Aktiivijäsen
Vakiovieras
En moikkaa.
Nöösi
Kyllä sitä alkaa ainakin työmatka-ajossa väistämättäkin samoja vastaantulijoita tervehtimään, kun viikosta ja kuukaudesta toiseen törmää samoilla kohdin.
Ja sitten on ihan ihmeissään, jos ei tulekaan vastaan joku kerta
Lähetetty minun Nokia G22 laitteesta Tapatalkilla
Moottoriturpa
Lenkillä yleensä aina moikkaan, aika yleistä "alan ihmisten" keskuudessa täälläpäin.
Nöösi
En moikkaile. Muuten ei saisi muuta tehdäkkään kuin moikkailla täällä päin. Ymmärrän rekkapenat, karavaanarit, moottoripyöräilijät, mutta fillaroinnissa en ihan. Yleensä kiitän kun kellonsoiton jälkeen ihminen siirtyy oikeaan reunaan ja antaa tietä.
Aktiivijäsen
Kaikki eivät ole Facebookissa ja joillekin Facebook on punainen vaate, mutta tässä eräs näkemys otsikon aiheeseen:
https://www.facebook.com/reel/128949490199628
(Niille, jotka eivät maantiepyöräilyä seuraa: Rick Zabel on kolmannen polven pro, joka ajaa Israel - Premier Tech -joukkueessa.)
Forumilordi
Tänään Meltsi-Pilvijärvi-Meltsi -reitillä moikkasin juurikaan valehtelematta yli kolmeakymmentä kanssapyöräilijää. Olisiko se jotenkin niin, että kelvillä näkee tulijat hyvissä ajoin ja käyrältä tangolta on helppo morjestaa vain oikaisemalla sormia. Maastossa usein se vastaantulija tulee kirjaimellisesti puskista ja moikkaaminenkin vaatii käden irrottamista tangosta.
Vakiovieras
Täällä meidän takametissä jos sattuu pyöräilijän näkemään niin toistaiseksi joka kerta on pysähdytty juttelemaan, näin ei ihan joka viikko/kuukausi tapahdu
Jäsen
Ite morjestan vain pyöriä, rakastan niitä.
Pyöräilijät herättää liikaa tunteita, vältän morjestamisia selvin päin.
Jäsen
Eipä oo maastossa koskaan tullut moikattua vastaantulijaa kättä irroittamalla, vaan molemminpuolisella moromorolla, tai jos single trackilla tulee vastaan (kuten keskuspuiston reitillä kävi viime viikolla useamman kerran), kiitetään sitä osapuolta joka pysähtyy antamaan toiselle tietä.Alkujaan tämän lähetti MRe
"Lumihiutaleita kaikkialla. Ei ketaan kiinnosta mita sina ostat tai teet. Tai jatat ostamatta tai tekematta." -chrisekh, io-tech BBS
Jäsen
Tässä viime viikolla tuli tehtyä havianto, että kyllä ne vaatteet on aika ratkaiseva tekijä tervehditäänkö (edes takaisin). Tilanne oli sellainen että olin ajamassa viimeistä satasta 300:n lenkistä. Olin liikkeellä tavanomaisin brevettivarustein, maantiepyörä ja hiukan tavaraa satulaputkeen kiinnitettynä. Koska paluupuoliskolla oli aika reippaita sadekuuroja, vetäisin ylle (pyöräilyyn sopivat) sadevehkeet ja sitten kuuron tauottua riisuin ne taas pois. Tämä toistui useamman kerran, eikä ollut mieleeni, mutta oli pakko toimia sillä en halunnut totaalisesti kastua. Joka kerta kun ajoin sadevehkeet päällä niin tervehtiminen jotakuinkin loppui kun taas ilman niitä suunnilleen kaikki tervehti takaisin. Pelkät sadehousut oli lähempänä kokoasua asian suhteen. Eli jos ei näytä ulkoisesti 'vakavasti otettavalta, eli nimenomaan nopeuteen panostavalta, pyöräilijältä' niin tervehdykset sivuutetaan. Toki meikäläinen varmasti aika retkipyöräilijän oloinen olikin kun oli oikein 28milliset kumitkin alla...
Sika joka ei pyöräile on vain pelkkä sika
Vakiovieras
Heh.. Mä pyöräilen tennisshortseissa, rikkinäisissä lenkkareissa ja varustelekan t-paidassa, ei hanskoja. Mut en olekkaan oikea pyöräilijä.
Tästä on myös kevyttä havaintoa: jos ajan matalana, kädet vahvasti koukussa, nälkäinen katse tiukasti eteen ja olkapäät pulleina, niin tervehtiminen on yleisempää, kuin jos ajaisin kädet suorina ja reidet velttoina, laiska katse silmissä.
Toisaalta näin se on: minä tervehdin myös helpommin toista harrastajaa, enkä työmatkalla yleensä kovin morjenstele, vaikka alla on tervehtimiseen käypäistä kalustoa. Tulkintaa helpottaa vaatetus ja meininki pyörän päällä: että on otetta ja osaamista.
Veteraani
Eikö tässä koko tervehtimisjutussa kuitenkin ole kyse siitä, että pyöräilyn harrastajat tapaavat tervehtiä toisiaan ja siinä mielessä on täysin ymmärrettävää, että pitää olla jotain ulkoisia tunnusmerkkejä, joista vastaantulevan henkilön voi arvella olevan pyöräilyn harrastaja. Mulle sellaisia tunnusmerkkejä on esimerkiksi pyörä, vaatetus, kengät, kypärän käyttö jne, jne. Kengät esimerkiksi kertoo jo jotain: varsinkaan nykyisen gg-pyöräbuumin myötä ei ihan helposti tule tervehdittyä lenkkareissa käyrätankoisella pyörällä ajavaa, mutta esimerkiksi farkkushortseissa, t-paidassa ja pyöräilykengissä polkevia lähettejä ja wannabe look a likeja kyllä moikkaan yleensä. Moikkaan myös aina pyöräretkeilijöitä ja bikepackaajia heidän vaatetuksestan riippumatta.
Ei ole edes odotusarvon mukaista, että jokaista vastaantulevaa polkupyörällä liikkuvaa henkilöä tervehdittäsiin, joten siinä mielessä tuollaiset ”en olekaan oikea pyöräilijä” -tyyppiset kommentit on ihan turhia. Ja tässä on siis kyse tilanteesta, jossa itse olen aktiivinen osapuoli. Jos minulle moikataan, niin riippumatta moikkaajan olemuksesta moikkaan aina takas, mikäli tilanne vaan on sellainen, että moikkaaminen on mahdollista ja jos havaitsen moikkaamisen ajoissa. Joskus yksin polkiessa, sitä voi olla niin omassa kuplassaan ajatuksineen, että moikkauksia ei vaan huomaa tai niihin ei ehdi reagoida ajoissa.
Jos olen itse aktiivinen osapuoli, niin mulle pääsääntöisesti moikataan takaisin, vaikka olisin liikkeellä työmatkavarustuksessa ja ajoittain myös vaikka en moikkaisi itse ensin. Jonkin verran tuolla kyllä tuntuu olevan (yleensä seura-asuissa polkevia) maantie(kilpa?)pyöräilijöitä, jotka eivät ehkä moikkaile edes takaisin vaikka itse olisin liikkeellä lenkkivarustuksessa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Tänään nostin käteni vaakasuoraan vilkun merkiksi kun olin kääntymässä ja vastaan tuleva pyöräiljä tervehti. No ei haittaa, saa sitä tervehtiä.
Jäsen
En yleensä selvinpäin tervehdi.
Mutta tuolla maaseudulla kaikki morjestaa ja ovat iloisia.
Olenkin alkanut nostamaan vasenta kulmakarvaa millinverran merkiksi siitä että olen yksi muitten joukossa.
Vakiovieras
Tampereen seudulla lähinnä maantiepyöräilijät tervehtivät toisiaan, muut sitten vähemmän.
Vakiovieras
Ajelin autolla autotapahtumaan Alankomaille pitkää reittiä, 17 ulkomaan alueella Euroopassa huhti-toukokuun vaihteessa 2025 (6534 km).
Suurimmat sävärit oli aamiaisella suur-Pariisin alueella vappuaamuna (muuten, ranskalainen hot.aamiainen on tosi pelkistetty), kun menin hissille ja takaisin huoneelleni. Vastaan tuli naiskaksikko 30 vuotta minua nuorempia. He tervehtivät kuuluvasti BONJOUR.
Vitsit, mikä ihana hetki. Ihan lovena (sydän-sydän-sydän !!) Siis tulla huomatuksi, tämä on se pointti.
Nimenomaan tämän Fillari-foorumin keskustelun päätelmänä aloin itse tervehtimään muita alan pyöräilyharrastajia. Suomessa on vaan niin vaikeaa tällainen peruskäytöksen toteutus. En voi ymmärtää, miten vaikeaa on niin monelle työpaikallani TERVEHTIÄ aamulla, kun nähdään toisemme. Itse olen antanut periksi naamoille, jotka eivät voi terveydystäni kuitata (suru :-w)
| PKK |
Irma eksytti seuraajat, lenkillä laite näytti isoja lukuja. (11)
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit