Maurizio09 tsemppiä sulle. Tätä ei kannata ottaa ihan tosissaan, vaikka joillekin tämä on elämän ja kuoleman asia. Mun työmatkat menee aika vauhdikkaasti plussamaasturilla ja saa tulla kokeilemaan TMT:tä mun duunimatkalle :D
Printable View
Maurizio09 tsemppiä sulle. Tätä ei kannata ottaa ihan tosissaan, vaikka joillekin tämä on elämän ja kuoleman asia. Mun työmatkat menee aika vauhdikkaasti plussamaasturilla ja saa tulla kokeilemaan TMT:tä mun duunimatkalle :D
:cool: ahaa, tämähän on melkein kun tilaus.
Työmatkapyöräily tekee tosiaan jokapäivästä paremman. Tempoa tulee vedettyä kyllä ihan itsekseen, jos lähti vähän liian myöhään tai muuten vaan tulee kiireen tuntu. Jos on kotiin kiire ja ajaa reippaasti ja on pakottava tilanne mennä ohi jostain energiavajeen syövereissä kamppailevasta lenkkikuskista ei mulla kyllä iske kisa fiilis, vaan pikemminkin pistää vetämään päätä koipien väliin -anteeks en mä tahallani ohita, kato kukkia/lintu..
Jos mun ohitte pyrkii joku naispuolinen kuski niin kyllä mä sitten jaksan, en päästä piruvie ohi. ( mutta katson kyllä että minne sillä on matka ja käännyn toisaalle ....) muuten mulla ei ole työmatkalla kiire, ei sinne töihin varsinkaan ole mikään kiire...tosin mä katselen sivuilleni että onpas hienoja paatteja ja laineita...rikkaruohot ei kiinnosta. Viime tiistaina tosin huolestutti kun Motonetin edestä säntäsi jänis keskelle ajotietä noin iltapäiväneljän aikaan! pakko jäädä katsomaan että jänis pääsi turvallisesti lähimetsikköön...
Ei tässä mitään hätää :D Kuten todettua niin aloittelevana pyöräilijänä ei vielä tiedä tiedä sitä kultaista keskitietä. Itse asun sellaisella alueella jossa pyöräily ei hirveän suosittu laji ole niin siitä johtuen työmatkat saa kulkea melko yksin. Työmatka-ajossa en hae rahallista säästöä vaan hyötyliikuntaa ja sitä liikunnan tuomaa hyvää oloa.
Havaintoja: sähköpyörää on edelleen vaikea voittaa työmatkatemmossa..eikä se helpota että sille huutaa että otetaan kisa.
Huh! Nyt oli tappio lähellä.
Ajelin rauhallista vauhtia hybridillä hiljaista pyörätietä ja jopa ohitinkin jonkun romupyöräilijän.
Mutta seuraavien parin sadan metrin aikana ohitseni vilahti jopoilija ja 26 maasturoija. Pelastuin vaivaannuttavalta häpeältä ainoastaan siksi, etten ollut työmatkalla vaikka reitti olikin vastaava.
Tulipahan kartoitettua vaaran paikat, niin osaa tositilanteessa olla valppaana.
Tuttu hiihtoa harrastava pelastaa itsensä noista tilanteista pysähtymällä ladun varteen ja "puhumaan puhelimeen" päästäen takana jonottavat "mummot" kunniansa säilyttäen ohi :D Sama taktiikka toimii varmaan fillarillakin. Tai sitten voi teeskennellä olevansa "muuten vaan" polkemassa.... aamu-seiskalta...
Tarkentava kysymys TMT:n sääntöihin. Tänään tuli taas noutaja takaa. Kuului vain nappuloiden napatus kun takaa tuli vauhdilla MTB pyörä ohi. Sivusilmällä huomasin että sähkärihän se siinä menee. Takavaloja ihaillessa, kiinnitin huomion mopo rekisterikilpeen. Ja siis siis kysymys, onko mopoksi rekisteröity pyörä vielä pyörä :rolleyes:
Säännöistä on ainakin 3 koulukuntaa:
1. Jos tulet ohitetuksi, häviät. Tässä tulkinnassa kilpailijoiksi käyvät esim hävittäjät, avaruusasemat ja koko ajan lävitsemme vilahtelevat neuronit. Rekisteröity sähköpyörä kuuluu tähän luokkaan.
2. Ainoastaan kauramoottorilla polkemalla liikkuvat.
3. Välimuoto: Kaura-avusteiset ja ilman rekisteröintivaatimusta liikkuvat sähköavusteiset max 25 km/h polkupyörät.
Kyllä ketjuun on pesiytynyt epäilyttävää ja paheksuttavaa säälin tapaista.
En saanut ollenkaan kuittailua kun tunnustin viestissä #3696 harjoitelleeni TMT:tä.
No, onnittelut jo tulevista tappioista. Kelpaako ; )
^No nyt on tähän ketjuun sopiva kannustava asenne. Aion tosin vältellä häviöitä niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Tappiot lienevätkin hyvinkin tuttuja sielläpäin.
Kysymys työmatkatemmosta: ajoin tänään ohi iäkkäämmästä herrasta, joka sotki Bilteman sivulaukut lepattaen vanhahkolla fillarillaan. Noin puoli minuuttia myöhemmin ukko paahtoi minusta ohi, ja ennen kuin ehdin kunnolla reagoida, hän kurvasi risteyksestä pois työmatkareitiltäni. Herra oli arvatenkin kokenut TMT-harrastaja ja nöyryytti taktisesti kypsällä manööverillä tällaisen nöösipojan.
Nyt se varsinainen kysymys: olisinko voinut kääntää tappion voitoksi (tai edes tasapeliksi), jos olisin seurannut ukkoa ja rykäissyt hänestä uudestaan ohi, vaikken enää olisi ollut työmatkareitilläni?
Et mitenkään, hävitty mikä hävitty!!
^^ tappiota ei voi kääntää voitoksi tmt:ssä tai edes tasapeliksi, koska tmt:ssä ei sellaisia tunneta. on se kumma kun joka sivulla saa melkein vääntää samasta asiasta.
Montako sivua olet lukenut näitä juttuja? Kenties kymmeniä eikä vielä ole mennyt päähän, ettei sana voitto (eikä edes tasapeli) kuulu tähän threadiin.
Apropå, tappio tuli tänään, se väistämätön. Kaveri sujakoi niin sujuvasti päin punaisia Rajatorpantien risteyksessä, että oli pakko olla kokenut TMT-kuski. En rohjennut sen jälkeen edes käyttää samaa reittiä kuin hän.
^oikeantyyppistä itseruoskintaa. Ja aiheesta! Ethän nyt kuitenkaan luule olevasi voittamaton uudella reitillä, ethän? Edes väliaikaisesti, ethän? Ei siellä ruoho sen vihreämpää ole ja tappion karvas kalkki maistuu aivan samalle.
Sent from my SM-G950F using Tapatalk
Itseasiassa - häpeän tätäkin tunnustaa - pelkäsin, että kaveri saattaa tehdä pienen poikkeaman sivureitille ja tulla takaisin vain nöyryyttämään uudestaan - vaikkapa seuraavissa valoissa! Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta lisätappioita on kuitenkin lupa yrittää välttää niin kauan kuin mahdollista.
Kuvittelen että häviän joka aamu ja iltapäivä. Aamuisin ei ole muita kuin vastaantulijoita mun työmatkalla ja sama juttu iltapäivällä jos ei lasketa satunnaisia eläkeläisiä kauppareissulla.
Pitäisi etsiä uusi työpaikka vilkkaammalta alueelta.
^turha sitä kuvitella, kyllä tuon voi suoraan tappioksi laskea. Se ettei ole muita samaan suuntaan pyöräilijöitä on vain yksi selitys niiden satojen muiden huonojen selitysten joukossa. Kyynelsilmin luen aikeistasi korjata tilannetta, asenne on kohdallaan. Vaikka työpaikan vaihtamiselle on selkeät perusteet, mikset koittaisi vaihtaa ensin yövuoroon jolloin vastaantulijoista tulisi potentiaalisia noyryyttäjiäsi? Niistä eläkeläisistäkin, ei se kauppkassi roiku stongassa muuten kuin hämäyksen vuoksi. Nöyryytettäviä he vain etsivät paremman tekemisen puutteessa. Ilkeitä ja kieroja tapauksia ikääntyneen väestön joukosta kyllä löytyy!
^ En voi vaihtaa vuoroa kun työaika on 08.00-16.00.
Ei ole reitin vaihtelukaan auttanut.
Ikuinen häviäjä tästä syystä.
Tänään oikein "tupla"-nöyryytys. Pitäjänmäestä radanvarren kelviä kohden Espååta. Pitäjänmäen aseman jälkeen kollega-TMT-vetomies kuittasi eleettömästi ohi. Damn! Jatkossa taktikoin ja jatkoin vasemmalla reunalla Turuntietä. Ohittanut voittaja vaihtoi puolta ja joutui ilmeisesti odottelemaan / kiertämään hieman. Leppävaaraa lähestyessä jouduin pysähtymään "punaisiin". Tää sama veijari sujahti valoissa takaa eleettömästi ohi punaista päin. Arvaa harmittiko? Sama ukko nöyryytti kahdesti :( parin kilometrin matkalla... Ei ole muuta kuin häviö :(
Ainoa taktiikka, jonka itse tässä lajissa hyväksyn, on polkea mahdollisimman kovaa. Mutta mikä on tuo "ohittanut voittaja"?
Kyllä pitäisi sähköpyörät kieltää työmatkakäytössä. Minulla on oikein mukava ylämäki heti alkumatkasta kotiin mennessä, siinä vaan sähköt siristen ajetaan ylämäessä ohi. Siinä se sitten onkin koko loppumatka aikaa pohtia sitä (huohottaessa).
Häpeän tunteesta kuulemma pääsee yli, kun tunnustaa tosiasiat, ensin itselleen ja sitten muillekin. Oiskohan kokeneemmilla vinkkejä, miten välttää näitä tunnustettuja tappioita?
Perjantaina otin varmaan parikymmentä tappiota samassa paikassa. Yritin ensin valehdella itselleni, että ei kai renkaan puhkeamista lasketa, mutta tottakai lasketaan. Ajattelin myös, että ilahduttavan moni kysäisi ohimennessään, että tarviinko apua. Mut todellisuudessa taisivat vain varmistaa, että huomaan kaikki tappiot? Pitäisikö tässä siirtyä mahdollisimman nopeasti lähimmälle sivutielle minimoimaan tappiot, vai miten tässä pitää toimia?
Noloimpia tappioita on tietenkin keissit, joissa päällepäin hitaan näköinen tempoilija kuittaa ohi, vaikka itsellä on hiilikuitupyörää ja ajoasua. Viikon aikana näitä kävi taas pari. Ensin vanhempi herrasmies tuli risteyksessä eteen selkä suorana vanhalla peruspyörällään ja työnsi sen vertaa hyvin ylämäkeen, että jäin ajelemaan perään seuraaviin valoihin asti. Valojen vaihduttua kaveri jäi arpomaan jotain, niin lähdin siitä sitten ensin ja rullailin selkä kyyryssä alamäkeen. Mäen pohjalla kun vielä rullailin rauhassa, niin pappa sotkee selkä suorana ohi ja tekee tiukan jarrutuksen pysähtyen katsomaan kelloaan. Toista kaveria en edes huomannut, ennen kuin tultiin ylämäessä ohi. Jopolla. Mäen päällä kaveri pysähtyi riisumaan paitaansa voiton merkiksi. Pitääkö näitä vaan tarkkailla olan yli jatkuvasti, vai onko ammattilaisilla muita salaisia aseita yllätysten välttämiseksi?
Kolmas jatkuvan tappion paikka on, kun lähden kehäykkösen sisältä ja ajelen alkumatkaa aika rauhassa. Käytän tekosyynä arvaamattomia ihmisiä ja sokkoja mutkia, mutta mitäpä sitä selittelemään. Alan nostaa nopeutta vasta kehän ulkopuolella, viimisen alikulun jälkeen ja siinä vaiheessa on tullut käytännössä päivittäin tappio. Millähän hitolla sitä uskaltaisi painaa täysiä heti alusta lähtien?
Neljäs yleinen tilanne liittyy edelliseen. Ajaudun usein loppumatkalla tappion aiheuttaneen kaverin perään. Jos jatkan omaa vauhtiani ohi, niin oikeastaan järjestäen siitä aiheutuu vielä toinen tappio, kun kaveri innostuu ottamaan loppukiriä. Kannattaako tässä jäädä kaverin perään, jolloin hän ei voi aiheuttaa toista tappiota, mutta toisaalta riski jonkun muun ohituloon lisääntyy? Vai pitääkö ohituksen jälkeen vain vetää täysiä kotiin asti ja toivoa parasta?
Noihin kaikkiin kysymyksiin on vain kaksi ratkaisua. Ota lopputili (ei tartte mennä töihin) tai aja kovempaa kuin muut.
Erityisesti ihmettelen pohdintaasi, pitääkö loppumatka ajaa täysiä. Tottakai pitää, kuten myös alkumatka ja välimatka. Temmossa ajetaan täysiä.
Kiitettävää itseruoskintaa, mutta turhaa. Ohitetuksi tulemisen häpeä ei helpota.
Noilla kilpailijoilla on ollut kokeneiden TMT- kilpailijoiden kolhittu itsetunto. Ovat häkeltyneet omasta ohituksestaan niin, että ovat ottaneet tappion tahallaan vastaan. Ei noin, tappioita vastaan taistellaan loppuun asti uskotellen itselle, ettei sitä häviötä muka tulekaan. Paidan riisumisellakin on vain peitelty tahallisen häviön tuottamia häpeän kyyneliä.
On se kumma kun autoihin myydään kaikenlaisia peruutuskameroita ja kaistavahteja, mutta TMT- varustelu on täysin lapsenkengissä. Missä alan tuotteita myyvä Start Up- yritys?