempi 24min maksimitehojen kannalta ja itseasiassa kapeampi vaikuttaisi olevan huonompi kuin leveämpi, vaikkei kovin paljon. Vaikka fillaroinnissa mennään paljon siellä 60 % pinnassa, niin olisi se kiva saada tehoja ulos kun niitä tarvii.
Jos itse pitäisi vetää johtopäätöksiä noista tutkimuksista, niin yksilön itse valitsema Q-factor on paras. Populaatiotasolla ei vielä ole mitään käsitystä siitä, kuinka iso haarukka optimaalisissa Q-factoreissa on. Lisäksi, jos oman optimaalisen Q-factorin voi helposti selvittää roikkumiskokeella, pitäisi sitä tutkia aika paljon enemmän, koska se hyödyttää populaatiotasolla eikä vain huippu-urheilussa.
Jäsen
No joo alkaa ehkä mennä turhaks vänkäämiseks, koska näyttää siltä että sulle maantiepyörien mitoitus on kyvyttömien mutta pahantahtoisten salaliitto tavisten polvien tuhoamiseksi, ja oma mutu on aina paremmin todistettua kuin joitakin epätäydellisyyksiä sisältävät tutkimukset, noin pikkasen äärimmilleen karrikoituna.Sori siitä.
Mutta tähän pointtiisi aloin linkata näitä tutkimuksia:
Sun väite oli että kammet on kapeella koska aerodynamiikka ja ettei kammet osu maahan. Vastasin siihen että eikun näiden lisäksi maantiepyörälle tyypillisillä Q-factoreilla on fysiologisia etuja (mekaaninen hyötysuhde) ja siitä on tutkimusnäyttöä. (Kaikesta muusta me ollaan nyt samaa mieltä tai ei ainakaan vahvasti eri mieltä. Parempi ajaa kammilla joilla pystyy ajaan kipeytymättä jne.)
No ei kelvannut. Yksi tutkimus, liian vähän koehenkilöitä jne. No linkkasin koko tekstin ja toisen tutkimuksen. No edelleen liian vähän.
Musta tuntuu että sä sekotat nyt näissä käytännön syistä suht pienellä testijoukoilla tehdyissä kokeellisissa tutkimuksissa olevat vaatimukset esim väestötason terveysriskien tutkimuksen kriteereihin. No niissä tarvitaan tuhansia ja satojatuhansia osallistujia koska tehdään pelkkää tilastollista mätsäystä, tyyliin tupakoi / ei tupakoi, lihava / laiha, sairastui / ei sairastunut. Ja silti voi mennä pieleen... Itse asiassa tuo sun vaatimus meta-analyysin tarpeellisuudesta viittaa aika vahvasti tähän suuntaan. Mutta ei niistä opittuja vasta-argumentteja voi ihan sellaisenaan soveltaa tämmöisiin urheilijoilla tehtyihin testeihin ja mittauksiin perustuviin tutkimuksiin. Sun kriteereillä ei voitais sanoa oikeastaan mitään urheilusta tai valmennuksesta (toisin sanoen oma mutu voittais aina), koska ei ole dataa 10 miljoonalla satunnaistetulla ihmisellä.
Mä en oikein ymmärrä mikä sun ongelma on tuon "valikoitumisongelman" kanssa. Ymmärrän kyllä konseptin ja miksi se on kriittistä monen tyyppisissä tutkimuksissa. Mun mielestä näissä tutkimuksissa testattavien valinta on mielekäs ja tehokkaasti suunnattua rahankäyttöä, kun kuitenkin on rahaa ja aikaa tutkia rajallinen määrä porukkaa. Jos tutkitaan Q-factorin muutoksien vaikutusta esimerkiksi energiatehokkuuteen, sitä kannattaa minunkin mielestäni tutkia pyöräilijöillä. Mitä lisäpainoarvoa siihen tulisi että sitä tutkittaisiin bulgarialaisilla trukkikuskeilla tai vasenkätisillä aboriginaaleilla? Mä oon ihan häpeilemättä sitä mieltä että tuota asiaa kannattaa tutkia sellaisilla joita se asia koskee. Jos siihen otetaan mukaan täysin pyöräilyyn tottumattomia aloittelijoita tai sellaisia jotka ajaa kerran viikossa polvet koukussa baariin, on aika iso riski että tuloksiin tulee kaikenlaista tauhkaa vaan siitä että tyypit joutuu kokeessa tekeen hommaa mitä ne ei lainkaan osaa tai mihin ne ei oo tottunu.
