Kiitän Taliskeria vastauksesta, jonka viimeistään uskoisin rauhoittavan mahdolliset porukkalenkeille lähtöä empivät.
Viimeisintä kaatumistani en erityisemmin olisi viitsinyt mainostaa täällä, mutta koska on olemassa sellainen asia, jota englanniksi kutsutaan nimellä "poetic justice", on ehkä paikallaan, että kuvailen sen. (Eli oli minulle oikein, että kaaduin typerimmällä mahdollisella tavalla, koska en osannut olla naljailematta Taliskerille.)
Tapahtumapaikka: vasta-asfaltoitu ja hiljainen peltoaukean ylittävä tie eli suora, tasainen ja tyhjä tie.
Tapahtumasarja: 1) Kaivan patukanlopun taskusta, syön sen ja laitan kääremuovin takaisin taskuun, otan juomapullon, juon kolme kulausta ja laitan pullon takaisin telineeseen, naputtelen mittarin näyttämään ajoaikaa, vilkaisen lukemaa ja naputan näyttöön kadenssin. 2) Havahdun siihen, että olen aivan tienlaidassa ja että etupyörä osoittaa suoraan ojaan. 3) Käännän ohjaustankoa ja hyppyytän etupyörää asfaltin reunan yli. 4) Huomaan olevani tilassa, josta ei ole paluuta pystyasentoon. 5) Huomaan olevani kyljelläni tien pinnassa.
Vammat ja vauriot: Tavanomaiset asfaltti-ihottumat polvessa, kyynerpäässä ja lonkassa sekä rystysessä; pyörässä ei kolhuja, joita olisi erottanut entisistä; ajohanskan kämmen revennyt, Santineissa pari pientä reikää.
Syyt tapahtumaan:
1.) Valkoisen reunamaalauksen puuttuminen uudelta asfaltilta sekä asfaltin ulottuminen aivan piennarojan reunaan.
2.) Hubris eli kohtalokas ylimielisyys.
3.) Elvistely.
4.) Nukahtaminen.
5.) Paniikki.
6.) Tilanteen vaatimuksia vastaamaton pyörän hallintakyky.
Lainaa viestiä vastauksessa
Nooh, ei tullut about naarmunnaarmua pottaan ja ryysyt säilyi ehjänä. 
Helvetinmoiset allergiaoireet tosin jäi metsästä päälle ja meinas jopa estää tuon äskeisen brevetin ajon...
Tee-se-itse arpitatska polveen
. Ei aina voi onnistua.
Alkujaan tämän lähetti Tony47
. Edes vähän katu-uskottavuutta
Kirjanmerkit