Digitalisaation ahdistus

Nyt pitää kysyä että millainen suhde teillä on tähän digitalitekniikan riemukkaaseen yleistymiseen?

Minulla on aika kaksijakoinen. Tykkään ja arvostan montaa hienoa juttua, vaikkapa kännykästä löytyviä karttoja. Kun olen helposti eksyvää tyyppiä.
Mutta samalla se ahdistaa ihan helkkaristi. Joka hiton paikkaan ja hommaan vaaditaan joku aplikaatio. :mad:

Säännöllisin väliajoin haaveilen älykännykän vaihtamisesta Nokian peruskapulaan. Mutta sitten hukkuu myös Spotify, ei hyvä. :)

Silti sähkövaihteita en huolisi pyörään ikinä, ja sinkulointi alkaa siina vaiheessa kun vaijerivetoiset vaihtajat markkinoilta katoaa. Lisäksi tunnen suurta vetoa vanhoihin analogisiin järjestelmiin. Eli filmikuvaamiseen ja perinteiseen vastakaarijousella ampumiseen. Tietysti ilman tähtäin- ja laukaisulaitteita. :)

Mutta onko täällä muita ikämiehiä jotka tuskailee saman asian ympärillä. :o

Hyvä renki mutta huono isäntä.

t. ikäneito

En fanita totaalista digitalisoitumista. Älykellot eivät ole meikäläisen juttu vaan pitää olla perinteinen analoginen rannekello. Musiikin kuuntelussa saan parhaan nautinnon levysoittimella. Autossa toki tilanne pakostakin eri. Mobiililaitteilla ja tietokoneilla on se huono puoli myös että sosiaalinen kanssakäyminen ei ole samaa kuin se jos olet ihan nokakkain tai näpyttelet toiselle tekstiä. Pahimmassa tapauksessa alkaa eristäytymään ulkomaailmasta liikaa. Voisiko sanoa että digitalisoituminen on riski ja mahdollisuus.


Sent from my iPhone using Tapatalk

En ole ikämies, mutta tuskailen kyllä asian ympärillä.

Ironisesti kyllä, sillä tykkään pelata tietokoneella ja käytän työssäni paljon somea, mutta silti mulla on viha-rakkaus-suhde aiheeseen. Arvostan vinyylejä ja perinteisiä paperikirjoja, filmielokuvia digitaalisten sijaan, omistan isän vanhan filmikameran 60-luvulta ja vuoden '74 Fiat 128:n. Älykännykkä on ihan kiva laite ja se on myös tavallaan lisännyt ja muuttanut viestintää, että tulee juteltua tiettyjen kavereiden kanssa enemmän kuin ehkä aiemmin - jo välimatkoista johtuen, mutta samalla ärsyttää tietoisuus siitä, että periaatteessa vain annat koko ajan omat tietosi ja mieltymyksesi eteenpäin markkinointia ja myyntiä varten. Aina välillä ahdistaa ja tulee mietittyä selviäisikö taas peruspuhelimella vai jäisikö kuitenkin jostain paitsi? Vai tulisiko aika käytettyä hyödyllisemmin ja turha kännyn selailu jäisi vähemmälle?

Itse en pidä siitä, että ihminen on entistä sidotumpi puhelimeensa kaikkien sovellusten myötä. Ehkä ne älykodit ja Tinderit joillekin sopii, mutta olen enemmän kuitenkin downshiftaaja, joka kuitenkin tykkää tavata ihmiset kasvotusten. Yksi asia tosin digitaalisuudessa on selkeästi ylivoimaisempaa - laajojen tekstien kirjoittaminen. Romaanin tai novellin tai vaikka tutkielman ja markkinointisuunnitelman kirjoittaminen kirjoituskoneella? Njet. Pelkkä runonkin kirjoittaminen oli jo rankkaa. Lähinnä vain esteettinen laite enää, kiva katella, ei käytännöllinen.

No en kauheasti tunne ahdistusta puhelimista ja sähkövaihteista, mutta yleisesti ottaen digitalisaatio niin kuin se laajemmin ymmärretään, ahdistaa jonkin verran. Digitalisaatio on tuonut mukanaan jatkuvan nopean muutoksen työelämässä ja siihen ei tällainen kankea vaari enää oikein tahdo taipua.

Muuten ei kauheasti ole hinkua filmikameroiden tai muidenkaan -70 -luvun juttujen perään. Lankapuhelimen ja mustavalkoisen television ilman kaukosäädintä ja kahdella kanavalla. Autossa sai olla radiota säätämässä koko ajan, kun ajoi Kotkasta Karhulaan, niin kanava (joita siis radiossa oli kai kaksi plus ruotsinkielinen) ehti vaihtua viidesti.

Sellaista hiljaista närästystä on, joka saataa aikanaan johtaa omalta osaltani vahvempaan bittivirran rajoittamiseen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ilmora

Aina välillä ahdistaa ja tulee mietittyä selviäisikö taas peruspuhelimella vai jäisikö kuitenkin jostain paitsi? Vai tulisiko aika käytettyä hyödyllisemmin ja turha kännyn selailu jäisi vähemmälle... Itse en pidä siitä, että ihminen on entistä sidotumpi puhelimeensa kaikkien sovellusten myötä. Ehkä ne älykodit ja Tinderit joillekin sopii, mutta olen enemmän kuitenkin downshiftaaja...

---

Olen samaa mieltä. :)

Harmillisesti puhelimeen on uinut muutamia arkena käyttökelpoisia ja lähes pakollisia sovelluksia: pankin, postin ja työnantajan. Odotettavissa on, että riippuvuus älylaitteista kasvaa.

Digitalisaatio on tuonut elämääni lähinnä positiivisia juttuja. Työt on lähes täysin paikka riippumattomia, monen homman voin hoitaa puhelimellakin. Jollekin olisi tietysti ahdistus mutta itselleni se on vapautus kun en ole paikkaan enkä aikaan sidottu töiden suhteen.

Samoin suoratoisto musiikit, leffat ja kuuntelu kirjat on käytössä. Käytän kulttuuri tuotteita paljon enemmän kuin ilman noita palveluita. Tykkään urheilu-älykelloista jolla saa träkättyä lenkit.

Sosiaalinen media on se mitä ei kiinnosta enää kovasti käyttää. Jos Facebookissa ei olisi muutamat harrastusryhmät lopettaisin varmaan koko käytön. Harvoin päivitän mitää omille sivuille. Kuitenkin sitäkään ei liikaa voi parjata. Ehkä minua manipuloidaan sitä kautta mutta yksikin kaveri porukkaan minkä kanssa käydään toisinaan pyörälenkillä on somessa muodostunut.

Eli joo, en kaipaa aikaa milloin työssä faxi lauloi ja kavereita tavattiin pelkästään livenä.

En tunne ahdistusta laskujen maksamisen helppoudesta. Epäsosiaalinen media häiritsee.

Jussi69 just tänään sano et se on muuttunu... 5 vuotta sitten oli eturivissä porukkaa kuvaamassa bändiä... Nykyään se sama likka kääntää selkänsä bändille... Pitää päästä itte kuvaan

Itsellä on ollut paperiton toimisto jo noin vuodesta 1999. Työskentelen (aateekoo) alalla ja mielestäni mitään ei voi edistää jos ei itse tee niinkuin saarnaa.

Silti jotkin analogiset ja konkreettiset asiat pysyvät tosi hyvinä työkaluina edelleen, jos ei pääasiallisena niin sitten varavälineenä, alkuun vaikka:

- Paperikartat
- Kompassi
- Face to face - tapaamiset
- Kassakaappi ja viralliset asiakirjat
- Wife

Digitaalisia laitteita ostan tarpeeseen ja melko pitkän harkinta-ajan jälkeen. Laitteiden käyttöikä on yleensä vuosikausia tai laitteen käyttöiän verran jos johonkin lähtee, ei sitä osteta hetken mielijohteesta ettei jää hyllyyn pölyttymään. Tosin kiinteällä akulla olevat vehkeet menevät tosiaan muutaman vuoden käytön jälkeen vaihtoon.

Facebook ja muut digitaaliset aikasyöpöt ovat saatanasta. Jos ei osaa käyttää niin niihin palaa nykyihmisellä aivan liikaa aikaa. Itse poistin FB-sovelluksen pari viikkoa sitten kun kyllästyin "tyhjän" uutisfeedin selailuun. Kesän ajan se aina on laitteella, kun sinne on kiva laittaa vaikkapa reissuraporteista päivityksiä. Eli vastauksena kysymykseen: kyllä välillä ahdistaakin :D

Tätä nykyä puhelimessakin on 40-60 sovellusta ajossa joten aika syvällä tuo integraatio digimaailmaan on tänä päivänä - ja vielä taskukoossa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jani Mahonen

Face to face - tapaamiset

---

+1. On se jumalaisen ihanaa päästä keskustelemaan ja sopimaan asioista ihan F2F. Näitä Skype-miitinkejä on joka saatanan väliin ja niissä ei vain pysty pitkää tovia aiheeseen keskittymään...tällä hetkellä meille demotaan softan seuraavaa versiota mutta ekan tunnin jälkeen keskittyminen väkisinkin herpaantuu ja multitasking alkaa. Mutta toisaalta kun tiimin jäsenet ovat maantieteellisesti missä sattuu ja ollaan kontaktissa päivittäin, kaikkea ei käytännössä vaan voi hoitaa F2F.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jani Mahonen

Itsellä on ollut paperiton toimisto jo noin vuodesta 1999. Työskentelen (aateekoo) alalla ja mielestäni mitään ei voi edistää jos ei itse tee niinkuin saarnaa.

---

Itse olen talotekniikka-alalla ja paperittomuus on todella kaukana. Järkyttävän kaukana. :)

Mutta kuten sanottu se kaksinaisuus tässä välillä ahdistaa. Moni asia on tietysti parantunut tekniikan myötä, vaikka nyt tuo pankkipalvelut mobiililisti. Mutta sitten siinä sivussa on tullut ikäviä aikasyöppöjä, joista olisi kiva päästä eroon. Mutta tämä on kuin laihduttamista täyteen pakatun jääkaapin vieressä. Ei tahdo itsekuri riittää. :o

Eikä nämä kaikki sovellukset/ohjelmat aina eteenpäin mene, kyllä jotkut softat on hermoja raastavan ikäviä käyttää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti bici74

+1. On se jumalaisen ihanaa päästä keskustelemaan ja sopimaan asioista ihan F2F. Näitä Skype-miitinkejä on joka saatanan väliin ja niissä ei vain pysty pitkää tovia aiheeseen keskittymään....

---

On se hieno tunne kun viikkojen sähköposti ja chatti-taisto ratkeaa viiden minuutin tapaamisella.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja

Itse olen talotekniikka-alalla ja paperittomuus on todella kaukana. Järkyttävän kaukana. :)

---

Ehkä pieni offtopic mutta: mukava on ollut nähdä useissa asiakas-caseissa (vähän pienemmissä yrityksissä), kun järjestelmän käyttöönoton myötä paperiset auton kojelaudan päällä pyörivät lippulappuset häviää pikkuhiljaa käytöstä ja firma ihmettelee kun liikevaihto kasvaa. Tarpeeksi nimittäin kun noita tuntilappujakin häviää, niin pienistä papereista tulee kuukausittain helvetinmoinen summa, kun porukka unohtaa laskuttaa tekemänsä työt ja tarvikkeet, tai tieto vaan katoaa.

Toki tietojärjestelmien käyttöönotto vaatii työtä, useimmiten se on aika haastavaa aikaa yritykselle. Toimintatapojen pitää muuttua ja se ottaa aikaa.

Aikanaan olin kellarissa sellaisen järkyttävän kokoisen miehenkörilään (putkiasentajan) kanssa uutta järjestelmää testaamassa. Firman johtaja laittoi minut tahallaan tämän kaverin kanssa testaamaan. Ei saanut käsipääte (2000+ eur) verkkoyhteyttä, ja mikään ei toiminut. Itseäkin vi.. ärsytti. Sitten tämä romuluinen kaveri nykäisi takataskustaan uudenkarhean Nokian parhaimman mallin ja kysyi että voisko tiedot syöttää tällä? Repesin nauruun ja kohta bittikin kulki :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti marco1

On se hieno tunne kun viikkojen sähköposti ja chatti-taisto ratkeaa viiden minuutin tapaamisella.

---

Back to basics eli fläppitaulu ja sopiva määrä erivärisiä tusseja ovat aivan loistavia näissä tilanteissa. Joku virtuaaliympäristö/Skype, Confluence/JIRA etc ovat väärinkäytettyinä järkyttäviä välineitä vaikkakin tarjoavatkin periaattessa tehokkaat työkalut mm. fläppitaulun korvaajaksi. Myös keskustelu on usein paljon siistimpää F2F verrattuna siihen että jostain näppiksen takaa heitellään ihan mitä tahansa paskaa matalalla kynnyksellä. Kehonkieli kertoo myös paljon, tästä olen itse oppinut paljon viime vuosina. Esim. vastapuolen turhautuminen on helppo havaita pöydän takaa...Skypen yli monta luokkaa vaativampaa, riippuen toki tapauksesta.

Itse olen asiakasrajapinnassa paljon ja periaate on tavata kaikki merkittävät asiakkaat f2f heti suhteen alkuaikoina. Jos askelmerkit on hyvät niin pyrin käymään illallisella heidän kanssaan ja top 10 kanssa vedetään kännit. Jos yhteistyössä pääsee tonne top 10 levelille niin kaikesta sen jälkeen on pirun helppo sopia.

Ei mitään ainutlaatuista. Kohta on kahlattu Markus Selinin elämänkerta läpi ja se sanoo siinä että kännit yhdessä kertoo toisesta enemmän kuin mikään psykologinen testi.

On the topic virtuaali kännit jotka ois yhtä hauskat kuin oikeat ilman krapulaa ja väsymystä ois kyllä kova appsi...

Ei muuten ahdistanu yhtään jätekuskina, kun listat vaihdettiin paperilta tietokoneelle. Oli muuten aikamoinen raamattu se lista pahimpina päivinä ja järjestyksestä ei tietoakaan. Jokaisen kadun jälkeen parkkiin ja selaten koko lista läpi, josko joku on lipsahtanu väärälle sivulle. Seuraavaa katua sai aina etsiä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jani Mahonen

Facebook ja muut digitaaliset aikasyöpöt ovat saatanasta. Jos ei osaa käyttää niin niihin palaa nykyihmisellä aivan liikaa aikaa. Itse poistin FB-sovelluksen pari viikkoa sitten kun kyllästyin "tyhjän" uutisfeedin selailuun. Kesän ajan se aina on laitteella, kun sinne on kiva laittaa vaikkapa reissuraporteista päivityksiä. Eli vastauksena kysymykseen: kyllä välillä ahdistaakin :D

---

Itse olen ratkaissut aina välillä ahdistuksen tyhjentämällä kaikki sometilit ja poistamalla ne. Kun tuntuu siltä, että alkaa liikaa hallita elämää tai olla feikkiä, niin pois vaan. Ja aina kun aloittaa alusta, niin sitä suppeammalla meiningillä. Esim. Facessa en ole lisännyt enää ainuttakaan ystävää ja käytän tiliä vain työjuttuihin, mutta varmaan sellainen, joka ei meikäläistä tunne saattaa ihmetellä eikö löydy ystäviä tai Instaan seuraajia, mutta väliäkö sillä. Some ei ole realistista. Siellä voi maalata vaikka miten kauniin kuvan elämästään, mutta kukaan ei koskaan kysy miten menee - oikeasti.

^ näin. 1

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ilmora

...ome ei ole realistista. Siellä voi maalata vaikka miten kauniin kuvan elämästään, mutta kukaan ei koskaan kysy miten menee - oikeasti.

---

Digitalisaation ahdistus johtaa monessa tapauksessa ahdistuksen digitalisaatioon. Näkyyhän se tällä foorumillakin :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Digitalisaation ahdistus johtaa monessa tapauksessa ahdistuksen digitalisaatioon. Näkyyhän se tällä foorumillakin :)

---

Jos ihmistä ahdistaa, ihmistä ahdistaa. Jos ihmistä ei ahdista, ihmistä ei ahdista. Jos ihmistä kaikesta huolimatta meinaa ahdistaa, on tärkeää tietää miksi ahdistaa. Jos ihmistä ahdistaa esim. some, pitää heittää mereen some

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti LJL

Jos ihmistä ahdistaa, ihmistä ahdistaa. Jos ihmistä ei ahdista, ihmistä ei ahdista. Jos ihmistä kaikesta huolimatta meinaa ahdistaa, on tärkeää tietää miksi ahdistaa. Jos ihmistä ahdistaa esim. some, pitää heittää mereen some

---

Useimmilla ahdistus vähenee kun lukee ylläolevan Kyösti Pöystin (en jaksa selittää, kato wikipediasta) äänellä.

^Näin se on. Varsinainen ahdistus etsii väylää tietoisuuteen ja pyrkii tarttumaan johonkin käsillä olevaan.

Vaikka olen omalta pieneltä osaltani viemässä digitalisaatiota eteenpäin kehittäjänä, sopeutuminen ns. älypuhelimen käyttöön on jälkijunassa. Älypuhelin käytössä vasta 3-4v ja en ole jaksanut applikaatioihin panostaa. Kartat ja satulan suoruuden tarkistus (vatupassi) tärkeimmät sovellukset normipuheluiden ja tekstiviestien osalta. WhatsApp asennettu mutta vähällä käytöllä. Läppärillä työskentelen, kännykkää en kuljeta aina edes mukana.

En koe olevani ahdistunut, elämää löytyy ilman digivempaimia.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tommi2

Mä olen käsittänyt että ahdistuksessa se ahdistus tulee ihan mistä vaan, eikä sitä voi välttää somea mereen heittämällä.

---

Voi olla, mutta toisaalta kun tuhoaa ison nipun kivoja kuvia ja poistaa vaikka Strava QOMitkin (mitkä tosin saa kyllä Garminista takaisinkin...), niin sitä opettelee luopumaan. Ettei niiden nätisti järjestettyjen pikseleiden tulisi olla elämää hallitsevia ja määritteleviä ja loppujen lopuksi kaikki on elämässä niin nopeassa kierrossa, ettei ketään oikeasti jaksa kiinnostaa se kiva kuva Nizzan rannalta kahden vuoden päästä tai elämäsi paras fillarilenkki. Some antaa ohimenevän merkityksen tunteen, kun kuvista tykätään, mutta samalla se myös alleviivaa, että hetken päästä ketään ei kiinnosta ja et oikeasti tehnyt mitään merkityksellistä.

^ Ei tarvitse olla niin ehdoton. Ei tarvitse poistaa tiliä. Kirjautuu vain ulos ja jättää käyttämättä. Siellä kaikki odottaa jos kirjautuu takaisin.

Kokeiltu. Mutta ei se tunnu yhtä tehokkaalta kuin poistaa aina välillä kaikki. Se on vain some. Ei mitään elämän suuria saavutuksia. Ja niin sen tuleekin olla.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ilmora

Some antaa ohimenevän merkityksen tunteen, kun kuvista tykätään, mutta samalla se myös alleviivaa, että hetken päästä ketään ei kiinnosta ja et oikeasti tehnyt mitään merkityksellistä.

---

Tää on pointti, jonka samalla ymmärrän ja en ymmärrä. Ymmärrän sen, ihminen laumaeläimenä hakee toisten ihmisten hyväksyntää, mutta toisaalta en voi itse käsittää sitä, ettei ihmiselle riitä omat muistot sen oman merkityksellisyyden toteamiseen. Jos on nähnyt tai kokenut jotain huippua, niin siihen pitäisi pystyä palaamaan itse omissa ajatuksissaan saaden miellyttäviä tuntemuksia, ilman että sen merkityksellisyyttä pitää mitata somessa toisten antamilla "pisteillä".