Aloittelijan ajoasento-ongelma

[Hower]

"Nykyään taitaa moni ammattilais-säätäjä puhua niin sanotun "kaatumis"testin puolesta. Pitäisi pystyä polkemaan normaalisti kaatumatta eteenpäin kun nostat kädet pois tangolta ja ns. soittaa pianoa".

Pikkuisen epäilen tämän simppelin ja nopeasti suoritetavan testin soveltuvuutta oikean satulapaikan määrittämiseksi. Voihan se olla suuntaa antava.
Tuo onnistui ihan hyvin nykyisellä satulasijainnilla. Kokeilin sitten siirtää satulaa sekä taka-, että etuasentoon kiskon sallimassa mitassa. Eipä tuo siirtely aiheuttanut mitään eroa suorituksen onnistumiseen. Testaaminenhan on lyhytaikanen toimenpide, joka mittaa enemmänkin vatsalihasten kuntoa kuin sitä, millaista on ajaa muutama tunti fillarilla.

[kp63]

Vatsalihaksen toimintasuunta on kyllä päinvastainen

[Firlefanz]

Jos tuo testi oli toteuttamassasi muodossa kovin mitäänsanomaton, voit kokeilla Steve Hoggin versiota, joka löytyy kun selaat sivua https://www.stevehoggbikefitting.com...or-road-bikes/ kohtaan "Point of balance".

[El-Carpaso]

Mun on vaikea eläytyä tilanteeseen, missä ohjaustankoa voisi vain siirtää eteenpäin 5cm ongelmitta. Toisaalta mä vedän aika lähellä maksimia noin muutenkin, joten 5cm lisää tekisi fillarista välittömästi ajokelvottoman. Yksi sentti lisää voisi mennä, mutta ei se kivaa olisi ja aiheuttaisi ongelmia pidemmällä matkalla.
Sinänsä isotkin siirrot onnistuvat, jos niihin on varaa, eli ei olla lähellä maksimeja. Toisaalta lähellä maksimireachia aika pienetkin ohjaamon pidennykset alkavat aiheuttaa ongelmia. Oma mentaliteetti tuohon ohjaustangon sijaintiin on, että sen pitäisi tuntua siltä, että ohjaustanko on lähellä. Ettei sitä kohden tarvitse kurottaa yhtään ja se on siinä heti käsillä.

Tuossa reachissä jos kulmia miettii, niin maksimikulma käsille vartaloon nähden on 90 astetta, mutta se on jo aika paljon. Sen yli meneminen ei hyödytä mitään. Muutenkin mun mielestä pitkä reach ei ole varsinaisesti tavoittelemisen arvoinen asia, koska aerodynaamiset edut saa lisäämällä droppia. Toki dropin lisäys voi lisätä reach-vaatimusta. Mutta jos lähtee hakemaan samanaikaisesti sekä reach- ja drop -maksimeja, niin ei ehkä olla enää aloittelija-asennoissa.

Dropissa on pitkälle samat säännöt, eli jos varaa on, niin tankoa voi tiputtaa niin alas kuin oma liikkuvuus sallii. Liikkuvuutta voi lisätä, mutta sitä ei kannattane tehdä pyörän ajoasennon avulla ainakaan isoilla heitoilla maksimiin. Toisaalta ylöspäin mentäessä ei oikein ole mitään, mikä ottaisi vastaan. Tietty määrä etunojaa aktivoi joitain ajoasentoa ylläpitäviä lihaksia eri tavoin, mutta korkeammassa asennossa on sitten toiset lihakset tukemassa.
Mä olen ajanut nolladropista sinne viiteentoista senttiin ja olen nyt vakiutunut sinne kolmen ja viiden sentin tienoille (en ole mitannut tarkasti). Retkipyörässä tanko on aika tasassa satulan kanssa.

Satulan korkeuden kanssa heittäisin kaikilla kaavoilla ja laskennallisuuksilla vesilintua. Ilmeisesti tutkimusten mukaan ainoa millä on merkitystä on polven ja nilkan kulmat. Mutta niiden mittaaminen itse on vaikeaa ja toisekseen kehoa ei kiinnosta onko polvi optimikulmassa, jos liikkuvuus ei riitä sinne asti. Satulan korkeus heittelee todella paljon klossin sijainnin mukaan, eikä yksikään laskukaava ota sitä huomioon.
Myös nämä vanhat laskukaavat (109%, lemond ym.) ovat laadittu klipsiaikaan, jolloin satulan laskennallinen korkeus on poikkeuksetta aivan jäätävästi liian korkealla. Esim. tuo 109% -kaava antaa meikäläiselle 5cm liian korkean satulan korkeuden. Mielenkiinnosta mittailin oman satulankorkeuden, niin se on 102,5% (eli tietämättömille tuo prosenttiluku on jalan sisämitan prosenttilukema ja se vastaavasti asetetaan satulan korkeudeksi poljinakselista mitattuna).
Satulan korkeudessa paras lähtökohta tosiaan on kantapäät polkimille, eikä lantio saisi heilua polkiessa yhtään. Ko. tekniikalla pääsee ainakin satulan korkeuteen, joka ei ole liian korkealla. Siitä monet voivat nostaa hiukan riippuen klossin sijainnista. Itse ajan klossit niin takana kuin menee, niin tuo kantapää polkimella antaa aika lähelle juuri oikean korkeuden.

Tuossa yläkropan vakaudessa yksi aika vähälle huomiolle jäänyt seikka on lantion vakaus. Lähtökohtaisesti lantio ei voi olla vakaa, jos poljinkierros ei ole koko matkaltaan kunnolla tuettu. Eli liian korkea satulan korkeus aiheuttaa kaatumista eteenpäin.
Toisaalta toinen lantion vakauteen vaikuttava seikka on satula itsessään. Jos satula on huomattavasti väärän mallinen, mitä oma luusto vaatii, niin vakaan asennon löytäminen erityisesti isolla reachilla ja dropilla voi olla haastavaa. Eli jos oma luusto vaatii kolmiomaisemman satulan, mutta ajaa korostuneen T-mallisella, niin voi olla vaikeaa.
Satulan muodon lisäksi vaikuttaa sen kulma. Yleinen sääntöhän satulan kulman hakemisessa on asettaa satula vaakaan ja säätää vain hiukan nokkaa ylös tai alas. Jos satulan kulma on omalle lantiolle epävakaa, eli yleensä nokka liian alhaalla, niin mikään määrä satulan taakse siirtämistä ei vakauta lantiota. Toisaalta vakauttavalla kulmalla satulan voi saada yllättävän pitkälle eteen. Vakauttava kulma voi olla nokka hiukan ylhäälläkin.

Joillain voi olla ajatus, että ylöspäin osoittava nokka aiheuttaisi puutumista, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Epävakaassa asennossa lantio valuu satulalla eteenpäin satulan nokalle = paikat puutuu. Jos nokka osoittaa hiukan ylös, mutta asento on vakaa, lantio pysyy paikoillaan oikeassa kulmassa satulaan nähden, jolloin puutumistakaan ei tapahdu. Jos nokka on liian ylhäällä, se alkaa painaa pehmytkudosta vasten ja kuski alkaa vaistomaisesti kääntämään lantiotaan taaksepäin. Tätä pitäisi välttää.

Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin liian pitkä reach aiheuttaa myös valumista satulan nokalle.

Mun neuvo aloittelevalle ajoasento-ongelmista kärsivälle on:

resetoi ajoasento. Satulaa alas, Satula vaakaan ja keskelle kiskoja, tanko taakse ja ylös, klossit keskelle tai mahdollisimman taakse.

1) Aseta satulan korkeus. Kantapäätekniikka on tosi hyvä, koska sillä saa satulan turvallisen matalalle.

2) Aseta satulan kulma siten, että lantio on vakaa.

3) Aseta satulan etu-taka etäisyys. Jos lantio on vakaa, satulaa saa aika pitkälle eteen. Hyvä lähtökohta olisi saada tasapainotettua jalan etu- ja takalihasten rasitus. Liian edessä oleva satula rasittaa etureisiä ja liian takana rasittaa takareisiä.

4) Aseta reach. Niin pitkälle, että tanko tuntuu vielä "läheiseltä". Jos tanko tuntuu olevan hiukankaan kaukana, menit reilusti liian pitkälle.

5) Aseta drop. Tämä on aina tasapainoilua mukavuuden ja aerodynaamisuuden välillä.

[paaton]

Droppi ei juurikaan vaikuta asentoon. Se vaan muuttaa käsien kulmia.

Mutta joo, todennäköisesti puhutaan nyt täysin erillaisista asennoista. Tuota kurottelua tosiaan näkee liian paljon maantiepyörillä ajettaessa.
Keskikroppa kuntoon ja asento kohdilleen. Tuon jälkeen sillä hytin paikalle ei niin isoa merkitystä ole. Idean näkee esimerkiksi tästä piirretystä kuvasta hyvin. Voi ihan rauhassa nostaa kädet hoodeille, tai ajaa dropeilta. Selän asento ei muutu mihinkään. Sama juttu pituuden kanssa. Se 90ast sääntö pätee, jos tarkoitat tuolla samaa asiaa kuin itse. Torsoon nähden olkavarsi ei saisi olla 90ast jyrkemmässä kulmassa. Jos näin on, niin asento on liian lyhyt.

[paaton]

Kärjistetysti siis oletan, että tarkoitat tälläista asentoa. Näitä näkee valitettavan paljon.
Aika uskomatonta, että tämä on ilmeisesti vielä ohjesivusto stemmin valintaan. Kuvat alhaalla.

https://livetoplaysports.com/news-pr...he-right-stem/

[K.Kuronen]

"Nykyään taitaa moni ammattilais-säätäjä puhua niin sanotun "kaatumis"testin puolesta. Pitäisi pystyä polkemaan normaalisti kaatumatta eteenpäin kun nostat kädet pois tangolta ja ns. soittaa pianoa".

Pikkuisen epäilen tämän simppelin ja nopeasti suoritetavan testin soveltuvuutta oikean satulapaikan määrittämiseksi. Voihan se olla suuntaa antava.
Tuo onnistui ihan hyvin nykyisellä satulasijainnilla. Kokeilin sitten siirtää satulaa sekä taka-, että etuasentoon kiskon sallimassa mitassa. Eipä tuo siirtely aiheuttanut mitään eroa suorituksen onnistumiseen. Testaaminenhan on lyhytaikanen toimenpide, joka mittaa enemmänkin vatsalihasten kuntoa kuin sitä, millaista on ajaa muutama tunti fillarilla.

Itse ymmärrän testin siten, että onnistunut suoritus ei ole vakuutus satulan oikeasta paikasta ja tasapinoisesta ajoasennosta. Epäonnistunut suoritus sen sijaan kertoo jaloilta tulevan tuen olevan puutteellinen ja sen, että kehoa on tuettava jatkuvasti käsillä.

[El-Carpaso]

Droppi ei juurikaan vaikuta asentoon. Se vaan muuttaa käsien kulmia.

Mutta joo, todennäköisesti puhutaan nyt täysin erillaisista asennoista. Tuota kurottelua tosiaan näkee liian paljon maantiepyörillä ajettaessa.
Keskikroppa kuntoon ja asento kohdilleen. Tuon jälkeen sillä hytin paikalle ei niin isoa merkitystä ole. Idean näkee esimerkiksi tästä piirretystä kuvasta hyvin. Voi ihan rauhassa nostaa kädet hoodeille, tai ajaa dropeilta. Selän asento ei muutu mihinkään. Sama juttu pituuden kanssa. Se 90ast sääntö pätee, jos tarkoitat tuolla samaa asiaa kuin itse. Torsoon nähden olkavarsi ei saisi olla 90ast jyrkemmässä kulmassa. Jos näin on, niin asento on liian lyhyt.

Siis sanotaan, että mun näkemyksen mukaan tuo piirroksessa kuvattu on sellainen pitkään tavoitteellisesti harrastaneen / ammattilaisen asento, johon aloittelija ei todennäköisesti pysty. Aloittelijalle 90 asteen tavoittelu on usein liian pitkä reach. Mun ajatuksena on, että liian lyhyt toimii, mutta liian pitkä ei koskaan. Liian lyhyt saa olla merkittävästi liian lyhyt, ennen kuin se alkaa aiheuttaa ongelmia, vähän kuin satulan korkeuden kanssa. Liian matala harvoin aiheuttaa ongelmia, mutta liian korkea välittömästi.

Sinänsä aloittelijan ei kannattaisi muutenkaan kauheasti painottaa kulmia tai ulkomuotoa vaan mennä sen mukaan, mikä tuntuu toimivalta omalle ajoetäisyydelle. Etenkin, kun kulmien tarkastelu esim. vieressä olevasta näyteikkunasta peilatessa antaa heti vääränlaista kuvaa, jos on vähänkään mahaa vääristämässä torson sivumuotoa.

Pidempään harrastanut alkaa jo tuntea kehonsa ja pyörän kontaktipisteet paremmin, jolloin on paremmin eväitä lähteä kokeilemaan reachin ja dropin lisäämisen kanssa.

Aloittelijan ei muutenkaan kannattaisi ottaa asentoideoita esim. pyöräkisoista, koska ammattilaiset kykenevät kevyen yläkroppansa ja suuren voimantuotantonsa avulla huomattavasti pidempiin reacheihin kuin normipulliainen. Polkeminen kuitenkin kannattelee yläkroppaa, jolloin suurempi teho mahdollistaa A) siirtymisen eteenpäin satulassa B) pidemmän reachin C) suuremman dropin ilman asennon tasapainon kärsimistä. Ammattilaisilla on usein myös erittäin hyvä liikkuvuus, jolloin satulakin voi olla huomattavan korkealla.

Kärjistetysti siis oletan, että tarkoitat tälläista asentoa. Näitä näkee valitettavan paljon.
Aika uskomatonta, että tämä on ilmeisesti vielä ohjesivusto stemmin valintaan. Kuvat alhaalla.

https://livetoplaysports.com/news-pr...he-right-stem/

Jos tarkoitit noita naisen kuvia, niin niissä on jotain todella outoa. Satula on aivan liian korkealla ja kuski on muutenkin ihmeellisen rautakankimaisen tönkkönä.

[Hower]

Vatsalihaksen toimintasuunta on kyllä päinvastainen

Lienee näin, että istuttaessa paikallaan olevan fillarin satulassa niin eteenpäin kumartuessa enimmäkseen selkälihaksilla joutuu kannattelemaan yläkehoa.
Tämä nojaaminen nyt on kuitenkin tarkoitus tehdä poljettaessa, jolloin ainakin minä huomaan vatsalihaksiaenkin aktivoituvan. Jos ei, niin fillaristi ei vatsalihaksia tarvitse mihinkään?
No niin tai näin, keskivartalon lihaksistoa alunperin tarkoitin.

[Juha Lehtinen]

Niin kauan kelpaa ajo-asennon säätämisen kanssa kun ei ole rakenteellisia vikoja kropassa. Itse pystyn ajamaan trainerilla varsin pitkään ilman ongelmia mutta kun mennään ulos lenkille niin tärinät alkaa jossain vaiheessa provosoimaan L4-5 välilevynpullistumaa ja alkaa alaselkä puutumaan. Aina muu kuin hakea se mahdollisimman mukava asento ja sillä mennään.