Pyöräilijöiden tervehtiminen

[miz]

^^^

Kadenssi on polkijasta kiinni. Omat keskiarvoltaan vauhdikkaalla lenkillä 80-85, tasaisella n.90, ja maksimit luokkaa 120.

Tuossa varmaan viitattiin siihen, että pyörä kulkee kovaa mutta jalat pyörii pirun hitaasti. Harvoin näkee luomupyörällä, mutta usein sähköllä.

[Harmaa]

Maastopyörällä polkevaa ~ 50-v. naista ei tervehdi kukaan. No, ihan sama mulle.

[Firlefanz]

^ Ajatko siellä missä muutkin maastopyöräilijät? Eivätkö he tervehdi polulla vastaantulevaa tai ohitettavaa pyöräilijää (pl. jotkut Keskuspuiston polut joilla saisi olla yhtenään tervehtimässä)?

Entä tarkoitiko että he eivät edes vastaa tervehdykseen jonka sinä olet ennättänyt tekemään?


Maantie/gravel-fillaristina en minäkään jossain Kehä I ja III kelvillä tai Keskuspuistossa tai muilla suosituilla ulkoiluteilla tervehdi pääsääntöisesti kuin tuttuja. Mutta silloin kun ajajia on ajankohdan, vuodenajan tai säätilan takia vähän ja tervehtimättä jättäminen olisi yhtä kuin sen teeskentelemistä ettei toista ihmistä olisi nähnytkään eli se tuntuisi naurettavalta (ja joskus jopa sopimattomalta) en vedä rajaa tuttuuden tai samaan alalajiin kuulumisen perusteella. Puhumattakaan iästä, sukupuolesta tai pyörän arvioidusta hinnasta tai ulkonäön tyylikkyydestä tai siitä onko joku selvästi niin sanottu kova kuski vai ei.


PS On fillaristeja jotka eivät tervehdi eivätkä myöskään vastaa tervehdyksiin. Se on heidän tapansa jolle epäilemättä on taustansa ja selityksensä. Eikä se kiusaa tai vaivaa minua. Ei minua kiusaa sekään että he kenties ajattelevat että tervehdys esitetään siinä toivossa että siihen vastataan ja että tämä sitten antaisi jonkinlaisen kicksin tai kohottaisi itsetuntoa

PPS On olemassa vielä sekin ryhmä fillaristeja jotka pysyvät mykkinä jos heille sattuu kohdatessa sanomaan jotain. Luultavasti he käyttäytyvät aivan samoin kaikissa tilanteissa joissa joku tuntematon sanoo heille jotain (mikä ei heistä ole selvä kysymys tai suora valitus/moite/syyte). Ei sekään ole minun päänsärkyni. Eikä jää painamaan sekään mitä he kenties mielessään mokomasta tyypistä ajattelevat

[Harmaa]

^ Ajatko siellä missä muutkin maastopyöräilijät? Eivätkö he tervehdi polulla vastaantulevaa tai ohitettavaa pyöräilijää (pl. jotkut Keskuspuiston polut joilla saisi olla yhtenään tervehtimässä)?

Entä tarkoitiko että he eivät edes vastaa tervehdykseen jonka sinä olet ennättänyt tekemään? – –

No joo, edellinen kommenttini oli turhan rankka yleistys yhden ainoan pyöräilylenkin perusteella. Testasin, miten uusi maastopyöräni sopii retkiajoon ja poljin sillä lähinnä hiekka- ja asfalttiteitä reilun 50 kilometrin lenkin. Tervehdin jokaista vastaan tullutta pyöräilijää, yksikään ei tervehtinyt takaisin.

Metsäpolulla en ole tänä vuonna vielä nähnyt muita pyöräilijöitä, mutta aiemman kokemuksen perusteella siellä kyllä tervehditään, joten ihan totta tuo edellinen kommenttini ei oikeastaan edes ole. Eilisestä huvittuneena sen kirjoitin, itsetuntoon ei tullut kolausta.

Ajan sen verran syrjässä, että harvakseltaan niitä vastaantulijoita on tielläkin (eilen ehkä 10–20), metsässä tosi harvoin muita pyöräilijöitä liikkuu samaan aikaan siellä, missä itse käyn.

