Sivu 1 / 2 12 ViimeinenViimeinen
Näyttää tulokset 1 - 30 / 54

Aihe: Harjoittelu elämää varten

  1. #1
    Liittynyt
    05/2002
    Paikkakunta
    Siilinjärvi
    Viestit
    7.275

    Harjoittelu elämää varten

    Kun tuota ikääkin alkaa olla jo kohtalaisesti olen ajatellut, että miten ihmeessä saisin aikaiseksi hyvin monipuolista kuntoharjoittelua niin, että eläkkeelläkin olisin vielä hyvässä kondiksessa.

    Nykyisin tahtoo olla niin, että talvella hiihto on päälaji ja siinä alkaa kerätä kilometrejä. Nyt 2 viikon sairastelemisen jälkeen pitäisi vielä saada 150 kilsaa, jotta pääsisin tavoitteeseeni.
    Tämä on tyhmää. Mitään kilometritavoitteita ei pitäsisi asettaa.

    Kesällä tulee melkein pelkästään pyöräiltyä. Olen kokeillut skikeillä ja rullahiihtää, mutta kun pyöräilyä on tonni takana niin millän ei viitsisi tehdä enää muuta kuin ajaa.

    Tiedän, että minun tulisi hankkia voimaa tai ainakin ylläpitää sitä. Hiihdon tai ajokauden aikana ei salille saa itseää raahattua. Keväällä tulee temppuiltua kahvakuulan kanssa, mutta sitten sekin jää kun ajokausi alkaa todella.

    Liikkuvuuden kannalta olisi venyttely ja jooga hyvin tärkeää. Talvella tulee vedettyä asahiryhmiä, mutta sitten kun ne loppuvat niin sekin tahtoo jäädä.

    Miten te oikeat kuntoilijat olette onnistuneet liikuntanne monipuolistamisessa? Miten motivoidutte tekemään muutakin kuin pyöräilyä? Miten ihmeessä saatte painonne hallintaan?

    Kilpaurheilijoita tämä topikki ei taida koskea. Vain meitä parempaa elämää varten harjoittelijoita.
    Jos et aja et voi ottaa!

  2. #2
    Liittynyt
    09/2004
    Viestit
    0
    minulla liikunta/liikkuminen monipuolistuu ihan simppelisti sillä, että moni asia, moni laji on niin kivaa...ja uusia asioita on kiva kokeilla...ja toisaalta ei viitsi päivästä toiseen tehdä kaikkea samalla tavalla....seuraavaksi taloon ilmestyy HYVÄ soutulaite...jooga ja meditaatio on tärkeä osa elämää...kuminauha (mikäliejumppanauha) kannattaa jättää näkyville niin sitä tulee käytettyä....ja ainahan voi tunkeutua mukaan kokeilemaan jos tutun harrastuksissa on laji joka on itselle vieras...
    kaikki kai johtuu siitä, että pidän niin kovin paljon...

  3. #3
    Liittynyt
    02/2001
    Paikkakunta
    Tampere
    Viestit
    398
    Tavoitteellisuus ei mielestäni ole millään tavalla pahasta, tavoitteista jääräpäisesti kiinnipitäminen saattaa olla sitäkin (esimerkiksi kun sairastelee normaalia enemmän). Jos liikunta jää viiteen tuntiin kuukaudessa, niin hitaampikin ymmärtää ettei se mitään kehitä. Tavoitteellisuus pitää liikkeellä. Tuleva massahiihtotapahtuma on hyvä peloite, kun marraskussa lenkille lähtö laiskottaa.

    Tärkeitä kuitenkin on liike. Ainahan sitä voisi olla laihempi, nopeampi, vahvempi, notkeampi jne, mutta jos liikkuu säännöllisesti ja nauttii täysin siemauksin joka hetkestä, niin se kantaa jo pitkälle. Silloin tulee lähdettyä liikkeelle ja kun katsoo ympärilleen, niin kaikki tuntemani virkeät eläkeläiset liikkuvat käytännössä päivittäin. Joka ikinen päivä. Vierivä kivi ei sammaloidu.

    Lisäharjoitteita tulee tehtyä kolmesta eri syystä: liikkumisen mahdollistamiseksi (esim. selän vahvistaminen, notkeuden lisääminen), liikkumisen tehostamiseksi (voimaharjoittelu, erityisesti ikääntyvillä) ja ihan vain koska uusien juttujen kokeileminen on hauskaa!

    Mahdollistavia itselleni on keskikropan treeni ja venyttely. Jos näistä laistaa on odotettavissa ongelmia suhteellisen pian. Ei välttämättä huvittaisi, mutta ilmankaan ei tule toimeen.

    Salilla tulee käytyä tuon ykköskohdan vuoksi, joten samalla menee pieni kuntopiirikin ja tulokset palkitsevat mukavasti ladulla/ajaessa, sillä jaksaa motivoitua salillekin.

    Uusia juttuja tulee taas kokeiltua ihan vain uteliaisuuttaan ja vaihtelun hakemiseksi. Osa niistä muuttuu osaksi vakituista repertuaaria ja osa jää sitten vain kokeiluiksi, mutta yhtä kaikki ne tuovat mukavaa vaihtelua.
    *** The Goat ***

  4. #4
    Liittynyt
    07/2009
    Viestit
    3.264
    Lainaus Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen Katso viesti
    Miten te oikeat kuntoilijat olette onnistuneet liikuntanne monipuolistamisessa? Miten motivoidutte tekemään muutakin kuin pyöräilyä? Miten ihmeessä saatte painonne hallintaan?
    Itsellä on toiminut se, että on osannut mieltää arki/hyötyliikunnankin osaksi "harjoittelua". Lumitöiden teko lapiolla, halkojen hakkaaminen yms. käyvät treenistä siinä missä salilla käynti tms. Toisaalta taannoin aloin ajatella asioita tasapainon kautta; jos liikut suorituskykysi ylärajoilla, tarvitset myös todellista "alarajan" liikkumista. Eli kävelyä, hissun kissun hiihtelyä, pyöräilyä jne. Kun antoi itsellensä luvan ottaa iisimmin, varsinainen määrän tai tehojen hakuisuus väheni. Tilalle tuli enempi kokonaisuus, josta nauttii enempi.

    Painon hallinta on vaatinut itseltä aika systemaattista meininkiä; suurena herkkuperseenä kaikenlaisen makean välttely on tehonnut. Vaalea höttö pääasiassa pois, mutta esim. vaaleaa paahtoleipää nyt on vaan pakko joskus saada Sinä varmaan tiedät ruokavalioistakin ihan nokko, itsellä sen tasapainon hakeminen tässäkin on tärkeää. Ja sitoutuminen omiin päätöksiinsä.

    Tuli itseasiassa kirjoitettua eilen aiheeseen liittyen, mainostankin nyt tekstiä härskisti:

    Saanko luvan?


    Niin, lisätään sekin, että tuo otsikkosihan on vallan mainio motivaattori. Harjoittelu elämää varten!
    *Ketjut ovat sotkemista varten*

  5. #5
    Liittynyt
    10/2009
    Paikkakunta
    Wrocław, Puola
    Viestit
    0
    Kilpapyöräily sinänsä - vaikka kyseessä olisi yksi kuntoajo kauden aikana, jossa pitäisi parantaa viime vuoden aikaa; tai treenikaverin voittaminen sunnuntaiajon mäkinousussa - on suurin motivaattori itselleni.

    Joukkuelajit - vaikkapa tunti (sisä-)futista viikossa - motivoivat, ovat hauskoja ja tuottavat täydellisen treenin kropalle, PK-sta spurtteihin, käyttäen myös lihaksia joita ei muuten tule käytettyä, esim. liikkeitä sivusuunnassa eikä vain eteenpäin. Pienten ja suurten vaivojen todennäköisyys on jokaisen arveltava, ja kuitenkin, etenkin jos ei ole tottunut, seuraavana päivänä saa unohtaa kunnon treenit.

    Juoksu/lenkkeily olisi hyvä ihan vain luuston vuoksi. Jos ei muuta, pomppuja ja hyppyjä silloin tällöin - vaikka totta on, että punttisalikin tähän tehoaa.

    Mitä urheilulääkärit ovat itseäni peloitelleet, ikääntyessä olisi välttämätöntä käydä salilla, mutta varmaan muutama kuukausi talvisin riittäisi.

    Paras neuvo mihin olen tähän saakka törmännyt on uhrata muutama minuutti joka päivä säännölliseen aikaan, joko varhain aamulla tai illalla, muutamaan venyttely-/"voimistelu-" ja joustavuusliikkeeseen.
    Kehittämässä Keski-Euroopan pyöräilykulttuuria

  6. #6
    Liittynyt
    11/1999
    Paikkakunta
    Ravindolas
    Viestit
    934
    Teuvo on asian ytimessä elämänohjeineen. Tee sitä mistä tykkäät kunhan teet, kohtuuden rajoissa tottakai.

    Toinenkin: Kun keho on väsynyt, rasita mieltä. Kun mieli on väsynyt, rasita kehoa.
    --

  7. #7
    Liittynyt
    09/2010
    Paikkakunta
    Suomen ainoa kaupunkioikeudet omaava risteys
    Viestit
    1.987
    JTK:lle isoa peukkua ajatuksistasi! Samoilla linjoilla menen. Itseäni vastaan ainoastaan ajan/treenaan. Kuluneena talvena olen saanut lisättyä harjoittelua huomattavasti vuoden takaisesta. Olen tyytyväinen ja ylpeä tekemisistäni. Vaikka tiedänkin, että oikeat fillaristit harjoittelevat ajallisesti viikossa kaksi-kolme kertaa enemmän. Monipuolisuutta haen talvella uinnista ja hiihdosta, kesällä sauvakävelystä ja jos jotain pelikuvioita mistä tahansa palloilusta siunaantuu, niin sekaan vaan...
    Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.


  8. #8
    Liittynyt
    10/2008
    Paikkakunta
    Repovuoren kupeessa
    Viestit
    1.607
    Hyvä topiikki tämä. Mielenkiinnolla näitä lukee. Itselläni ei ole kyllä mitään lisättävää, eli vastauksena kysymykseen, en ole mitenkään onnistunut monipuolistamaan liikuntaani. Polvet ei kestä muuta kuin pyöräilyä ja pää ei kestä salissa pelleilyä. Tavoitteet minun on turha asettaa, kun käypi ajamaan minkä ehtii ja jaksaa niin homma kehittyy, välillä pikkihiljaa, välillä nopeammin. Kilometrien tavoittelu saattaa johtaa ahdistukseen. Oikeasti koko sana harjoittelu on minusta jo vähän ahdisteleva. Tulee käytettyä sitä sana "pitäisi" vähän liian usein silloin. Ajaminen on hauskaa ja hyväkuntoisena se on vielä paljon hauskempaa. Pääsee kovemmin ja pitemmin. Kun läpi vuoden ajaa, kontakti ympäristöön ja luontoon paranee. Eikä tarvii periodisoida tahi priorisoida. Menoks vaan

    Vaikka kyllä pitäisi monipuolisemmin liikkua...

    Joe Friel - Pyöräiliöitten Heikot Luut
    Johan Moraal muokkasi tätä : 28.03.2011 at 12.04
    http://www.pellossalo.fi/

  9. #9
    Liittynyt
    04/2009
    Viestit
    142
    Painonhallinta on matematiikkaa. Terveys ei ole itsestään selvyys. Ihmisessä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen on itsenäisesti ajatteleva yksilö. Tässä muutamia teesejä, jotka ovat tuttuja valmentajakoulutuksen saaneille. Valmentajana tiedät liikuntalajeja, jotka soveltuvat sinulle. Valitset sopivia ja muistat alussa lueteltuja teesejä, siitä se sitten lähtee - se motivaatio.

  10. #10
    Liittynyt
    07/2000
    Viestit
    3.092
    Itelle on tullut sellanen käsitys, että monella tökkii salilla käyminen, koska yritetään käydä jossain hikisessä ikkunattomassa kellarisalissa yksin tekemässä. Itse ainakin liputan monien dissaamien isojen kuntosaliketjujen puolesta, koska niistä löytyy ryhmäliikuntatunteja joka lähtöön. Itse käyn esim. kahvakuulassa viikottain - ryhmäliikuntatunnilla. En usko, että huvittaisi sitä kuulaa heilutella yksin. Spinningin kanssa sama juttu.

  11. #11
    Liittynyt
    03/2006
    Paikkakunta
    Iisalmi
    Viestit
    1.253
    18 vko lähes mitään tekemättä. Ei oo hapettanu kunnolla, nyt himppa parempi. Tutkimukset vielä kesken mikä maksaa.
    Minulle jokainen lenkki, jonka voin ajaa tai tehdä mitä vain on voitto. Liikun Pk1 ja jopa Pk2 alueella ja kaikki yli 30 min on huippua. Eilen 60 min vapailla rullilla keskisykkeellä 117 oli aivan uppeeta.
    Ei tarvii erityisemmin tavotteita asettaa tämän lisäksi...

  12. #12
    Liittynyt
    05/2002
    Paikkakunta
    Siilinjärvi
    Viestit
    7.275
    Voimia diLucalle!
    Jos et aja et voi ottaa!

  13. #13
    Liittynyt
    05/2000
    Paikkakunta
    Tampere
    Viestit
    3.039
    Huippukeskustelua!

    Olen pohtinut näitä asioita osaltani myös ja alkanut puhua
    aiempaa enemmän kuntoilusta terveyskunnon luojana ja ylläpitäjänä.

    Minulla oli haaveena päästä terveenä eläkkeelle. Tavoitteen asetin n 20v sitten,
    nelivitosena ja aloin säästää vapaaehtoiseen varhaiseläkkeeseen.

    Nyt on jo kahdeksan vuotta eläkkeelläolosta nauttimista takana.
    Ja terveenä. Ja suhteellisen hyväkuntoisena. Ilman kilpailullisia tavoitteita.

    Ja lajit ovat: pyöräily, astangajooga, spinningin veto, hiihto. Noin 500h/a.
    Seuratyö, matkustelu ja matkojen järjestäminen antavat lisäväriä päiviin.
    ****Timo
    ex tusinakerholainen



  14. #14
    Liittynyt
    10/2005
    Paikkakunta
    Espoo
    Viestit
    4.002
    Eikös se ole niin että eläkkeelle ei kohta enää päästetä jos on vielä työkuntoinen.

    Jokainen joutuu määrittelemään "kunto"-termin itse.
    Mitä se kunto sitten on muuta kuin että jaksaa tehdä sitä mikä on kivaa.
    Minusta luonnossa liikkuminen on kivaa, siispä liikun luonnossa jotta jaksan liikkua luonnossa.
    Miten te oikeat kuntoilijat olette onnistuneet liikuntanne monipuolistamisessa? Miten motivoidutte tekemään muutakin kuin pyöräilyä? Miten ihmeessä saatte painonne hallintaan?
    Sisäliikuntaan ei motivaatio riitä, ennemmin koitan keksiä miten saman voi tehdä ulkona.

    Motivaatio on asenne:
    "Joutuu liikkumaan" vai "Pääsee liikkumaan"

    Pitää ottaa tilaisuudesta vaarin ja liikkua kun mahdollista. Silloin kun on hyvät jäät, voi lähteä potkukelkkailemaan tai retkiluistelemaan. Hankia voi hyödyntää suksin tai lumikengillä. Pyöräily, sauvakävely ja juoksu käyvät ympäri vuoden. Uusia polkuja löytyy jatkuvasti ja ympäristö muuttuu.
    Painon hallinta hoituu kun ei syö enemmän kuin kuluttaa.

    Vaikka kroppa kestäisikin, niin päästäkin täytyy pitää huoli. Ulkoilu on sille parasta hoitoa.

  15. #15
    Liittynyt
    06/2000
    Paikkakunta
    turku
    Viestit
    251

    Hymy

    Kaipa se on se ajattelutavan muutos, mikä auttaa motivoitumaan oheistreeniin.

    Mä satun rakastamaan spektrin ääripäitä eli voimatreeniä ja kestävyystreeniä ihan yhtälailla. Siinä on sitten eri ongelma pian edessä, huomaa ettei missään kehity niin hyväksi kuin olisi potentiaalia.

    Silloin se rima on vaan asetettava yksittäisten ominaisuuksien kohdalta tietoisesti alemmas kuin missä se on "joskus" ollut ja hyväksyttävä, että monipuolisuudella se on kuitattu.

    Monet asiantuntijat sanovat harjoittelusta, että "Don't major in minor things", mutta mulla pyöräilyn oheisharjoittelusta on tullut pääasia ja ennen pääroolissa ollut pyöräily (ja muukin kestävyysharjoittelu) on vain yksi työkalu pakissa muiden ohella.

  16. #16
    Liittynyt
    08/2004
    Paikkakunta
    Espoo
    Viestit
    488
    Tässä pitkähkössä jutussa paljon meikäläiseen kolahtaneita ajatuksia treenaamisen sisällöstä ja ideoista: http://www.harjoittelu.net/compact_harjoittelu.html
    Kannatta lukasta.

  17. #17
    Liittynyt
    05/2005
    Viestit
    2.952
    Eiköhän se harjoittelu muutu useimmilla iän mukana aika luonnollisesti. Aiemmin kilpailullisista ja tuloksellisista tavoitteista olen ainakin itse siirtynyt pikkuhiljaa kohti "mukavia" ja "stressittömiä" tavoitteita. Tärkeintä on nykyisin, että harrastaminen on kivaa ja jos siinä samassa palaa kaloreita niin aina parempi. Jos ei pala, niin ei siitäkään kannata ottaa stressiä. Intensiteetti on laskenut hurjasti ja treenimäärät vähentyneet, mutta enpä siitäkään huoli kuten en siitäkään, ettei kroppa ole pelkkää lihasta. Kukin tavallaan, itse etenen näin ja ainoana tavoitteena hyvä olo.

    Yksi tapa ylläpitää harrastuksia, on ostaa uusia härveleitä. Vaimo toi minulle jokin aika takaperin, kun pyöränhankintakuume oli kovimmillaan, kansalaisopiston esitteen ja oli siitä ympäröinyt jonkun kansantanssiryhmän tmv. kohdan. Hämmästelin aikani ja menin kysymään, jotta halusiko hän lähteä tuohon mukaan? Vaimo totesi vaan, että kun kerrankin olisi sellainen harrastus ettei tarvitse hankkia tuhansien eurojen varusteita ja kun isännällä nuo jenkkakahvatkin ovat kerran jo hyvällä alulla

