Kestävyysurheilun perusteet

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti koedi

Tästä oli Twitterissä keskustelua, jossa artikkelin kirjoittaja mainitsee seuraavasti: "Had a lot of people asking - "Did he just get skinny?" so here is the *absolute* change in VO2max over the years. Minimal change in the 'chassis'."

https://twitter.com/Alan_Couzens/sta...07149332213761

Testihenkilön pohjista on seuraavanlainen maininta: "However, coming off a 500+hr year, I wouldn't classify him as 'untrained' at the start."

https://twitter.com/SimpliFaster/sta...94871723495424

---

Ei varmaan aloittelija. Couzensin valmennuksessa kuitenkin testihenkilö on ekat pari vuotta tehnyt melkein pelkkää rasva-aineenvaihduntaa kehittävää treeniä 120-135 sykkeillä (Topsin podcast linkki). Aikaisemmin varmaan, helppo, pitkäkestoinen PK-treeni jäänyt vähemmälle. Hapenottokyvyn kehittämisessä on kaksi puolta: sydämen pumppauskyky ja lihaksen kyky kuormituksessa käyttää happea energiantuottoon. Vaatii erilaista treeniä noiden puolien kehittäminen, mutta molempia tarvitaan.

Aerobisen kynnyksen tuntumassa tehtävään harjoittelumäärään voi vaikuttaa myös se että testihenkilö on täyden matkan triatlonisti. Kilpailuvauhdissa taitaa syke pysytellä aerobisen kynnyksen lähellä. Ei kannata 180km pyöräosuudella hötkyillä jos maratonilla joutuu kävelemään. Harjoittelu on osaltaan myös kilpailuvauhtiin valmistavaa.

Mun mielestä geenit vaikuttaa siihen millaisia soluja lihaksistossa on, nopeita vai hitaita. Uskoisin että niillä poikkeuksellisen lahjakkailla joista voi tulla todellisia huippu-urheilijoita, peritty solutyyppi vaikuttaa tuleeko sprintteri vai kestävyysurheilija. Suurimmalla osalla ihmisistä taitaa lihassolutyypit jakautua tasaisemmin, sitten joillain on poikkeuksellisen paljon nopeita tai hitaita lihassoluja jo syntymästä saakka.

^^( äh, joku tilastohemmo sössi väliin)tässä tarvitaan tännekin topicciin ihan käytännön kokemuksia lajitovereilta, ainakin minä huomasin jo hyvin varhain, alakoulussa että en pärjää pallopeleissä, hypyissä tai heitoissa mutta hiihdossa kylläkin. Vaikka harjoittelin miten balettia, niin ei siitä tietyn perusasiat-rajan jälkeen mitään tullut, ja ei olisi minusta pikajuoksijaa tullu vaikka miten olisin harjoitellu. Mutta pystyin juoksemaan sitä mun sadan metrin vauhtiani 100 kertaa ihan samaan vauhtia, jota taas ei moni muu pystyny :D

^mitä treeniä se 120-135 sykkeillä tehty "treeni" on, mulla oli syke toi kun hain fillaria kellarista....ei tarttenu paljoakaan niin syke oli 150. Nuorena. Tuskin se enää näin vanhana noin korkea on, kun samanlaista lenkkijännitystä ei ole. Jos olisin joittenkin ohje-arvojen mukaan niin olisin jääny toiseksi. Otin asiakseni oikein puristaa että miten korkealle saan sykkeen tempossa nousemaan, ennätys oli Sipoon tempossa 211. Ja syke pysyi kyllä tuossa 200 tienoissa koko 20km tempon ajan.

No sillä lailla, nyt sitä mietitään tuntemuksia pitkän rupeaman jälkeen, yritin muistella miltä se tuntui 711km ( se mun oma ennätykseni) jälkeen, olin pysähtyny evästauoille ja kerran erehdyin syömään istualtani....väsy tuli vasta kotona, makasin ja hikoilin 10 tuntia enkä pystyny syömään mitään, vasta seuraavana päivänä kevyesti keittoa:

https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/65011bac-8d4a-48e1-9f44-14c1cf72d075

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tempokisu

^mitä treeniä se 120-135 sykkeillä tehty "treeni" on, mulla oli syke toi kun hain fillaria kellarista....ei tarttenu paljoakaan niin syke oli 150. Nuorena. Tuskin se enää näin vanhana noin korkea on, kun samanlaista lenkkijännitystä ei ole. Jos olisin joittenkin ohje-arvojen mukaan niin olisin jääny toiseksi. Otin asiakseni oikein puristaa että miten korkealle saan sykkeen tempossa nousemaan, ennätys oli Sipoon tempossa 211. Ja syke pysyi kyllä tuossa 200 tienoissa koko 20km tempon ajan.
[/URL]

---

Juu, lyhyt tempo kisassa pitää ajaakin täysillä. Uskallan väittää että et kuitenkaan harjoituksissa juossut/pyöräillyt koko ajan 200 tai yli sykemittarissa vaan että joukkoon mahtui vähän rauhallisempiakin lenkkejä :-) Kun kattelee muutamien maailmanluokan pyöräilijöiden harjoitusdatoja, niin niissä ajellaan 110-130 sykkeillä PK-lenkkejä ja sitten välillä kovemmissa vedoissa sykkeet 190-200. Kunkin ihmisen sykemaksimiin nuo harjoitussykkeet vertautuu.

PS. Mäkin olen joskus nuoruudessa saanut sykemittariin 200, nykyinen maksimi 190. Reilun 3 vuosikymmenen aikana maksimi tippunut n. 10 lyöntiä, sitä se ikääntyminen teettää, ei voi mitään. Maksimisykkeillä tosin ei oo kummemmin merkitystä millaisessa kunnossa on.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kp63

Ite olen miettinyt sitä, että onko kaikilla kestävyysurheilun huippuhappikoneilla ollut huippuarvot jo pienenä. Löytyykö näistä dataa. Vai muuttaako
kestävyysurheilu kroppaa kuitenkin enempi kuin ehkä yleisesti tunnustetaan. Ihminen on kuitenkin semmoinen kameleontti, että sopeutuu mihin vaan. Jos mäkin alan syömään mämmiä, niin varmaan vuoden päästä se on hyvää......no tähän en sentään usko.

---

Tuommoinen tullut joskus vastaan. Muistaakseni tuli uusi coachi joka lisäsi tunteja merkittävästi.

https://i.imgur.com/Da1Lyoj.png

Kiitos mielenkiintoisista linkeistä!

Haluaisin painottaa asiaa, joka tuntuu välillä keskustelun tiimellyksessä unohtuneen, kun puhutaan suosituksista eri sykerajoiksi ja -tasoiksi. Maksimisyke ja erityisesti kynnyssykkeet vaihtelevat eri ihmisillä niin paljon, että mikäli on tarkoitus käyttää runsaasti vapaa-aikaa ja (usein) myös rahaa harrastukseen, niin ainoa järkevä tapa saada kovaa ja takuuvarmasti käyttökelpoista dataa harjoittelunsa tueksi on käydä suorassa max VO2 testissä. Se on ainakin luotettava tapa saada teille tasan oikeat rajat sekä watteina, että sykkeinä sekä aerobiselle kynnykselle (pk yläraja) että anaerobiselle kynnykselle.

Koulutetun liikuntafysiologin tekemänä hengityskaasuanalyyseineen ja laktattimäärityksineen testi kustantaa alle 300€. Paljonko ne hiilarikiekot taas maksoivatkaan ;-) ?

^ mä muistan että just toi VO2 oli mulla jotain 70+, tehtiin testiä 1983. En tienny yhtään että mikähän sekin on eikä siitä sen enempää iloa ollut, siis teoriassa.

Sensijaan jäi mieleen jostain rappustenhyppy-testistä että "parannettavaa on" - tosin testistä 2 päivän kuluttua juok.. hölkkäsin 10 000m Suomen Ennätyksen. Voi että kun olisin voinu edes kerran juosta sen kympin kivuttomilla jaloilla, kipu joka askeleella vie ihan varmasti ...ehkä kymmenenkin sekuntia per kierros, ja kierroksia on 25.
Tuntui kyllä että olisin sitä samaa vauhtia menny vaikka maailman tappiin, juoksussa ei ikinä tullu rajaa että nyt ei jaksa. Pyöräilyssä ehkä ne pisimmät lenkit, muuten se on ollu lähinnä henkistä rajaa, tai viittimistä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kp63

Ite olen miettinyt sitä, että onko kaikilla kestävyysurheilun huippuhappikoneilla ollut huippuarvot jo pienenä. Löytyykö näistä dataa. Vai muuttaako
kestävyysurheilu kroppaa kuitenkin enempi kuin ehkä yleisesti tunnustetaan. Ihminen on kuitenkin semmoinen kameleontti, että sopeutuu mihin vaan. Jos mäkin alan syömään mämmiä, niin varmaan vuoden päästä se on hyvää......no tähän en sentään usko.

---

Kiinnostaisi minuakin.

Mä en mikään huippu ole, mutta ensimmäinen suora testi tuli tehtyä 16-v ikäisenä ja millit olivat muistaakseni 66 ml/kg/min. Toi oli noin kahden vuoden "harjoittelun" jälkeen. Seuraava muistikuva oli 19-20 vuotiaana jolloin puhalsin muistaakseni parhaat millit ikinä. 25-v ikäisenä millit olivat 71 ja 28-v oli hitusen yli 70. Painoa tossa tuli about 10 kiloa lisää, eli absoluuttinen hapenotto kasvoi. Harjoittelu oli aina pääosin PK:ta, mutta kaudesta riippuen kisoista tuli aika paljon tehoja. Murrosikä varmaan vaikutti aika paljon.

Tossa kun tuli lisää noita linkkejä tota triathlonistikeissiä koskien. Urheilija oli siis harjoitellut ja ilmeisesti suht lähellä optimipainoa. Tossa valossa hapenoton kehitys on aivan huikea.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tempokisu

^ mä muistan että just toi VO2 oli mulla jotain 70+, tehtiin testiä 1983. En tienny yhtään että mikähän sekin on eikä siitä sen enempää iloa ollut, siis teoriassa.

---

Valaistakoon asiaa 37 vuoden viiveellä: 70+ on aivan eliittitasoa. Ei mikään ihme että juoksu on kulkenut.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti 90kg

Tuommoinen tullut joskus vastaan. Muistaakseni tuli uusi coachi joka lisäsi tunteja merkittävästi.

https://i.imgur.com/Da1Lyoj.png

---

Tässä VO2Max on alkanut nousta harjoittelun polarisoinnin ja harjoitusmäärien noston jälkeen.

Arcada Hesassa tekee myös maksimaalisen hapenottokyvyn testausta jos jotakuta kiinnostaa, hinnat 50e-125e:

https://www.arcada.fi/fi/arcadahallen/kuntotestaus

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti 90kg

Tuommoinen tullut joskus vastaan. Muistaakseni tuli uusi coachi joka lisäsi tunteja merkittävästi.

https://i.imgur.com/Da1Lyoj.png

---

Tässä esimerkissä Zone1 on ollut eniten harjoiteltu alue, siinä kp63:n linkkaamassa jutussa tehtiin Zone2 aluetta eniten ja myös Zone2-3 oli paljon mukana.

^ Tuntimäärän lisäys on kohdistunut lähinnä Z1 eli kevyttä PK, Z2 vähentynyt samalla. Sitten on huomattava että uran loppuvaiheessa Skari voitti mm. sprinttimaailmancupin viisi kertaa kun hiihtoon oli tullut uusia lajeja. Tämän vuoksi uran loppuvaiheessa on kovatehoisten treenien tuntimäärä kasvanut Z5 alueella, parista tunnista 9 - 16.5 tuntiin. Tuossa kuvassa on vuodet 1990 - 2003.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kp63

Ite olen miettinyt sitä, että onko kaikilla kestävyysurheilun huippuhappikoneilla ollut huippuarvot jo pienenä. Löytyykö näistä dataa. Vai muuttaako
kestävyysurheilu kroppaa kuitenkin enempi kuin ehkä yleisesti tunnustetaan. Ihminen on kuitenkin semmoinen kameleontti, että sopeutuu mihin vaan. Jos mäkin alan syömään mämmiä, niin varmaan vuoden päästä se on hyvää......no tähän en sentään usko.

---

Myös minua kiinnostaisi. Minä taidan kuulua happikoneisiin, mutta eipä harjoittelu muokannut mulle mestarikroppaa.

Dataa: 1988 (24v) 5,1 l/min, 1992 (28v) 5,3 l/min ja 2012 (48v) 5,3 l/min. Paino 62, 64 ja 78 kiloa. Kaksi ensimmäistä juoksumatolla ja viimeinen polkupyöräergometrillä (lukkopolkimet).

Epäsuorat testit ja suorissa laskennallinen arvio on ollut aina alle mitatun. Happea kuluu, mutta wauhti ja watit puuttuu. 2012 watit muistan 300w anaerobisella kynnyksellä ja 325w vo2max. Ei huonoja tuloksia 48-vuotiaalle, mutta ei mitenkään erityisen hyviäkään. Juoksun puolelta ehkä lähin referenssi voisi olla cooper, jossa 19v ja 28v radalla (jälkimmäinen Kuortaneella sisähallissa) 4000m. Sykerajat ja max sykkeet pysyneet aina samoina. Luontaisesti korkea hemoglobiini. Aina ollut tunne, ettei treeni tartu kroppaan samalla tavalla kuin seurakavereille. Tulokset pysyivät kutakuinkin samoina oli treenannut hyvin tai huonosti. Jos en tykkäisi treenaamisesta, olisin heittänyt liikunnan osalta pyyhkeen kehään 40 vuotta sitten. Tuloksista ei motivaatio siihen kummunnut.

En laittanut noita leveilläkseni vaan muistuttaakseni, että VO2max ei ole se määräävä tekijä. Jos Kalevan kisojen 1500m mitalit olisi jaettu hapenottokykytestin perusteella, olisi minulla palkintokaappi täynnä mestaruuksia tai ainakin mitaleja. Nyt ei ole yhtään. Eipä ole pyöräilypuoleltakaan kuin hyviä kokemuksia. Erittäin hyviä sanoisin.

Ja pakko vielä lisätä: aina puhtaana.


Sent from my iPad using Tapatalk

Joku minua viisaampi joskus kertoi, että hapenotto on se aerobisen suorituskyvyn katto.

Nyt alkoi kiinnostamaan suoran testin tekeminen vaikka syssymmällä. Olisi kiva tietää paljon on absoluuttinen happi hiipunut.

Tuohon Bente Skarin dataan liittyen, sekä aiemmilla sivuilla esiintyneeseen keskusteluun "oikeasta" pk-sykealueesta pitää heittää semmoinen kommentti, että noissa alueiden määrityksissä kannattaa olla tarkkana. Kun tuo norjalaisten zone 2 muunnetaan Suomessa tyypillisesti käytettyihin määrityskriteereihin, vastaa se pikemminkin vauhtikestävyyden ala-aluetta kuin peruskestävyysaluetta. Ainakin aiheesta esitetyissä taulukoissa (esim. täällä: https://www.sportsci.org/2009/ss.htm) on veren laktaattipitoisuus jo lähtenyt nousuun, myös % maksimisykkeestä sekä maksimihapenotosta vastaavat tasoa, joka tyypillisemmin (ainakin kuntoliikkujalla) osuu todennäköisemmin vauhti- kuin peruskestävyysalueelle. Suomalaiset PK 1 ja PK 2-alueet jakavat pikemminkin tuon norskien 1-alueen kahteen alueeseen. Näissä on toki myös eroavaisuuksia vähän sen mukaan kuka niitä määrityksiä tekee. Yllä esitetty vastaa omaa tulkintaani joka mukailee kuntotestauksen käytäntökä Suomessa.

Pääpointti on se, että kun lukee eri lähteistä siitä miten on harjoiteltu eri alueilla, kannattaa kiinnittää huomiota siihen miten ne alueet on määritetty kun alkaa soveltamaan ajatuksia omiin harjoituksiin. Toisekseen, siinä on huomattavaa yksilöllistä variaatiota, että mille prosenteille maksimisykkeestä nuo alueet osuvat, ja se maksimisykekin tulisi toki määrittää oikealle tasolle. Kyllä tässä mielessä yksilöllisellä testauskella on paljon annettavaa kunhan testejä toteuttaa taho, joka ymmärtää riittävästi sekä fysiologiasta että testidatan soveltamisesta käytännön harjoitteluun, ja osaa vielä toivottavasti riittävän selkeästi nämä asiat kertoa.

Edellisellä sivulla oli yksi esimerkki huimasta hapenottokyvyn kasvusta, tässä linkki toiseen case study-raporttiin: https://www.researchgate.net/publica..._Elite_Cyclist. Huimaa kehitystä tässäkin. Liikuntatieteellisissä tutkimuksissa on useita haasteita, joiden takia siihen kysymykseen kuinka paljon hapenottokykyä voi oikeasti parantaa on aika puutteellisia vastauksia. Tyypillisesti interventiotutkimukset ovat kestoltaan muutaman kuukauden luokkaa, jolloin tähän kysymykseen ei edes ole mahdollista vastata. Pidemmän aikajakson tutkimuksissa puolestaan harvoin optimoidaan harjoittelua niin hyvin, että kysymykseen saataisiin mielekästä vastausta. Kaksostutkimukset toki kertovat perimän vaikutuksesta, mutta näissä harvoin irti se kuinka paljon voidaan oikeasti harjoittelulla vaikuttaa. Urheilijoillakin usein maksimihapenottokyvyn dataa alkaa ilmaantua vasta sellaisessa vaiheessa kun laadukasta kestävyysharjoittelua on toteutettu jo useita vuosia, jolloin todellinen lähtötaso jää pimentoon. Esimerkiksi Bente Skari tuskin on suksia ekaa kertaa jalkaan sovitellut 18-vuotiaana (josta yllä olevassa raportissa ensimmäinen VO2max datapiste).

Sykealueista puheen ollen. Mulla on sykerajat Karvosen kaavalla. Maksimit otettu intervalleista tms tosielämän lukuja. Ja eri lajeille omat sykerajat. Tosin laskin hiljan kävelyn maksipulssia (josta ei mittaustulosta) - oli aiemmin sama kuin juoksussa. Muutenkin rajojen määrittely kävelyssä vähän ongelmallinen kun pulssi ei enää nouse minnekään PK1:lle kävellessä niin sykemittarin verkkopalvelussa se ei näy raporttiosiossa muuta kuin kuukauden kokonaistunneissa. Koska ei osu zoneille ei tietenkään näy zone-kertymissä. Kuitenkin olen vähän sitä mieltä että alle PK1:nkin patikointi on hyväksi joten pohdin että pitäiskö laajentaa PK1-aluetta (Zone1) sykemittarin asetuksista alaspäin. Huomasin että jotkut puhuvat Zone 0:sta joka jää siihen PK1:n alle mutta on korkeampi kuin normi askartelupulssi. Ja pitkä, tunteja kestävä kävely, kyllähän se lihaksiston puolella tuntuu, vaikka ei ehkä sykettä nosta PK:lle. Sikäli siitä kertyy kuormitusta jota ei kannata jättää noteeraamatta myöskään. Kellona mulla V800. Joo ja ikää +50. Ylipainoa on - working on it.


Laktaatti tai muutakaan testiä en ole tehnyt, mutta syksyllä - kesän huvipyöräilyn jälkeen - menossa lahjaksi saatuun suoraan maksimaalisen hapenottokyvyn testiin. Ajattelin että syksy olisi hyvä kohta sillä kesällä prioriteetti treenamisen sijaan on retkipyöräily ja hissukseen ajelu. Nautiskelu.

No mä testailin eilen noita mutulla määriteltyjä aerobisia rajoja, eikä ne paljoa metsässä voi olla. Sitä 140hr voi ajaa oikeastaan niin kauan kuin haluaa. En kauheasti siis perusta mistään laktaattimittauksista. Testaa ajossa miten eri tehot/sykkeet toimii.

Laske rajaa. Sit kantsii kokeilla saisiko kävelyn nopeusharjoittelulla vauhtia lisää. Itellä takana 2xlonkan keinonivel ja siitä syystä kävely jäänyt vähille. Nyt se on kivaa, mutta syke luokkaa 60 alle aerobisen kun tuuppaa sen mitä kintut kykenee. Välillä vähän tehnyt nopeus juttuja ja kyllä se perusvauhti vähän nousee. nyt ollaan 6km/h tuntumassa tasasella eli hidas. yritetään nostaa josko ens vuonna 7km/h. Nyt lähettävä mettään 3h kävelylle :).

Metsässä kävely on kyllä ihan parasta. Mitä vieraampi maisema sen parempi.

Näin on. Ja tänään 2x mettälammessa uimassa. On hieno maa tämä Suomi. Kokeilin lopussa niin sen 7km/h pystyin just kävelee, mut sitten fillaristin könkköjalat sanoo njet.

Olen itseasiassa tehnyt just noin tämän kevään. Launtaina pitkä fillarilenkki. Sunnuntain kevyt korvattu pitkällä kävelyllä. Ihmeen hyvin tuntuu toimivan, vaikka aiemmin olen kävelyä vieroksunut. Aika timanttinen jalka aina maanantaina.

Ja en kyllä laske kävelyjä mihinkään kuormaan. Palauttavaa se on. Ulkoilua.

Aika usein samoin, eilen 245km ja tänään palauttava kävely. ite suosin mettää ja polkuja kun tuo fillari on kovin invalidisoiva liian yksipuolisena. poikittainen liike puuttuu ja jalan pikkulihakset eivät myöskään oikein rasitu. itellä esim väsyy metässä nilkan ja jalkapöydän +niiden ympäristön alueen pikkulihakset.

Mulla olisi kysymys. Olen nyt Covid-19 eristyksen ja sen jälkiroippeiden aikana harjoitellut säännöllisesti tehomittarin kanssa ja nyt on Garmin alkanut kertomaan Training Statusta "Unproductive". Googlettamalla löytyy tästä Garminin Training Status infon hyödyllisyydestä monenlaista mielipidettä, mutta ajattelin kysellä täältäkin, kun palstalla näyttäisi olevan ainakin itseäni paljon tietäväisempiä kestävyysurheilupuolen rääkkääjiä. Se kysymys siis on: onko Unproductive syytä ottaa vakavasti?

Sunnuntaina tein Unproductivesta huolestuneena alle kolmen tunnin matalan tehon lenkin (sähköpyörällä!), mutta ei se ainakaan mihinkään tuota Unproductivea muuttanut, VO2max laskee. Tänään normaali treeniohjelman (Trainerroad) mukainen lepopäivä, huomenna ohjelmassa 3 settiä 3 x 3 min VO2max intervalleja, 1h30 kestoa. Habitus on 65 kg isomahainen 60 v setämies, en aja kyykkypyörällä, en kilpaile, enkä nyt kuitenkaan haluaisi itseäni ainakaan mihinkään ylikuntoon ajaa.

https://photos.smugmug.com/photos/i-...-GdKz5hp-M.jpg

Voi se garminin kuormanmittaus toimikkin. En ole kokeillut ikinä. Sinulla ongelmana on varmastikkin tehodatan puute. Nyt garmin olettaa, että aloitit pyöräilyn ostaessasi tehomittarin. Katsele kuukuden päästä uudelleen arvoja.

En tiedä tuosta tehodatan puutteesta, kun sitä on koko Covid-ajalta, reilulta kolmelta kuukaudelta. Uudet Assiomat vaihtui käyttöön vasta tovi sitten toukokuun lopussa, mutta eihän se Garmin nyt mittarin vaihtumisesta sentään välitä. Garmin Connectkin kyllä piirtää VO2 käppyrää koko kolmen kuukauden ajalta.

Mittaustavat pitää kalibroida itselle, kun ne on keskiarvoarvauksia. Itekkin sitä nyt kokeillut ja suht hyvin osuu omiin tuntemuksiin. 421 Load on vaan kovin pieni arvo, jos vähänkin jo liikuntaa takana itellä luokkaa 1000.

Garmin tykkää säännollisestä ja pitkäjänteisestä treenistä. Ajele pari viikkoa vaikkapa 6 kertaa viikossa, niin pitäisi tulla erilaista dataa.

Mun kokemuksen mukaan Garminin algoritmi antaa parhaat VO2-lukemat kun vetää 8min vetoja sillä suht tasaisella teholla minkä jaksaa pitää 8min, tämän oon todennut kun olen tehnyt eri mittaisia vetoja. Esim. 5min kovempi suoritus ei näyttäis antavan yhtä korkeaa VO2max-arvoa kuin pari vähän matalammalla teholla tehtyä vetoa. Jo reilu viikon pelkkä pk-treenijakso laskee Garminin antamaa VO2max-arvoa ja muutaman helpon päivän jälkeen tulee ilmoitus Unproductive tai jos ennen kevyttä jaksoa on ollut pidempi kova treeniputki, niin Garmin ilmoittaa, että nyt olis kisajalat. Esim. nyt Garmin antaa mulle optimaaliseksi kuormitusalueeksi 700-1400, se lienee ok. Mun mielestä Garminin treeniohjeistus on vähän sinne päin, eikä näyttäis arvostavan polarista mallia, missä on suht paljon pk-treeniä. Mitä VO2max arvoon tulee, niin. ainakin noiden 8min kovien vetojen perusteella Garmin antaa ainakin minulle jonkin verran liian hyvät VO2max lukemat.

Mistä tuo Garminin data löytyy? Koitin katsella Connectista mutta en löytänyt.

Ainakin PC-versiossa näkymän vasemman reunan palkista löytyy Reports, klikkaa sitä ja Reports näkymästä katso Training Status