[vääräprofeetta]

Itse kättelen aina kaikki kun nousen dösään

[Hower]

Ööh... mua kyllä ahistaa koko tervehtimisjuttu. Vaatii suunnattoman määrän koodistoa, että missä joo ja missä ei ja ketä ja mimmosella fillarilla ajavaa mukamas tervehtii. Kaupungissa kun ajan niin on porukkaa on pilvin pimein liikkeellä fillareilla.
Jos mä alottaisin moikkaamisen niin sit sais kokoa ajan pahoittaa mieltään ja täällä avautua, että eipä sekään siellä vastannut.
Kyllä mä voin vastata jos joku huitoo, mutta tervehtimisaktivistia minusta ei saa.

[xubu]

Niin ja se tervehtiminen pitäisi tapahtua hyvissä ajoin. Katson vastaantulijaa, miten, missä kohtaa jne hän ajaa, sen jälkeen valitsen oman ajolinjani ja seuraan ettei ole mitään ylimääräistä tiellä mikä saattaisi aiheuttaa vaaratilanteen.

[Hower]

^ Tuokin vielä.

[Firlefanz]

Toivottavasti vääräprofeetta ei unohda kuljettajaa!

Howerille olisin voinut antaa sellaisen neuvon että heitä se koodissto huit hemmettiin, tervehdi tai ole tervehtimättä, siltä osin sopii ja riittää vallan mainiosti että toimit ja käyttäydyt niin kuin sinusta on luontevaa. Lisäksi olisin voinut todeta että on vähän hölmöä kuvitella että ne jotka tervehtivät miettivät joka kerta tai ovat joskus miettineet jotain koodistua.

Mutta sanon ainoastaan että on jännä juttu että nimenomaan ne jotka tulevat näihin ketjuihin kertomaan etteivät tervehdi ovat niitä jotka - jos tervehtisivät - pahoittaisivat mielensä siitä että joku jättäisi vastaamatta. Voihan se nin ollakin, mutta on harvinaisen typerää kuvitella että muut ovat koko ajan pahoittamassa mieltään samasta syystä. (Kyllähän täällä on kerrottu ja joskus jopa kummasteltu, mutta en minä mitään avautumista siitä muista lukeneeni. Ovatpahan vain olleet huomioita ja kokemuksia jotka on kerrottu kun aihe on tullut foorumilla esille.)


"Tervehtimisaktivisti" on hauska! Ihminen joka sanoo "Huomenta!" rappukäytävässä tai parkkipaikalla on varmaan joku aktivisti hänkin

[K.Kuronen]

...
Howerille olisin voinut antaa sellaisen neuvon että heitä se koodissto huit hemmettiin, tervehdi tai ole tervehtimättä, siltä osin sopii ja riittää vallan mainiosti että toimit ja käyttäydyt niin kuin sinusta on luontevaa...

Juuri näin.

Mä tervehdin tiellä maantietankoisella ajavia aika usein, mut en kaikkia. Lenkillä herkemmin ja työmatkalla vähemmän herkästi. Jos poikkean gravelilla enemmän maastokuskien reviirille, niin moikkaan kaikkia ajokalustosta riippumatta, jos pystyn.

[SuccessFactor]

Aina tulee moikkailtua kaikkia, ellei toinen nyt ihan selvästi ole vaan mummiksella kauppamatkalla tms. Droppitankoisella kun alkoi ajelemaan maantielenkkejä ja vetäsi kireät sävy-sävyyn spandeksit ekaa kertaa päälle, alkoi vastaantulevien succistelijoidenkin lapa (tai pari sormea) nousta, toista se oli kun samanlaisella fillarilla ajeli sillä erotuksella että jalassa oli wanhat Sinisalon Razor-shortsit joiden alla pitkät bibsit Täpärillä jos ajelee merkittyjä reittejä (esim Fiskars) tulee toki muita vitjamunia moikattua, mutta varsinkin jos on paljon liikennettä niin kyllähän se voi alkaa jo vähän kiusalliselta tuntumaan.

Läskillähän ei voi ajella vakavalla naamalla koskaan, mutta erityisesti jos talvisella polulla sattuu johonkuhun törmäämään, tulee helposti vaihdettua pari sanaakin pelkän moikkailun lisäksi. Raikkaana poikkeuksena tähän eräänä pakkaspäivänä vastaantullut kisakireä ja kurttuotsainen XC-kuski sponssipaidassaan joka ei millään tavalla reagoinut kun kapealla singletrackilla annoin tilaa. PS. mulla on hyvä koulutus, leppoisa leipätyö ja tienaan enemmän kuin sä <3

[Koheltaja]

Kun on sosiaalisessa ammatissa niin arvostan omaa aikaa sen verran että haluan syrjäytyä ihan rauhassa, eikä siihen kuulu toistuva tuntemattomien tervehtiminen. Täällä ruuhkasuomessa kun niitä vastaantulijoita on vähintään riittävästi tai jopa runsaasti, paitsi metsässä tai varhain aamulla ajaessa. Toki jos joku tervehtii niin pyrin tervehtimään takaisin yleensä nyökkäämällä mutta en juurikaan ole se joka nostaa lapasen ensimmäisenä.

Eilen ajoin autolla mutkatietä ja edessä ajoi nainen fillarilla, jättäydyin hänen taakse kunnes tuli selkeä ohituspaikka. Yllättäen nainen nosti käden kiitoksen merkiksi, vilkuttelin takaisin mutta tuskin näki sitä tummien lasien läpi. Tämän tyyppiset tilanteet on niitä joissa tulee lapasteltua, muuten keskitytään omaan tekemiseen.

[Firlefanz]

^ Rinne-etiketistä en tiedä yhtikäs mitään, mutta hieman oudolta tuntuu että sellaisessa suhteellisessa ihmisvilinässä pitäisi tervehtiä muita kuin oikeasti tuttuja eli sellaisia joita tervehtimättä jättäminen hämmentäisi ja jotka ehkä jäisivät miettimään onko tuo nyt jostain syystä suuttunut minulle tjms Voihan toki olla niin että esimerkiksi aamun ensimmäistä laskua varten hissijonossa seistessä kuuluu tervehtiä muita, mutta ei senkään pitäisi rasittaa ketään niin paljon että joutuu harkitsemaan harrastuksen lopettamista


Eilen ajoin nelisen tuntia helppoa puistogravelia poistumatta kovin kauas Kehä III:n ulkopuolelle, mikä tarkoitti sitä että kohtaamisia kertyi, muttei kuitenkaan mahdottomia määriä. Joissain tilanteissa tervehdin, joissain en - enkä kertaakaan miettinyt miten pitäisi tehdä enkä kertaakaan tuntenut etten tervehtimisen takia saanut rauhassa keskittyä omaan ajamiseeni. Tervehdyksiin vastasin, ainakin silloin kun ne huomasin, eikä sekään ollut minusta mistään oman ajamiseni kannalta pois.

Mutta on aivan totta että kun kesäpyöräilijätkin ovat joukolla avanneet kautensa voi suosituimmilla kaupungista pois johtavilla reiteillä olla aikamoista vilinää. Silloin on tietysti luontevaa jättää tervehtimättä kaikkia kunnes ollaan sen verran etäällä suurissta ihmismassoista että kohtaamiset harvenevat tai ollaan teillä joita ihan kaikki aja. Mutta ei siihenkään tarvita mitään koodistoa tai kaavaa jonka tekijöitä olisivat etäisyys kaupungista, viimeisen tunnin tai vartin aikana kohdattujen pyöräilijöiden määrä, tuulen voimakkuus, sateenuhkan suuruus tai muu säätekijä...

[Kuminauha]

Espoon keskuspuiston ja muillakin maastopoluilla kyllä tulee moikkailtua muita maastopyöräilijöitä. Huikkaan vaan "moro" ohimennen. Jostain syystä sitten polkujen ulkopuolella selkeästi maastoon meneviä tai sieltä tulevia ei tule moikattua. Varmaan omalla kohdalla liittyy jotenkin siihen, että ollaan ikäänkuin sen tekemisen äärellä siellä metsässä ja siitä syystä tulee houkutusta moikkailla.

Kukin tavallaan, ei tähän sääntöjä tarvitse keksiä.

[Firlefanz]

^ Hiton osuva huomio tai mikseipä oikeastaan eräänlainen kuvaus siitä missä se veteen piirretty mutta kullekin - kun jätetään ne jotka "eivät tuntemattomia tervehdi" huomiotta - jotenkin itsestään selvä raja voi kulkea.

Voisin omalta osaltani yrittää myös sellaista että en tervehdi kun vastaantulevat pyöräilijät ovat vain vastaantulevaa liikennettä, mutta silloin kun he ovat vastaantulevia ihmisiä, tervehdin. Eikä sille missä raja kulkee löydy eikä haeta vastausta mistään koodistosta.

Tai ehkä sitä tietää vasta tervehdittyään tai jätettyään tervehtimättä kummasta oli sillä kertaa kyse?

[M A]

Itse moikkaan silloin kun tuntuu siltä että se on luonnollista tai olisi kiusallista olla tervehtimättä. Käytännössä siis metsässä muita maastopyöräilijöitä, kelveillä moikkailen vain tuttuja.

Useammin poluilla tulee tervehdittyä kävelijöitä, jotka joutuvat minulle fillaristille antamaan tietä polulla. Silloin sanon yleensä "Terve" ja "Kiitos"

[Kuminauha]

^Juu toi piti aikaisempaan lisätä, että se on aina automaatio, että jos joku antaa mulle metsässä latua niin aina kiitän. Pätee myös muihin pyöräilijöihin jos kohdataan kapeassa kohdassa, ite kyllä automaatiolla olen yleensä se, joka tietä antaa. Monasti molemmat pysähtyy ja tulee se perus suomalainen kohteliaisuus ja vaatimattomuus "tuu vaan" "ei mulla tässä kiire, tuu sä"

[Firlefanz]

Ihan vaan varmuuden vuoksi voi olla hyvä todeta että osaan arvostaa myös sitä niin sanotun suomalaisen tapakulttuurin puolta että kunnioitetaan toisen ihmisen rauhaa ja ollaan niin kuin ei oltaisikaan.

Joskus kuulin sitä kuvaavan tarinan (joka tuskin oli tosi mutta sillähän ei ole väliä) siitä miten suomalainen ja "ulkolainen" hiihtävät koko päivän jossain Lapissa eivätkä kohtaa ketään moneen tuntiin. Sitten vastaan tulee yksinäinen hiihtäjä ja ohittaa heidät mitään sanomatta tai edes vilkaisematta heidän suuntaansa. Toisenlaisiin tapoihn tottunut ulkomaan elävä ihmettelee moista kovasti, mutta suomalainen selittää ettei vastaantulijalla yksinkertaisesti ollut mitään asiaa.

(Olen oskus kertonut tarina eurooppalaiseen tapakulttuuriin kasvaneelle enkä ole varma ovatko he ymmärtäneet pointin samoin kuin minä.)


Mistä tuleekin mieleen viimetalviset kokemukset hiihtoladuilta, Suurin osa kilometreistä kertyi kiertämällä harva se päivä samaa muutaman kilometrin lenkkiä, joten ei ollut mikään ihme että toiset vakiokävijät tulivat pian tutuiksi.

Hiihtäjissä erottuikin kaksi eri tyyppiä: selvästi ylisosiaaliset jotka rupesivat nopeasti tervehtimään ja saattoivat jopa joka kerta kommentoida keliä tai säätä tai kysellä suksista tai voitelusta tai päivän lenkin pituudesta - ja hiihtoniilot jotka menivät menojaan ja keräsivät kilometrejään oma perusilmeensä naamallaan ja joita ei innostanut pieneen päännyökkäykseenkään edes esmerkiksi se että pyrytti lunta eikä hiihtäjiä ollut kuin muutama hassu.

[Marsusram]

- ja hiihtoniilot jotka menivät menojaan ja keräsivät kilometrejään oma perusilmeensä naamallaan ja joita ei innostanut pieneen päännyökkäykseenkään edes esmerkiksi se että pyrytti lunta eikä hiihtäjiä ollut kuin muutama hassu.

Mutta kohtaamiaan pyöräilijöitä sentään tervehtivät iloisesti käsiään ja sauvojaan heilutellen ja toivottaen hyvää matkaa jonnekin muualle.

[Hower]

Minä pidän itseäni sosiaalisena, puheliaana tai tarvittaessa hiljaisempana, eleitä ja ilmeitä kohtuullisen hyvin tulkitsevana. Olen kohtelias ja hyväntahtoinen, ihan varmasti tervehdin saman talon asukkaita vaikken nimeä tietäiskään, moikkaan rappukäytävän siivoojia tai siellä liikkuvia Wolt-lähettejä, postinajakajia ym. Hiihtohississä juttelen tuntemattomien kanssa ja muuallakin.
Ihan varmasti moikkaan takaisin kun joku fillaristi mulle moikkaa.
Jos jossain Kainuun autiolla korpisuoralla tulisi vastaan toinen spandexi niin luuultavasti moikkaisin itsekin ihan spontaanisti.
Mut ei tää normaliissa kaupungin liikennevirrassa tai kelveillä vastaantulevat tuo mulle semmoista tilanteen merkityksellisyyden tuntua, että alkaisin sen kummemmin noteeraamaan.
Mutta kukin halujensa ja tuntemustensa mukaan.

[Firlefanz]

^ No joo, voisin kuvitella että tälle ihmistyypille on luonteenomaista tämän tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella myös se että heillä on tavallista suurempi tarve huomauttaa ja opastaa niitä jotka heidän mielestään rikkovat sääntöjä joita he itse katsovat aina noudattavansa.

Yksi näistä tervehtimättömistä, mutta minulle pariltakin eri ladulta tutuksi tulleista hiihtoniiloista osoittautui puhekykyiseksi kun hiihdin äärimmäisen vähäliikenteisellä ladulla täysin näköesteetöntä pätkää väärään suuntaan. Olin kyllä hypännyt pois pertsaladulta heti hänet reilun viidenkymmenen metrin päässä nähtyäni, mutta säännöt ovat sääntöjä-...

[Firlefanz]

.
Mut ei tää normaliissa kaupungin liikennevirrassa tai kelveillä vastaantulevat tuo mulle semmoista tilanteen merkityksellisyyden tuntua, että alkaisin sen kummemmin noteeraamaan.
Mutta kukin halujensa ja tuntemustensa mukaan.

Missä sä olet semmoisia fillaristeja tässä ketjussa luullut näkeväsi tai elävässä elämässä kohdannut?!

[Hower]

^ No joo, voisin kuvitella että tälle ihmistyypille on luonteenomaista tämän tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella myös se että heillä on tavallista suurempi tarve huomauttaa ja opastaa niitä jotka heidän mielestään rikkovat sääntöjä joita he itse katsovat aina noudattavansa.

Mä en tajunnut tästä yhtään mitään? (..tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella...) No, whatever.
Lähinnä mun pointtini oli se, että me kaikki kai koetaan eri asioista eri tavalla. Minä omallani, satuinpahan nyt vaan räpeltämään tekstin muotoon sen näkökulmani. On huono, Ok.

[Firlefanz]

Mä en tajunnut tästä yhtään mitään? (..tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella...) No, whatever.

Normaali-ihminen kykenee lukemaan kirjoitetun kontekstissaan (kuten me hienostelijat sanomme) eikä siihen tässäkään tapauksessa olisi vaadittu kuin se että on lukenut pari edellistä viestiä. Ja jos ei ole ja kirjoitettu vaikuttaa käsittämättämältä tai "No, whatever" -kommenttia anovalta, normaali-ihmiselle kenties tulee mieleen että kirjoitetun ymmärtääkseen pitäisi mennä vähän taaksepäin ja tarittaessa lukea uudelleen.

Olin juuri kuvannut iloisesti teretiviä ja juttelemaan rupeavia hiihtäjiä "selvästi ylisosiaalisiksi" joten "tietynlainen epäsosiaalisuus" oli mielestäni melko sopiva ilmaus käytettäväksi ikään kuin skaalan toista päätä edustavia kuvaamaan. Vaikka on tai pitäisi olla päivänselvää että hiihtoniilo on yhtä vähän epäsosiaalinen kuin hymynaama kädenheiluttelija ylisosiaalinen.

Lähinnä mun pointtini oli se, että me kaikki kai koetaan eri asioista eri tavalla. Minä omallani, satuinpahan nyt vaan räpeltämään tekstin muotoon sen näkökulmani. On huono, Ok.

Voisin sanoa että sun pointtisi oli niin itsestään selvä ettei sitä olisi tarvinnut esittää. Mutta eiväthän minunkaan pointtini aina niin tähdellisiä ole tai edes tuo keskusteluun mitään uutta tai selvennä jotain selventämistä vaativaa asiaa

Mutta kun menit lisäämään sen "Mutta kukin halujensa ja tuntemustensa mukaan.", nin en osannut olla ymmärtämättä että todella olet siinä käsityksessä että tässäkin ketjussa on esiintynyt fillaristeja joille - toisin kuin sinulle - "normaliissa kaupungin liikennevirrassa tai kelveillä vastaantulevat" tuovat "semmoista tilanteen merkityksellisyyden tuntua" että he tuntevat halua "noteerata" se tervehtimällä vastaantulevia.