    Naurettiin aikamme ja painelin sitten kauppaan ostamaan taas yhden polkupyörän

  18. #18
    Liittynyt
    04/2006
    Paikkakunta
    Pori
    Viestit
    6.356
    Lainaus Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen Katso viesti
    Nykyisin tahtoo olla niin, että talvella hiihto on päälaji ja siinä alkaa kerätä kilometrejä. Nyt 2 viikon sairastelemisen jälkeen pitäisi vielä saada 150 kilsaa, jotta pääsisin tavoitteeseeni.
    Tämä on tyhmää. Mitään kilometritavoitteita ei pitäsisi asettaa.
    Oli harjoittelu sitten kuntoilua tai kilpailuun tähtäävää tai mitä vaan, niin oikeastaan vain harjoitusaika ja -teho (+ aika eri tehoilla) ratkaisee. Kilsoilla ei tee yhtään mitään. Kilometritavoitteista pääsee helpoiten eroon kun lakkaa miettimästä hiihdettyä matkaa ja merkkaamasta niitä ylös.
    Itse lopetin tänä talvena, eikä minkäänlaisia vieroitusoireita ole ollut. Tunnit tiedän ja Polarin sykekäyristä näkee tehot, jos joskus kiinnostaa.

    Oon ollut huomaavinani, että hiihtämisestä nauttii enemmän kun keskittyy nauttimaan siitä hiihdosta, eikä todellakaan mieti että vielä viisi kilometriä.
    Kaar ittelles vaa

  19. #19
    Liittynyt
    10/2003
    Paikkakunta
    Nu-Pu
    Viestit
    443
    Oma harjoitteluni on pelkkää kuntoilua, vaikka joihinkin kuntotapahtumiin tai pieniin kilpailuihin saatan osallistuakin. Talvisin reenini on lähes pelkästään hiihtoa, joka on kyllä melko monipuolista koko kehon kuntoa ylläpitävää. Sulanmaan aikana melon, suunnistan ja pyöräilen. Olen tiedostanut että salilla pitäisi alkaa käymään, mutta jostain syystä sisälajit eivät ole koskaan kiinnostaneet.

    Tavoitteenani on olla parinkymmenen vuoden päästä samassa kunnossa kuin nyt ja siihen salilla saatava muutaman kilon lihasmassan lisäys voisi olla pitkällä tähtäimellä paikallaan.

  20. #20
    Triathlon?

  21. #21
    Liittynyt
    06/2002
    Viestit
    592
    Mä olen lopettanut harjoituspäiväkirjan pitämisen, enkä laske kilometrejä. Se on suunnannut harrastusta vähemmän stressiä lisäävään suuntaan. Sama hyöty tulee siitäkin, kun sykemittarin panta ei toimi. Uutena liikuntaharrastuksessa on tänä keväänä ollut Pilates. Siitä on ollut kovasti hyötyä, varsinkin luisteluhiihdon tekniikkaa on sen pohjilta tullut mietittyä uusiksi. Pyöräilyyn ei ehkä niinkään paljon iloa, en osaa sanoa vielä.

  22. #22
    Liittynyt
    04/2010
    Viestit
    1.712
    lyhyesti Hannulle. Oikein ohjelmoituna 1h voimaharjoittelua 6 päivän kierrolla on varsin riittävä moniliikkujalle pitämään koko ropan lihasvoiman kunnossa ja jopa kehittämään sitä. Loput sitten itselle kivempiä lajeja

  23. #23
    Liittynyt
    05/2005
    Paikkakunta
    Tampere
    Viestit
    6.861
    Ihan hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja. Ja tunnistan myös tuon hiihto-kilsojen keräämisen. Nytkin pohdiskelen hiihtämistä, koska koskaan ennen ei ole 1 000 km raja ollut näin lähellä. Pyöräilystä en ole merkannut muuta kuin tunnit ylös, vaikka eipä silläkään juuri merkitystä ole.

    Välillä tulee tympäännyttyä koko pyöräilyyn ja tehtyä ihan muita juttuja. Lähinnä koiran kanssa retkeilyä ja sen ohessa valokuvausta. Muitakin lajeja olisi kiva harrastaa monipuolisesti, mutta sieltä täältä kulahtanut kroppa ei oikein salli enää kaikkia lajeja. Esim sulkapallo, juoksu ja kaikki jalkoihin iskuja tuottavat lajit on pitänyt jättää pois.

    Ps. En ole koskaan pitänyt itseäni pyöräilijänä, vaan kuntoilijana joka harrastaa pyöräilyä.
    How can we dance when our earth is turning?
    How do we sleep while our beds are burning?

    - Midnight Oil -

  24. #24
    Liittynyt
    08/2008
    Paikkakunta
    Äänekoski/Sumiainen
    Viestit
    37
    Muutama vuosi sitten oli kovat kilometritavoitteet ja tuntimäärät, mutta nyt on vuosi keskitytty hyvään mieleen ja kehon kuunteluun. Lisäksi olen vähentänyt pyöräilyä talvella ja lisännyt hiihtoa, sulista ja uintia. Uutena lajina on tullut mukaan kahvakuula, jolla saa koko kehoon kivasti kuormitusta. Jännä nähdä Pirkan pyöräilyssä, kulkeeko pyörä yhtä hyvin kuin ennen.

  25. #25
    Liittynyt
    07/2010
    Paikkakunta
    Helsinki
    Viestit
    3.841
    Minä myös ajan lenkit tuijottamatta mittaria. Huomasin nopeasti että kilometrien ja keskarien tuijottelu aiheutti vain stressiä kun olosuhteet vaihtelevat niin paljon. Mittari tosin piippaa jos syke menee aivan väärään suuntaan, toimien ikään kuin flunssa-/ylirasitusvaroittimena. Sykkeet pysyy oikealla alueella fiilispohjallakin jolloin voi keskittyä siihen olennaiseen eli itse lajista nauttimiseen.

  26. #26
    Liittynyt
    07/2009
    Paikkakunta
    Kristiinankaupunki, Kristinestad
    Viestit
    408
    Miten olisi Kalevan Kierros? Itse aloitin tänä vuonna puolimatkoilla ja ensi vuonna olisi tarkoitus mennä täysille matkoille. Motivaatio on ollut koholla koko ajan kun päätin aloittaa, vaihtelevia treenejä oltava koko ajan. Luistelu kyllä loppui kisaan, hiihtämässäkään en käynyt montaa kertaa Pirkan jälkeen. Nyt on juoksutreeniä, sisäsoutua ja pyöräilyä tietty. Kaikkea tasapuolisesti noin suurinpiirtein. Parin viikon päästä pääsee jo rasteillekin.
    Kierroksellahan tarvitaan "raakaa sitkeyttä". Suurin osahan Kiertäjistä taitaa olla 40-60 vuotiaita. Ja lähes kaikki on mua parempia. Mun huippuvuodet tule olemaan monen vuoden päästä vasta.
    Painon kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa, päinvastoin oikeastaan. Massaa ei tule vaikka mitä yrittää. Lihasmassaa puntilta yritän saada tähän haravanvarteen Sillä tulee painoa edes jonkin verran.

  27. #27
    Liittynyt
    05/2002
    Paikkakunta
    Siilinjärvi
    Viestit
    7.275
    Olen kiertänyt 11 vuotta putkeen Kalevaa. Kivaa, mutta rasittavaa siinä oli se, että kun pääsi yhdessä lajissa vähän kunnonsyrjään kiinni niin sitten olikin jo uuden lajin vuoro. Kahta lajia siinä oli aina harrastettava rinnakkain.
    Kiertäminen ei enää kyllä nappaa. Sehän on kilpalemista ja en ole enää tippaakaan kilpailuhenkinen vaan haluan harrastaa kuntoilua elämänlaadun parantamista varten. Kierroksessa on mukana tietty pakonomaisuus. Jos olet vaikkapa kaksi viikkoa kipeänä niin koko ajan mietit, että nyt menee kierros pieleen.
    Pitäisi päästä siihen, että kuntoilee elämän ehdoilla.
    Jos et aja et voi ottaa!

  28. #28
    Liittynyt
    07/2009
    Paikkakunta
    Kristiinankaupunki, Kristinestad
    Viestit
    408
    Ahaa, ok.
    Itselläkin luistelu alkoi vasta sujumaan juuri ennen kisaa. Tuo pakonomaisuus on kyllä totta ja lajin heivaaminen syrjään tuntuu vähän hölmöltä. No tässä oli mun eväät.. Lykkyä tykö etsintään.

  29. #29
    Liittynyt
    07/2009
    Paikkakunta
    Kuu
    Viestit
    1.687
    Lainaus Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen Katso viesti
    Sehän on kilpalemista ja en ole enää tippaakaan kilpailuhenkinen vaan haluan harrastaa kuntoilua elämänlaadun parantamista varten.
    Mutta mitäs jos oletkin kilpailuhenkinen ja vietin tukahduttaminen aiheuttaa hirveitä psyykkisiä ongelmia? Jotenkin tuntuu siltä että kilpahenkisillä siirtymä “elämää varten harjoitteluun” on vielä vaikeampaa.

  30. #30
    Liittynyt
    08/2005
    Paikkakunta
    Tampester
    Viestit
    2.433
    Lainaus Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen Katso viesti
    Olen kiertänyt 11 vuotta putkeen Kalevaa. Kivaa, mutta rasittavaa siinä oli se, että kun pääsi yhdessä lajissa vähän kunnonsyrjään kiinni niin sitten olikin jo uuden lajin vuoro. Kahta lajia siinä oli aina harrastettava rinnakkain.
    Kiertäminen ei enää kyllä nappaa. Sehän on kilpalemista ja en ole enää tippaakaan kilpailuhenkinen vaan haluan harrastaa kuntoilua elämänlaadun parantamista varten. Kierroksessa on mukana tietty pakonomaisuus. Jos olet vaikkapa kaksi viikkoa kipeänä niin koko ajan mietit, että nyt menee kierros pieleen.
    Pitäisi päästä siihen, että kuntoilee elämän ehdoilla.
    Minun(kin) korvissa tämä kuulostaa siltä, että pohjimmiltasi olet kilpailuhenkinen. Ehkä et vain halua sitä itsellesi myöntää...

    Oma kuntoilufilosofiani tälle vuodelle on yksinkertaisesti, että "pitää olla kivaa". Tekee sitten mitä tahansa, niin siitä tulee nauttia. Viime vuosina tuli ehkä aavistuksen kyllästyttyä pelkkään pyöräilyyn, kun hetkittäin ei juuri muuta tehnyt. Uusia juttuja on sittemmin löytynyt rinnalle: rullaluistelu, melonta, uinti, juoksu, hiihto, ... Hommasin jopa kuntosalijäsenyyden jotta voin käydä salilla jos tuntuu siltä. (Onhan siellä kai jo kolme kertaa tullut käytyä kuukauden aikana, joten johan vuosijäsenyydelle kohta alkaa saamaan vastinetta ) Lisäksi ohjelmaan on ilmestynyt viikottainen ohjattu jumppa ja lihashuolto - kävin kokeilemassa sitä ja se tuntui heti hyvältä. Mulla monipuolisuus antaa tällä hetkellä sisältöä kuntoiluun; jos joku juttu alkaa tökkimään, siirrrän painopistettä toisiin.

    Tässäkin keskustelussa on jo liputettu kuntoliikunnan puolesta hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäjänä. Sitähän sen pitäisi nimenomaan olla, mutta yhtälö ei toimi jos liikunta on pakonomaista suorittamista. Pitäisi pystyä nauttimaan elämästä tässä hetkessä sillä tavalla, että huomennakin on hyvä olla. Jätä ylimääräiset mittarit kotiin ja lopeta tuntien/kilometrien orjallinen seuraaminen. Kuuntele kroppaasi, se kyllä kertoo mistä se pitää.
    In triathlon, the suffering is so central and the other rewards so peripheral that one could only do it for the suffering.

Kirjanmerkit

Viestin säännöt

  • Käyttäjä ei voi aloittaa uusia viestiketjuja
  • Käyttäjä ei voi vastata viesteihin
  • Käyttäjä ei voi liittää liitetiedostoja
  • Käyttäjä ei voi muokata viestejään
  •