Se peruskoulun kilpahiihtoon pakottaminen oli kyllä uskomattoman perseestä. Onneksi moista ei enää ole.
Se peruskoulun kilpahiihtoon pakottaminen oli kyllä uskomattoman perseestä. Onneksi moista ei enää ole.
Palstajyrä
^Enpä minä kokenu huonoksi. Ainoa asia missä pärjäsin koulussa
Mun puolesta ois voinu vaikka lopettaa ruotsin kokeiden pitämisen
No hyvä homma sulle. Tuolla touhulla on kuitenkin tapettu monelta lapselta liikunnan ilo ja motivaatio lopullisesti ja nyt sitä satoa korjataan tuolla terveydenhuollossa, kun työikäiset on niin heikossa hapessa.
Aktiivijäsen
^^ Tuliko sinusta sen ansiosta juniorihiihtäjä? Innostuit hiihdosta niin että vanhempiesi oli lopulta pakko viedä sinut paikallisen hiihtoseuran harjoituksiin? Kävikö joku seura-aktiivi kutsumassa sinut mukaan toimintaan bongattuaan sinut kouluhiihdoissa?
Vai olisitko hiihtänyt joka tapauksessa tai jopa liittynyt seuraan siksi että vanhempasi, sisaruksesi tai kaverisi hiihtivät?
En tietenkään tunne tilannetta sen enempää kaupungeissa kuin maaseudullakaan, mutta eikö ongelman ydin ole seuratoiminnan hiipumisessa? Eri joukkuelajit taitavat olla useimmilla paikkakunnilla aktiivisempia ja aloituskynnys lienee senkin vuoksi matalampi?
Seuratoiminnasta olet oikeassa. Norjassahan se on huikealla tasolla. Samoten siellä on kilpailukielto ala-asteikäisille. Kaikki lähtee lapsen tarpeesta liikkua. Täällä laitetaan 7-vuotiaat viivalle ja vain parhailla on väliä. Samalla unohdetaan, että ne parhaat ei välttämättä ole enää parhaita kun ikäluokka täyttää 15. Lapset kehittyvät eri tahtiin.
https://www.eslu.fi/etelatuuli/2018/...n-rakentajina/
Tuo ala-asteelta lähtien koulussa kilpaa hiihtäminen oli kyllä omiaan aiheuttamaan pelkkää tuhoa.Maassa on myös ”kilpailukielto” kaikille alle 12-vuotiaille, jonka tarkoituksena on välttää pitkiä peli- ja kisamatkoja sekä vertailua tuloslistojen muodossa.
Moottoriturpa
Koululiikunta ylipäätänsä.
Juu, siellä on aiheutettu isoja tuhoja liikunnan ilolle.
Jäsen
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
On tätä lasten kilpahiihtokieltoa kokeiltu suomessakin. Mietin juuri tuon Pasasen kommenttia sillä silmällä että kuinka tuo kieltoaika sattuu yksiin nyt aikuisten sarjaan siirtyvien osalle.
Jotkut lapset kun haluavat kilpailla ja jos ei saa kilpailla hiihdossa niin sitten vaihdetaan lajiin jossa saa kilpailla.
-- Parempi pitää kirellä ketju kuin pinna --
Nykyisin, ei koulussa onneksi enää tuota harrasteta, kilpailuja kyllä on mutta ne ovat kaikki vapaaehtoisia. Sen sijaan palloilussa tuntuu trendinä olevan se, että kaikki 10-vuotiaista lähtien treenaavat hulluna tuota omaa lajiaan monta kertaa viikossa plus pelit. Tuohon oheen ei kyllä mahdu enää mikään muu kuntoilu/urheilu kun aika vaan ei riitä. Eli pitää erikoistua liian nuorena, joka osaltaan johtaa sitten helposti hieman myöhemmin - siinä 16-18-vuotiaana harrastuksen lopettamiseen.
Vai niiden lasten vanhemmat haluaa?
Palstajyrä
Minä olin kansakoulun luokkani ja kai viisiinkin koko koulun huonoin hiihtäjä, koska opo kisan jälkeen kommentoi hiihtoani -"Uskon hiihto oli kuin täi tervassa". Tämä lausahdus on tullut monesti mieleen esim. Lapponian Karrahuikosella (80km) loppunousuissa vastatuulessa ja räntäsateessa. Kylä opo oli ihan oikeassa^Enpä minä kokenu huonoksi. Ainoa asia missä pärjäsin koulussa
Mun puolesta ois voinu vaikka lopettaa ruotsin kokeiden pitämisen
Jäsen
Tämä nuorten liian aikainen lajikohtinen erikoistuminen saattaa hyvinkin olla yksi syy heikkeneviin tuloksiin. Juuri
esimerkiksi jalkapallossa aletaan treenaamaan tosissaan liian aikaisen. 10v junnuille 6 kertaa viikossa treenit on minusta liikaa. Aiemmin pohjakunto on hommattu perus ulkoilulla.
Jäsen
Tämä on jo aika vanha juttu. Olen syntynyt vuonna 1974 ja käynyt peruskouluja 80-luvun loppupuollella. Ei meillä ollut pakko koulussa hiihtää kilpaa vaan sai valita. Eli ainakin 35 vuotta sitten tuo oli meidän koulussa vapaa valinta. Toki voi olla, että jossain muussa koulussa on toimittu myöhemminkin toisin, mutta oma kokemus on sen suuntainen, että kilpahiihtoon koulussa pakotetut ovat jopa minuakin vanhempia. Heidän terveysongelmien syyttäminen niin vanhasta jutusta on jo kyllä vähän kohtuutonta. Kyllä ne olisivat viinansa juoneet ilman koulujen kilpahiihtoja. Puhutaan nyt kuitenkin jo Kekkosen ajan asiosta, eli eiköhän sen voisi käsitellä jo historiana.
Vai onko koulujen kilpahiihtopakkoa oikeasti ollut merkittävissä määrin vielä 70 luvun jälkeen? Isäni tiedän osallistuneen koulujen kilpahiihtoon, mutta hän onkin jo 76 vuoden ikäinen ja hiihtää edelleen.
Ei meidän veteraanien hiihdolla enää ole hirveästi väliä ainakaan Suomen kilpahiihdon kannalta. Korkeintaan pientä iloa osalla terveyteen.
Lähden hiihtämään - alkaa olla viimeiset kerrat täällä etelässä ainakin huippuolosuhteissa.
Vakiovieras
Itsellä oikeastaan armeijassa vasta puri hiihtokärpänen.
Kiitos korjauksesta. Nyt tiedän nähneeni ala-asteella 90-luvulla vain pahaa unta, kun piti kelloa vastaan hiihtää ja parhaat sitten pääsi palkinnoksi oikeisiin koulujen välisiin hiihtokisoihin. Huonommat ihmiset jäi kuluttamaan pulpettia. Syksyllä sitten sama setti yleisurheilun suhteen.
Jäsen
Esitin tekstissäni kysymyksen:
"Vai onko koulujen kilpahiihtopakkoa oikeasti ollut merkittävissä määrin vielä 70 luvun jälkeen?"
Ilmeisesti vastaus siis on, että ainakin jossain on ollut pakko hiihtää kilpaa. Meidän koulussa vuosikymmen aiemmin ei tarvinnut vaan sinne sai osasllistua jos halusi ja moinen Kekkosen ajan homma oli siellä poistunut varmaankin jo 70 luvulla. Hyvä meidän koulu!!
Ehkäpä tästä syystä nautin edelleen hiihdosta ja lähden nyt nauttimaan kevään huippukeleistä.
Vakiovieras
Ei meitä 70 luvulla pakotettu hiihtämään kilpaa koulussa. Se vaan nyt oli itsestään selvää että kaikki hiihtää eikä siitä mitään traumoja jäänyt vaikka itsekin olin aika surkea hiihtäjä.
Nykyisin kun se vaan on sellaista että lapsista kasvatetaan kermaperseitä ja kenellekään ei saa tulla paha mieli mistään. Aina ei voi olla kivaa ja siihen kannattaisi totutella.
Niin mitä nyt ensin lyttäsit ja väitit kokemustani vääräksi ja asiaa vanhaksi.
Palstajyrä
No näin se minäki asian muistelisin. Eikä hiihto ollu ainoa. Oli luistelukilpailuja, yleisurheilukilpailuja yms... Muistan vieläki hyvin kaikki. Jotku oli vaan hyviä jossaki vaikka mitään harjottelua ei ollu.
Missään vaiheessa en kokenu sitä pakoksi. Pulpetin kuluttamisen kylläki.
Vakiovieras
Näinpä. Toiset vaan oli parempia kuin toiset. Osat saattoi vaihtua kun laji / oppiaine vaihtui eikä asiassa ollut mitään ongelmaa.
Niin ei annettu vaihtoehtoja. Kaikki hiihtää ja kello käyntiin.
Liikunta ei ole minusta sellainen asia missä ei kuulu olla kivaa. Etenkään lapsena ja nuorena. Ihmisellä kun on taipumus alkaa vältellä asioita missä ei ole kivaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/0...ssa-saa-nuoret onneksi isossa kuvassa ei ole ongelmaa, kun teillä ei ole ollut.
Vakiovieras
Kunpa aina saisikin tehdä vain sitä mikä on kivaa..inhosin koulussa matematiikkaa mutta niin vain sitäkin piti opetella ikenet irveessä.
Jäsen
Sinun kanssa aina ajautuu tähän olipa aihe mitä tahansa.
Sanoit alunperin:
"Se peruskoulun kilpahiihtoon pakottaminen oli kyllä uskomattoman perseestä. Onneksi moista ei enää ole."
Ei tuosta voi päätellä, että se on juuri sinun oma kokemus eikä minulla ole mitään käsitystä milloin olet kokenut mitäkin? Oma ihan varma käytännön kokemus tästä aiheesta on, että 80 luvulla moista ei enää ainakaan minun kohdallani ollut ja kaikki oma kokemukseni ja myös kaikki tähän asti kuulemani kertoo asian olevan historiaa. Olen kuullut koulujen kilpahiihtopakosta vain paljon itseäni vanhemmilta, joten tuo että jossain on 90 luvulla moista ollut oli kyllä minulle uutta tietoa. Toisaalta 90 lukukin on jo aika vanha juttu ja se on ihan varma, että vuonna 2023 on vaikea löytää koulua jossa on kilpahiihtopakko. Kyllä se on jääräpäisimmässäkin paikassa aika pian 90 luvun jälkeen loppunut. Joten vanha juttu tämä kilpahiihtopakko on ihan varmasti, ellei nyt sitten joku kerro lapsensa koulusta, jossa vielä tänä päivänä olisi kilpahiihtopakko.
Ja jos lyttäsin pahoittelen, mutta kyllä sinä tässä lyttäämisessä aika paljon täällä foorumilla myös kunnostaudut. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa autossa istumisen korkeus - minä tykkään istua korkealla ja pieni lisä maavarassa on minusta ihan hyvä asia. Kyllä sinä saat istua alhaalla, jos se tuntuu omimmalta tavalta - ei se minua haittaa, mutta se ei vain ole minun tapani.
Miten tuosta ei voi sitä päätellä?
Ja ei jummijammi, kun on vaikea ymmärtää lukemaansa. Siinähän juuri sanottiin, että onneksi nykyään ei moista ole.
Mitä tuohon autoilujuttuun tulee tuossa sen lyttäämisen keksit ihan itse. Minulle on ihan sama missä muut istuu. Itse en näe siinä korkealla istumisessa etuja kuten kerroin.
Suurtietäjä
Omat koululiikuntakokemukset on kyllä ihan järkyttävät. Sillä tapettiin liikunnan ilo vuosikausiksi. Mutta nyt kun on seurannut omien lapsien liikuntatunteja, niin tilanne on hienosti korjaantunut.
Ennen jankattiin samoja lajeja viikosta toiseen, sitä mikä oli opettajan lempilaji. Esim suunnistusta koko syksy, kun opettaja oli kerran vienyt ne kestorastit sinne metsään. Mutta nyt lapset pääsee kokeilemaan monipuolisesti eri lajeja, jos vaikka jokainen löytäisi sen oman lempilajin.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja nyt foorumitauolla.
^juuri noin. Koulun tehtävä ei ole löytää niitä lahjakkuuksia huippu-urheiluun vaan innostaa kansalaiset elämän mittaiseen kuntoliikuntaan. Nyt monilta 70-, 80- ja vielä 90-luvulla koulunsa käyneiltä tapettiin liikuntainto. Se että joku matematiikka tai ruotsinkieli on vastenmielistä ja ikävää ei ole samalla tasolla yhteiskunnallinen ongelma kuin se, että liikunnasta tulee vastenmielistä. Kaikkien ei tarvitse olla matemaattisesti lahjakkaita tai tykätä siitä päästäkseen työelämään ja menestyäkseen siellä. Sen sijaan liikkumattomuuden kustannuksia maksetaan yhteiskunnassa laajasti ja se on yhteiskunnallinen ongelma. Kaiken ei tarvitse olla elämässä kivaa ja mukavaa, mutta liikunnan pitää, että siitä tulee elämäntapa.
Meillä oli yhdessä vaiheessa entinen sm-tason lentopallisti liikunnanopettajana ja sitä sitten pakotettiin aina kun mahdollista, vaikka kukaan ei olisi sitä halunnut pelata vaan muitakin pallopelejä välillä.
Jäsen
Peruskoulussa oli liikuntaa muistaakseni 45-90 min/viikko, silläkö tapettiin lasten liikkumisen ilo? Harvoin liikuntatunneilla harrastettiin kenenkään lempilajeja, mutta ei se ainakaan tappanut niiden liikkumisen iloa jotka harrasti jotain urheilulajeja. Kuulostaa hyvältä tekosyyltä syyttää koulun liikuntatunteja jos liikunta ei ylipäänsä kiinnosta(nut).
Vakiovieras
Ainakin itselleni tuli vuosiksi traumoja koulun liikuntatunneilta, kun siellä pelattiin vain joukkuepelejä ja minut valittiin aina viimeiseksi joukkueisiin. Harmi kun hiihtokilpailuja pidettiin vain muutama kerta ja nekin huonolla menestyksellä, koska ei saanut minkäänlaista opastusta minkälaiset välineet pitää olla. En tiennyt edes että sukset pitää pitovoidella. Sen opin vasta aikuisena.
Joo ja niitä huonoimpia ei päästetty kentälle ollenkaan tai sopupallossa lyömään. Rohkaisevia kokemuksia varmasti.
Palstajyrä
Ittellä kävi silleen, että just kun olin toipunut kansakoulun hiihtokilpailu traumoista niin armeijasta tuli uusia traumoja.
Oli pataljoonan hiihtomestaruuskisat (20km armeijan suksilla) ja siellä pöljyyttäni hiihtelin komppaniani kakkospaikalle. Ei ois kannattanut. Sen tulin huomaamaan seuraavalla Vuosangan mehtäkeikalla.
Joukueenjohtaja siinä "retken" aluksi pukkas singon syliini ja totes -"jääkäri J****:n jaksaa hiihtää niin otappa tämä olalles.
Jos ei kuvvaa niin ei ole tapahtunut vaimitenseoli...
Otin opikseni ja aloin kokopäivätomiseksi pinnariksi. Tosin iltavaipailla kävin hiihtelemässä Vimpelinvaaran laduilla (Kajjaani) omilla suksillani jotka oli "piilotettu" pumpun toimiston nurkaan.
Kyllähän ne tupakaverit kuittaili, että jos oisit ollu heijän mukana mehtässä rämpimässä (sissikomppania) niin et hiihtelis iltavapailla.
Kiitos ja anteeksi offari.
Siitä huolimatta paistaa se aurinko joskus meikäläisenkin laduille. Eilen la tuli jotain 50km höntsäiltyä.
https://photos.app.goo.gl/CFiXvkx6nZt5TYWM9
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit