Pyöräilijöiden tervehtiminen

[tommi2]

Olen todistanut esim. Amerikassa muutaman kerran kun jenkki käy smalltalkkaamaan, niin suomalainen ei sitten osaa lopettaa, jauhaa vaan kun juttuun on päästy. Yksi äijä vaihtoi ilmeisesti lentokoneessa paikkaa tämän takia, kun kollegani puhui ja puhui vaan hänelle.

[Marsusram]

- ja hiihtoniilot jotka menivät menojaan ja keräsivät kilometrejään oma perusilmeensä naamallaan ja joita ei innostanut pieneen päännyökkäykseenkään edes esmerkiksi se että pyrytti lunta eikä hiihtäjiä ollut kuin muutama hassu.

Mutta kohtaamiaan pyöräilijöitä sentään tervehtivät iloisesti käsiään ja sauvojaan heilutellen ja toivottaen hyvää matkaa jonnekin muualle.

[Hower]

Minä pidän itseäni sosiaalisena, puheliaana tai tarvittaessa hiljaisempana, eleitä ja ilmeitä kohtuullisen hyvin tulkitsevana. Olen kohtelias ja hyväntahtoinen, ihan varmasti tervehdin saman talon asukkaita vaikken nimeä tietäiskään, moikkaan rappukäytävän siivoojia tai siellä liikkuvia Wolt-lähettejä, postinajakajia ym. Hiihtohississä juttelen tuntemattomien kanssa ja muuallakin.
Ihan varmasti moikkaan takaisin kun joku fillaristi mulle moikkaa.
Jos jossain Kainuun autiolla korpisuoralla tulisi vastaan toinen spandexi niin luuultavasti moikkaisin itsekin ihan spontaanisti.
Mut ei tää normaliissa kaupungin liikennevirrassa tai kelveillä vastaantulevat tuo mulle semmoista tilanteen merkityksellisyyden tuntua, että alkaisin sen kummemmin noteeraamaan.
Mutta kukin halujensa ja tuntemustensa mukaan.

[Firlefanz]

^ No joo, voisin kuvitella että tälle ihmistyypille on luonteenomaista tämän tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella myös se että heillä on tavallista suurempi tarve huomauttaa ja opastaa niitä jotka heidän mielestään rikkovat sääntöjä joita he itse katsovat aina noudattavansa.

Yksi näistä tervehtimättömistä, mutta minulle pariltakin eri ladulta tutuksi tulleista hiihtoniiloista osoittautui puhekykyiseksi kun hiihdin äärimmäisen vähäliikenteisellä ladulla täysin näköesteetöntä pätkää väärään suuntaan. Olin kyllä hypännyt pois pertsaladulta heti hänet reilun viidenkymmenen metrin päässä nähtyäni, mutta säännöt ovat sääntöjä-...

[Firlefanz]

.
Mut ei tää normaliissa kaupungin liikennevirrassa tai kelveillä vastaantulevat tuo mulle semmoista tilanteen merkityksellisyyden tuntua, että alkaisin sen kummemmin noteeraamaan.
Mutta kukin halujensa ja tuntemustensa mukaan.

Missä sä olet semmoisia fillaristeja tässä ketjussa luullut näkeväsi tai elävässä elämässä kohdannut?!

[Hower]

^ No joo, voisin kuvitella että tälle ihmistyypille on luonteenomaista tämän tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella myös se että heillä on tavallista suurempi tarve huomauttaa ja opastaa niitä jotka heidän mielestään rikkovat sääntöjä joita he itse katsovat aina noudattavansa.

Mä en tajunnut tästä yhtään mitään? (..tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella...) No, whatever.
Lähinnä mun pointtini oli se, että me kaikki kai koetaan eri asioista eri tavalla. Minä omallani, satuinpahan nyt vaan räpeltämään tekstin muotoon sen näkökulmani. On huono, Ok.

[Firlefanz]

Mä en tajunnut tästä yhtään mitään? (..tietynlaisen epäsosiaalisuuden ohella...) No, whatever.

Normaali-ihminen kykenee lukemaan kirjoitetun kontekstissaan (kuten me hienostelijat sanomme) eikä siihen tässäkään tapauksessa olisi vaadittu kuin se että on lukenut pari edellistä viestiä. Ja jos ei ole ja kirjoitettu vaikuttaa käsittämättämältä tai "No, whatever" -kommenttia anovalta, normaali-ihmiselle kenties tulee mieleen että kirjoitetun ymmärtääkseen pitäisi mennä vähän taaksepäin ja tarittaessa lukea uudelleen.

Olin juuri kuvannut iloisesti teretiviä ja juttelemaan rupeavia hiihtäjiä "selvästi ylisosiaalisiksi" joten "tietynlainen epäsosiaalisuus" oli mielestäni melko sopiva ilmaus käytettäväksi ikään kuin skaalan toista päätä edustavia kuvaamaan. Vaikka on tai pitäisi olla päivänselvää että hiihtoniilo on yhtä vähän epäsosiaalinen kuin hymynaama kädenheiluttelija ylisosiaalinen.

Lähinnä mun pointtini oli se, että me kaikki kai koetaan eri asioista eri tavalla. Minä omallani, satuinpahan nyt vaan räpeltämään tekstin muotoon sen näkökulmani. On huono, Ok.

Voisin sanoa että sun pointtisi oli niin itsestään selvä ettei sitä olisi tarvinnut esittää. Mutta eiväthän minunkaan pointtini aina niin tähdellisiä ole tai edes tuo keskusteluun mitään uutta tai selvennä jotain selventämistä vaativaa asiaa

Mutta kun menit lisäämään sen "Mutta kukin halujensa ja tuntemustensa mukaan.", nin en osannut olla ymmärtämättä että todella olet siinä käsityksessä että tässäkin ketjussa on esiintynyt fillaristeja joille - toisin kuin sinulle - "normaliissa kaupungin liikennevirrassa tai kelveillä vastaantulevat" tuovat "semmoista tilanteen merkityksellisyyden tuntua" että he tuntevat halua "noteerata" se tervehtimällä vastaantulevia.

Tämä oli minusta kerrassaan käsittämätön ja yhtään mihinkään muuhun kuin omiin kuvitelmiin perustuva käsitys. Siksi kysymys. (Ja, joo, luin kommentin uudelleen, mutta en löytänyt toista tapaa tulkita sanomaasi.)

No, sellaista sattuu. Mutta väärinkäsitysten ja -ymmärrysten yli päästään - ainakin normaali-ihmisten kesken

[dbster]

Poluilla tulee moikattua ja pari sanaakin voi vaihtaa, jos tilanne on siihen sopiva. Kadulla moikkaan, jos joku moikkaa ensin. Itse asiassa en edes toivo, että porukkaa alkaisi moikkaamaan aktiivisesti, koska sitten siihen alkaa itsekin ja pitää aina olla kohteliaana lapa ojossa, ettei vaikuta mulkulta. Sitten siinä lapa ojossa ja hymy korviin vedettynä tulee vastaan se true spandexisetä, joka vilkaisee sua nopsaan ja katsoo eri suuntaan vain tyhjentääkseen räät nenästään. Siinä sitten roikut lapa ojossa ja tunnet itsesi pikkaisen hölmöksi.

Itse joskus prätkäpuolelle tympäännyin tuohon moikkailuun, kun siinä oli vähän samanlaista koulukunta ja kastijakoa olemassa. Katumopot moikkaa katumopoja, kustomit kustomeja ja matkamopot matkamiehiä ja sitten jotenkin helvetin oudosti sekaisin riippuen kuskeista ja kuun ja tähtien asennosta. Jossain vaiheessa lopetin oma-aloitteisen moikkailun ja aloin vain moikkaamaan kohteliaasti takaisin jos toinen teki aloitteen. Aloin keskittyä itse ajamiseen ja maisemien ihailuun mustien goretex-hanskojen sijaan.

[callahan]

Aikamoista keskustelua tervehtimisestä. Onneks ei tarvi ite paljo funtsia moisia, maantiepyöräilyä viides vuosi pyörähtää käyntiin ja viime kesänä aloin heti keskustan kelvialueelta päästyä moikkaa kaikki fillaristeja kelvillä moikkaan vaan kippurasarvisilla ajavia. Muutamia kummastuneita katseita toki nähty mut hällä väli, usein ne moikkaa takas. Aika vähän kyllä näkee pyöräilijöitä lähtee sit vaikka vesilahteen tai valkeakoskelle päin. Joitain toki, kai noi tampereen fillaristit ajelee eri aikaan tai suuntaan. Ihan hyväkin, en oo niitten tiellisinä

[MRe]

Eilen ajoin Itäväylän viertä läskillä ja vastaan tuli kolme maantiepyöräilijää. Kaikilla meillä nousi lapa. Kiitos siitä.

[Firlefanz]

^ Tuliko vastaan kolmen iloisen maantiepyöräilijän ryhmä vai kolme maantiepyöräilijää? Jos viimeksi mainittu, prosentti on ollut hyvä - ja uskaltaisin veikata syyksi siihen että eilisen kaltaisessa kuurosateisessa säässä tai muuten olosuhteissa joissa niin sanotusti pehmeämmät harrastajat jäävät kotiin tai kääntyvät takaisin syntyy usein tietynlaista pyörätyypit ja pyöräilijäfakitkin ylittävää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Parhaimmillaan tai absurdeimmillaan minulle on käynyt niin että talvea enteilevässä syyssäässä jossa jo ripotteli eikä isompikaan sade ollut kaukana minua on tervehtinyt yksinäinen golfpelaaja Eihän siihen voinut muuta kuin vastata iloisella kädenheilautuksella!


PS Tärkein jäi kertomatta. tervehditkö itse ensimmäisenä vai vastasit kun tervehdittiin (tai ei et vain itse ennättänyt)?

[MRe]

^ Ryhmä, ja tervehdin ensin.