Printable View
Vekara on kaksivuotias, kysyin faijaltaan! Eilen se (lapsi, ei faija) meni scootilla kovaa kyytiä ja teki vielä pari temppuakin. Eivät ne vielä kauhean näyttäviä olleet, mutta tenava kuulemma katsoo silmä kovana mitä isommat tekevät ja yrittää heti itse perässä. Hyvälle tuulelle tulin taas.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä
Saas nähdä, minkä ikäisenä aloittaa kalianjuonnin!
Jäsen Vilijon reissu video Tallinnasta-Slovakiaan(Kuvaraportteja pyörälenkeiltä #1019)
Iltalehti.fi:stä:
- Se on ihan hyvä aika, en minä ole juossut kuin neljänä kertana paremmin, Tuomioja sanoi hymy huulillaan.
Kun tossa pojan 1v3kk kanssa luettiin maurikunnasta aika pitkään ja mä luulen että se jo tajusi jotain :D
Tyttären leipomat korvapuustit, namskis[emoji4]
Tarra auton takapuskurissa "I'm insured by mafia: you hit me, we hit you!"
Tänäänhän on kuuluisa (?) korvapuustipäivä. Meilläkin vaimo pyöräytti pellillisenLainaus:
Alkujaan tämän lähetti sixsixone
^joo just siks noita sai[emoji4]meillä noi on kyllä harvinaista herkkua nykyisin.
Meidän ryhmässä treenaavien hakuhaukkujen huikeat suoritukset. Woo - Hoo!
Asiantunteva ostokokemus ja lenkki uuden pyörän kanssa!
71 km maantiekauden todennäköisiä hautajaisia kirkasti mielen ja muutti varpaat siniseksi. Tykkäsin.
Linnut linnut eikä Alfredin tai Lapinlahdenkaan vaan muuttomatkalaiset. Olivat pysähtyneet Päätyenlahden matalaan ruovikkoon lounastamaan. Siinä siipi siiven vieressä sulassa sovussa joutsenet, hanhet ja muutama sorsakin popsi. Ja kuten täpötäyvessä ravintolassa kuunaan niin melekonen porina. Mulla oli tablettikin matkassa muttei googlekääntäjä noita lintujen murteita osaa ihmisten kielelle vääntää.
Metsä .
^^
Tämä sai minut hyvälle tuulelle jo eilen, mutta joka tapauksessa:
Noukin suppilovahveroita vanhassa kuusikossa ja vieressä parin metrin päässä toimitteli omia askareitaan töyhtötiainen. Peloton veijari, jonka ulkoasuun terhakka töyhtö sopii mitä parhaiten.
Syksyn värit luonnossa, piristävät täälläkin.
Sunnuntaiaamun jälkeen en ole enää kipulääkkeitä syönyt :)
Syksy. Pudonneissa lehdissä kahlaaminen. En ole koskaan liian vanha siihen, etteikö voisi vielä haravoida lehdistä isoa kekoa johon hypätä loikoilemaan.
Kerrankin joku asia on nopeaa, mutkatonta, halpaa ja täynnä hyvin perusteltua lupausta hienoista hetkistä ja hyvästä olosta; liityin lähirantani talviuimareihin😄
Käynti Digeliuksessa tuo aina yhtä hyvän mielen. Jotain, joka ei muutu, paitsi valikoiman osalta. Emu Lehtinen on jazzin kävelevä tietosanakirja, jonka kanssa on kaupanteon yhteydessä mukava vaihtaa muutama sana.
Tämä siis eilen.
Herätä yksi vuosi vanhempana, mutta edelleen pojankloppina.
Joskus vuonna nolla mä kävelin Laivurinkadulta sisään ja kysyin onko teillä musiikkia. Sellainen partasuinen ukko oli hetken hämmentyneen oloinen ja vastasi sitten että vasta ensi viikolla. (Tämän täytyi siis olla joskus keväällä tai kesällä 1974.)
Seuraavalla kerralla selasin levypöytiä ja ostin kesäduunirahoilla lähinnä kansikuvan perusteella "A Love Supremen". (Tiesin kyllä että kyseessä oli jazzin legenda ja ns. kova juttu.) Sama ukko sanoi: "Onnittelen!". Mä menin puihin kuten silloin sanottiin eli en osannut vastata mitään. (Seuraavat kaksi päivää tai kaksi viikkoa soitin levyä tauotta.)
DPD pakettiseuranta kertoo "Ausrollung" Kolppi eli jarrupaketti lähtenyt Kolpista Kaustista kohti aamupäivällä :)
Auton käyttäminen katsastuksessa. Herraisä, kuinka on katsastusmiesten asiakaspalvelu parantunut, kun muistelee ammoisia kauhukokemuksia!
Työkaveri, niihin silmiin vaan jää koukkuun...voi voi:o
Kohta alkaa viikonloppu ja koittaa hetkeksi vapaus riistäjän ikeestä
http://files.snstatic.fi/IS/2014/10/...aurustenyo.gif
:rolleyes:Joo, ei tässä meinaa enää pysyä nahoissaan, joten kotia kohti sotkemaan...
Mobilisti 2000 -lehti, jesh!
Vauvastani on tullut puhuva lapsi. Voimme keskustella yksivuotiaani kanssa, tässä tältä päivältä:
Minä: "Kuka tuo hiekkaa sisälle?"
Lapsi: "Emmi tuo."
Minä: "Kuka siivoaa hiekan?"
Lapsi: "Äiti siivoaa."
Hämmentävää. Yleensä vastaus kaikkiin "kuka"-alkuisiin kysymyksiin on Emmi (eli lapsi itse).
Muutenkin pitää todeta, että vauva-aikana sitä vielä ihmetteli, että onhan tämä ihan kiva joo, kun hymyilee, mutta onko tässä vanhemmuudessa mitään niin ihmeellistä nyt kuitenkaan. Mutta nyt se ilo on löytynyt. Yksivuotias kehittyy niin vauhdikkaasti, että joka päivä se yllättää. Tuo tunnistaa jo osan kirjaimista ja numeroista, puhuu lauseita ja voi sitä lapsen iloa, sellaista aitoa energiaa ja iloa ei ole enää aikuisilla. Ja hienointa on, että tuollainen ihmeellinen olento on minun (ja toki miehenkin) tekemä :)
Päivän maastoilupyörähdys. Lämpötila passeli, kivikot ja kalliot käytännössä kuivia, juurakot yhä niljakkaita. Hämmästyttävintä oli se, että kaikki vastaantulijat tervehtivät (lähemmäs kymmenen). Nelikuukautiselle shetlannin lammaskoiralle tuli rapsutuksilla osoitettua, että kaikki maastopyöräilijät eivät ole pahoja. :)
Käpälä kesti mettähumppaa liki kolme tuntia, Woo - Hoo!
Oijee, oli hyvä päivä olla hengissä. Hirlmunen lössi taas metässä, tälle päivälle tuli maastoa monta ilometriä ja tuntia.
Tämä :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti noniinno
Fillarointi aamuauringon loisteessa kauniissa ruskamaisemissa. Tuli sitä jonkinmoista ruskaa ainakin tänne kaupunkiin näköjään tänäkin vuonna, vaikka alkuun näytti kehnolta.
Voisin pussata yhtä korvalääkäriä molemmille poskille. Viikon lääkekuurista kolme päivää vasta mennyt ja hengitys huilaa kuin kesällä. Taas voi ajaa krossia ihan täysiä!
Näköala hiljaisella merenrantakukkulalla.
Sauna Kiikoisissa.
Avovaimokkeelta lahjaksi saatu maalaus joka kuvaa läskipyörääni.
Kuiva maantie. Ei tarttenut heti taas ryhtyä fillaripyykille.
Vedettiin pikkukoiran kanssa upeat tottikset.
DHL -kuriirin huikkaus työpaikan ovelta .. "Täällä ois pari pakettia" :) .... BikeDiscountilta ... :o