Lisäksi tuntuu siltä että tavallaan harhaudut ja fiksoidut täysin epäoleellisiin seikkoihin ja tietenkin ilman muuta oletat että siinä on tehty joku virhe, jota nyt et sitten voi korjata kun tää jäi epäselväks. Esim tää:
Niinku hä. Tutkimuksen abstraktissa sanotaan että porukka jaettiin kahteen osaan: "leveälantioisiin" ja "kapealantioisiin" ja sä jäät neppaileen että miten se täsmälleen ottaen mitattiin, ja ilmeisesti oletat että tutkijat on niin tyhmiä että siinä tehtiin joku fataali virhe jonka perusteella abstraktissa ilmotetut johtopäätökset meni väärin?
Äh... Populaatio on ihan perus termi tutkimuksessa ja tarkoittaa tutkimuksen kohteena olevaa joukkoa, siis juuri niitä 22 yksilöä. Että kapea oli parempi kaikille joita tutkittiin. Jos joku häiritsee niin googlaa edes, äläkä heti epäile että väärin meni niillä tyhmillä taas siellä...
https://www2.stat.fi/meta/kas/perusjoukko.html
Aktiivijäsen
Ei tässä tarvitse tunteisiin asti vetää. Kun puhutaan tutkimuksista niin puhutaan tutkimuksista. Jos aiot linkata tutkimuksia, niin kannattaa aika tarkkaan pohtia, ovatko itse tutkijan johtopäätökset linjassa varsinaisten tulosten kanssa.No joo alkaa ehkä mennä turhaks vänkäämiseks, koska näyttää siltä että sulle maantiepyörien mitoitus on kyvyttömien mutta pahantahtoisten salaliitto tavisten polvien tuhoamiseksi, ja oma mutu on aina paremmin todistettua kuin joitakin epätäydellisyyksiä sisältävät tutkimukset, noin pikkasen äärimmilleen karrikoituna.
Kun puhutaan tutkimuksista, niin jos keskustelu pidetään ns. asiapohjaisena ja järkevänä, niin harvemmin tulee kovia kärjistyksiä. Jos jotain seikkaa kärjistää, niin siihen tulee herkästi aika kova vasta-argumentti. Mä selailin vähän taaksepäin, niin sulla tuntui olevan jatkuvasti väite, että kapeampi on aina parempi (hyötysuhteen kannalta). Nyt kun sä pakitat argumenttiin "maantiepyörälle tyypillisillä Q-factoreilla", niin asia selkiytyy, mutta se ei taas vastaa aiempaa "kapeampi on aina parempi" -väitettä.Sun väite oli että kammet on kapeella koska aerodynamiikka ja ettei kammet osu maahan. Vastasin siihen että eikun näiden lisäksi maantiepyörälle tyypillisillä Q-factoreilla on fysiologisia etuja (mekaaninen hyötysuhde) ja siitä on tutkimusnäyttöä. (Kaikesta muusta me ollaan nyt samaa mieltä tai ei ainakaan vahvasti eri mieltä. Parempi ajaa kammilla joilla pystyy ajaan kipeytymättä jne.)
Eli oltaisiinko tässä kuitenkin menty metsään sen vuoksi, että vedit vähän turhan pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä noista tiivistelmistä?
Mä en käsittääkseni ole ottanut juurikaan kantaa siihen, kuinka nämä tutkimustulokset toimivat nimenomaan tavoitteellisessa urheiluvalmentamisessa tai ammattiurheilussa. Jos ajatuksena on, että näitä tutkimuksia tehdään nimenomaan tavoitteellisesti tai työkseen pyöräileville (kuten yleensä tehdäänkin, sport science, vinkki nimessä ym.) niin silloinhan näistä tutkimuksista voi vetää ihan valideja johtopäätöksiä. Tällöin valikoitumisongelma tippuu pois, koska kilpapyöräilyyn valikoituu tietyn muotoisia ihmisiä, jotka sietävät kilpapyörän geometriaa. Tutkimusotos on tällöin linjassa kohdepopulaation kanssa. Mutta jos tarkoitus olisi yleistää näitä tutkimuksia kaiken maailman pyöräharrastajiin, joista kohtuullinen osa ei esim. siedä maantielevyisiä kampia, niin metsään mennään.No ei kelvannut. Yksi tutkimus, liian vähän koehenkilöitä jne. No linkkasin koko tekstin ja toisen tutkimuksen. No edelleen liian vähän.
Musta tuntuu että sä sekotat nyt näissä käytännön syistä suht pienellä testijoukoilla tehdyissä kokeellisissa tutkimuksissa olevat vaatimukset esim väestötason terveysriskien tutkimuksen kriteereihin. No niissä tarvitaan tuhansia ja satojatuhansia osallistujia koska tehdään pelkkää tilastollista mätsäystä, tyyliin tupakoi / ei tupakoi, lihava / laiha, sairastui / ei sairastunut. Ja silti voi mennä pieleen... Itse asiassa tuo sun vaatimus meta-analyysin tarpeellisuudesta viittaa aika vahvasti tähän suuntaan. Mutta ei niistä opittuja vasta-argumentteja voi ihan sellaisenaan soveltaa tämmöisiin urheilijoilla tehtyihin testeihin ja mittauksiin perustuviin tutkimuksiin. Sun kriteereillä ei voitais sanoa oikeastaan mitään urheilusta tai valmennuksesta (toisin sanoen oma mutu voittais aina), koska ei ole dataa 10 miljoonalla satunnaistetulla ihmisellä.
Mä en oikein ymmärrä mikä sun ongelma on tuon "valikoitumisongelman" kanssa. Ymmärrän kyllä konseptin ja miksi se on kriittistä monen tyyppisissä tutkimuksissa. Mun mielestä näissä tutkimuksissa testattavien valinta on mielekäs ja tehokkaasti suunnattua rahankäyttöä, kun kuitenkin on rahaa ja aikaa tutkia rajallinen määrä porukkaa. Jos tutkitaan Q-factorin muutoksien vaikutusta esimerkiksi energiatehokkuuteen, sitä kannattaa minunkin mielestäni tutkia pyöräilijöillä. Mitä lisäpainoarvoa siihen tulisi että sitä tutkittaisiin bulgarialaisilla trukkikuskeilla tai vasenkätisillä aboriginaaleilla? Mä oon ihan häpeilemättä sitä mieltä että tuota asiaa kannattaa tutkia sellaisilla joita se asia koskee. Jos siihen otetaan mukaan täysin pyöräilyyn tottumattomia aloittelijoita tai sellaisia jotka ajaa kerran viikossa polvet koukussa baariin, on aika iso riski että tuloksiin tulee kaikenlaista tauhkaa vaan siitä että tyypit joutuu kokeessa tekeen hommaa mitä ne ei lainkaan osaa tai mihin ne ei oo tottunu.
Jos tutkimuksesta halutaan vetää johtopäätöksiä ihan tavallisesti höntsäharrastavaan pyöräilypopulaatioon, on tutkimusotoksen vastattava tätä höntsäporukkaa. Ei siihen tarvitse valkata täysin lajin ulkopuolelta ja tiedät sen itsekin. Näissä teikäläisen tutkimuksissa valikoitu porukka oli lähellä ammattilaisten kuntotasoa, jolloin johtopäätökset, ylläri ylläri, vastaa kyseistä porukkaa parhaiten.
Tässä ei puhuta (eikä olla puhuttu) tavoitteellisen maantiepyöräilyn pyörän mittoittamisesta. Tämähän vähän niinko lähti siitä, kun pohdin poljinten leveyttä retkipyörässä. Sen ajoasennossa on tavoitteellisuus aika kaukana. Sen olisi ehkä voinut päätellä kontekstista. Keskustelu kävi myös läskipyörässä ja maastopyörissä. Mutta jostain syystä teikäläisen oli pakko tulla pätemään, että kapeampi on aina parempi ja tässä tutkimukset. Ja siinäkin oioit, koska lopulta tilanteet missä kapeampi on parempi oli verrattain rajallisia.
Miten musta tuntuu, että sulla tavoitteena on voittaa väittelyitä eikä oppia uutta.. Ei kyllä yllätä, koska käytät aika paljon argumentointivirheitä ja turhia kärjistyksiä ottamatta juurikaan kantaa itse tutkimustuloksiin. Tämäkin lainattu kappale on ihan puhdasta olkiukkoilua.Lisäksi tuntuu siltä että tavallaan harhaudut ja fiksoidut täysin epäoleellisiin seikkoihin ja tietenkin ilman muuta oletat että siinä on tehty joku virhe, jota nyt et sitten voi korjata kun tää jäi epäselväks. Esim tää:
Niinku hä. Tutkimuksen abstraktissa sanotaan että porukka jaettiin kahteen osaan: "leveälantioisiin" ja "kapealantioisiin" ja sä jäät neppaileen että miten se täsmälleen ottaen mitattiin, ja ilmeisesti oletat että tutkijat on niin tyhmiä että siinä tehtiin joku fataali virhe jonka perusteella abstraktissa ilmotetut johtopäätökset meni väärin?
