Jokakeväinen urputus viikkolenkkien vauhdeista alkanut taas. Ite lähden noille vauhdikkaiksi speksatuille porukkalenkeille sillä ajatuksella, että speksattu lenkkivauhti on enintään hyvin ohjeellinen, jos sitäkään. Mukaan tulevan porukan kokoonpano (jota "lenkkivastaava" ei voi speksausta tehdessään tietää) sekä kunkin yksilölliset harjoitustarpeet määrittävät sen mihin "keskari" asettuu (keskarikaan ei kerro kuin viitteellisesti lenkin rasittavuudesta mutta se on oma keskustelunsa). Jos joku haluaa ajaa happoa jalkoihinsa vielä ylämäen jälkeenkin "ylämäet reippaasti" -lenkillä, niin en näe siinä mitään pahaa. Aina olen osannut ajaa itsekin kotiin kun on osoittautunut että ei ole kykyjä pysyä porukassa. Sirkiän Pekan kirjoituksista Hepon yhteislenkkien puolelta luettavissa olevaa asennetta kaipaisin myös tänne Espooseen.
Tammaravien osalta on tietysti selvä (ja ymmärtääksen myös Tipsun tarkoitus) että annetusta keskivauhdista pidetään kiinni, koska se on sisäänheittolenkki yhteispyöräilyn maailmaan.
Ihan teoreettisena kysymyksenä (ei siis koske tammaraveja), kuvitellaan että lenkkivastaava on speksannut 27-28 km/h ja matkan varrella osoittautuu että kahdeksan hengen porukasta 6 haluaisi ajaa kovempaa (speksaaja mukaanlukien) ja kahdella on vaikeuksia pysyä speksin mukaisessa vauhdissa, miten on oikein toimia? Saako yksin irrottautua ryhmää kovempaan vauhtiin vai onko ryhmään liittymisellä sitoutunut ajamaan speksin mukaan? Saako kiritellä edellyttäen että pysyy keskarissa? Kuinka kauas pääjoukosta? Entä jos yli puolet ryhmästä haluaa irrottautua? Ja onko lenkkivastaavalla erityinen velvollisuus pysyä annetussa speksissä? Jääkö speksaaja ajamaan yksin 28 keskarilla kun 5 on karannut ja 2 jäänyt?
Ryhmäkuntoilu on sikäli vaikeaa ja vakavahenkistä puuhaa että se pitäisi imo säätää luvanvaraiseksi ja Liikenneministeriö valvomaan käytettyjä keskinopeuksia.
Kiitos kuitenkin Ilelle eilisestä, hyvin järjestetty :)