Tämä oli minusta kerrassaan käsittämätön ja yhtään mihinkään muuhun kuin omiin kuvitelmiin perustuva käsitys. Siksi kysymys. (Ja, joo, luin kommentin uudelleen, mutta en löytänyt toista tapaa tulkita sanomaasi.)

No, sellaista sattuu. Mutta väärinkäsitysten ja -ymmärrysten yli päästään - ainakin normaali-ihmisten kesken

[dbster]

Poluilla tulee moikattua ja pari sanaakin voi vaihtaa, jos tilanne on siihen sopiva. Kadulla moikkaan, jos joku moikkaa ensin. Itse asiassa en edes toivo, että porukkaa alkaisi moikkaamaan aktiivisesti, koska sitten siihen alkaa itsekin ja pitää aina olla kohteliaana lapa ojossa, ettei vaikuta mulkulta. Sitten siinä lapa ojossa ja hymy korviin vedettynä tulee vastaan se true spandexisetä, joka vilkaisee sua nopsaan ja katsoo eri suuntaan vain tyhjentääkseen räät nenästään. Siinä sitten roikut lapa ojossa ja tunnet itsesi pikkaisen hölmöksi.

Itse joskus prätkäpuolelle tympäännyin tuohon moikkailuun, kun siinä oli vähän samanlaista koulukunta ja kastijakoa olemassa. Katumopot moikkaa katumopoja, kustomit kustomeja ja matkamopot matkamiehiä ja sitten jotenkin helvetin oudosti sekaisin riippuen kuskeista ja kuun ja tähtien asennosta. Jossain vaiheessa lopetin oma-aloitteisen moikkailun ja aloin vain moikkaamaan kohteliaasti takaisin jos toinen teki aloitteen. Aloin keskittyä itse ajamiseen ja maisemien ihailuun mustien goretex-hanskojen sijaan.

[callahan]

Aikamoista keskustelua tervehtimisestä. Onneks ei tarvi ite paljo funtsia moisia, maantiepyöräilyä viides vuosi pyörähtää käyntiin ja viime kesänä aloin heti keskustan kelvialueelta päästyä moikkaa kaikki fillaristeja kelvillä moikkaan vaan kippurasarvisilla ajavia. Muutamia kummastuneita katseita toki nähty mut hällä väli, usein ne moikkaa takas. Aika vähän kyllä näkee pyöräilijöitä lähtee sit vaikka vesilahteen tai valkeakoskelle päin. Joitain toki, kai noi tampereen fillaristit ajelee eri aikaan tai suuntaan. Ihan hyväkin, en oo niitten tiellisinä

[MRe]

Eilen ajoin Itäväylän viertä läskillä ja vastaan tuli kolme maantiepyöräilijää. Kaikilla meillä nousi lapa. Kiitos siitä.

[Firlefanz]

^ Tuliko vastaan kolmen iloisen maantiepyöräilijän ryhmä vai kolme maantiepyöräilijää? Jos viimeksi mainittu, prosentti on ollut hyvä - ja uskaltaisin veikata syyksi siihen että eilisen kaltaisessa kuurosateisessa säässä tai muuten olosuhteissa joissa niin sanotusti pehmeämmät harrastajat jäävät kotiin tai kääntyvät takaisin syntyy usein tietynlaista pyörätyypit ja pyöräilijäfakitkin ylittävää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Parhaimmillaan tai absurdeimmillaan minulle on käynyt niin että talvea enteilevässä syyssäässä jossa jo ripotteli eikä isompikaan sade ollut kaukana minua on tervehtinyt yksinäinen golfpelaaja Eihän siihen voinut muuta kuin vastata iloisella kädenheilautuksella!


PS Tärkein jäi kertomatta. tervehditkö itse ensimmäisenä vai vastasit kun tervehdittiin (tai ei et vain itse ennättänyt)?

[MRe]

^ Ryhmä, ja tervehdin ensin.

[telipyörä]

Tarantino tervehtii paparazzia