Mutta lantion leveydestä, niin sillä itseasiassa voi olla aika paljon merkitystä mistä mitta otetaan. Lantio on aika laaja kokonaisuus ja esim. istuinluiden leveys ei välttämättä juurikaan korreloi lantion yläleveyden kanssa. Vastaavasti istuinluiden kulma ei myöskään juurikaan korreloi lantion leveyden kanssa vaan siinä suurempi selittäjä on sukupuoli. Istuinluilla vastaavasti voi olla merkitystä, koska ne määrittävät sitä, miten ja millä leveydellä jalat kiinnittyvät lantioon. Eli joo, mua ihan oikeasti kiinnostaisi tietää miten ko. tutkimus on tehty ja mistä mitat on otettu, koska se antaa viitettä siitä, millä ei ainakaan ole merkitystä.
Tietenkään mikään yllä kirjoitettu ei teikäläistä varmasti oikeasti kiinnosta. Kunhan pääsee vääntämään.
Aktiivijäsen
Parilla viimeiselä lenkillä tullut alitajuntaisesti kiinnitettyä huomiota ajoasentoon/käsien paikkaan ohjaamossa.
Itsellä on kahvoilla perusasento, jossa ote on kahvojen noin puolessa välissä
Kun menen matalammaksi niin ote siirtyy eteenpäin jopa kahvojen "ohi"
Sitten on vielä lyhyempi ote kahvojen juuresta, jota tulee käytettyä mm. käännöksissä, rosoisella pinnalla jne..
Tuossa on sellainen ehkä 5 cm. eroa pituudessa.
Mutu on, että sellaisen 1-2 cm eron pystyisi aika helposti kompensoimaan käsien kulmalla tai otteen paikalla, paitsi silloin kun mennään ääriasentoihin pituudessa, käytännössä siihen aeroasentoon hoodeseilla ja ehkä yläotteelle
Kuuluu kalustoon
Juuri niin. Pari senttiä stemmin mitassa ei meinaa paljoa mitään. Kunhan on vaan niin pitkä ettei tosiaan rajoita tuota hoodien nokasta aerona ajamista.
Sama juttu korkeuden kanssa.
Olkavarsien mitta suhteessa satulan korkeuteen määrää dropin tarpeen ja kyynärvarsien mitta stemmin pituuden.
Tuosta ajoasennosta olen itse huomannut sen, että syksyä kohden se normaali iisi asento aina sirtyy alemmas ja eteen. Nyt tuntuu taas täysin luonnolliselta ajaa sieltä hoodien nokasta, kun keväällä jo 5min sattui ojentajiin.
Jäsen
Ai ai, kun ei tulisi talvi väliin niin ensi kesänä saisit ottaa jo etuakselista kiinni.
Vitsi vitsi, jos meni ohi. Ihminen sopeutuu melkein mihin vain.
Moottori olet sinä.
Think for yourself, question authority!
Kuuluu kalustoon
Juu, kaikkeen tottuu. Jos taas tulee mtb puolelta maantielle, niin tehontuottoon joutuu totuttelemaan aika pitkään.
Voima tuotetaan aika eri kohdassa lihaksia
Josäs siis on aikomus madaltaa asentoa maantielle. Mikään pakkohan ei ole. Polkee vaan kovempaa.
Yöhöpisijä
Liekö meikäläinen ajanut useamman vuoden pelkillä etureisillä kun olen nyt satulaa siirtänyt eteenpäin ja nyt on takareidet olleet ihmeissään muutaman päivän.
Jäsen
Näin on. Välillä hauska seurata kun speksataan pyörää millilleen samaksi kuin vanha oli. Varmaan siihen olisi kasvanut jos sen päällä olisi istunut miljuuna tuntia. Sitten yllätytäänkin miten hyvä tää uusi onkaan kun on saanut kroppa tottua siihen. Siksi ajelenkin tuntimääräisesti suht tasan kaikilla pyörilläni. En ole mitannut kuinka paljon eroa esim. omassa gravelissa vs maantie on. Molemmissa reilusti droppia niin maantiepyörän selkään hyppy keväällä ole kummoinenkaan kynnys.
Moottori olet sinä.
Think for yourself, question authority!
Jäsen
Ei tuo yllä oleva ollut Juhalle vaan lisänä edelliseen
Jäsen
Haha! Tehdään rauha. Tuun sen verran vastaan että ehkä tässä on nokikkain kaks "väittelyiden voittajaa".
Ylläolevaan sen verran että mikäli tavoitteina nimenomaan olisi voittaa väittelyitä, niin argumentointivirheet on siinä haitallisia ja kärjistyksetkin ehkä. Olisko sit kuitenkin merkki allekirjoittaneen lievästä tyhmyydestä?
Tein Researchgatesta requestin artikkeliin joka sua kiinnosti sen lantion leveyden osalta. ("Physiological, biomechanical, and subjective effects of medio-lateral distance between the feet during pedalling for cyclists of different morphologies")
Jos saan sen joskus niin laitan sulle vaikka YV:llä koko paprun.
Kuuluu kalustoon
Piti ihan napsaista kuva kun katsoin millaiseksi kahvojen paikka on tässä loppukesästä muotoutunut.
Ei tuosta paljoa enää "normi" asennosta ajeta. Hullun hyvä tuki kuitenkin ranteille.
Veteraani
^ Onneks mun ei tartte maantiepyöräillä. Olisin varmaan telakalla enempi aikaa kuin pyöräilykunnossa
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kuuluu kalustoon
No eihän tuo normaali kahvojen asento ole. Jotenkin se on vaan tuonne pikkuhiljaa liikkunut.
Ensi viikolla voisi taas tulla uutta hyttiä ja pääsee pitkästä aikaa jarruletkurumbaan. Tuota touhua on ollutkin jo vähän ikävä.
Jäsen
https://www.youtube.com/watch?v=lVdvoiDC_Lc
Q-factoria leventämällä saatiin polkija istumaan tasapainoisemmin satulaan. Vaikkei itsellä juuri mukavuusongelmia satulassa ole jostain syystä painoa tulee enemmän satulan vasemmalle puolelle. Tekisi ehkä mieli koittaa leveämpää q-factoria maantiepyörään, riittäisiköhän 2mm prikat alkuun.
Jäsen
^ Itsellä kolmessa pyörässä Gilles Berthoud satulat (Mente, Aspin ja Soulor) niin kaikissa Itsellä vasemman pakaran alla selvästi isompi monttu. Q- factorit 181,7mm, 205mm ja 151mm
Älä itke ruma lapsi, ota rusina.
Vakiovieras
En mitään enempää ole mittaillut, mutta huomaa jäykkäperällä lenkkiä ajaessa että ottaa selvästi enemmän etureisiin vs gravel. Tuumailin että paras vähän vuorotella vaikkei kummallakaan mitään kipuiluja ole ollut.
Veteraani
Mun ”oikea (gg) ajoasento” alkaa olla ääripää Paatonin maantieasentoon verrattuna. Just hilasin satulaa entisestään vähän taaksepäin ja aattelin kokeilla 0-asteista stemulia Stigmataan. Liian pienihän se runko on mulle, mutta en oikein keksi, mihin vaihtaiskaan. Enkä muutenkaan taida tehdä mitään vaihtoja ennenkuin saan ajoasennon pelittämään.
Lapavaivat voi toki johtua ihan vaan ikään nähden liian vähäisestä palauttelustakin, mutta jotenkin tuntuu, että niitä alkoi tulla sen jälkeen, kun ajoin Lutteron Corollan kylkeen ja sen runko joutui telakalle ja Stigmata tuli korvikkeeksi. Nyt emäputken korjauksen jälkeen Lutteronkin runko on sen vajaan sentin lyhyempi kuin millaiseksi sen alunpitäen speksasin. Stigmata huutaisi 110 mm stemmiä, mutta ajettavuuden takia en haluisi 100-millistä pitempää laittaa ja mieluiten ajaisin 90-millisellä.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
^Vaikka asia tuntuukin itsestään selvyydeltä, niin omasta kokemuksesta yläselän ja hartiaseudun ongelmat johtuvat pitkälti käyttämättömyystä eli treenin puutteesta. Pyörän päällä istumista voi verrata ihan hyvin näyttöpäätetyöskentelyyn, ja jos kropalle ei mitään kunnon lihaskuntotreeniä tee niin ongelmia seuraa varmasti.
Veteraani
^Tietokonenäyttöjen sijainnin pystyy laittamaan ergonomisesti siten, että liiallista pään kiertoa luonnollisesta asennosta pystyy välttämään. Kännyköitä selatessa niska taas kumartuu liikaa alaspäin, mikä aiheuttaa pitkäaikaisena ongelmia. Maantiepyörän aerodynaamisessa asennossa taas moni joutuu nostamaan päätä ylöspäin. Henkilökohtaisia eroja nostamisen tarpeessa on, itselläni ovat silmät sen verran syvällä kulmien alla, että ala-asennossa joutuu niska mutkalle, jotta eteen näkisi.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit