Eikö tällainen häivyttäisi pelkistettyä Vain tappio/häviö -ajatusmallia? :seko::cool:
Printable View
Ai niinkö mää sanoin? Taisit lukea rivien välistä omia juttujasi. Siis sitä mä tässä kysyn, että kun sä häviät, niin eiks se nyt oo kovempi häviö, noin niin kuin henkisesti, jos ohittajalla on 30v vanhat kitkat, kun sulla on nelinumeroista kuitua 11-lehtisellä?
Ei sillä mulle ole mitään väliä, millaisella pelillä ohittaja ohittaa. Tai itse häviän. V'tun sama. Vain häviö merkitsee. Focus kohdallaan. :cool:
Tappio, rökäletappio, tuli turpaan niin että tukka lähti jne. Kai noilla on edes jonkinlainen vivahde-ero.
Ainoa tappio jonka kanssa en voisi elää on äänekkäällä voimansiirrolla, puolityhjillä renkailla ja lastenistuimella varustettu Helkama Kaunotar, muksu kyydissä ja ostoskassit tangossa roikkumassa.
Eilen tuli vuoden eka tappio, ja samantien tuplana. Viime vuosi meni tappioitta ja ilmeisesti ylimielisenä kuvittelin, että niin tämäkin vuosi.
Eilen iltakuudelta ohitin yhden vähän nopeamman parivaljakon Töölönlahden rannassa matkalla pohjoiseen. Helsinginkadulla vilkuilin taakse ja kattelin, että tämä taistelu on voitettu, ja rullailin sitten leppoisammin Pääradan pyörätietä pohjoiseen. Vielä mitä: kaverit tulevat siinä Alppipuiston montussa yhtäkkiä muna-asennossa ohi. Pistin Shimano-napavaihteesta KUTOSEN silmään YLÄMÄKEEN ja runttasin Pasilan asemalle asti luokkaa 500-600 watin teholla -- kavereita ei enää näkynyt.
Tuli siis turpaan, mutta kavereille tuli kaksi kertaa. Toivon kanssa, että tässä on joku vivahde-ero.
Ei ole vivahde-eroja -> tukiopetukseen.
Antti, hävisit.
:D
Kalasatama eilen klo 23.10, tyhjät kelvit ja raikas ilma, rankasti pitkäksi venynyt duunipäivä, matka kohti itää. Graffitiseinän kohdalta havaitsen että jostain Suvilahden ex-voimala-alueen kätköistä singahtaa matkaan vanha maasturi reippaalla vauhdilla. Kyllä, etunapa on valtava, vauhtia näyttää olevan enemmän kuin 25. Liskoaivot työntää käskyjä jalkoihin kuin ajokoiralla ikään - mikä paisti, viritetty sähköpyörä, tulen ohittamaan Kuliksen sillalle johtavassa ylämäessä. Vähän vauhtia lisää, välimatka kutistuu, voi voi kun kääntyisi klv-mäkeen kohti itää. Uuh, se kääntyi. Vähän lisäpuristusta ja mäessä rinnalle. Seuraa koominen hetki. Sähkökuski vilkaisee sivulle, katse kiertää etunavan, keskiön ja takanavan - häh, tulitsä siihen ilman sähköä? Rupateltiin mukavia Kuliksen metroaseman ylämäkeen saakka, jossa sähkökuskin aloitteesta koeponnistettiin lihasvoima vs. sähköapu. Lihasvoiman kunnian ylläpidon jälkeen tiemme erosivat ystävällisen kädenheilautuksen myötä. Taisi jäädä hyvä mieli molemmille.
^ Nyt on joku trolli pesiytynyt tänne. Hus, pois pilaamasta muiden vahingoniloa.
Tänään aamulla tuli vastaan länsiväylän varren pyörätiellä työmatkatempoilija numerolappu rinnassa. Kovaksi on käynyt kilpailu.
Hävisin eilen läskipyörälle. Hävettää.
Nuo sähköpyörät ovat päässeet pari kertaa yllättämään.
Äksön-kämerä on ollut toistaiseksi melko tarpeeton, mutta nyt osui sentään reipasta TMT-henkeä linssin eteen. :D Jonkun mielestä varmaan ihan ok menoa, mutta omasta mielestäni tuommoisen muutaman sekunnin ajansäästön takia ninjana pariakymppiä päin punaisia on typerää. Juu. Tappio tuli, mutta niin tuli TMT-Miehellekin.
https://www.youtube.com/watch?v=63fKQwJMEB8
Pari päivää puolikuntoisena työmatkaa varovasti polkeneena on tullut muutamia tappioita. Tosin oma hauskuutensa on siinä että selvästi TMT:ä ajavat kuskit tulee välillä ohitse, eikä meinaa päästä enää karkuun vaikka selvästi tekevät kaksin jaloin hommia samalla kun itse polkee rauhallisesti perässä:)
Tappiohan tuosta sääntöjen mukaan tulee, mutta tuleehan siitäkin aika monta tappiota jos joutuu jälkitauteja parantelemaan.
Kotimatkalla Kaupintien ja Näyttelijäntien risteyksessä tulin pyörätietä punaisiin valoihin. Vaihtumista odottelevien TMT-kumppanien päät pyörivät siihen malliin, että kilpailijoita arvioitiin huolellisesti. Onneksi tulin juuri sopivasti, ettei tarvinnut jalkautua ja saatoin livahtaa muiden ohi. Siinä tuli puoli tusinaa tappion kärsinyttä kertapolkaisulla.
Pientä TMT-henkeä oli tänäänkin ilmassa. Olin ajellut jo pari kilometriä jonkun verkkaista tahtia (noin 18-20km/h) kippurasarvisella liikkuneen ukon perässä. Edessä oli lakaisukone kelvillä tukkimassa väylää joten koukkasin nurmikolle ja kiersin koneen sieltä. Kippurasarvinen taiteili kelviä pitkin kapeasta välistä ohi ja kiihdytti saman tien kiireesti vauhdin kolmeenkymppiin ja sitten sata metriä myöhemmin kääntyi reitiltä. :D Oman näkemykseni mukaan ukko kärsi tappion, koska ehdin nurmikolla ollessani jo ohittamaan ennen kuin hän pääsi uudelleen vetotöihin. Itsehän hävisin jo alkumetreillä kun valoristeyksessä samainen setä pääsi vanhalla vauhdilla ohitse..
Tappioitta ei ole syksy mennyt, mutta olen huomannut, että pimeästä on hyötyä. Amatöörisarjalaiset käyttävät ajovaloja, joten yllättävä tappio on mahdollista välttää seuraamalla aktiivisesti takaa tulevaa valokeilaa. Itse vedän tietysti pimeänä ilman heijastimia, jotta muut tempoilijat ei saa vihiä minusta. Tällä tavalla olen onnistunutkin aiheuttamaan muutaman tappion tosi sotureille.
Se tosin pitää muistaa, että vain tappiot lasketaan. Voittoja ei ole TMT:ssä jaossa. Niinpä jos ohitettava, jolle aiheutat tappio, ei huomaa lainkaan ninja-ohitustasi, niin sehän olisi yhtä tyhjän kanssa kuin nettikirjoittelussa trollaaminen paikassa, jossa kukaan ei lue viestejäsi...
Taas hävisin aamulla. Jyrkässä mäessä, jossa vedän ihan kävelyvauhtia, koska en halua olla töissä yltäpäältä hiessä, joku veti AKKAIN hybridillä ohitte. Rankaisin armottomasti tasaisella, tottakai, mut hommais noikin juntit nyt järkeä päähän... Mitä ideaa on puristaa 500 wattia jaloista johki ylämäkeen, kun tulee vaan epämukava olo ja kaikki vaatteet kastuu hiestä vaikka töissä vaihtais uudetkin alle? Pakko mennä suihkuun tai keksiä joku muu peseytymisratkasu.
Oikeaoppisella tehonsäännöstelyllä pysyy hiki hyvin kurissa ja sen voi vaan kevyesti taputella pois päämäärässänsä. Amatöörit.
Sit nää samat pellet laskettelee alamäet polkematta... Hohhoijjaa. Ite tulen sitten viittä kymppiä ohi ja pelle jää ihmettelee että mikäsesieltätuli. Onko noi ees kuullu power curvesta? Hä?
Huh, tempopäivä. Molempiin suuntiin työmatkaa tehdessä joutui armottomasti piiskaamaan kulkinetta eteenpäin jottei elämää raastavaa tappiota tulisi. Näin syksyllä tuntuu että alkaa perusjantterinkin taso kasvamaan, tai oma napavaihde/lihakset hyytymään. Toki jos yhteisen matkan pituus riittää, niin usein nämäkin alkavat hyytymään muutaman kilometrin jälkeen. Lyhyen matkan (<10km) polkijoillahan on kotikenttäetu, kun voi aina ajaa täysiä, ja täten aiheuttaa tappiota ihmisille jotka pelkäävät myös sitä että häviö koittaa seuraavana päivänä kun ei jaksakkaan polkea.
Haha! Ajaako joku muu ku lappilaiset mäkiä Suomessa alle 500W? :D
Olipa pitkästä aikaa talven jälkeen tänään todellista työmatkatempo-fiilistä. Omista tappioista ei nyt tarvitse puhua kovin paljoa, kunhan nyt vaan havainnoin tätä fiilistä.
Ensin Eliel Saarisen tiellä ohitin läskipyörän juuri ennen Aino Acktenin tien ympyrän pyörätieremonttia. Läskipyörä jäi sitten ilmeisesti kannoille roikkumaan tai muuten vain lisäsi vauhtia. Vai oliko liikenteessä kaksi samanväristä läskiä? Nimittäin Huopalahden aseman alituksen jälkeen ja Haagan liikenneympyrää lähestyttäessä oli läski rinnalla, mutta kadun toisella puolella olevalla pyörätiellä. (Itse vaihdan Isonnevantiellä puolta.)
Huopalahden aseman alikulussa pyöräliikenne jonoutui ja oranssi On-One(?), jonka ohitin, sai kiinni Paciuksenkadun valoissa, mutta ei tainnut kuitenkaan kuski olla tmt-fiiliksellä valojen vaihtuessa.
Siitä alkoikin sitten tositempo, kun jostain takaa puski tuulipukuhybridisti. Itse vaihdoin puolta Korean suurlähetystön kohdalla, jolloin tämä tmt-sankari pääsi ajamaan ohi jatkaen eteläpuolen pyörätietä, kunnes hän onnistui Krogiuksentien risteyksen tienoilla vaihtamaan minua sujuvammin puolta, ja siitä sitten Liljasaarentiestä yli punaisia vasten. Ajelin sitten perässä Länsiväylälle asti. Oma keskinopeus tällä pätkällä 28,8 km/h. Aika nolo tappio kun minä en uskalla lumisilla teillä mutkiin tuon kovempaa ajella.
Kesäisen sään saapumisen huomaa tässä ketjussa. Eihän kukaan halua mainostaa julkisesti häviöputkeaan jopoilla ja mummiksilla kaahaaville.
TMT:ssä ei ole mitään mahdollisuuksia kun eteen tulee pyöräilijän eettinen dilemma.
Eilen meinasi otsasuoni räjähtää kun kotimatkan jyrkässä ja pitkässä (seli-seli) ylämäessä alkoi takaa kuulua kevyt sirinä ja mummo painoi ryhdikkäästi sähköavusteisella mankelilla kypärä kallellaan ohi. Vaahto suusta tunkien oli pakko sinnitellä kannoilla. Onneksi vaihtui alamäeksi ja tasamaaksi aika pian ja pääsi kuittaamaan nöyrytyksen.
Oliko mukana myös pyöräilijän eettinen dilemma hidastamassa?