Jos on nostoevä niin sitä yleensä on tarpeen käyttää. Ainakin oma paatti pyrkii nousemaan vastatuuleen ja ihan tosissaan saa vängätä vastaan. Tämä sen jälkeen kun yhden hiekkarantautumisen jälkeen päädyin survomaan evää alas voimalla sillä seurauksella että vaijeri meni luokille ja nyt ei liiku enää kumpaankaan suuntaan. Sattui ihan loppukaudesta ja päätin jättää korjauksen ensi kevääksi. Varmaan kiva projekti, kellään kokemusta moisesta?
Ja juu jos on peräsimelle suunniteltu alus niin sen käyttöä se kai vaatii.
Mun ajatusmalli ja kokemus ja aikonaan Ahosen Kalevin opit on tasan päinvastaiset. kajakkia opetellaan melomaan ilman evän tahi peräsimen apua ja tukea, melan käyttö ja lotjan kallistus, kallellaan melottava kajakki pyrkii kääntymään s sille puolelle missä on lyhyempi vesilinja. Sitten toki riippuen purtilosta mitä siitä löytyy niin tarpeen mukaan voi hyödyntää. Jopomanin vesikulkuneuvossa on varmaan semmonen pianolanka ja rantautumisen yhteydessä eväkoteloon mennyt hiekka on evän jumittanut. aatteleppa; oot reissussa, monta päivää eessä ja evää et saa käyttöön, jos ilman sitä et pärjää niin pulmia tiedossa. Siis ei niin että jos on peräsin tai evä tahi molemmat, niitä on pakko käyttää, ne on siellä varalla... Mun sea catissa on ns kiintoevä. eli varsin suuntavakaa vehe, peräsimen silloin opetteluvaiheessa otin heti pois. Valleyn skerray mallia, nostoevä,olen jonkin verran melonut, eli kyllä evät tuttuja on.
Todella järeä vaijeri siellä on, ilmeisesti voimani tunnossa sain sen taittumaan. Mutta just noin siinä kävi, kotelo täynnä hiekkaa. Olis voinut rantautua ja vääntää evän auki käsin jolloin ei olis tullut damagea, mutta kun pitää olla hölmö.
Mun ideaalikajakissa on kaksi liikkuvaa osaa: kansiluukut. Merellä kaikki mahdollinen hajoava on ylimääräistä. Kiintoevä on varmasti hyvä, vaatii vaan sellaista runkoa joka toimii sen kanssa. Ohjaaminen tapahtuu toki melalla ja kallistamalla, lähinnä tuo kovaan sivutuuleen träkkääminen on se mihin olen kaivannut nostoevän apua. Varmasti kiintoevällä voi hoitaa tuon asian myös. Itse olen melonut vain nostoevällisiä ja ne kaikki on pyrkineet voimakkaasti vastatuuleen evä sisällä. Nordkapp ehkä vähiten.
Kiintoevä tuntuu oudolta ajatukselta .. mä säädän evää jatkuvasti tuulensuunnan ja lujuuden mukaan. Suhteessa menosuuntaan.
Kiintoevä mun seacatin tapauksessa tarkoittaa onneksi vain sitä että sitä vedenlaista peräpään muotoilua on tehty hiukan suuntavakavuuden ehdoilla. Mutta haulla kiintoevä löyvät aika mielenkiintosia juttuja. Jotenkin mie löyvän pyöräilyn ja kajakkimelonnan kanssa aina enemmän ja enemmän näitä yhtäläisyyksiä...
Nyt olis pääkaupunkiseudun joissa aika hyvin vettä.. vain kuivapuku puuttuu.. kiintoevälliset vuokrakajakit joita olen nähnyt näyttävät kyllä aika järkyiltä. Mutta eipä ole tullut kokeiltua.. ja purjehdinhan mä soutuveneelläkin.
Eli Vantaankoskessa kuohuis.
http://i180.photobucket.com/albums/x...r/IMG_0987.jpg
Joskus Rovaniemellä toukokuun tulvissa, meikä ja yukon expedition, kuvanottohetkellä minä käskytin, 100 metrin
päästä osat vaihtui!
http://i180.photobucket.com/albums/x...r/DSCN0837.jpg
Ja tossa kuva Sea Catin ahterista.
Väline-urheilua tää melonta on. Ihannetapauksessa olis 4 kajakkia; yukon expedition pohjoisen koskivesien retkiruuhi. Kuituinen merikajakki sileitten vesien retkille, kuntokajakki iltalenkeille ja koskipuljauspaatti sitten kevätleikkeihin. Ja sitten tieten inkkari viidentenä. Ihan hyödyllinen kapistus sinänsä, vaikken koskaan sen melomisesta tykännyt.
Itseltäni melontakausi näyttää loppuneen 3.12. Muuten voisi vielä meloa, mutta ei huvita lähteä pimeän aikaan merelle ja Vantaakin on tällä hetkellä sen verran vuolas, että sielläkin näkisi mieluusti virtapaikat kun kuntokajakilla meloo. Kilometrejä kertyi tänä vuonna 870, mihin olen hyvin tyytyväinen. Nousua edellisvuodesta tuli 650 km. Reilu puolet tuli kunto- ja harjoituskilpakalustolla, loput merikajakilla.
Evä vai peräsin - riippuu kovasti kajakista. Kuntokajakeissa pitää olla peräsin, mutta merikajakissa mieluiten evä. Moni merikajakkien peräsinratkaisu on toteutettu niin, että jalkojen tehokas käyttö alkaa käännellä peräsintä. Pinnaohjauksella varustetuissa kajakeissa tätä ongelmaa ei ole, mutta ne ovat meripuolella suht harvinaisia.
Kunnioitettava melontamatka epelillä, onnittelut. Veikkaan; melontatunteja 105 ?
Tarkoitatko sileillä vesillä ei jokea/koskea? Aika harvoin on merellä kovin sileetä vettä, tosin silloin kun sattuu olemaan niin se on elämys sinänsä.
Jotenkin sitä on merta oppinut kunnioittamaan sillä lailla että varautuu pärjäämään kolmimetrisessä aallokossa aina kun on sisälahtia kauemmas menossa. Joskus ihan ekoilla reissuilla mentiin vielä aika takki auki; ilman liivejä ja aukkopeitteitä pitkin ulapoita. Ei tulis enää mieleenkään. Varmaan ikä ja kokemus vaikuttaa, sama on tavallaan tapahtunut fillaroinnissa, ei ajoa ilman kypärää.
Todennäköisesti aika tarkkaan tuota luokkaa. En ole kirjannut tunteja tarkalleen ylös, seuraan vain kilometrejä ja keskinopeuksia. Keskinopeuksien keskiarvo huiteli tänä vuonna jossain 8,5 km/h tietämillä. Merikalustolla (Current Designs Rumour ja Point65 XP) oma kunto riitti tänä vuonna karvan päälle 8 km/h nopeuksiin ja kuntokalustolla (Neumann Rasmus, Nelo Viper 51) reilun 9 km/h nopeuksiin. Talvella on tarkoitus treenata puntilla ja ergolla siten, että ensi kesänä jollekin keskimittaiselle tasaisen veden matkalle saisi yli kympin keskinopeuden. Myötätuulisurffausnopeuksia ei ole tarkoitus hyväksyä...
Aikamoista vauhtia, jos sitä jaksaa pidempään pitää yllä. Oma testiveto muistaakseni toissakesältä oli perinteinen Lauttasaaren ympärimelonta, noin 9 km, meni just alle tunnin. Tosin melottu kajaksportin artisanilla joka on melkoinen ruuhi, mutta en usko että moista vauhtia jaksaisi liukkaammallakaan kajakilla montaa tuntia painaa.
Reissussa maksimi päivämatka on tainnut pyöriä jossain 50-60 kilsan välillä. Pakkailuineen, ruokataukoineen ja leiriytymisineen ihan kokopäivän urakka.
Ensi kesänä pitäisi taas katsoa kuntomelontatapahtumissa mitä vauhtia sitä jaksaa tai ei jaksa. Samaten olisi tarkoitus mitata pään jaksamista http://yt100kwf.blogspot.com/2011/03...100k-2011.html . Jonkun pari tuntia saa kuitenkin motivoitua itseään aika helposti, vaikka vähän irvistyttäisikin, mutta tuo 100km on ainakin itselleni varmasti tiukka veto, vaikka menisi hiljempaakin. Toissa kesänä tuli käytyä pari kertaa melomassa kelloa vastaan ja ihan mukavaa sekin oli.
Retkillä melontamatkat ovat olleet tähän saakka 20-40 kilsaa, eli 4-8 tuntia potskissa. Paljon pidempää päivämatkaa en ole kaivannut. Jos retkeilisi yksin, voisi mela heilua kyllä vähän enemmän, porukassa tuo on toistaiseksi riittänyt.
Näyttäisi siltä, että vielä tullee 2-3 kertaa käytyä melomassa tänä vuonna. Ei ole paljoa vastaantulijoita näkynyt eilen tai tänään Hiidenvedellä.
Pojat on ihan pro-tason melojia. Pyöräily ja melonta lyö toisiaan siinä mielessä korvilleen että aikaaviepiä hommia molemmat. Melonnassa vielä tää roudausriesa, mulla on onneksi ollu viimeset asuinpaikat lajille sopivia, nytkin oma saunaranta. Parisataa metriä matkaa. Ja kajakkimelonta ynnä pyöräily, yhtäläisyyksiä löytyy; jalkojen käyttö, Epelille vois antaa tehtäväksi kirjoittaa mitä jalkatyö oikeestaan tarkoittaa ja sitte jopoman/X-terra jatkaa aiheesta vatsa/selkälihasten käyttö.
Silee vesi on toki järvi/meri. Ja oon mie ,vaikka sisävesien kasvatti olenkin, merelläkin ollut, kajakillakin, monestikin ja ihan pitkiäkin reissuja. Toki häätyy myöntää ettei merimelonta ihan mun parasta osaamisaluetta ole.
Ja sekin että nyt on ollut näitä ikämiesriesoja jotka ovat hieman haitanneet kajakkimelontaa...
http://yt100kwf.blogspot.com/2011/03...100k-2011.html
Olihan tuolla tuttujakin vanahoilta ajoilta! Sälevän Ollikin varmaan muistaa sitoa kajakin auton katolle
nykyään hyvin.
Heh, no kyllä se tekniikka on edelleen hakusessa itsellä(kin). Yleensä tapahtuu niin että melomaan lähtiessä sitä riuhtoo innolla menemään ja voimien hiipuessa tekniikka sitten paranee. Sen oon huomannut että hyvä melanpyöritys tuntuu aikalailla kylkifileissä, haasteena on hyvän asennon/liikkeen ylläpitäminen sitten kun sen löytää. Ja jäykkää ei saisi olla vaan nimenomaan rentoa yhtäjaksoista liikettä.
Jos ikämiesriesat liittyy kusellakäymiseen niin pullo vaan mukaan, tarpeeks isosuinen tietenkin...
Jestas että pojat meloo vauhdikkaasti. Ehkä vois ens kesänä Nelo Inukilla kokeilla larun ympäriennätystä (omaa siis).. pari Greenlanderia on kanssa seuralla niitä vois kokeilla. Mökkijärvi oli näemmä jäässä...
Rautavuoren blogissa on mielestäni varsin mielenkiintoista luettavaa harraste/kuntomelojalle. Oikeastaan itsekin pitäisi saada vähän tekniikka oppia joltain osaavalta valmentajalta, niin saisi ainakin suurimmat virheet pois. Ainoa tekniikkaneuvot sain reilu kymmenen vuotta sitten Tyllilän Pekalta ja nekin on ehtinyt sujuvasti unohtamaan. Ainoastaan se on selvää ettei tiedoillani ja taidoillani kannata koutsata kuin itseään.
Tämä vuosi oli toinen täysi kauteni. Matkaa kertyi 730 km noin 7 km/h keskarilla. Parin viikon edestä retkimelontaa ja loput lyhyempää lenkkiä kotivesillä. Kajakkina on Essence 17, edullinen mutta toimiva jokapaikanhöylä isolle miehelle.
Vielä jos pari kertaa pääsisi vesille, vuoden vaihteen jälkeen näyttää tulevan talvi Uudellemaalle. Toki Väänteenjoella pääsisi melomaan järvien jäädyttyäkin. Nyt on jo parilla lenkillä saanut leikkiä paikoittain jäänmurtajaa.
Vattajalla olisi päässyt Tapanina ja sen jälkeen parina päivänä kokeilemaan aallokkomelontaa aivan rannan tuntumassa. Tornin juurella auto ja ihmisiä mittatikkuna. Omat taidot olisivat varmaan loppuneet aika nopeasti kesken sinne tänne sortuvien aaltojen keskellä. Aaltojen möykkyytys oli hienoa katseltavaa rannalta.
Kauden eka lenkki.
Muoks: Mittari näytti lähtiessä +4 ja auringonlaskun jälkeen rantauduttuani -1. Vedenpinta alkoi olla loppumatkasta kauttaaltaan jääriitteessä ja vesiroiskeet jäätyi keulakannelle muutaman millin jääkerrokseksi. Oli just sopiva määrä vesijettejä ja huviveneitä liikkeellä...
mni muokkasi tätä : 17.04.2012 at 09.54 Syy: Kuvalinkin vaihto
Ajattelin avata kauden pääsiäisreissun jälkeen. Vantaanjoki on ollut auki jo viikon päivät, eikä se näillä yöpakkasilla enää näytä menevän riitteeseen. Talvitreeni alkaa jo hieman tympiä...
Kausi avattu täälläkin. Eilen päästiin jo kolmannella yrittämällä vesille, kaksi ekaa paikkaa (Sandfjärden Inkoossa ja ulkoilualueparkkisten jälkeinen sillanpieli Porkkalassa) olivat jäässä. Drakesvikenistä kesäkaupan/venesataman vierestä onnistui.
Melottiin sieltä kaverin kanssa perinteinen kevätkruisi Träsköhön ja kärtsättiin makkarat. Myötätuulessa pääsi aika livakasti takaisin. Kuutisen kilometriä suuntaansa.
Kaunis auringonpaiste, ja kyhmärien, merimetsojen ja pienempien vesilintujen lisäksi nähtiin merikotka. Hianoo!
Olen viikon sisään käynyt neljä kertaa totuttelemassa vesillä olemiseen. Lystiä on ollut, ja talven treenit tuntuvat menneen perille aika hyvin. Nyt on hyvä parantaa kuntopohjaa tukevahkoilla kajakeilla ennen vesien lämpenemistä.
Tyhjällä merellä on erityisen upeaa. Huviveneilijöitä ei vielä ole kovin paljon liikenteessä, joten saa nauttia luonnon rauhasta. Mukava, että Helsingissäkin on joinakin vuoden aikoina mahdollista päästä eroon muista ihmisistä muutamaksi tunniksi.
Jokihan mulla tossa vieressä on läpi talven sula, järvet sitten toinen juttu! Ens viikkoon menee ennenkuin aukeavat.
Oishan tuota jokea jotain 5 kilsaa noitten lampien välillä. No kajakkimelontakin on velä no-way listalla. Pyöräilykausi alkaa 30/4. Sitä ei estä villit hevoset, ei hirmumyrsky ei mikään. Hengenlähtö voidaan laske Force Majeureksi.
I väntan på ännu dåligare tidet
Melontakausi avattu, pari laskua koskessa kevät tulvilla. Raikasta vettä oli riittävästi ja kevään ensimmäiset eskimokäännökset on nyt tehty.
Kirjanmerkit