Aktiivijäsen
Tänään maastossa OTB: itselle uudella polulla ei kovin syvän eikä kovin leveän ojan ylityksessä, etupyörä ei noussutkaan ylös ojasta, vaan mahtui juuri sopivasti ojaan ja minä ja pyörä jatkoimme matkaa etupyörän pysyessä paikallaan. Onneksi vastaranta ei ollut kivinen, vaan melko pehmeä. Uusi yritys ja ylitys ilman yllätyksiä.
Maastossa ei saisi keskittyminen kyllä herpaantua hetkeksikään, eikä mitään tasamaasta poikkeavaa saisi lähestyä huolimattomasti.
Vakiovieras
Sattui olemaan U-lukko vielä kiinni kun yritin lähteä liikkeelle, tottakai sen puolen jalka jo klipattuna minne sitten tömähdin. No, ainakin tuo kaatumisentunnistin toimii.
Banned
Keväällä otb, metsässä valot ja varjot hämäsi, ainoastaan itsetunto kärsi.
Vakiovieras
Ke. 28.08 illalla 9 jälkeen. Pimeä kahden rautatien alitustunneli alamäen jälkeen.
Vauhtia about 22km/h gravel sähkiksellä matkassa. Takana n. 25km ja tunnelissa vasemman puoliseen betoniseinään pää hipaisi vain hiukkasen.
No lipathan siitä tuli vasemmalle kyljelle, peili rikki ja äijältä pari kylkiluuta poikki kun rungon päälle kaaduin.
Naama veressä, turvoksissa ja mustana vasemmalta puolelta sekä tietoisuus siitä että kylkiluiden paraneminen vie 6-10 viikkoa.
Pari päivää ollu ihan perusjuttujenkin hoitaminen vaikeaa. (pukeminen, syöminen, istuminen, seisominen, ym.)
Ps. Kypärä ja valojen käyttö olisi voinut ehkäistä koko kaatumisen.
sivustot.net/Pekka/eb/ | pyöräilyä vuodesta 1960
^ no mulla on ollu ihan perusjuttujen hoitaminen samantyylisen vamman takia ollu vaikeeta pitemmän aikaa. Pahinta oli mennä maate ja nousta sieltä.
10.10. kaaduin märkiin lehtiin viedessäni roskia, yllä oli shortsit ja t-paita. Seuraavana päivänä vielä ajelin saturaisen mutta senjälkeisenä yönä heräsin ihan helvetillisiin kipuihin, aattelin että nyt lähtee taju. Kahdessa asennossa pystyi makaan.
Kylkiluita meni ja lihasrevähtymä, vähänkin jos jotain niin piti pitää kädellä kiinni kyljestä ettei sieltä se lihas ponnahda ulos.
Ja kipu on jatkunut siittä asti. Sentäs pystyy hengittämään, kokeilin ( kun ei ollut vielä lunta) osaanko edes ajaa pyörällä, mutta vasemmalla kädellä ei voi tankoon nojata, eikä yhtään ponnistella tai ylämäkeä.
Kylkiluiden paraneminen mulla ei vie 6-10 viikkoa vaan 6-10 kuukautta. Sillä kesäkuussa kotona kaatumisen seurauksena meni oikean puolen kylkiluut, ja ne on vielä kin kipeet ( ja tämä on mulle ihan tyypillistä, mikään ei ole ikinä parantunu normaalissa aikataulussa, lihasrevähtymät ei edes parantuneet piti parsia kokoon ja 3kk, kihti 5kk...)
Sentään pystyn käveleen, ja onneksi talvipyöräly ei muutenkaan ole lempilajini. Lumityöt ( auto ja vierustat) on kuitenkin pahentanu tilannetta, mutta pakkohan ne on pitäny tehdä.
Banned
En sen jälkeen kun lonkka murtui ja sai 8.5 kuukautta levätä.
Aktiivijäsen
^ Reisiluun yläosa?! On täytynyt olla melkoinen määrä huonoa tuuria vai oliko kaatuminen sellaista luokkaa ettei vähemmällä voinut selvitäkään?
(Toipumisaikakin tuntuu ihmeen pitkältä, mutta sille varmasti oli perusteensa.)
Mutta jos kevyt huumori sallitaan: jos edellisestä kaatumisesta on kulunut niin kauan ettei ihan heti muista edes vuotta, on ajanut aivan liian vähän.
(Valitettavasti taidan jo kuulua siihen ryhmään.)
Banned
Jos lääkäri määrittää loman pituuden niin en todella kitise vastaan. Lisäksi oli erinomainen kesä ja keppejä ei tarvinut käyttää kuin kuukausi.
Muistan vuoden hyvin mutta kun hyvin vähän ajaa maastossa niin kaatuilu ei kuulu harrastuksiini. Toisaaltaan tuollaisia joka talvisia pyllähdyksiä ei kukaan laske.
Sinun ajoista en tiedä mutta joskus kommenttiesi perusteella ajat joka 100tuhatta tai sitten et metriäkään :-)))
^ lääkäri ei voi tietää parantumisen ( paitsi sairausloman) pituutta, kyllä siinä pitää ite myös tunnustella.Itelle aikoinaan "joo voit lenkkeillä 3 päivän kuluttua" ( polven tähystysleikkaus) siinä meni 3 kuukautta...
Miettinyt että kaatuillu niin paljo; ratajuoksussa, hölkässä, hiihdossa, pyöräilyssä, vien roskia, ihan kotona että ....mulla on tdella huono tasapaino ja varmaan joku "kaatumatauti"...
Jäsen
Kylkiluumurtuma saattaa tosiaan haitata normaalielämän pieniä askareita. Ajoin joskus kauan sitten aamuhämärässä kilometrin pikkutietä, kantavalla valkealla lumipinnalla, kunnes käännyin laskemaan moottoritien alikulkuputkeen. Eturengas putosi arvaamatta ja yllättäen pehmeään lumikuoppaan ja tökkäsi hieman sen takareunaan. Valahdin pitkälle ohjaustangon päälle suutelemaan eturengasta ja aloitin korjausliikkeet. Satulaan peruuttaminen ja täydellinen ohjauskyvyn palauttaminen kesti useita sekunteja ja noin 30 metriä, mutta silti... Oikea olkapää hipaisi karkeaa metalliputkea, joka tempaisi rajusti ja veti kyljen aaltoprofiiliin.
Yritin pärjäillä pari päivää omin avuin, mutta sängystä nousu, pytyn lastaaminen, leivän leikkaaminen ym. arjen askareet toivat hien otsalle ja panivat huohottamaan. Jalan nosto pyöräntangon yli oli äärimmäisen kivuliasta, vaikka pyörää kallisti. Yritin, mutta en pystynyt. Hain tohtorilta Panacodia ja Buranaa tavoitteena satulaan nousu ja kaupassa käynti, vaikka en juuri tätä tavoitetta vastaanotolla ilmoittanut. Yhdistelmä leikkasi kipua sen verran, että seuraavana päivänä hain kaupasta aimo annoksen evästä, vaikka täyden repun selkäänlaitto ja sen jälkeen pyörän päälle nouseminen oli edelleen taivaallista. Jatkoin myös lääkittynä lenkkeilyä pyörällä, mutta yltyvä jomotus pakotti hieman lenkkejä lyhentämään. Kylkiluiden paranemiseen meni noin kuukausi.
Niin se näkymätön lumikuoppa. Joku oli tullut moottorikelkalla pellolta, ajanut tunnelin läpi ja hyppyyttänyt kelkkaa ennen sitä niin että lumi oli paikallisesti pehmennyt. Kelkka oli siirtynyt pellolle tunnelin jälkeen.
Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Anglia katolleen kääntyi.
Gösta Sundqvist: Teuvo, maanteiden kuningas
Banned
Kisu, huhtikuun puolessa välissä kaaduin, juhannuksen nurkilla jo reippaasti yhdellä kepillä kunnon kävelylenkkejä. Kipuja ei ollut, pakolliset lääkkeet söin ja alkuun muutaman Panacodin yöksi varmuuden vuoksi. Jostain syystä luutuminen oli hieman hidasta ja lomaa vielä venytti että ruuvit oli pakko poistaa koska luutumisen yhteydessä alkoivat kannat tunkemaan ulos.
Kaikkein kamalinta hommassa oli tuo tammikuussa töihin meno, nopeasti ihmisestä tulee mukavuudenhaluinen ja laiska työtä vieroksuva yksilö!
Aktiivijäsen
Jaa, tänään tuli sitten tän talven ekat pannut vedettyä jäisellä pikkutiellä ja tietenkin se yksi niistä kymmenestä sepelistä mitä löytyi jäi sitten suoraan polven alle ja ajohousuistaista polvi auki sekä polvessa verijälki. Tää parisa housujen polvi umpeen jollain.
Don't ride faster than your guardian angel can fly!
http://pd.kuvat.fi/
Vakiovieras
Taidan huomenna laittaa nastarengaskiekot takaisin kun selvisin ilmeisesti venähtäneellä ojentajalla. Risteys näytti olevan puoliksi tamppautuneen lumen peitossa mutta olikin peilijääksi kiillottunutta lunta... Olin varma että takamuksessa olisi reikiä kun hyvän matkaa siinä taittoi matkaa istuma-asennossa mutta ei ottanut pyöräkään osumaa.
Moottoriturpa
Tänään. Ei niin yllättäen kesärengas ei pidä jäällä.
Tekipä kipeää.
Aktiivijäsen
^ Kääntyessä vai suoralla jarruttaessa?
Ei sillä että kumpikaan olisi sen alokasmaisempi virhe tai tekisi kuskista yhtään sen naurunalaisempaa, ihan vain uteliaisuudesta. Itse olen onnistunut kaatumaan kummallakin tavalla, kun ei tullut aikoinaan opittua oikeita, nopeita ja automaattisia reaktioita. Eli silloin kun olen ehtinyt jotain tehdä huomattuani, että nyt mennään, olen onnistunut vain pahentamaan tilannetta eli aiheuttanut sen että olen paiskautunut maahan enkä liukunut sulavasti.
Mutta jos pyörälle ei käynyt mitenkään eikä edes tekstiileihin tullut vaurioita, niin ihan hauska juttuhan tuollainen kaatuminen on jo parin päivän päästä...
Aktiivijäsen
Tänään tuli turvat työmatkalla, Espoon Olarin prisman liikenneympyrän mukulakivetyksellä lähti eturangas alta kun olin käätymässä oikealle tien yli. Nastat (piikkisiat) oli alla ja ne lähti sormia napsauttamalla liukumaan noilla mukuloilla, oli ehkä vähän kuurassa kun noin ilosesti lipes. Onneksi vauhti maltillinen mutta kyllä siitä ranne jäi vähän kipeäksi. Kunnia kyllä otti eniten kipeää.
Moottoriturpa
Suoralla varovasti ajellessa aivan pienenpieni ohjausliike ja eturengas lähti alta. En ehtinyt kissaa sanoa tai edes miettiä sen sanomista. Yhtäkkiä maassa levällään.Alkujaan tämän lähetti Opulus
Tiedostin kyllä lähtiessäni lähteväni uhmaamaan viikatemiestä ja jäiset paikat otin varovasti. Sitten pieni herpaantuminen ja muks.
Pahin keli tuollainen kun "kaikki" on pitävää ja sitten kuitenkin muutamia jääpätkiä.
Peukaloa piti hieman laastaroida, polveen kolhu ja ehkä kylkiluissa jotain kun hengittäminen sattuu. Ellei joku lihasvenähdys vaan. Fillari ja vaatteet ok.
Aktiivijäsen
^Ai niin, on mulle yksi tuollainenkin kaatuminen sattunut. Jokseenkin suora ja aivan tasainen kelvi - taisi olla Vanha Tuusulantie, olin tulossa Kirkkotieltä - eikä minkäänlaista tarvetta tehdä ohjausliikkeitä ja yhtäkkiä löytää itsensä kyljeltään!
Muistaakseni syytin silloin itseäni siitä etten ollut ymmärtänyt laskea rengaspaineita, mutta ei kai sekään tuommoisessa tilanteessa olisi auttanut...
Moottoriturpa
Niin ohjausliikkeen syy oli sellainen, että kadun pinta oli pikkusen kalteva ja ajattelin säätää kulkuani kaateen suuntaan nähden hieman paremmaksi. Huono ratkaisu.
Vakiovieras
Jyrkkä alamäki, kesärenkaat, yht'äkkiä jäätä koko tien leveydeltä...
Onneksi Pelotonista sai Grizliin samantien uuden korvakkeen, ettei tarvinnut tilata Saksasta ja jäädä odottelemaan.
Tämän takia on se hyväksi havaittu kaava N+1... sillä +1:llä saa haettua osia telakalla oleviin konkeleihin.
Aktiivijäsen
Pahimmaan kaatumisen mitä muistan oli kun kurvasin työpaikan parkkihalliin alla Ice Spikerit. Eihän ne piikit mitään pitäneet hierretyllä betonilattialla ja pyörä lähti tangentin suuntaan.
Banned
Työvuosina kyllä keväisin juuri noita pyörä alta kaatumisia tapahtui, yleensä vain katseli ympäriinsä ettei vaan kukaan nähnyt ja matka jatkui.
Aktiivijäsen
Joo nastoja tässä syyttelen itsekkin, ilman nastoja olisi varmaan ihan mallikkaasti menty. Valitsin pyörän missä nastat on, kun varjopaikoissa oli aamulla vielä ikävän jäisiä kohtia, missä kesänakeilla olisi voinut käydä kuten edelläkin kävi.
Aktiivijäsen
ISP:t on yllättävän liukkaat kovilla pinnoilla. Kerran meinasin vetää huolella jarrutuksen pitkäksi, kun keväällä jään alta oli paljastunut edellisenä syksynä vedetty sileä asfaltti. Eihän ne siinä pitäneet niin mitenkään.
Aktiivijäsen
Kaateen.. ei löydy Kielitoimiston sanakirjasta, ja oli uusi ilmaisu minullekin.
Veteraani
^^ISP lähti minultakin alta kerran risteykseen tullessa kun liikennettä katsellessa pysäytin metallisen kaivonkannen kohdalla. Vauhtia ei enää ollut, mutta keulan lähtiessä alta putoaa yläpää edellä. Sain onneksi kierrettyä sivuttain hartia edellä asfalttiin.
Jäsen
Vanha tuttu. Et vain osannut hakea perusmuodolla: kaade on geologian erikoissanastoa, mutta soveltuu myös yleiskieleen. Haepa uudelleen.
Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Anglia katolleen kääntyi.
Gösta Sundqvist: Teuvo, maanteiden kuningas
Aktiivijäsen
Yleis- ja ammattikielen sana pinnan kaltevuudelle on kaato.
Jäsen
Nastarenkaat kun on laitettu varastoon niin tietysti nyt tiet jäässä. Varovasti koitin edetä, mutta luotin tyhmyyttäni alikulkutunnelin kohdalla olevaan lumipintaan. Yhdessä kohtaa lumen alla mustaa jäätä ja hups hei kyljelleen. Vahingot oli onneksi henkistä sorttia. Vaatteetkin pysyi ehjinä kun ei ollut sepeliä enää turvaamassa. Jarrutuksessa sepeliä vielä hieman oli ja siitä kai tämä luotto lumipinnan pitoon
Banned
^Kerran vastaavassa tilanteessa en huomioinut että kevät aurinko sulattanut ja vesi valunut tunneliin, syy ja seuraus, lähellä oli muutkin vauriot kuin henkiset tunnelin seinään rysäytäyttäessä.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit