Viimeisin kaatumisesi

[Sivustakatsoja]

Tänään maastossa OTB: itselle uudella polulla ei kovin syvän eikä kovin leveän ojan ylityksessä, etupyörä ei noussutkaan ylös ojasta, vaan mahtui juuri sopivasti ojaan ja minä ja pyörä jatkoimme matkaa etupyörän pysyessä paikallaan. Onneksi vastaranta ei ollut kivinen, vaan melko pehmeä. Uusi yritys ja ylitys ilman yllätyksiä.

Maastossa ei saisi keskittyminen kyllä herpaantua hetkeksikään, eikä mitään tasamaasta poikkeavaa saisi lähestyä huolimattomasti.

[J3K]

Sattui olemaan U-lukko vielä kiinni kun yritin lähteä liikkeelle, tottakai sen puolen jalka jo klipattuna minne sitten tömähdin. No, ainakin tuo kaatumisentunnistin toimii.

[nure]

Keväällä otb, metsässä valot ja varjot hämäsi, ainoastaan itsetunto kärsi.

[Pekka H]

Ke. 28.08 illalla 9 jälkeen. Pimeä kahden rautatien alitustunneli alamäen jälkeen.

Vauhtia about 22km/h gravel sähkiksellä matkassa. Takana n. 25km ja tunnelissa vasemman puoliseen betoniseinään pää hipaisi vain hiukkasen.

No lipathan siitä tuli vasemmalle kyljelle, peili rikki ja äijältä pari kylkiluuta poikki kun rungon päälle kaaduin.
Naama veressä, turvoksissa ja mustana vasemmalta puolelta sekä tietoisuus siitä että kylkiluiden paraneminen vie 6-10 viikkoa.

Pari päivää ollu ihan perusjuttujenkin hoitaminen vaikeaa. (pukeminen, syöminen, istuminen, seisominen, ym.)

Ps. Kypärä ja valojen käyttö olisi voinut ehkäistä koko kaatumisen.

[tempokisu]

^ no mulla on ollu ihan perusjuttujen hoitaminen samantyylisen vamman takia ollu vaikeeta pitemmän aikaa. Pahinta oli mennä maate ja nousta sieltä.
10.10. kaaduin märkiin lehtiin viedessäni roskia, yllä oli shortsit ja t-paita. Seuraavana päivänä vielä ajelin saturaisen mutta senjälkeisenä yönä heräsin ihan helvetillisiin kipuihin, aattelin että nyt lähtee taju. Kahdessa asennossa pystyi makaan.

Kylkiluita meni ja lihasrevähtymä, vähänkin jos jotain niin piti pitää kädellä kiinni kyljestä ettei sieltä se lihas ponnahda ulos.
Ja kipu on jatkunut siittä asti. Sentäs pystyy hengittämään, kokeilin ( kun ei ollut vielä lunta) osaanko edes ajaa pyörällä, mutta vasemmalla kädellä ei voi tankoon nojata, eikä yhtään ponnistella tai ylämäkeä.

Kylkiluiden paraneminen mulla ei vie 6-10 viikkoa vaan 6-10 kuukautta. Sillä kesäkuussa kotona kaatumisen seurauksena meni oikean puolen kylkiluut, ja ne on vielä kin kipeet ( ja tämä on mulle ihan tyypillistä, mikään ei ole ikinä parantunu normaalissa aikataulussa, lihasrevähtymät ei edes parantuneet piti parsia kokoon ja 3kk, kihti 5kk...)
Sentään pystyn käveleen, ja onneksi talvipyöräly ei muutenkaan ole lempilajini. Lumityöt ( auto ja vierustat) on kuitenkin pahentanu tilannetta, mutta pakkohan ne on pitäny tehdä.

[nure]

En sen jälkeen kun lonkka murtui ja sai 8.5 kuukautta levätä.

[Opulus]

^ Reisiluun yläosa?! On täytynyt olla melkoinen määrä huonoa tuuria vai oliko kaatuminen sellaista luokkaa ettei vähemmällä voinut selvitäkään?

(Toipumisaikakin tuntuu ihmeen pitkältä, mutta sille varmasti oli perusteensa.)


Mutta jos kevyt huumori sallitaan: jos edellisestä kaatumisesta on kulunut niin kauan ettei ihan heti muista edes vuotta, on ajanut aivan liian vähän.

(Valitettavasti taidan jo kuulua siihen ryhmään.)

[nure]

Jos lääkäri määrittää loman pituuden niin en todella kitise vastaan. Lisäksi oli erinomainen kesä ja keppejä ei tarvinut käyttää kuin kuukausi.

Muistan vuoden hyvin mutta kun hyvin vähän ajaa maastossa niin kaatuilu ei kuulu harrastuksiini. Toisaaltaan tuollaisia joka talvisia pyllähdyksiä ei kukaan laske.

Sinun ajoista en tiedä mutta joskus kommenttiesi perusteella ajat joka 100tuhatta tai sitten et metriäkään :-)))

[tempokisu]

^ lääkäri ei voi tietää parantumisen ( paitsi sairausloman) pituutta, kyllä siinä pitää ite myös tunnustella.Itelle aikoinaan "joo voit lenkkeillä 3 päivän kuluttua" ( polven tähystysleikkaus) siinä meni 3 kuukautta...

Miettinyt että kaatuillu niin paljo; ratajuoksussa, hölkässä, hiihdossa, pyöräilyssä, vien roskia, ihan kotona että ....mulla on tdella huono tasapaino ja varmaan joku "kaatumatauti"...

[Fillarijeti]

Kylkiluumurtuma saattaa tosiaan haitata normaalielämän pieniä askareita. Ajoin joskus kauan sitten aamuhämärässä kilometrin pikkutietä, kantavalla valkealla lumipinnalla, kunnes käännyin laskemaan moottoritien alikulkuputkeen. Eturengas putosi arvaamatta ja yllättäen pehmeään lumikuoppaan ja tökkäsi hieman sen takareunaan. Valahdin pitkälle ohjaustangon päälle suutelemaan eturengasta ja aloitin korjausliikkeet. Satulaan peruuttaminen ja täydellinen ohjauskyvyn palauttaminen kesti useita sekunteja ja noin 30 metriä, mutta silti... Oikea olkapää hipaisi karkeaa metalliputkea, joka tempaisi rajusti ja veti kyljen aaltoprofiiliin.

Yritin pärjäillä pari päivää omin avuin, mutta sängystä nousu, pytyn lastaaminen, leivän leikkaaminen ym. arjen askareet toivat hien otsalle ja panivat huohottamaan. Jalan nosto pyöräntangon yli oli äärimmäisen kivuliasta, vaikka pyörää kallisti. Yritin, mutta en pystynyt. Hain tohtorilta Panacodia ja Buranaa tavoitteena satulaan nousu ja kaupassa käynti, vaikka en juuri tätä tavoitetta vastaanotolla ilmoittanut. Yhdistelmä leikkasi kipua sen verran, että seuraavana päivänä hain kaupasta aimo annoksen evästä, vaikka täyden repun selkäänlaitto ja sen jälkeen pyörän päälle nouseminen oli edelleen taivaallista. Jatkoin myös lääkittynä lenkkeilyä pyörällä, mutta yltyvä jomotus pakotti hieman lenkkejä lyhentämään. Kylkiluiden paranemiseen meni noin kuukausi.

Niin se näkymätön lumikuoppa. Joku oli tullut moottorikelkalla pellolta, ajanut tunnelin läpi ja hyppyyttänyt kelkkaa ennen sitä niin että lumi oli paikallisesti pehmennyt. Kelkka oli siirtynyt pellolle tunnelin jälkeen.

[nure]

Kisu, huhtikuun puolessa välissä kaaduin, juhannuksen nurkilla jo reippaasti yhdellä kepillä kunnon kävelylenkkejä. Kipuja ei ollut, pakolliset lääkkeet söin ja alkuun muutaman Panacodin yöksi varmuuden vuoksi. Jostain syystä luutuminen oli hieman hidasta ja lomaa vielä venytti että ruuvit oli pakko poistaa koska luutumisen yhteydessä alkoivat kannat tunkemaan ulos.

Kaikkein kamalinta hommassa oli tuo tammikuussa töihin meno, nopeasti ihmisestä tulee mukavuudenhaluinen ja laiska työtä vieroksuva yksilö!

[xs2jammu]

Jaa, tänään tuli sitten tän talven ekat pannut vedettyä jäisellä pikkutiellä ja tietenkin se yksi niistä kymmenestä sepelistä mitä löytyi jäi sitten suoraan polven alle ja ajohousuistaista polvi auki sekä polvessa verijälki. Tää parisa housujen polvi umpeen jollain.